Kansi

Nimiö

JUHA HURME

NIEMI

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS, HELSINKI

Tekijänoikeudet

© Juha Hurme, 2017

ISBN 978-951-851-874-0

Ulkoasu Jenni Saari

Sähkökirjan taitto Tero Salmén

Tämä on Kustannusosakeyhtiö Teoksen ensimmäistä kertaa vuonna 2017 painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos.

Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

Alkusanat

Oletetaan, että vuonna 2017 syntyi jonnekin päin Suomea virkeä tyttövauva, Aino.

Ainon äiti syntyi vuonna 1992 markoilla maksavaan Suomeen, joka oli osa vastikään mullistunutta Eurooppaa, kun Neuvostoliitto oli lakkautettu ja rautaesirippu murtunut. Taskupuhelin mahtui vain talvipalttoon isompaan taskuun eikä niitä ollut kovin monella.

Ainon isoäiti syntyi vuonna 1967 Kekkosen Suomeen, jossa jotkut intomielet jo puhuivat sukupuolten välisestä tasa-arvosta, joka siinti toivottoman kaukana. Jos Ainon isoäidin äidille olisi kerrottu, että hänen mahdollisesta tulevasta tyttärentyttärestään (siis Ainon äidistä) voisi kehkeytyä isona esimerkiksi olympiatason nyrkkeilijä tai mäkihyppääjä, hän olisi pitänyt puhujaa outona humoristina.

Jo mainittu Ainon isoäidin äiti syntyi keskelle pahinta jatkosotaa 1942 ja hänen äitinsä, Ainon isoäidin isoäiti, vuonna 1917 keskelle ensimmäistä maailmansotaa ja veriseen sisällissotaan valmistautuvaa kahtia repeytynyttä Suomea, Venäjän autonomista suuriruhtinaskuntaa.

Näin kätevästi päästiin neljän nuoren naisen avulla halki itsenäisen Suomen historian. Olkoon synnyttäjän ikä edelleen 25 vuotta ja poimitaan heitä Ainon esiäitilinjasta 16 kappaletta lisää, jolloin päästään 20 esiäidin kautta vuoden 1517 katoliseen Suomeen, joka ei ole oikeastaan Suomi ensinkään, vaan Österlandet, Ruotsin itäinen maakunta. Suomen kieli on toki olemassa, mutta ei kirjakielenä, sillä Pernajassa syntynyt Mikael Olavinpoika, joka alkaa aikuisena kutsua itseään isänsä ammatin mukaisesti Maanviljelijäksi eli Agricolaksi, on vasta noin 10-vuotias. Menee vielä parikymmentä vuotta ennen kuin hän alkaa kääntää Uutta testamenttia suomeksi. Tästä ilosta Ainon 19. esiäiti ei pääse suoraan osalliseksi, sillä tytöt eivät kouluja käy.

Pannaan jonoon kerralla 25 äitiä, joiden synnyttämisen aika on tässä vaiheessa alennettava 20 vuoteen, jotta kertomus pysyy todenmukaisena. Nyt Ainolle on koossa 45 esiäitiä ja on päästy vuoteen 1017. Sellaista kuin Suomi ei ole. Tai sillä nimellä kyllä kutsutaan Å bo -nimisen jokikylän ympäristöä Länsi-Siperian ja Skandinavian puristukseen jääneen niemen lounaisrannikolla. Jotkut kyllä kutsuvat Å boa myös venäläisperäisesti turuksi eli kauppapaikaksi. Niemellä asuu harvakseltaan noin 50 000 ihmistä, joista Ainon 45. esiäiti on yksi. Jos hän oli suomenkielinen, hän oli runonlaulaja, sillä laulukulttuuri kosketti jokaista. Etenkin naiset olivat aktiivisia sekä runoilijoina että perinteen kuljettajina. Nelipolvisella kalevalamitalla lauletuilla hurjilla seikkailuilla ja maailmaa jäsentävillä myyteillä selvittiin pitkien pimeiden vuodenaikojen läpi. Omituisesta ristin uskosta ja jossain kaukaisessa ihmemaassa tapetusta näkymättömän jumalan näkyvästä pojasta oli korkeintaan kuultu vaikeasti käsitettäviä huhuja viikinkien idäntien etapeilla länsirannikolla, esimerkiksi juuri siellä Å bossa.

