Kansi

Etusivu

JANNE VILJAMAA

Pakko SAADA!
addiktoitunut yhteiskunta

Werner Söderström Osakeyhtiö

Helsinki

Tekijänoikeudet

ISBN 978-951-0-38740-5

© Janne Viljamaa 2011

Kannen kuva: Joe Gough/Rodeo

Toimittaja: Ulla Paavilainen

Tämän kirjan kirjoitustyöhön on saatu tukea WSOY:n kirjallisuussäätiöltä ja Suomen Tietokirjailijat ry:ltä.

Versio 1.0

Werner Söderström Osakeyhtiö 2011

Alkusanat

Kiitos kristallinkirkkaasti ajattelevalle kustannustoimittajalleni Ulla Paavilaiselle, viidelle lapselleni, vaimolleni ja käsikirjoitusta kommentoineelle Jyrki Pukariselle.

Kun mikään ei riitä

KUN MIKÄÄN EI RIITÄ

Elämässä on kaksi tragediaa – se ettei saa haluamaansa ja se että saa.

Orson Welles

RIIPPUVUUS ON LATINAKSI ADDICTIO (jättäminen jonkun valtaan), jolla tarkoitetaan yleensä voimakkaan, toistuvan halun ohjaamaa käyttäytymistä. Se voi syntyä jonkin aineen käytöstä tai toiminnasta, olla haitallista tai haitatonta, henkistä tai fyysistä.

Kaikkiin addiktioihin kuuluu jännittävän odotuksen, taistelun ja lopulta sietämättömän paineen laukeaminen. Addikti on häviöllä. Peli pelaa häntä, viina juo alkoholistia ja tupakka polttaa nikotiiniriippuvaista. Addikti tekee, juo, syö, nai ja polttaa pystymättä lopettamaan vaikka haluaisi. Riippuvainen toistaa tiettyjä tunnetiloja, joita hän hallitsee aineella, ruoalla tai toiminnalla.

Addiktiot voi jakaa aineriippuvuuksiin ja toiminnallisiin riippuvuuksiin. Niitä molempia voi tarkastella neljästä näkökulmasta – psyykkisestä, fyysisestä, sosiaalisesta ja tapoihin perustuvasta. Toiminnallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksi seksi-, läheis-, netti-, shoppailuriippuvuus ja syömishäiriöt, fyysisiä taas alkoholi-, huume- ja lääkeaineriippuvuus. Fyysinen aineriippuvuus on mitattavissa: esimerkiksi alkoholin suurkulutuksen raja on 24 annosta viikossa. Toiminnallista addiktiota ei voi määritellä näin tarkasti. Ihminen voi harrastaa lenkkeilyä joka ilta olematta hölkkäriippuvainen tai harrastaa seksiä kahdesti päivässä olematta seksiriippuvainen. Eräs merkki toiminnallisen riippuvuuden synnystä on toiminnan ilon katoaminen.

Riippuvuus on usein toistuvaa itselle häviämistä. Peliriippuvainen tajuaa pelanneensa perheen seuraavan viikon ruokarahat, mutta uskoo voittavansa seuraavalla kierroksella. Hän häviää koko tilinsä, ahdistuu ja purkaa raivoaan. Peliriippuvainen tietää olevansa normaalijärkinen, muttei kuitenkaan kykene kestämään pelaamattomuuden aiheuttamaa ahdistusta. Addikti voi myös hyötyä riippuvuudestaan. Hyvin palkatut urheilijat ovat tavallisesti jossain määrin riippuvaisia lajistaan, kuten ovat myös korkean tason poliitikot ja menestyneet liikemiehet.

Kaikki ihmiset eivät addiktoidu, sillä addiktio on myös geeneissä. Geeni laukeaa myöhemmin tietyssä ympäristössä. Esimerkiksi mitään alkoholismiin vääjäämättä johtavaa viinageeniä ei ole löydetty, vaikka siihen altistavan geenin löytymisestä raportoitiin huhtikuussa 2011. Geeni ei yksinään tee kenestäkään alkoholistia ilman suotuisia ympäristöolosuhteita. Tiettyä geeniä ei siis voi syyttää yksinään omasta riippuvuudesta. Ihminen voi omilla päätöksillään ja rautaisella itsekurilla hallita riippuvuuksiaan, olipa geeniperimä mikä tahansa. Geeni lisää vain todennäköisyyttä.

