E-kirja
Camilla Läckberg

Majakanvartija

3.347825
Keskiarvo: 3.3 (46 ääntä)
 
 

On valoisa alkukesän ilta. Nainen hyppää autoonsa ja puristaa rattia verisin käsin. Pikkuinen poika takapenkillä hän pakenee ainoaan turvalliseen paikkaan jonka tietää: Gråskärin saarelle Fjällbackan liepeillä.

Patrik Hedström on juuri palannut pitkältä sairauslomalta poliisin työhönsä. Hän on yrittänyt levätä ja pitää huolta vaimostaan Erica Falckista ja heidän keskosina syntyneistä kaksosistaan. Patrik ehtii hädin tuskin astua toimiston ovesta, kun hänet heitetään uuden tutkinnan kimppuun. Mats Sverin, lapsuutensa Fjällbackaan vuosien jälkeen palannut Tanumin kunnan talousjohtaja, on löydetty murhattuna asunnostaan. Kenelläkään ei ole ystävällisestä ja pidetystä miehestä pahaa sanaa sanottavana, mutta kun poliisi alkaa kartoittaa hänen elämäänsä, pintaan nousee enemmän salaisuuksia kuin kukaan olisi voinut arvata.

Vaikuttaa siltä, että Sverin vieraili Gråskärillä ennen kuin kuoli. Kansan suussa saarta kutsutaan Gastholmeniksi, aavesaareksi, ja sitä ovat aina ympäröineet pahaenteiset huhut. Sanotaan, etteivät kuolleet koskaan jätä saarta ja että heillä on eläville jotain kerrottavaa…

"Vangitseva rikosromaani. Majakanvartija on Camillan toistaiseksi paras kirja."
- Dagens Nyheter

Läckbergin Fjällbacka-romaaneja:
Merenneito
Majakanvartija
Enkelintekijä
äänikirjaSaatavana myös äänikirjana
Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoriat: Dekkarit, jännitys ja Kaunokirjallisuus / Käännetty kaunokirjallisuus
Kirjailija: Camilla Läckberg
Kustantaja: Gummerus
E-kirjan julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 387
ISBN: 978-951-20-9061-7

Arvostelut

Miljoona79 23.08.2013
4

Pitkästä aikaa ihan oikeasti toimiva tarina.
Alkuun oli vähän hankala seurata, kun hahmoja oli paljon ja heistä kerrottiin vain vähän kerrallaan, mutta kyllä heissä sitten alkoi pysymään perässä.

Loppuratkaisu oli sinänsä ennalta-arvattava ja sitten ei kuitenkaan. Ja vaikka olisi ollutkin, niin tarina oli niin hienosti kirjoitettu, että jännitys pysyi yllä kaikesta huolimatta loppuun asti.


Elli-Jasmiini 26.11.2012
4

Voimani ovat lopussa. Olen käynyt läpi hirvittävää tunteiden vuoristorataa ja tehnyt itselleni selvyyttä kirjamessujen aikaisista havainnoistani liittyen omaan kirjailijanuraani.
Päätin lukea jotain ottaakseni ajatukseni pois kaikesta todellisesta hetkeksi. Avasin puhelimeni näytölle kirjahyllyni valikoiman ja silmiini pisti Majakanvartija. Rakastan merta. Se on kirjoittamisen lisäksi minulle henki ja elämä. Tässä täytyy olla jotain mikä vie ajatukseni muualle.

Olen lukenut kolme ensimmäistä lukua ja ymmärrän jälleen miksi rakastan Ruotsalaista kirjallisuutta, televisiosarjoja ja Ruotsalaista saaristoa. Melkein yhtä palavasti kuin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisessa.
En jaksa uskoa, että en osaa punoa päässäni tarinasta mitään juonenkäänteitä. Alkaa tuntua, että tässä ei tapahdu oikein mitään ja on hetkittäin vaikea seutata kirjoittajan ajatuksen juoksua. Henkilöhahamot puhuttelevat niin huomaamattomasti ja soljuen, että näen tämän jo valkokankaalla. Enkä pidä siitä. En halua nähdä elokuvaa kun en ole vielä lukenut kirjaa.
Olen pakotettu lopettamaan lukemisen joksikin aikaa. Päivät kuluvat ja puuskuttaen koitan kerätä voimia avatakseni kirjan uudelleen.

Sitten rakas ja uskollinen fanijoukkoni herättelee minua koomasta ja uskaltaudun jatkamaan lukemista. Haluan uskoa, että tässä on se jokin ja, että loppu antaa minulle enemmän kuin uskoinkaan. Rakkauteni mereen on yhtä vahva kuin upeat kuvaukset majakkasaaresta ja sen asukkaista. Tartun puhelimeeni ja näppään kirjahyllyn auki. Sivuutan kaikki muut kirjat ja päätän lukea tämän loppuun.

Olen jännittynyt. Hartiani ovat jumissa ja ne liimautuvat kohta niille sijoilleen korviini jos en vaihda asentoa ja veryttele välillä. Muutaman avaavan liikkeen jälkeen uppoudun takaisin kirjaan. Olen lukenut reilusti päälle kaksisataa sivua ja janoan lisää. Ihmeellistä miten henkilöhahmojen tarinat punoutuvat toisiinsa niin hitaasti, mutta selvästi. EN ole pitkään aikaan lukenut kirjaa jossa olisi onnistuttu näin kauan pitämään juoni piilossa. Piilossa, mutta asitittavana niin, että lukeminen pysyy mielenkiintoisena ja antoisana, Samaistun lähes jokaiseen roolihenkilöön ja olen varma, että linjani bussikuskit kutsuvat minua siksi hulluksi ämmäksi joka itkee ja nauraa yksinään joka bussimatka!

Viimeiset sivut ovat käsillä ja olen oksentaa. En ikinä, ikinä voinut kuvitella tällaista. Olen haltioissani ja samalla voin fyyysisesti pahoin. Itken salaa sillä olen työpaikallani ja varastan taukohetken viimeisten sivujen lukemiseksi. Haukon henkeä ja annan viimeisten sanojen lipua silmieni ohi. Suljen kirjan. Hengitän ja olen hiljaa. Tuijotan kirjahyllyä näkemättä mitään. Olen niin onnellinen näistä tunteista joita tunsin. Olen onnellinen, että voin lukea jotain näin tunteita herättävää vaikka samalla tunnen voimakasta surua ja ahdistusta.