LENITA AIRISTO

MENESTYS!

Globaalilla Markkinapaikalla

Lenita Airisto

AIVOVOIMAA MAAILMALTA

Lenita Airisto, tietokirjailija/luennoitsija, diplomiekonomi, liike-elämän vaikuttaja, Suomen teollisuuden ja kulttuurin vienninedistäjä, televisiotoimittaja ja terävä väittelijä.

Lenita Airisto hyödyntää kirjallisessa tuotannossa maailmanlaajuista kontaktiverkostoaan sekä kokemustaan ja tietojaan liikenaisena. Kirjojen ydinviestit ovat YRITTÄJYYS, GLOBAALITALOUDEN HYÖDYNTÄMINEN, NAISTEN OIKEUDET ja VÄESTÖN IKÄRAKENTEIDEN MUUTOKSET.

Maailma on täynnä signaaleja, jotka viestivät uusista ilmiöistä. Ne pakottavat pohtimaan tiedon ja toiminnan suhdetta arvoihimme ja kysymään miten muualla integroituvassa maailmassa ratkaistaan näitä ongelmia. Tarvitsemme aivovoimaa maailmalta.

Lenita Airisto vie lukijansa tutustumaan yrittäjyyteen, liiketalouteen ja bisneskulttuureihin Suomen ja Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin, Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan, Afrikkaan, Lähi-itään ja naapurimaahamme Venäjälle. Kirjoissa innostavien selviytymis- ja menestystarinoiden rinnalla kulkevat huippuasiantuntijoiden, taloustieteilijöiden ja poliitikkojen haastattelut.

Lue lisää Lenita Airistosta ja hänen kirjoistaan ja luennoistaan www.lenita.airisto.fi

 

© 2011 Lenita Airisto

Kannen ulkoasu Elisa Kirja

Kannen kuva Ulla-Maija Lähteenmäki, Ilta-Sanomat

Kirjailijaesittelyn kuva Riitta Heiskanen, Iltalehti

E-kirjan toteutus Elisa Kirja, 2011

ISBN 978-952-67623-0-2

Sisällys

Kansi

Nimiö

Kirjailija

Omistuskirjoitus

Oma maa mansikka!

1. IDYLLI

VÄRLDENS BÄSTA

Satumaa

Gateway

Suomen siveys

Janten laki

2. PERINNE

SOTA JA RAUHA

Keinoälyä ja tietotaitoa

Literaturnaja traditsija

Izvestija & Pravda

Pyhä allianssi!

3. ENERGIA

TIME IS MONEY & MONEY TALKS!

Karisma!

Made in Finland - Asia

Amerikkalainen talousmahti Silicon Valley - Piilaakso

Taiwanin talousihme Tiede- ja teknologiasaari

Shanghai - Pudong Ikkuna tulevaisuuteen

Supernaisia kiinalaisessa liike-elämässä

Jäänkovaa businessta

4. JÄRJESTYS

DAS WIRTSCHAFTSWUNDER — CONFUCIUS

Rikoksia ja rangaistuksia. Singaporessa!

Affirmative action

Viisumi Libanoniin!

Ilmeet kurissa!

5. SIVISTYS

L’UOMO UNIVERSALE

Nessun dorma

Sivistyksen sanaton viesti

Täältä tullaan Sevilla!

Maailman ympäri taksilla

6. KIELI

MONOLOGOS — DIALOGOS

Miksi englantilaiset eivät osaa englantia?

Kielikoulujen tarkistuslista

Puheilmaisu

7. TYYLI

SAVOIR FAIRE

Cutting edge

Tsaarit ja kauniit

Ms. Universe

8. USKONTO

PAX VOBISCUM, RAUHAA JA SIUNAUSTA

Viisi leiviskää

Sarah ja Sheherazade

Lähi-idän veturi

Yhteinen kohtalo

Rahavirrat

Longshot

9. KULTTUURI

VÄINÄMÖINEN & POHJAN AKKA - YIN & YANG

Kyltyyri

Savoir vivre

Fortune cookie

Seksiä ja seksismiä

10. VISIO

360°

Kun kello seisoo

Monitietäjä

Generation X

Karu ja optimistinen visio

Ihminen ja metsät

Globaali paine

EMU & euro-visio

Oletteko siili vai kettu?

Elämän tarkoitus

Menestystekijät

Sydämelliset kiitokset!

Takakansi

 

»Tarvitsemme muukalaisen, jotta tuntisimme itsemme. Kukaan ei voi yksin nähdä todellisuuden kokonaisuutta. Kukin meistä on ainutlaatuinen vain siksi, että rinnallamme on muita erilaisia, jotka kuitenkin jakavat kanssamme maailman tilan ja ajan.»

CARLOS FUENTES JULKISESSA KIRJEESSÄÄN SALMAN RUSHDIELLE.


Äidilleni ja Isälleni,

Alli ja Reino Airistolle.

Oma maa mansikka!