Geeni ei ole tuomio. On ikävää, jos geenistä tulee tekosyy omalle alisuoriutumiselle. Parasta geenitutkimuksessa on se, että tietyn geenin löytymisen jälkeen voidaan tehdä pontevasti ennalta ehkäisevää työtä. On toisaalta pelottavaa, jos alkoholismiin liittyvän geenin löytämisen jälkeen ihmiset jaetaan A- ja B-kansalaisiin, raittiisiin ja mahdollisiin alkoholisteihin. Eihän alkoholismi liity älykkyyteen millään tavalla. Esimerkiksi moni kirjailija Pentti Saarikoskesta alkaen on luonut taidetta alkoholismistaan huolimatta.

Addiktioilla on tapana sarjaistua. Alkoholista ja tupakasta päästyään riippuvaisesta voi tulla läheisriippuvainen työaddikti. Olosuhteet ja paineet saattavat toimia addiktion laukaisevina tekijöinä. Ahdistus voi laukaista uuden addiktion, joka tuottaa riippuvaiselle yhä suurempaa ahdistusta. Epäonnistuneesta ratkaisuyrityksestä ja epätoivoisesta mielihyvän hakemisesta tulee tuskaa addiktille itselleen ja hänen läheisilleen. Irlantilainen runoilija ja näytelmäkirjailija George Bernhard Shaw pohti aikoinaan: ”Onnea koko elämän ajan! Ei sitä kukaan kestäisi, se olisi maanpäällinen helvetti.” Paljon onnea voi toivottaa, mutta iankaikkista onnea toiselle tahtova toivottaa ystävänsä maanpäälliseen helvettiin.

Alkoholistien ja alkoholin suurkuluttajien lapsia on tärkeä auttaa ja tukea, ettei heidän kasvunsa häiriytyisi vanhempien juomisen takia. Alkoholismi tekee kodista turvattoman paikan. Se iskee lapsiin epävarmuuden ja häpeän poltinmerkin ja vie usein lasten itsetunnon.

Fyysinen riippuvuus

Fyysinen riippuvuus on helppo ymmärtää: alkoholisti juo suruunsa ja iloonsa, mutta myös, koska pelkää krapulan aiheuttamia oireita. Huumeiden käyttäjän on pakko saada ainetta, ennen kuin fyysiset vieroitusoireet alkavat.

Fyysisessä riippuvuudessa käyttäjän elimistö on tottunut aineeseen. Aineen käytön lopettaminen aiheuttaa fyysisiä vieroitusoireita, kuten väsymystä, pahoinvointia, vapinaa ja jopa aistiharhoja. Krapula on tunnettu alkoholin vieroitusoire. Vieroitusoireiden voimakkuuteen vaikuttaa käytetyn aineen määrä ja se, kuinka kauan henkilö on käyttänyt ainetta. Fyysinen riippuvuus syntyy vain niihin aineisiin, joita ihminen nauttii säännöllisesti.

Alkoholisti tarvitsee päivittäisen annoksensa pitääkseen vieroitusoireet loitolla. Samalla hän lääkitsee vaivaansa aineella, joka aiheuttaa vieroitusoireita. Joka tunti poltettu tupakka pitää pois tupakoitsijan vieroitusoireet, ja niistä pääsee eroon polttamalla säännöllisesti.

Riippuvuus saattaa kehittyä myös lääkeaineisiin. Lääkeriippuvuus huomataan usein vasta riippuvaisen lopettaessa lääkkeen käytön. Keskushermostoa lamaavien bentsodiatsepiinien ja masennuslääkkeiden lopettamisesta voi seurata voimakkaita vieroitusoireita.