Lisätään koossa olevaan äitiryhmään vielä 55 äitiä, jolloin on saavutettu esipuheen päätepiste, joka sijaitsee ajanlaskumme alkua edeltävällä vuosisadalla. Siellä jossakin on Ainon 100. esiäiti juuri synnyttänyt Ainon 99. esiäidin. On täysin absurdia kutsua häntä suomalaiseksi, vaikka hän sattuisikin majailemaan jo mainitun Siperian ja Skandinavian välisen niemimaan alueella.

Yhtenäistä Suomea tai suomalaisuutta ei pysty mitenkään määrittelemään. Perimältään nykyiset suomalaiset ja saamelaiset ovat seurausta jokseenkin kaikista ilmansuunnista tulleesta vuosituhansia kestäneestä maahanmuutosta. Ainon esiäitejä on tullut roppakaupalla Venäjältä, Baltiasta ja Ruotsista, Ainon esi-isistä puhumattakaan.

Näin kätevästi pystyimme siirtymään käyttämämme ajanlaskun ulkopuolelle vain kahdella bussilastillisella nuoria äitejä. Näiden kahden bussin kyydissä on ketju, jonka viimeinen lenkki synnytti ihanan tyttövauvan vuonna 2017, Ainon.

Mutta nyt on aika sukeltaa vielä syvemmälle.

Ensimmäinen luku

ENSIMMÄINEN LUKU.

Maailmankaikkeuden synty, kosminen ja biologinen evoluutio. Ihmislajien kehitys. Neandertalin ihminen. Nykyihmisen synty.

Alussa oli olematon piste, joka oli aivan vähän roiskunut yli. Se oli siis eräänlainen tahra, joka oli kuitenkin niin pieni, ettei sen päälle mahtunut edes yhtä enkeliä istumaan.

Koko tulevaisuus oli ahdettu tähän pieneen roiskeeseen, joka sisälsi siten mahtilatauksen potkua eli puhdasta energiaa. Kosmoksen kaikki galaksit ja niiden väliset pölyt, tilat ja kentät, tämä vanha kunnon maapallomme ja sen kaikki elolliset ja elottomat oliot, jokainen atomi ja molekyyli planeetallamme ja sen ulkopuolella liittyvät perustavalla tavalla yhteen.

Nämä yhteydet johtavat tuohon yhteen tahraan 13,8 miljardia vuotta sitten.

Myös sinä, minä, Väinämöinen, Mikael Olavinpoika Agricola, Larin Paraske ja epämääräinen kokonaisuus nimeltä Suomi olimme tietenkin tuossa roiskuvassa pisteessä porisemassa. Väinämöinen, mielikuvitusolento, siinä mielessä, että tuossa pisteessä muhivat mahdollisuuksina myös tietoisiksi aikakausien päästä kehittyvien olioiden aatteet ja unelmat.

Kun aika oli liikahtanut sekunnin miljoonas miljoonas miljoonas miljoonas miljoonas miljoonas miljoonasosan verran, kosmos oli sadan miljoonan miljoonan miljoonan miljoonan miljoonan kelvinin lämpöinen ja alkoi laajeta erittäin vikkelästi. Siis avaruus itse alkoi laajentua ja jäähtyä. Laajeneminen johtui sekä maailmankaikkeuden sisältämästä energiasta että hiukkasfysiikan teorioiden paljastamasta tyhjiöenergiasta.

Maailmankaikkeutemme alku ei tapahtunut ”avaruuden keskipisteessä”. Kaikki, mitä nykyisin on, ja itse asiassa huomattavasti enemmänkin stuffia, oli ladattu tuohon pisteeseen eli tahraan. Sen ulkopuolella ei ollut yhtikäs mitään, ei esimerkiksi mitään semmoista, jota me kuvailemme käsitteillä tila tai avaruus. ”Big bangiksi” kutsuttu olemisen syöksy olemattomaan tapahtui kaikkialla avaruudessa. Joka oli tosin syntyessään niin pienoinen, ettei siitä olisi saanut edes enkelille hampaanpaikkaa. Mutta se osasi kasvaa!

Pienessä ja kuumassa, sanokaamme amerikkalaisen jalkapallon kokoisessa maailmankaikkeudessa oli hirveä härdeli päällä: energia oli alkanut muuttua aineeksi ja hiukkasia syntyi, törmäili ja hajosi äärimmäisen toiminnallisuuden kiihkossa. Se oli ahdasta, kuumaa ja hikistä vääntöä!