Muu maa…? Mikseivät kaikki voi olla sellaisia kuin me suomalaiset? »Miksei nainen voi olla kuin mies?» kysyi jo professori Henry Higgins George Bernard Shawn näytelmässä Pygmalion. Koska näin ei kuitenkaan ole nyt eikä tulevaisuudessa, on tuloksena ns. kulttuurishokki, joka on liike-elämässä tullut monelle yritykselle kalliiksi ja aiheuttanut monelle työntekijälle jopa fyysisiä ja psyykkisiä terveysongelmia.

Maat, joilla on pitkät perinteet ulkomaankaupassa, ovat tehneet syvällisiä tutkimuksia siitä, mitä kaikkea kulttuurijärkytys voi ihmiselle aiheuttaa. Tutkimukset osoittavat, että ulkomainen työpaikka aiheuttaa monille vähintään 60 % riskin sairastua ensimmäisen vuoden aikana ja eikä moni kestä olosuhteiden muutoksia vaan 10-20 % palaa ensimmäisen vuoden aikana takaisin kotiin.

Koti-ikävä aiheuttaa myös alkoholismia, ylensyöntiä, vaikeuksia avioliitossa ja psykosomaattisia sairauksia. Syynä on yksinkertaisesti kyvyttömyys suhtautua erilaisuuteen.

Erilaisuudelta ei ole enää turvassa edes omassa mansikkapaikassa. Ihmiset muuttavat ja liikkuvat nykyisin sellaisella nopeudella ja volyymillä maasta toiseen, että vanha »kulttuurien sulatusuuni» -konseptikaan ei ole enää ajankohtainen. Nyt puhumme monikulttuurisuudesta, johon meidän kaikkien on suhtauduttava, ei vain ulkomailla, vaan myös kotimaassamme, lähiympäristössämme. Miten siis ymmärtää, hyväksyä, tunnustaa, kehittää ja hallita moniarvoisuutta ja erilaisuutta? Oma ratkaisuni on aina ollut kommunikointi.

Kirja Menestys! perustuu siis kommunikaatioon ja suurelta osin käymiini noin 150 haastatteluun eri puolilla maailmaa. Näiden keskustelujen ja pohdintojen valossa esittelen monikulttuurisuutta, erilaisuutta ja innostavia esimerkkejä ominaisuuksista, toimintatavoista ja liikeideoista, joilla ihmiset eri maissa pärjäävät ja MENESTYVÄT. Joitakin näistä asenteista ja toimintatavoista meillä Suomessa ei ole vielä tarpeeksi arvostettu ja siksi niihin ei myöskään ole panostettu.

Eurooppa on korkeasti kehittynyt, moni-ilmeinen ja varmasti kulttuurillisesti mielenkiintoisin maanosa maailmassa. Mutta Eurooppa on myös tällä hetkellä suuressa taloudellisessa taantumassa ja muutokset parempaan päin ovat hitaita. Esimerkiksi yrittäjyyteen eurooppalaiset ja pohjoismaalaiset suhtautuvat välinpitämättömästi ja jopa vihamielisesti verrattuna kansalaisiin modernin yrittäjyyden synnyinmaassa Yhdysvalloissa tai esimerkiksi Aasiassa, missä yrittäjyys on aina ollut osa ikivanhaa kulttuuria. »Eurooppa on kuin ulkomuseo, ilman dynamiikkaa, ilman energiaa!» sanovat amerikkalaiset. »Eurooppalaiset kuvittelevat voivansa elää ylellisyydessä tekemättä työtä!» toteavat aasialaiset.

Tarkastelen keskustelukumppaneitteni kanssa kansainvälisyyttä businessihmisen ja uuden sukupolven kansainvälisen yrittäjän näkökulmasta. Mitä siis oikein on tämä kansainvälisen kanssakäymisen osaaminen? Monien haastateltavieni mielestä se on:

■ Halua kommunikoida monikulttuurisessa työyhteisössä. Eri kulttuurien, traditioiden ja uskontojen hahmottamista, jotta tältä pohjalta ymmärtäisi näiden tekijöiden vaikutukset ja merkityksen myös liike-elämän käytäntöihin.

■ Avoimuutta, laaja-alaisuutta, aitoa kiinnostusta ja tiedonhalua, elinikäistä opiskelua, oppimista ja uusien menestystekijöiden joustavaa omaksumista.

■ Kykyä hahmottaa globaalin kaupallisen maailman kilpailutilanteiden muutokset ja kehitys. Toisin sanoen: Missä, koska ja mihin liikeideaan, tuotteeseen, palveluun kannattaa panostaa?