Riippuvainen voi hoitaa työnsä riippuvuudesta huolimatta. Suomessa on 250000 alkoholistia ja 250000 alkoholin suurkuluttajaa. 80 prosenttia alkoholisteista käy kuitenkin töissä, sillä elimistö kehittää vähitellen sietokyvyn, toleranssin, riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Alkoholismin kakkosvaiheessa ihminen tarvitsee yhä isompia annoksia halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Alkoholismin viimeisessä, kroonistumisen vaiheessa, pienikin määrä alkoholia aiheuttaa humalatilan maksan toiminnan heikentyessä.

Toiminnallinen riippuvuus

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento. Toiminnallisia addiktioita onkin selkeintä tarkastella psyyken, sosiaalisen käyttäytymisen ja pinttyneiden tapojen kautta. Addiktioihin ei ole vain yhtä syytä, eikä toiminnallinen addiktio välttämättä aiheuta fyysisiä oireita.

Psyykkinen riippuvuus merkitsee pitkälti henkistä turvautumista aineeseen tai toimintaan. Ilman ainetta tai toimintaa elämään jää aukko, joka on täytettävä jollain. Psyykkiseen riippuvuuteen liittyy usein kuviteltuja uskomuksia aineen tai toiminnan ihmeitä tekevästä vaikutuksesta.

Ihminen voi tulla riippuvaiseksi jopa hölkän aiheuttamasta hyvän olon tunteesta tai esiintymisen ja pelaamisen tuottamasta adrenaliinipurkauksesta. Psyykkinen riippuvuus syntyy helposti nettipeleihin ja esimerkiksi Facebookin käyttöön. Riippuvaisen on vaikea tai jopa mahdoton olla ilman kännykkää tai tietokonetta. Psyykkiseen riippuvuuteen ei liity varsinaisia fyysisiä suoria vieroitusoireita, mutta riippuvainen on jatkuvasti henkisesti kiinni riippuvuudessaan, sillä esimerkiksi monet peliriippuvaiset masentuvat, ahdistuvat ja reagoivat aggressiivisesti, kun pelaamista rajoitetaan tai heitä estetään pelaamasta. Voiton hetkellä riippuvainen on usein euforinen ja kiihtyneen iloinen, mutta häviöt saavat hänet reagoimaan lähellä oleviin vihamielisesti. Psyykkisestä riippuvuudesta voikin olla jopa vaikeampi päästä eroon kuin fyysisestä riippuvuudesta, sillä mieli askartelee jatkuvasti lopetetun toiminnan parissa ja mielihalu on usein järkeä vahvempi.

Sosiaalinen riippuvuus voi tarkoittaa esimerkiksi tupakanpolton aloittamista kaveriporukan mukana. Tupakasta on vaikea päästä irti, kun kaikki ympärillä olevat polttavat. Peliriippuvaiset, esimerkiksi World of Warcraft -pelaajat (WoW), voivat kokoontua pelaamaan joka ilta tiettyyn aikaan. Poissaolijaa ei katsota hyvällä.

Tapariippuvuus on aineen käytön tai toiminnan yhdistämistä tiettyyn tilanteeseen tai aineen käyttöön liittyviä tapoja ja rituaaleja. Tupakoitsijan on saatava ruokatupakkansa. Hänen on poltettava bussia odottaessaan. Peliriippuvaisen on pelattava aina kauppaan mennessään tai töistä lähtiessään. Rutiineista ei voi joustaa. Nettiriippuvaisen on tarkistettava tietyn väliajoin päivityksensä ja urheilijan harjoiteltava tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Väliin jättäminen ahdistaa ja masentaa.

Dopamiinikoukussa

Aivoissa on palkitsemisjärjestelmä, joka ilmoittaa, milloin tarve on tyydytetty, vatsa täynnä ja olo hyvä. Kun palkitsemisjärjestelmä on epäkunnossa, ihminen ylensyö, käyttää liikaa esimerkiksi päihteitä eikä osaa rajoittaa itseään. Ihminen voi yrittää kompensoida huonosti toimivaa palkitsemisjärjestelmäänsä saamalla aivot erittämään suuria määriä mielihyvähormoni dopamiinia. Mielihyvän hakeminen aivojen dopamiinitasoa nostamalla on tyypillistä esimerkiksi ADHD-tapauksissa.

