Kansi

Nimiö

Hanna Hauru

Jääkansi

1

Korviani vihloo, kun avaan navetan oven. Se auraa kynnyksen edustan juuri sataneesta vähäisestä lumesta ja narisee pakkasen riivaamista saranoista. Sisällä haisee kuivien olkien leijaileva pöly. Yksi seinä on rysähtänyt niin, että siitä kohtaa näkyy ulos.

Tikkaat ovat edelleen kattoluukun kohdalla kaatuneina ja heinissä lojuu hirttoköysi. Otan sen ja viskaan olkani yli. Nostan tikapuut ja kiipeän navetan ylisille. Puolet katosta on romahtanut ja talvitaivas näkyy sieltä kauniina. Orrelle ovat unohtuneet Pahan ripustamat kissanpennut. Ne maistuivat kuivattuina ihan yhtä syömäkelpoisilta kuin rotat. Otan yhden kissanpennun alas ja puraisen sitä kyljestä. Liha on kuivunut ja pakastunut mauttomaksi. Nostan pennun takaisin orrelle ja sylkäisen suupalan pois.

Laskeudun takaisin navetan lattialle ja etsin jotakin lämmintä käsilleni. Ikkunalaudalla on riutuneet nahkakintaat. Ne lämmittävät enemmän kuin käsiin puhaltelu. Sitten minä haluan nähdä mökin.

Se on paremmassa kunnossa kuin navetta. Ovessa ei ole kahvaa, mutta saan sen auki. Sisällä kaikki on rapistunutta, mutta seinät ovat lujat ja ikkunalasitkin ovat säilyneet ehjinä.

Sinne tänne on jäänyt yksittäisiä esineitä. Sängyllä on juuttisäkki.

Aloitan rantapolun ja päätän petollisen nuoruuden.

2

Tämä järvelle johtava käpyinen polku on kuin Pahan siihen tamppaama. Jokainen laonnut haavaheinä on kuin hänen kumoon sylkemänsä. Selkäni takaa kuuluvat kaikki mökkiin varastoituneet huudot.

3

Oli talven kirkkaimmin polttava päivä, kun kävelimme Bettin kanssa juna-asemalla isää vastaan. Aurinko ei lämmittänyt, vaan sen jäänsininen valo pakotti otsaa ja sai silmät vuotamaan. Siitä tiesi, että kevät tulee vielä.

Betti oli parsinut talvitakkini ensimmäistä kertaa ehjäksi ja jostain hän oli löytänyt minulle muhvin. Se oli aikuisten, mutta lämmitti hyvin kuulaan päivän viimalta.

Kyläläisiä oli sotilaita vastassa niin paljon, että ajattelin junan olevan todella iso. Jokainen odotti laiturilla omaansa. Betti pysäytti minut väkijoukon keskelle ja oikoi lettejäni. Tiesin, että silloinkin hän olisi mieluummin tukistanut minua. Hänen täytyi kuitenkin näytellä rakastavaa äitiä muiden kyläläisten takia.

Kun juna tuli, ihmiset tönivät tietä lähemmäksi ovia. Me seisoimme paikallamme. Isän sijaan meidän luo kävelikin iso, mustatukkainen mies sotapuvussa. Hän suuteli Bettiä suulle. Minua hän napsautti luunapilla otsaan ja potkaisi sääreeni. Hän nauroi kuin olisi pörröttänyt hiuksiani.

Betti kuiskasi minulle, että mies oli uusi isäni ja että edellinen tulisi lautalaatikossa perästä. Ristin uuden isän Pahaksi.

Kyläläisten supinat satuttivat minua, kun kävelimme kolmestaan kotiin. Yritin kulkea Bettin ja Pahan vierellä, mutta aina kun olin kuuloetäisyydellä, Paha mulkaisi minua niin, että pysähdyin arkana. Minulla oli ikävä oikeaa isää, joka aina lomalle tullessaan tanssi koko matkan kotiin. Nyt en osannut kuvitella häntä arkkuun. Eno tuotiin sellaisessa ja Betti itki ensimmäistä kertaa elämässään. Arkku oli tikkuinen köyhien arkku ja enon hiukset olivat koppuraiset verestä.