■ Itsekuria ja uskallusta suhteuttaa omat kyvyt uusiin, muuttuneisiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

Olen, itse asiassa, valmistellut tätä kirjaa yli 40 vuotta työmatkoillani eri puolilla maailmaa, myydessäni ensin erilaisia teollisuustuotteita, sitten mielikuvia ja tällä hetkellä ideoita. Kirjan haastattelut olen tehnyt viimeisten kahdentoista kuukauden aikana ja näitä tapaamisia varten matkustin jälleen kerran seuraaviin kohteisiin: Pariisi, Moskova, Tel Aviv, Jerusalem, Amman, Beirut, Singapore, Hongkong, Taipei, Hsinchu, Shanghai, Tokio, Los Angeles, Riverside, San Francisco, New York, Boston, Zürich, München, Berliini ja Tukholma. Haastattelut tein suomen-, ruotsin-, englannin-, ranskan-, saksan- ja joskus venäjänkielellä, vaikka tänään englanninkielen taito onkin varsin yleinen tietyissä piireissä Venäjällä. Haastattelut taltioin ääninauhalle, josta purin ja editoin ne tätä kirjaa varten.

Kaukokuvina havaintoni voidaan ryhmitellä eri businesskulttuureista vaikka seuraavasti:

Sivistys, korkea koulutus ja kansainvälisyys ovat euroliikemiehen/naisen valttikortteja. Erilaisen kulttuuritaustan kunnioitus, suvaitsevaisuus ja monikielitaito kuuluvat eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden miesten ja naisten tasa-arvoa verkkaisesti edistävään businesskulttuuriin.

Innovatiivisuus, kilpailuhenkisyys, huippuunsa viety individualismi ja itseluottamus (»kaikki on minulle mahdollista»), itsensä työllistäminen ja yrittäjyys ovat olennaisia rakennusaineita USA:n monikulttuurisessa talouselämässä, joka ei perustu yksinomaan monikansallisiin yritysjätteihin, vaan myös kansallisiin, jopa paikallisiin naisten ja miesten perustamiin ja johtamiin pienyrityksiin.

Ahkeruus, irtiottokyky, kaikenkattava ryhmätyö ja korkea vaatimustaso työssä ovat taas aasialaisten menestyksen valttikortteja. Uutterat kiinalaiset, korealaiset, japanilaiset ym. perheyhtiöverkostoineen menestyvät ja rikastuvat ympäri maailmaa.

Ystävällisyys, pitkäjänteinen ajankäyttö ja kommunikointikyky ovat vanhojen Lähi-idässä vaikuttavien kauppakansojen menestystekijöitä. Samoin ihmistuntemus ja halu sijoittaa aikaa liikesuhteiden kehittämiseen myös henkilökohtaisella tasolla.

Havainnot esittäytyvät lähikuvina kirjan kymmenessä kappaleessa seuraavasti: IDYLLI, PERINNE, ENERGIA, JÄRJESTYS, SIVISTYS, KIELI, TYYLI, USKONTO, KULTTUURI ja VISIO. Kirjan eri luvuissa käsitellään otsikoiden aihepiirejä kohdistamalla ne Suomen yrityselämän ja vientikaupan kannalta tärkeiden maiden olosuhteisiin.

Haastattelut ja muun materiaalin olen jaotellut eri kategorioihin: johdannot ja case-haastattelut sekä elävöitteet.

Kirjan lopussa on haastattelemieni henkilöiden nimilista ja taustatiedot.

Haluan kiittää Liikesivistysrahastoa, jonka myöntämän tutkimusapurahan avulla olen voinut laajemmin perehtyä monikulttuurisuuden haasteisiin.

Kiitos ympäri maailmaa ystävilleni, joita ilman en olisi voinut koota sitä tietoa enkä tavata niitä ihmisiä, jotka ovat tämän kirjan ydin.

Helsingissä 6.9.1996

LENITA AIRISTO

1
IDYLLI

VÄRLDENS BÄSTA

Herran kukkarossa! Pohjoismaisuus on lottovoitto. Mitkä ovat naapurimaiden ja sukulaiskansojen vaikutukset lintukotoomme?

Ruotsin länsimainen etumatka.

Muuttuuko lagomsamhälle ja tasapäisyyden tavoittelu ja miten se muuttaa Suomen asenteita?

Virolaisten »pikkuveljiemme» eurooppalaisempi elämänasenne.

SATUMAA

GATEWAY

SUOMEN SIVEYS

JANTEN LAKI

Idylli

Världens bästa & moraalinen uhkapeli

»Olen joskus sanonut, että moderni hyvinvointivaltio on voitto länsimaiselle kulttuurille», toteaa professori Assar Lindbeck Tukholman yliopistosta. Tämä menestys on saavutettu sekä konventionaalisissa että dynaamisissa tavoitteissa.

Monet hyvinvointiyhteiskunnan investoinnit ovat olleet investointeja inhimilliseen pääomaan, kuten koulutukseen ja terveydenhoitoon. On myös havaittu, että henkinen pääoma peritään osittain kotoa. Kun tämän hetken sukupolven henkistä pääomaa lisätään, sillä on vaikutuksensa seuraavallekin sukupolvelle.