Aivoissa erittyy myös mielihyvähormoneita, serotoniinia ja endorfiinia, kun rakastumme, pidämme omaa kultaa kädestä ja nauramme yhdessä. Suklaa on tutkitusti lohturuoka. Suklaassa on tryptofaania, joka lisää aivojen serotoniinin tuotantoa. Serotoniinin puute aivoissa on tutkimuksissa yhdistetty masennukseen ja väkivaltataipumukseen. Mielihyvälääkkeet nostavat aivojen serotiinitasoa ja maailma alkaa näyttää valoisammalta paikalta. Suklaaseen rakastunut lääkitsee itse itseään serotoniinitasoaan säätelemällä.

Kun aivoskanneriin kytketylle apinalle antaa ruokapalan, laitteesta näkee, miten dopamiinijärjestelmä syttyy loistamaan kuin joulukuusen kynttilät. Järjestelmä on viritetty nopeaan, mielihyvän maksimoivaan toimintaan, joka tuottaa hyvää oloa. Aivot lähettävät dopamiinijärjestelmän aktivoituessa käskyjä: ”Tee se, tuntuu hyvältä, juo tämä, se antaa ihanan olon” tai ”Tuosta herkkupalasta nautit.”

Dopamiinijärjestelmän hälytykselle kerta toisensa itsensä altistanut ajautuu päivä päivältä yhä pahemmin koukkuun. Järjestelmä laukeaa voimakkaammin fyysisten riippuvuuksien, kuten alkoholin houkutuksesta, mutta lievemmässä määrin myös toiminnallisen addiktion, kuten peliriippuvuuden houkuttamana. Monilla addikteilla on sekä toiminnallisia riippuvuuksia hölkästä seksiriippuvuuteen että fyysisiä riippuvuuksia alkoholista ja lääkkeistä tupakkaan.

Dopamiinijärjestelmän aktivoituminen laittaa mielihyvän perässä juoksevan tekemään lyhytnäköisiä ratkaisuja. Mielihyvä on saatava nyt eikä myöhemmin. Ihminen on herkässä tilassa dopamiinijärjestelmän joulunkuusenvalojen syttyessä. Hän haluaa välitöntä mielihyvää, unohtaa läheisensä, perheensä, menneisyyden ja tulevaisuuden. Olen vain minä, tämä ihana tilaisuus ja mahdollisuus saada pikanautintoa.

Riippuvaisella voi olla aivoissaan muita ihmisiä vähemmän mielihyvää tunnistavia reseptoreita. Puutteet aivojen palkitsemisjärjestelmässä selittävät lyhytjänteisyyttä, spontaanisuutta ja hillittömyyttä. Riippuvuudet nettipokerista alkoholin käyttöön nostavat aivojen dopamiinitasoa.

Ihminen on varhaisista ajoista lähtien löytänyt piristävät sekä mielihyvää lisäävät kasvit ja ruoka-aineet. Intiaanit pureskelivat kokapensaan lehtiä piristääkseen itseään. Huumeet lisäävät mielihyvähormonien määrää aivoissa. Kun aivojen mielihyväkeskus tottuu päiväannokseen, sen toleranssi nousee ja tarvitaan aiempaa isompi annos saada samanlainen mielihyväkokemus. Tarvitaan yhä enemmän, rankemmin ja kovemmin. Entinen ei riitä.

MIELIHYVÄHORMONIT TEKEVÄT HYVÄÄ AIVOISSA

Dopamiini

Dopamiini on mielihyvähormoni. Se osallistuu tunteiden säätelyyn. Esimerkiksi alkoholin nauttiminen ja seksi nostavat aivojen dopamiinitasoa. Haluamme lisää auvoisaa tunnetta. Rakastunut on dopamiinikoukussa ja haluaa säilyttää ihastumisen ihanan huuman. Kun suhde vakiintuu, dopamiinitaso laskee. Seesteisyys on kuitenkin liian vähän mielihyvän perässä juoksevalle.

Kaikissa addiktioissa toleranssi nousee; tarvitsemme yhä isompia annoksia saadaksemme aikaisemman mielihyvän. Ihmisen kipuherkkyys on kääntäen verrannollinen aivojen dopamiinipitoisuudelle. Mielihyvän pyörteessä ei satu eikä kolota.