4

Ovella Paha kopisteli lumet saappaistaan talon isännän tavoin ja meni suoraan isän puolelle sänkyä. Hän nukkui siinä sen aikaa, että sauna oli lämmennyt. Sotapuvun ja jalkarätit hän oli riisunut sängyn viereen ja makasi ilkialasti minun isäni peitteen päällä. Edes sitä hän ei ollut viitsinyt laittaa karvaisen vartalonsa peitoksi. Katsoin häntä näkymättömänä.

Kun Paha alkoi kuorsata, uskalsin siirtyä hiukan lähemmäksi ilman, että hän heräsi lattialautojen valitukseen.

Pahalla oli rakoille hiertyneet jalat ja hän oli niin karvainen, että hänen elimensä oli piilossa jossain kähärän seassa. Hänen naamansa oli kirjava pakkasen veistämistä viiluista ja sieraimissa oli kuuran kovettamaa naavaa. Pahan suu oli raollaan ja sieltä näkyi vain rumia sanoja. Hänen tupakkasormensa olivat kellanruskeat. Hän oli väkevältä haiseva eläimenraato.

Kun Betti tuli pirttiin, Paha heräsi. He menivät heti ensimmäisenä iltana kahdestaan saunaan. Minä yritin päästä heidän mukaansa. Betti löi oven edestäni kiinni, varmaan siksi, että minulla oli jo tissinalut.

Palelin saunaneteisessä kauan ja kuulin, miten lauteilla naurettiin ja heitettiin tiheästi löylyä. Kun minun vuoroni viimein tuli, saunassa oli enää haalean kostea itku.

Yhdeksän kuukauden kuluttua naurusta minulle syntyisi sisko.

5

Pakkastalven julmuus väistyi ja kevään alussa kylältä tuli konduktööri raahaten toisen miehen kanssa kapeaa, mutta pitkää lautalaatikkoa. Pihassa oli vielä lumisohjoa, joka luisti miesten työsaappaitten alla. Heidän oli hankala kantaa arkkua kahdestaan, mutta Paha ei liikahtanut rappusilta vaan yritti saada piippunsa syttymään. Hänen silmänsä olivat vihaisina viiruina ja ne verestivät, koska hän oli juhlinut pirtuporukan kanssa Bettin raskautta.

Betti pesi pirtin ikkunoita ja huomasi miehet. Hän kätteli tulijat, jotka tuijottivat Bettin erottuvaa vatsaa. Konduktööri katsoi toista miestä ja surkean näköistä arkkua. Miehet huokaisivat ja minua hävetti. Illalla koko pieni kylä tiesi, mitä syntiä meidän saunassamme oli puuhattu heti isän kuolinuutisen jälkeen.

Betti palasi sisälle ja tuli takaisin isän mustasta pyhätakista revityt kangaskaistaleet mukanaan. Hän sitoi ne minulle ja itselleen surunauhaksi. Pahalle hän ei edes tarjonnut sellaista.

Vedimme Bettin kanssa arkun maakellariin, ja aikaisin seuraavana aamuna tuli pappi veisaamaan virren. Betti kaatoi hänelle monta kupillista oikeaa kahvia ja leetaa pappi sai syödä mahansa täyteen.

Paha kuorsasi isän paikalla eikä osannut hävetä edes papin läsnä ollessa. Minä häpesin elämäämme niin, että minun oli vaikeaa istua papin vieressä.

Lähtiessään pappi silitti hartioitani ja teki ristinmerkin. Hän vannotti minua olemaan reipas ja harras tyttö. Salaa hän antoi minulle elämäni ensimmäisen konvehdin.

Kun isän ruumis alkoi sulaa, hautasimme sen köyhien hautausmaahan. Samana päivänä juhlittiin Bettin ja Pahan kihlajaisia. Sen kunniaksi Paha kustansi koko kylälle komeat juhlat ja isä unohtui.