Professori Assar Lindbeck puhui ja keskusteli suomalaisten kanssa Helsingissä keväällä 1995 myös pohjoismaisten hyvinvointivaltioitten heikkouksista. »Näiltä valtioilta puuttuu vahvuus ja vankkuus torjua shokkeja. Itse asiassa hyvinvointivaltiot ovat hyvin haavoittuvia kriiseille, sillä niiden olemassaolo perustuu nopealle taloudelliselle kasvulle.»

Hyvinvointivaltion varjopuoli moraalinen uhkapeli on tunnettua myös Suomessa. Mitä avokätisempi yhteiskunta on, sitä enemmän rahoille löytyy käyttäjiä. Jos yhteiskunta tukee yksinäisiä äitejä, heidän lukumääränsä kasvaa voimakkaasti. Jos yhteiskunta on suopea erilaisille sairastumisille, voi tapahtua kuin Ruotsissa, että kansasta tulee maailman sairain kansa. Kun määräyksiä yhtäkkiä muutetaan ja kaikki »tervehtyvät» ja tulevatkin samanaikaisesti töihin, ei kaikille työntekijöille enää löydy edes omaa nurkkaa työpaikalla, sillä todennäköisyyden mukaan tietty määrä ihmisistä on automaattisesti sairaana ja kotona. Hyvinvoinnista on tullut pahoinvointia.

JANTEN LAKI

  1. Älä luule, että sinä olet mitään.
  2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
  3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.
  4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
  5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
  6. Älä luule, että olet arvostetumpi kuin me.
  7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
  8. Älä naura meille.
  9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
  10. Älä luule, että voit opettaa meille jotain.

Norjalaistanskalaisen kirjailijan Axel Sandemosen näkemys ruotsalaisesta tasapäisyydestä teoksessa Pakolainen ylittää jälkensä, Gummerus 1965 (suom. Rauno Ekholm).

Ennen vanhaan, eikä siitä ole niin pitkää aikaa, ihmiset saattoivat tulla toimeen vain tekemällä työtä. Taloudellinen turvallisuus perustui säästämiseen. Tämä on nyt muuttunut. Ihmiset voivat päästä riittävään toimeentuloon tekemättä työtä ja monet ovat Suomessakin jo sitä mieltä, että yhteiskunnan on pidettävä huolta lapsistaan, tekivät he sitten työtä tai eivät.

Muistan miten nuori opiskelija Suomessa purki kiukkuaan tv-kameroiden edessä. »Jos opintotukea vähennetään, olen päättänyt lopettaa opiskelun», hän totesi. Vaikeassa työllisyystilanteessa monille jo opiskelunsa lopettaneille, luovillekin nuorille tuntuvat vaihtoehdot olevan vähissä: joko apurahat tai työttömyyskortisto. Yrittäjyys ei vielä ole varteenotettava vaihtoehto.

»Suomalaiset elävät suojaverkossa ja ainakin väliaikaisesti syövät ‘pilttipurkista’. Asian toinen puoli on, että jos suostuu syömään pilttipurkista, niin on myös suostuttava siihen, että kohdellaan kuin lasta», totesi aiheesta professori Bengt Holmström MIT:sta.

Menestyjät ja menehtyjät

»Arvokehässä tarkasteltuna parhaiten muutoksissa selviytyy itsenäisten joukko. Tämä on kuitenkin kaikkialla varsin pieni osa», sanoo valt.tri Martti Puohiniemi. »Itsenäisten vastapoolina on joukko joka korostaa turvallisuutta ja haluaa säilyttää olemassaolevaa. Kuitenkin sellaisessa tilanteessa, jossa yhteiskunta on muuttunut varsin paljon, eikä kukaan voi sanoa minkälaisessa maailmassa me parin vuoden kuluttua elämme, ei auta, että yritämme elää niin kuin ennen, vaan meidän tulee suhtautua hyvin rohkeasti uusiin tilanteisiin. On todella tärkeätä lähteä kohti uusia asioita, eikä pitäytyä vanhassa. Se on myös valinta rohkeiden uusien haasteiden ja säilyttämisen välillä, jolloin jostain joutuu luopumaan.»

Tämä ajatus asettaa konventionaalisen turvallisuuden tavoittelun turvaverkkoineen uuteen valoon. »Onni suosii rohkeaa!» Miten ihminen pystyy omaksumaan tällaisen jouston?

»Koulutus lisää ihmisten mahdollisuutta selviytyä muuttuvassa maailmassa. Jos ihmisellä on enemmän koulutusta, on hänellä väistämättä paremmat tiedolliset mahdollisuudet hallita elämäänsä ja hänellä on myös enemmän älyllistä joustavuutta.»

Kuitenkin siis muuttujien joukko on ja pysyy pienenä. Mitkä muut ominaisuudet kuin koulutus vaikuttavat siihen, ketkä ovat mukana tässä muutosagenttien ryhmässä. Ovatko naiset jatkuvasti tiukimmin kiinni perinteisissä arvoissa?