Serotoniini

Suklaan sisältämä tryptofaani nostaa aivojen serotoniinipitoisuutta ja lisää mielihyvän kokemusta. Matala serotoniinipitoisuus on yhteydessä masennukseen. Serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Masentunut kirjaimellisesti etsiytyy karkkihyllylle. Suklaa on lohturuokaa. Sen puute voi aiheuttaa myös impulsiivisuutta ja väkivaltaista käytöstä.

Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon. Kivun suhteen serotoniini toimii kuten dopamiini. Aivojen serotoniinpitoisuus on kääntäen verrannollinen ihmisen kipuherkkyydelle. Mielihyvähormonit blokkaavat kivun tunteen.

Endorfiini

Endorfiinit ovat elimistön tuottamia välittäjäaineita, jotka stimuloivat samoja reseptoreita kuin opiaatit. Endorfiineja vapautuu erityisesti pitkäkestoisen liikunnan aikana, mielimusiikin kuuntelun aikana, seksin ja akupunktiohoidon yhteydessä. Aurinko, voimakkaat mausteet ja kaakao lisäävät endorfiinien eritystä. Liikunta, hyvä musiikki ja seksi lisäävät saavat meidät onnellisiksi.

Noradrenaliini

Noradrenallinia erittyy erityisesti pitkäkestoisen liikunnan, kuten hölkän tai kävelyn jälkeen. Sitä erittyy hormonina lisämunuaisytimestä ja välittäjäaineena hermopäätteistä sekä keskushermostossa ja sympaattisessa ääreishermostossa. Se on tärkeä mielihyvää säätelevä välittäjäaine dopamiinin ja serotoniinin ohella.

Aivojen toiminnallinen magneettikuvaus

Aivojen toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) tehdään samalla laitteella kuin rakenteellinen magneettikuvaus (MRI). Kuvaus tehdään eräänlaisessa putkessa, jonka sisään tutkittava liikutetaan tutkimussängyllä kuvausta varten. Magneettikuvauslaite on useimmissa sairaaloissa Suomessa ja muissa länsimaissa.

Toiminnallisessa magneettikuvauksessa voidaan aivojen eri osien happipitoisuuksien muutoksia mittaamalla paikantaa jopa millimetrin tarkkuudella ne aivoalueet, joilla veren happipitoisuus muuttuu esimerkiksi tutkittavan lukiessa, katsellessa kasvokuvia tai kuunnellessa musiikkia.

kuva-01.jpg

Lähde: MRI Brain Scan, Gettyimages; Photopix; Collection: Photonica

Milloin nuoruus loppuu ja aikuisuus alkaa?

Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ei enää oikein tiedä, milloin nuoruus loppuu ja aikuisuus alkaa. Nuoret asuvat kotona kolmikymppisiksi, riekkuvat yöt ravintoloissa, saapuvat isän ja äidin luo lähijunalla aamuyöstä ja heräilevät kolmen maissa iltapäivällä lauantaina ja sunnuntaina. Tietokonepeliaddiktiotaan voi ruokkia ja lipittää energiajuomaa pitkälle iltapäivään. Välillä syödään pitsaa ja sitten lähdetään vuokraamaan toimintaleffa.

On mukavaa, kun koko perhe nukkuu iltapäivään, juo kolajuomaa ja viettää aikaa matalaotsaisten tosi-tv -ohjelmien parissa. Asiaa perustellaan sillä, että perhe viihtyy yhdessä ja nuoret tuntevat vihdoinkin yhteisyyttä aikuisten kanssa. Kyse on kuitenkin pienimmän riesan tiestä, tavasta paeta kasvatusvastuuta ja puhtaasta henkisestä laiskuudesta. Vaatii melkoisen ryhdikästä asennetta rajoittaa omia addiktioitaan ja henkistä laiskuuttaan. Ein sanominen on vaikeaa itselle ja muille. Uskottavasti muita voi rajoittaa vain omia impulssejaan ja mielihalujaan hallitseva. Katu-uskottavuus katoaa oman addiktion myötä.

