E-kirja
Camilla Läckberg

Majakanvartija

3.42347
Keskiarvo: 3.4 (196 ääntä)
 
 

On valoisa alkukesän ilta. Nainen hyppää autoonsa ja puristaa rattia verisin käsin. Pikkuinen poika takapenkillä hän pakenee ainoaan turvalliseen paikkaan jonka tietää: Gråskärin saarelle Fjällbackan liepeillä.

Patrik Hedström on juuri palannut pitkältä sairauslomalta poliisin työhönsä. Hän on yrittänyt levätä ja pitää huolta vaimostaan Erica Falckista ja heidän keskosina syntyneistä kaksosistaan. Patrik ehtii hädin tuskin astua toimiston ovesta, kun hänet heitetään uuden tutkinnan kimppuun. Mats Sverin, lapsuutensa Fjällbackaan vuosien jälkeen palannut Tanumin kunnan talousjohtaja, on löydetty murhattuna asunnostaan. Kenelläkään ei ole ystävällisestä ja pidetystä miehestä pahaa sanaa sanottavana, mutta kun poliisi alkaa kartoittaa hänen elämäänsä, pintaan nousee enemmän salaisuuksia kuin kukaan olisi voinut arvata.

Vaikuttaa siltä, että Sverin vieraili Gråskärillä ennen kuin kuoli. Kansan suussa saarta kutsutaan Gastholmeniksi, aavesaareksi, ja sitä ovat aina ympäröineet pahaenteiset huhut. Sanotaan, etteivät kuolleet koskaan jätä saarta ja että heillä on eläville jotain kerrottavaa…

"Vangitseva rikosromaani. Majakanvartija on Camillan toistaiseksi paras kirja."
- Dagens Nyheter

Läckbergin Fjällbacka-romaaneja:
Jääprinsessa
Saarnaaja
Merenneito
Majakanvartija
Enkelintekijä
äänikirjaSaatavana myös äänikirjana
Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoriat: Kaunokirjallisuus / Käännetty kaunokirjallisuus, Dekkarit ja jännitys
Kirjailija: Camilla Läckberg
Kustantaja: Gummerus
E-kirjan julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 387
ISBN: 9789512090617

Arvostelut

marjoh013897 24.08.2015
5

Erilainen, hyvä.


Sirkku81 04.08.2015
2

Harmillisen ennalta-arvattavat juonenkäänteet. Kirja ei tarjonnut yllätyksiä. Silti ihan leppoisaa luettavaa tylsänä päivänä.


eevaahokivi348 14.07.2015
2

Köykäinen tarina, mutta tuli luettua aika nopeasti loppuun. Ei junnaavia kohtia.


Penttilaerika306 14.07.2015
1

Aivan kaamea: lattea ja kliseinen. Kiemurtelin välillä myötähäpeästä. En saa antamaani yhtä tähteä pois, antaisin oikeasti nolla!


tuijakinni592 27.06.2015
0

Kannattaa lukea!


karivesmaa128 17.04.2015
3

ei aukea koneelle

---
Hei! Onhan sinulla tietokoneellasi Adobe Digital Editions asennettuna? Lisätietoja täällä: http://elisa.to/1Dcaz4e
Jos on asennettu, eikä aukea siltikään niin tule tuonna Palstan puolelle, selvitellään!
Mikko / Palstatiimi
http://elisa.fi/palsta


jussi65727 01.04.2015
0

Paska homma,kun koko kirja lataudu ollenkaan tabletille .

---

Hei! Yritäthän Elisa Kirja -sovelluksen kautta ladata kirjaa tabletillesi? Selaimen kautta ei tosiaan taida toimia ostaminen tableteilla. Jos ongelma ei ole tuossa, tulehan sinäkin Palstalle niin katsotaan.
Mikko / Palstatiimi
http://elisa.fi/palsta


Johannatalarmo656 12.02.2015
3

Aluksi todella hankala seurattava. Henkilöiden hahmottamisessa meni turhan paljon aikaa. Loppua kohti kuitenkin alkoi pitämään otteessaan ja loppu olikin täysin erilainen mitä ensin ajatteli.


jtapiofi498 31.07.2014
2

Tarina on hyvä mutta harmillisen huonosti kerrottu, jotenkin kunnianhimottomasti. „Euroopan dekkarikuningatar" kuulostaa vähän yliampuvalta, ainakin tämän yhden kirjan pohjalta: dialogi on epäuskottavaa, maisemakuvaus vaatimatonta, kerronta löysää, epätaloudellista.

„Saaressa oli talon lisäksi vain yksi rakennus, ja se oli majakka" - tämä seikka oli tullut selväksi kyllä jo joitain sivuja aiemmin; „majakka oli ollut viimeksi käytössä joskus vuosia sitten" - se lienee selvää sanomattakin; „mies esittäytyi ja kertoi nimekseen" - sitähän se esittäytyminen lähinnä on, nimensä kertomista; „koko kotimatkan hän istui hiljaa mietteisiinsä vaipuneena" - yksin autoa ajavasta ei niin kovin merkittävä havainto; „tuhatkahdeksansataaluvulla rakennettu vanha majakka" - juu, vanha on, nykyään...

Kun poliisi sitten tulee kertomaan iäkkäälle pariskunnalle, että heidän murhatulla pojallaan näyttää olleen myös huumeyhteyksiä, lienee kirjailijan aivan tarpeetonta mainita, että „hänen [poliisin] kasvoistaan näki selvästi, ettei hän nauttinut tilanteesta lainkaan". (Kasvojen päinvastaisessa ilmeessä olisi sitä vastoin jo ollutkin aihetta...) Jne.

Myös lähes yliluonnollisin aistein on eräät romaanihenkilöt varustettu (enkä nyt puhu suinkaan heistä, jotka näkivät kuolleita): muinainen majakanvartija tunnistaa rantakalliolla seisoessaan ja paljain silmin saarta lähes kilometrin päässä lähestyvästä veneestä sillä saapuvan henkilön; nykypoliisi puolestaan toteaa kahdesta tukholmalaiskollegastaan jo ensitervehdysten aikana, että „heidän yhteistyönsä näytti sujuvan saumattomasti". Ja pari todellista ruotsalaista työnsankariakin joukosta löytyy. Toisella ei ole yhtään poissaoloa, sairauslomapäivää, ei edes hammaslääkärikäyntiä koko työsuhteensa aikana - joka kesti lopulta peräti kaksi kuukautta... Toinen taas vaatimattomalla majakkasaarella „pesi kaiken käsin".

Suomennoksessa tavoitellaan nykypuhekieltä, joka varmaan istuu alkuperäistekstiin eikä juuri haraa vastaan lukijoidenkaan silmissä. Omasta mielestäni vain ainakin „innolla odottamiset", „ei melkein koskaat" ja „ei melkein mitäät" olisi voinut korvata paremmalla suomen kielellä. Ja nuo „todella" ja „tosi" ovat jo niin puhkikäytettyjä ylisanoja, että niille voisi hakea vivahteekkaampiakin vaihtoehtoja (hyvin, kovin, erittäin...).

Elämässä kaikki on (ja kaiken kai pitää olla) „todella hienoa " tai „tosi kivaa". Niinpä sitten myös „Majakanvartijassa" pienokaisensa juuri menettänyt äiti toteaa ensi kertaa hautakiven nähdessään ja ensi sanoikseen: „Se näyttää tosi hienolta."

Ehkä juuri noin - minusta se vain kuulostaa jotenkin banaalilta.


Iimeili 10.06.2014
4

Piti otteessaan loppuun asti! Ensimmäinen e-kirjani ja heti miellyttävä kokemus..