Veijo Meri

Veijo Meri

Veijo Meri syntyi 31.12.1928 Viipurissa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Hämeenlinnan lyseosta 1948, opiskeli historiaa yliopistossa, toimi Otavan kustannusvirkailijana vuosina 1957-59 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Meri on toiminut taiteilijaprofessorina vuosina 1975–80 ja Suomen Kirjallisuuden liiton puheenjohtajana vuodesta 1988 lähtien. Meri on promovoitu Oulussa filosofian kunniatohtoriksi 1989 ja valtiotieteen kunniatohtoriksi 1990 Helsingissä. Akateemikon arvon Meri sai vuonna 1998. Veijo Meri on oman sukupolvensa tunnetuimpia kirjailijoita ja modernin suomalaisen proosan kansainvälisesti maineikkaimpia edustajia. Hänen kirjojaan on käännetty kahdellekymmenelleyhdelle kielelle. Hän on tullut tunnetuksi sota-aiheiden kuvaajana; sodan mielettömien tilanteiden vangitsijana. Ensisijaista hänen teoksissaan on kuitenkin ihmiskuvaus, jolle sota luo vain poikkeukselliset olosuhteet. Meri on, ehkä selvimmin kuin kukaan muu suomalaiskirjailija, noudattanut omaa linjaansa ja aloittanut tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka on vienyt hänet kauaksi perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Hänen tuotantonsa on laaja ja käsittää romaanien lisäksi myös novelleja, kuunnelmia, runoja, esseitä ja tutkielmia. Meri on myös kääntänyt mm. Villonin Testamentin, Strindbergin Mestari Olavin ja Shakespearen Hamletin. Runoelmansa Runoilijan kuoleman pohjalta hän kirjoitti libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3.7.1989 Savonlinnan oopperajuhlilla. Veijo Meri vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18.5.1990. Tasavallan presidentti nimitti Veijo Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998.

E-kirjat kirjailijalta