Lastenkasvatuksessa rajojen veto ei onnistu samanlaiselta näyttävältä, nuorta miellyttävältä ja tietokoneen räiskintä- tai autopeliä kieli keskellä suuta pelaavalta aikuiselta, isolta teiniltä. Jos videovuokraamon myyjä ei vuokraa nuorelle kiellettyä K-18 -elokuvaa, aikuinen tulee hetken päästä vuokraamaan sen. Nuori oppii jo varhain tietämään, että isä ei ole isä vaan ”Sepi vaan”; isä on frendi, jota kuitenkin pitäisi kuitenkin kuunnella, arvostaa ja totella. Lasta rajoittavan vanhemman roolin ottaminen voi olla kiperä tehtävä aikuiselle, joka ei oikein tiedä omaa paikkaansa.

Ryhtiä

Yhteiskunnan lapsellistumista kipakasti ruotivan Big babies -kirjan kirjoittaja Michael Bywater kuvaa asiaa roomalaisten käsitteellä discrimen, jonka hän määrittelee arvostelukyvyksi. Discrimen on kykyä arvioida tilanne ja ryhtyä oikeisiin toimenpiteisiin antamatta toisarvoisten näkökohtien häiritä tai johtaa sivuraiteelle. Bywater kertoo, miten purjehtijat kutsuvat tätä merimiestaidoksi, lentäjät komentajan arvovallaksi ja kirurgit päättäväisyydeksi.

Discrimen on tukipylväs, kun noustaan tilanteen herraksi ja kerrotaan, mitä nyt tapahtuu. Kun nuoriso juo keskiolutta jalkapalloa katsoessaan, paikalle sattunut ikiteini-aikuinen tulee naureskellen mukaan ryyppyremmiin tai lähtee ostamaan lisää olutta lähikaupasta. Jos lapsi ei syö muuta kuin suklaata, ikiteini-aikuinen syöttää sitä hänelle, sillä eivät perunat maistu hänelle itsellekään. Ikiteinin, ilman discrimeniä toimivan aikuisen on vaikea auttaa lastaan tai nuortaan rahan tai ajan hallinnassa, koulutyössä tai päihteiden käytössä, sillä hän ei pysty komentamaan itseäänkään. Addiktoituneella discrimen puuttuu kokonaan.

Harkintaa tarvitaan

Discrimen edellyttää oikeaa harkintaa. Se on aikuisuuden päähyve. Aikuisen täytyy uskoa tietävänsä oikean tavan toimia järkevästi lapsensa ja nuorensa kanssa ja osoitettava se selvästi. Bywater väittää yhteiskuntamme discrimen olevan kuohittu. Sen ovat tehneet helposti pureskeltava viihde, pitkät työpäivät, kiire, päihteet, tietokonepelit ja itsensä toteuttamista kuluttamalla korostava elämyskulttuuri.

Bywater pitää huolestuttavana, että aikuinen huvittaa itsensä hengiltä kilpaa teininsä kanssa. ”Ei ole koskaan liian myöhäistä hylätä vanhaa vaimoa ja etsiä uusi. Ei ole koskaan liian myöhäistä lyödä rahoiksi, saavuttaa päämäärä, löytää täydelliset kengät, hankkia täydellinen sikspäkki, tissit, ihonväri, rusketus, rintalihakset tai reidet”, pohdiskelee hauska Bywater. Elämästä täytyy nauttia. Koko ajan pitää olla kivaa. Aikuinen kuluttaa samaa tissiviihdettä teininsä kanssa, eikä osaa innostaa lukemaan ja ajattelemaan. Hiljaiset hetket oman mielen kanssa ohitetaan vaihtamalla kanavaa, laittamalla ääntä kovemmalle ja pohtimalla, kuka saa kenet illan pariutumisohjelmassa.

Kuolleet ja hiljaiset hetket ovat pelottavia. Silloin täytyy kohdata omat ajatukset ja mieleen saattaa pullahtaa kaikkein pelottavin ajatus: ”Mitä mieltä on tässä sähläämisessä ja epätoivoisessa onnen tavoittelussa?” Ryhditön aikuinen opettaa lapsia jo pienestä pitämään television auki, kolajuoman ja sipsipussin oikeassa ja tavaratalon luettelon vasemmassa kädessä, ettei vain tarvitse hiljentyä pelkästään olemiseen: ”Eikö sulla ole kulta mitään tekemistä?” Olemassaolo on kuitenkin vahvimmin läsnä hiljaisissa ja kuolleissa kohdissa. Addikti oppii jo lapsena hyppäämään ketterästi näiden kohtien yli.