Tuossa maailmanhistorian ratkaisevassa hetkessä (täyteen sekuntiin oli vielä tuhottomasti aikaa) oli syntynyt kahdenlaisia toisilleen vihamielisiä hiukkasia: ainetta ja antiainetta. Jos ainetta ja antiainetta olisi ollut yhtä paljon, kaikki olisi mennyt plörinäksi heti alkuunsa. Vastakkaiset hiukkaset nimittäin tuhoavat törmätessään toisensa. Ainetta oli kuitenkin hintsusti enemmän, prosentin miljardisosan verran, ja siitä osasesta on kaikkeutemme kaikki kaikessa rakentunut.

Atomeja alkoi muodostua, kun jäähtynyt ja laajentunut maailmankaikkeusvauva vietti 300 000-vuotissyntymäpäiviään, lähinnä vetyä ja heliumia. Laajeneminen ja jäähtyminen jatkui, ainetta kertyi, ja miljoonan vuoden jälkeen gravitaatio alkoi leipoa avaruuden kudokseen tähtiä ja galakseja.

Avaruus kierrättää. Kosmoksen vety ja iso liraus heliumia ovat peräisin ajan ja avaruuden alkuhässäkästä, joka synnytti myös pikkurippusen maailmankaikkeuden kevyintä metallia, litiumia. Loput älypuhelimien akkuihin tarvittavasta litiumista, kosmoksen heliumvarastot ja kaikki muut raskaammat alkuaineet olemme saaneet tähtien fuusioreaktioista ja supernovaräjähdyksistä. Nämä sammuvien jättitähtien valtavaenergiset mälläykset sinkoavat kuolleiden tähtien atomeja kaikkialle galakseihin.

Kun me haukkaamme omenaa, nautimme ”alkuräjähdyksen” energiaa. Se on vain kulkenut monenlaisten muutosten kautta. Maailmankaikkeuteen ei ole tankattu mistään lisää bensaa sen synnyn jälkeen. Alussa annettiin kaikki, mitä meillä on.

Atomit, jotka muodostavat sekä porkkanan että sen syöjän, ovat aikaisemmin olleet osasina miljardeissa tähdissä. Jokainen galaksi, tähti tai citykani on vain tilapäinen kortteeri elektroneille ja muille maailmamme rakennushiukkasille, jotka ponkaisivat liikenteeseen ajan ja avaruuden alussa ja ovat matkanneet miljardeja valovuosia pitkin ja poikin maailmankaikkeutta.

Ne myös palaavat tähtien teille, kun jokin tulevaisuuden supernova täräyttää kehoissamme ja konttoreissamme vierailleet alkuaineet uusille kosmoksen kiertoradoille. Voimme iloisin mielin puhua kosmisesta evoluutiosta. Asutamme maailmankaikkeutta, joka muuttuu aina ja iankaikkisesti.

Voit olla 21-vuotias nuori kotka ja jalassasi on tuliterät patiinit, mutta jokainen kehosi atomi on 13,8 miljardia vuotta vanha ja kiiltävät buutsisi ovat samaa taattua vintagea.

Maailmankaikkeus on vatkannut kokoon ja hajottanut lukemattoman ja laskemattoman määrän tähtiä ja galakseja alkupisteestään lähtien. Näitä vaiheita me voimme nykyisin katsella ja opiskella, koska Albert Einstein opetti meidät 1900-luvun alussa näkemään takaperin kosmoksen historiaan. Jo Aurinkomme valo on kahdeksan minuuttia vanhaa ja likinäköisin paljain silminkin erotamme yötaivaalta kohteita kymmenien tuhansien vuosien takaa.

Meidän aurinkokuntamme alkoi muotoutua noin yhdeksän miljardia vuotta maailmankaikkeuden synnyn jälkeen. Sillä on siten ikää 4,6 miljardia vuotta. Kotiplaneettamme on hivenen nuorempi ja kosmisen nokkakolarin tulosta.

Rapeat 4,5 miljardia vuotta sitten Mars-planeetan kokoinen, Theiaksi nimetty kappale törmäsi täydellä vauhdilla kehkeytymässä olevan planeettamme esimuotoon. Myös Theia oli vasta syntymäs...