»Naisten osuus tässä pienessä, muutaman prosenttiyksikön itsenäisten joukossa on lisääntynyt, vaikka naiset suoriutumisessaan korostavatkin yleensä yhteiskunnallisen vallan tavoittelua vähemmän kuin miehet. Tähän voi vaikuttaa runsas julkinen keskustelu naisten muuttuvasta roolista työelämässä, jossa keskustelussa joidenkin miesten asenteet saattavat jopa olla vanhojen asemien puolustamista. Itsenäisten joukossa naisten ja miesten suhteelliset osuudet ovat pienempiä kuin erot iässä ja koulutuksessa.»

Koulutus ei Suomessa kuitenkaan tunnu luovan tarpeeksi henkistä joustoa yrittämiseen. Kun USA:ssa ja Aasiassa yrittäjyys, jonka edellytyksenä on korkea koulutus ja laajat tiedot, on jo yleistä, niin meillä ajatus tuntuu ainakin yliopistoissa varsin perifeeriseltä.

»Yliopistojen opettajilla on jo omia yrityksiä, vaikka niistä ei puhuta. Yrittäjyys opiskelijoiden keskuudessa on vielä varsin uusi ajatus. Se saattaa johtua siitä, että koulutusputkeen ajautuu pitkälti ihmisiä oman yhteiskunnallisen taustansa mukaisesti. Toisin sanoen ylempien toimihenkilöiden lapset jatkavat vanhempiensa perinteitä ja hakeutuvat korkeampaan koulutukseen. Yrittäjien koulutustausta on ollut maassamme suhteellisen vaatimaton, ja antautuminen yrittäjäksi on edellyttänyt kotona saatua yrittäjätaustaa.»

Tri Martti Puohiniemi analysoi suomalaisten arvoja Valtioneuvoston julkaisemassa raportissa vuonna 1993. »Suomalaisten on helppoa ottaa asiat annettuina, mutta vaikea tarttua niihin itse. Keskinkertainen toimii suomalaisille ohjenuorana useammin kuin paras. Se, että lama koskettaa näinkin voimakkaasti suomalaisia, saattaa johtua pehmeästä arvomaailmastamme.»

Onko tällainen asenne jokin »menehtyjien» resepti?

»Suomalaisten, Skandinavian maiden ja hollantilaisten arvoja verratessa esimerkiksi yhdysvaltalaisten arvoihin nimitetään edellämainittuja feminiinisiksi kulttuureiksi kun USA edustaa tässä maskuliinista kulttuuria. Yhdysvaltalaiset korostavat jo puheessaan pärjäämistä ja voittamista. Suomessa ja muissa feminiinisissä, pehmeissä kulttuureissa ihmiset kokevat tällaiset puheet kiusallisiksi. Hollantilainen tutkija Gerdt Hofstede (Culture’s Consequences, Softwear of the Mind) mainitsi eräässä tilanteessa, että hänen oli aluksi vaikea päästä työhön amerikkalaiseen yritykseen, sillä hän ei pystynyt myymään itseään oikealla tavalla amerikkalaisille.»

Miten on laman myötä käynyt suomalaisten lottovoitolle?

»Ehkä se on nyt ässäarpa, siis vähän pienempi onnenpotku. Suomalaisilla on pärjäämisen maailman vastapainona harmonian tavoittelu ja ympäristön arvostus. On myös hyvä muistaa, etteivät kaikki ole voittajia ja pärjääjiä USA:ssakaan, vaan siellä suuri määrä ihmisiä elää ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolella. Suomalaiset elävät sovussa ympäristönsä kanssa ja täällä on tasa-arvo kunniassa, joka tarkoittaa, että täällä välitetään muista. Suomessa on monia sellaisia asioita, joita ei oikeastaan voi mitata, kuten ympäristön ja luonnon merkitys. Suomi luontonsa ja puhtautensa vuoksi on kyllä aikamoinen idylli.»

Arvolataus

Arvot muuttuvat hitaasti. Moni arvostaa aivan vilpittömästi pysyvyyttä ja perinteitä, sillä hän tarvitsee niitä. Hänen mielenterveytensä tarvitsee pysyvyyttä vastapainoksi repivälle ja rikkinäiselle elämäntilanteelle, jossa ei ole tilaa yhdellekään lisäriskitekijälle. Näitä ongelmia miettii tri Leena Lahti-Kotilainen (WOM:in entinen toimitusjohtaja, nykyisin IMF:n palveluksessa, Washingtonissa). »Miten voimme antaa myös näille ihmisille oikeuden yrittää selvitä mieleltänsä terveinä ja perheinensä ehjinä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa?»

Vastausta on vaikea löytää, sillä vaikeissa tilanteissa ihminen tarrautuu juuri menneeseen, idylliin, koska se on konkreettista - vai onko?

»Suomalaisten roolit ovat myös tällä hetkellä varsin sekaisin Ihmisten minäkäsitykset, siis sekä ulkopuolisten asettamat että ihmisten itseensä kohdistamat rooliodotukset ovat yhtäkkiä hahmottumattomat», toteaa tri Leena Lahti-Kotilainen. »Ei ole enää turvallista ja selkeää kuvaa siitä, minkälaista on olla johtaja, äiti, nainen, nuori tyttö jne. Kaikki roolit ovat tällä hetkellä niin voimakkaassa kuohumistilassa, että ihmiset joutuvat määrittelemään itsensä koko ajan uudelleen.»