Kun Bettistä ja Pahasta otettiin kihlakuva, minut aseteltiin kuvaan niin, että peitin Bettin turpean vauvamahan.

Sireenit kukkivat tuoksuvimmillaan, kun isän sisko vei minut ainoan kerran isän hautaa katsomaan. Kun täti palautti minut takaisin kotiin, Betti heitti hänen päälleen laskisangollisen perunankuoria.

6

Äänet jäävät taakse, kun niitä ei kuuntele tarkkaan. Ympärilläni näkyy muistoja, joita olen palannut unohtamaan. Mieleni pyyhkii niitä pois sitä mukaa, kun olen kuunnellut kuiskaavan lauseen loppuun.

7

Kesällä orrelle nostetut leivät eivät olleet vielä kuivuneet ihan kokonaan, kun jyrsin niitä ja katsoin alas sänkyyn. Betti änkesi vauvaa ulos ja ulvoi. Kätilö pyyhki häntä vesirätillä ja Paha huusi kymmentä käskyä porstuassa. Hän näki silloinkin juopon piruja ja hänen päätään jomotti.

Välillä Paha kävi pirtin puolella ja joi sangollisen vettä. Sitten hän luikki taas syntejään pakoon.

Lopetin leivän pureskelun, kun vauva liukui Bettistä. Kätilö otti sen tottuneesti ja pyyhki puhtaaksi. Vauva oli se pikkusisko, jota toivoin.

Tulin orrelta uuninpankon kautta alas ja menin katsomaan kätilön syliä. Pikkusisko oli pieni kuin pullakäntty ja yhtä hyvän tuoksuinen. Hän oli kaunis lapsi.

Paha tuli pirttiin, kun kuuli vauvan parkaisun. Hän meni katsomaan ensimmäistä lastaan. Kun hän huomasi vauvan olevan tyttö, hän kirosi Bettin ja kätilön helvettiin. Minun iloisia silmiäni Paha mulkaisi niin tulisesti, että lähdin saman tien karkuun ja juoksin niin kauan, ettei mökkiä enää näkynyt.

Menin järven rantaan ja jäin kaislikkoon makaamaan.

8

Kun kaislikkoon sukelsi syksyn kosteita tuoksuja, uskalsin palata mökkiin. Ilma oli kirpeä ja kesä oli lopullisesti mennyt pois.

En nähnyt Pahaa missään. Mökin ovi oli auki, mutta siellä ei ollut ketään. Pärekorissa oli Bettin vauvalle neuloma viltti, mutta muuten kori oli tyhjä.

Pitkin pirtin pöytää oli jähmettynyttä puurojankkia. Raaputin sitä kynnellä irti ja laitoin muruset suuhuni. Minulla oli kamala nälkä.

Etsin kaikki Pahan ruokakätköt, mutta ne oli syöty tyhjiksi. Orrella olisi ollut vielä leipää, mutta olin ollut niin kauan nälkäinen, etten jaksanut kiivetä sinne.

Palasin pihalle ja kuuntelin kaikki nurkat, mutta joka paikassa oli hiljaista. Tuuli yltyi ja löysin tyhjän rehusäkin lämmikkeeksi.

Viimein Betti tuli kiroten kotiin, haki liiteristä suurimman halon ja lähti uudelleen etsimään Pahaa. Betti oli kiertänyt jo kolme ryyppyporukkaa, joten hän tiesi seuraavalla tärppäävän. Huusin hänen peräänsä vauvasta ja hän heilautti kättään sikolätille päin.

9

Pikkusisko oli hautautunut punaisiin ja kellanoransseihin lehtiin, joita syystuuli edelleen työnsi kasaksi. Emakko makasi kyljellään ja vauva oli ryöminyt nälkäänsä pakoon sen syliin. Sika antoi pikkusiskon imeä nisiään. Kun vauva oli täynnä, se kellahti lättiin lehtikasan lämpimään suojaan.

Minäkin yritin päästä samaan lämpöön, mutta emakko röhki minut pois. Kylmä pakotti joka paikkaa, joten menin sisälle, laitoin oven säppiin ja menin räsymaton alle nukku...