Taiteilijoilla on hämmästyttävän usein ollut jokin elämänikäinen "projekti", eräänlainen koko tuotannon läpi kulkeva punainen lanka.
Ville Lukkarisen kirja jäljittää Pekka Halosen (1865 - 1933) taiteen suurta linjaa. Keskeisiä mielenkiinnon kohteita ovat ne Halosen taiteen piirteet, joita voisi luonnehtia hiljaisuudeksi ja uskonnollissävyiseksi henkisyydeksi. Näitä sanoja käyttivät jo aikalaiset Halosen taiteesta puhuessaan. Voiko näin epämääräisiä
ominaisuuksia analysoida? Muun muassa tähän kysymykseen kirja antaa vastauksen.
Halosen tuotantoa lähestytään useilta eri suunnilta, sekä analysoimalla yksittäisiä maalauksia että selvittämällä ajan taideteorioiden ominaispiirteitä. Yksityiskohtaisen käsittelyn saavat mm. Halosen tunnetut teokset Tienraivaajia Karjalassa, Ilveksen jäljillä, Tuonen lehto ja Työstä paluu. Kirjan kokonaisuus on eräänlainen ehdotus Pekka
Halosen taiteen merkityksen ja mielen ymmärtämiseksi. Vahvasta tulkinnallisesta otteesta huolimatta käsittely ankkuroituu kiinteästi historialliseen lähdeaineistoon. Halonen on Suomen taiteen keskeisiä mestareita, mutta hänen taidettaan ei ole eritelty aiemmin kovinkaan tarkasti. Pekka Halonen - pyhä taide paikkaa omalta osaltaan tätä puutetta.