Muutoksissa ja hämmennyksen tilassa ihmistä auttavat eniten hänen sisäiset rakenteensa. Miten niitä rakennetaan tässä tilanteessa?

»Mikäli sisäiset rakenteet ovat jääneet lapsuuden aikana kehittymättä, on ihmisellä jatkossa todella huonot edellytykset. Tällä hetkellä monet yliopistoista valmistuvat nuoret kuuluvat juuri tähän sukupolveen, jossa sekä perheiden että yksilöiden sisäiset rakenteet ovat jääneet hataralle pohjalle. Syitä on monia: esimerkiksi peruskoulu-uudistuksen aiheuttamat sekavuudet ja erilaiset työelämän roolimallit, jotka nyt ovat menettäneet uskottavuutensa.»

Jokaisen ihmisen käsitteissä ja määritelmissä tekemä valinta perustuu siis hänen elämänkatsomukseensa ja arvoihinsa. Me vastaanotamme kaiken aikaa uusia käsitteitä, mutta emme kuitenkaan »prosessoi» niitä itseemme, vaan vain käytämme ja kopioimme niitä. Vain omiin arvoihimme perustuvat käsitteet tarttuvat ja vetoavat meihin.

»Mitään ei saa helpolla, vaan kaikki, myös lahjakkaat joutuvat tekemään lujasti työtä. Mitä teemme siis näillä, jotka eivät ole koskaan oppineet tekemään töitä tosissaan? He ovat kyllä tehneet pitkiä päiviä, kääntäneet paperia, mutta he eivät ole panneet itseään likoon. Nyt tarvitsemme tämänkaltaista työntekoa, jos haluamme pärjätä.»

Washingtoniin, IMF:n hallinnolliseen divisioonaan siirtynyt Leena Lahti-Kotilainen pohtii myös kansainvälistymistä ja edelleen johtamisen kansainvälistymistä, joka panee monen suomalaisen polvet tutisemaan. Nyt ei enää saadakaan olla vain oma itsensä, ei voidakaan nauttia kaikesta siitä mammonasta, jonka esimerkiksi maisterinpaperit työelämässä automaattisesti toivat tullessaan. Yllätykset ja iskut on otettava vastaan mennen tullen, ja silti on oltava valmis nousemaan yhä uudelleen ylös ja opettelemaan ymmärtämään vieraita ihmisiä ja vieraita kulttuureja. Miestenkin on pakko oppia ymmärtämään naisten näkemyksiä, elämäntapoja ja johtamisajatuksia. Ne ovat erilaiset, mutta ne voivat olla vähintään yhtä hyvät. Erilaisuutta oudoksutaan, mutta erilaisuudessakin suurin osa on yhteistä, samanlaista ja yleisinhimillistä.

Toiveikkuus saa ihmisen jaksamaan. Sellainen mielikuva ja tunne, että kannattaa yrittää kannustaa eteenpäin: Jos yritän, se johtaa johonkin ja se on minulle hyväksi. Pelko lamauttaa. Ihminen suojautuu uhkalta ja vain jos energiaa vielä sen jälkeen jää, on se käytettävissä johonkin uuden luomiseen. Ihminen, joka pelkää ei pysty luomaan uutta.

»Arvot ovat aina yksilöllisiä», toteaa Leena Lahti-Kotilainen. »Vaikka siis puhuisimme yhteisistä arvoista, ne ovat kuitenkin omakohtaisia arvoja, joita on punnittu monelta eri taholta.»

Pastoraali

»Sana pastoraali tuo minulle säveltäjänä tietysti mieleen suomalaisen luonnon ja sen agraari-yhteisön, jonka olemassaolon vielä itsekin muistan. Myös ihmiset, jotka saivat ympäröivästä luonnosta kaiken tarvitsemansa ja olivat hyvin tasapainoisia ja talonpoikaisjärkeviä ihmisiä. Raha oli silloinkin tiukassa, mutta kaikkiin toimintoihin ei tarvittu heti kolikkoa tai seteliä niin kuin tänään. Meidän stadilainen perheemme vietti kaikki kesät maalla, tällaisessa miljöössä, joka nyt jo edustaa mennyttä aikaa, mutta ajallisen läheisyytensä vuoksi herättää minussa ristiriitaisia tunteita.»

Säveltäjä Heikki Sarmannolle Suomen luonto on maailman kaunein. Se on jääkauden ihmeellinen jäännös, joka avautuu lentokoneperspektiivistä kymmenien tuhansien järvien kimaltelevana pintana. Sarmannolle suomalaiset ovat metsäläiskansaa, jotka ovat eläneet kalastuksella, metsästyksellä ja maanviljelyllä, eivät siis sodilla ja valloituksilla. Tämä elämänasenne on vallitseva tänäänkin, kun puhumalla ja neuvottelemalla pyritään ja pystytään ratkaisemaan kovimmatkin kansalliset ongelmat. »Kansalaissotamme antoi sellaisen opetuksen, että niistä järkytyksistä emme ole toipuneet vieläkään.»

Säveltäjä Heikki Sarmanto liikkuu Helsinki-New York-akselilla ja teemana on suomalaisen musiikin vienti. Edellämainitut teemat suomalaisesta miljööstä elävät Sarmannon tuotannossa, kuten sinfonisessa, kahdeksanosaisessa jazzrunoelmassa Suomi: »Vilja kasvaa», »Halki metsien», »Läpi tulen ja kiven» sekä »Erämaan henki».

»Suomessa musiikkia ei ole vielä osattu ottaa teollisuutena. Musiikki kuitenkin koostuu äänilevyistä, kirjoista, nuoteista, videoista, instrumenteista ja muusikoista. Säveltäjien liiton ja Teoston jäsenenä olen hämmästellyt miksi musiikkimme vienti on niin minimaalista, kun taas Ruotsi on kuulemma maailman kolmanneksi suurin populaarimusiikin viejämaa, heti siis USA:n ja Britannian jälkeen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ruotsalainen populaarimusiikki tuo maahan enemmän ulkomaanvaluuttaa kuin Volvo.»

Pastoraalit ja sinfoniat ovat Heikki Sarmannon mielestä merkittäviä, mutta muukin musiikki on tärkeätä. Ja ennen kaikkea musiikkia on vietävä jotta se toisi tuloja takaisin Suomeen. Hyvä esimerkki on Rauno Lehtisen säveltämä Letkajenkka, josta tuli menestys myös maailmalla ja joka siis toi rahaa Suomeen. Musiikkiteollisuutta ei ole Suomessa vielä mielletty tulosvastuulliseksi toiminnaksi, mutta siihen Sarmanto on luomassa omalta kohdaltaan muutoksia. Hän on neuvotellut eri yhteistyökumppaneiden kanssa, jotta he sijoittaisivat rahaa sellaisiin musiikki-ideoihin, jotka palvelisivat sijoittajia pitemmän aikaa ja vielä toisivat takaisin sijoitetut rahat. Eräs tällainen esimerkki oli kuuluisan amerikkalaisen jazzlaulajattaren Helen Merrillin kanssa toteutettu levytys, jossa jo 50-luvulla legendaariseen maineeseen noussut laulajatar laulaa Sarmannon jazzsävellyksiä. Liiketaloudelliset neuvottelut kestivät neljä vuotta, mutta lopulta riskisijoitukset saatiin kokoon. Tällaiset yhteistyöt vahvistavat omaa identiteettiämme.

On hyvä muistaa, että saksalainen Fredrik Pacius on säveltänyt meille rakkaan Maamme-laulun. Amerikkalaisten kulttilaulun High Noon, joka heti tuo mieleen amerikkalaisen sankarin Gary Cooperin, onkin säveltänyt Venäjän juutalainen Dimitri Tiomkin.

»Minulla on uskomaton muisto Ranskasta, missä Maija Hapuoja lauloi ylimääräisenä numerona Lauri Pohjanpään runoon Kaksi vanhaa varista säveltämäni laulun - ranskaksi. Ranskalainen yleisö otti sen riemuiten vastaan», muistelee Heikki Sarmanto.

Reaaliaika

»Ottaessani vastaan Suomen kansallisbaletin johtajuuden vuonna 1992 minulla oli selkeät tavoitteet, joihin oli saatava myös muut ihmiset sitoutumaan.

Tavoite on tulla yhdeksi Euroopan kiinnostavimmaksi Dance Companyksi. Luoda siis sellainen ohjelmisto ja profiili, joka on selkeästi Suomen kansallisbaletin ohjelmiston linja.

• Ottaa ohjelmistoon isot klassiset teokset, jotka kuuluvat kaikkien kansallisbalettien ohjelmistoon.

• Kutsua vierailijoiksi maailman huipputason tanssijoita.

• Avata mahdollisuudet nuorille suomalaisille koreografeille esittää töitään tällä näyttämöllä.

Voi sanoa, että olemme jo varsin pitkällä tällä tavoitteemme tiellä», toteaa Kansallisbaletin johtaja Jorma Uotinen.

Jorma Uotinen ei koe Suomea idylliksi, sillä suomalaiset ovat päivittäin konkreettisten, raakojen, jopa julmien totuuksien kanssa tekemisissä nyt kun taloudelliset arvorakenteet ovat pettäneet. Kun tarkastelee Jorma Uotisen omaa elämää näkee, että hän on paremminkin aina elänyt ja toiminut reaaliajassa. Uotinen lähti opiskelemaan ja tekemään tanssijan töitä ulkomaille jo 70-luvulla. »Silloin harva taiteilija edes uskalsi lähteä harjoittelemaan ulkomaille. Nyt uusi sukupolvi jo rohkenee lähteä ja sijoittaa kykynsä oikeaan mittakaavaan.»

Jorma Uotinen lähti oppiakseen ja tullakseen oppiensa kanssa takaisin Suomeen. »Jos ihminen löytää jotain, niin löydöllä on merkitystä vasta kun se on jaettu jonkun toisen kanssa. Jos taideteos ei tavoita ihmistä, niin sillä ei ole merkitystä. Taide ei ole terapiaa! Ihminen, joka kirjoittaa omaksi ilokseen, löytää tietysti sivuille oman paikkansa, ja samalla tavoin voi tanssia omassa olohuoneessaan, mutta tällä ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Taide on jaettava toisten kanssa.»

Jorma Uotinen on onnistunut jakamaan modernin tanssinäkemyksensä suomalaisen balettiyleisön kanssa. Yleisö on ottanut vastaan uuden aallon. Joskus uudet ideat saavat ensin osakseen vastustusta, mutta muutaman vuoden kuluttua ideat jo hyväksytään. »Traditio on kokemustietoa siitä, mitä ja miten ei kannata tehdä. Tanssi on liikettä eteenpäin. Ja minun tehtäväni tässä asemassa on viedä tanssikulttuuria eteenpäin maassamme. Lahjoihini ja näkemykseeni on uskottu siinä määrin, että minut on valittu tähän tehtävään.»

Suomen kansallisbaletti on vieraillut uusien teostensa kanssa myös kansainvälisillä lavoilla. »Wienin tanssiviikoilla Pateettisen baletin vastaanotto oli hillitön. Yleisö koki, että esityksessä oli outo ja kiehtova karkeus yhdistettynä klassiseen muotokieleen. Tällaista balettia he eivät odottaisi ranskalaisen tai italialaisen kulttuurin kasvatilta, mutta esimerkiksi Espanjasta saattaisi tulla voimakkuudessaan jotain yhtä väkevää. Moskovassa Pateettisen baletin esitys koetteli aikoinaan yleisön vastaanottokykyä lähinnä aiheen Tšaikovski-kytkennän vuoksi.»

Islannin presidentti Vigdis Finnbogadóttirilla on oma sanomansa: »Kulttuurilla voi myydä turskaa, mutta turskalla ei myydä kulttuuria!»

Jorma Uotinen on yhtä mieltä ja katsoo, että säihkyviä lahjakkaita persoonallisuuksia on kaikin keinoin tuettava. Suomalainen ja amerikkalainen taidepolitiikka ovat varsin kaukana toisistaan, kuitenkin kummastakin nousee tähtiä. Jorma Uotisen panos uusien nuorten koreografien tukemiseen on antaa mahdollisuus työskennellä Kansallisbaletissa. Tarjousta voidaan jossain määrin verrata apurahaan, mutta se vaatii enemmän. »Taiteilijan on lunastettava paikkansa joka päivä. Kansallisbaletin toiminnassa jokainen ilta on uniikkiesitys. Tavoite on että katsoja lähtee elämyksen saaneena ulos ja hänelle on syntynyt halu tulla takaisin.»

Amerikkalaisella koreografilla ja tanssitaiteilijalla Carolyn Carlsonilla on kokemusta yhteistyöstä suomalaisten kanssa. »Muistan kun tein Kaiku-koreografian Suomessa 1975 ja tuotantoon kuului myös improvisaatio-osuus, jossa jokaisen tuli ilmentää omalla tavallaan huutoa. Ryhmässä oli mukana myös Jorma Uotinen, joka oli fantastinen esiintyjä, mutta jonka improvisointi oli sitä luokkaa, että se ei jättänyt mitään epäilyksiä sille, että kyseessä oli huipulle nouseva taiteilija. Pyysin häntä tulemaan Pariisiin ja hän suostui heti. Siitä alkoi yhteistyömme, me loimme ja rakensimme Jorman kanssa yhdessä seitsemästä taiteilijasta Pariisin Oopperaan tanssiryhmän.»

Carolyn Carlsonin mielestä suomalaisilla taiteilijoilla on uskomaton kyky absurdiin ironiaan. »Olen amerikkalainen ja kulttuuritaustaltani kalifornialainen. Sieluni on kuitenkin suomalainen. Isoäitini oli karjalainen itkijänainen, joka lähti pakoon venäläisiä kaksikymmentäyksivuotiaana. Hän muutti Amerikkaan eikä koskaan palannut Suomeen. Suomalaisuus on kuitenkin aina ollut läsnä perheessämme ja minulle henkilökohtaisesti mahdollisuudet työntekoon Suomessa suomalaisten taiteilijoiden ja ennen kaikkea yhteistyöni Jorma Uotisen kanssa on ollut elämäni onnellisinta aikaa.»

Herran kukkarossa

»Olemme kylmyyden herran kukkarossa seuranamme vaikea kieli ja hyttyset», kuvailee eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen suomalaista idylliä...