Kuka meistä on addikti?

Ainoa tapa päästä eroon viettelyksestä, on antautua sille.

Oscar Wilde, Dorian Gray

HARVA ASIA ON YHTÄ demokraattinen kuin addiktio. Se ei katso sosiaaliluokkaa, tulotasoa tai koulutusta, vaan vaivaa yhtä lailla lääkäriä kuin duunariakin. Korkeasti koulutetulla on kuitenkin usein parempi mahdollisuus peittää riippuvuutensa, sillä itsenäinen asema sekä henkinen ja taloudellinen riippumattomuus antavat mahdollisuuden ruokkia addiktiota kulissin suojissa. Korkean tason poliitikko tai itsenäinen yrittäjä voi pitää kulissit pystyssä usein työmiestä pitempään.

Meidät opetetaan etsimään äärikokemuksia lapsesta saakka. Psykologiassa ehdollistuminen tarkoittaa, että tietynlaista ärsykettä seuraa tietty palkinto tai rangaistus. Kuuluisa venäläinen psykologi Ivan Pavlov ehdollisti vuonna 1904 koiran kuolaamaan soittamalla sille kelloa hiukan aikaisemmin, kuin hauva sai ruokakupin. Koira oppi yhdistämään kellon kilahduksen ruoan tuloon. Kohta kuolaamiseen riitti pelkkä hoitajan askelten ääni. Eläin oli ehdollistettu.

Opimme jo lapsena haluamaan kovempia ärsykkeitä, makeampaa energiajuomaa, kovempaa pamahdusta ja tiukemmin rajattua lähikuvaa kauhuelokuvassa. Meidät on ehdollistettu jännitystä ja extremeä hakeviksi perustyytymättömiksi kuluttajiksi. Suunta on aina pienestä suurempaan ja vaisusta voimakkaampaan, harvoin toisin päin.

Ekonomisti Tim Harfordilla on ekonomistin näkökulma addiktioihin. Ekonomisti on koulutettu laskemaan, mikä kannattaa ja mikä ei. Harford korostaa kirjassaan Elämän logiikka ihmisen rationaalisuutta. Addiktikin pyrkii minimoimaan itselleen koituvan pahan ja maksimoimaan hyödyn, mutta jää lopulta tappiolle. Addiktille lopettamisen tuska ja kärsimys ovat suurempia kuin jatkamisen kipu.

Addikti tekee päätöksensä usein lyhyellä tähtäimellä. Hän ei näe itseään surkeana tapauksena 15 vuoden päässä, vaan tahtovana ja mielihyvää etsivänä olentona tässä ja nyt. Addiktilla on tämä hetki, omien tarpeiden tyydytys, eikä tulevaisuutta jossain kaukana. Välitön tarpeiden tyydyttäminen sekä kivun ja ahdistuksen välttäminen laittavat tekemään pitkällä aikavälillä tyhmiä ratkaisuja ja tuhoamaan oman terveyden tekemällä päivittäin lukuisia epäterveellisiä ja lyhytnäköisiä ratkaisuja.

Harford kuvaa mielen sisällissodan toista osapuolta kognitiiviseksi, tiedolliseksi. Se toimii hitaasti ja pystyy ohjaamaan paremmin pitkän aikavälin toimintoja. Kognitiivinen järjestelmä ei ole dopamiinijärjestelmän tavoin tilanteen ja houkutuksen armoilla. Kun asioita saa pohtia huolellisesti ”järjellä”, tulee tehtyä vähemmän tyhmää.

Harford kertoo tutkimuksesta, jossa koehenkilöille tarjottiin välipalaksi joko hedelmää tai suklaata. Seitsemän kymmenestä pyysi suklaata. Seuraavassa vaiheessa tutkijat kysyivät: ”Tuon sinulle välipalaa ensi viikolla. Haluatko silloin hedelmän vai suklaata?” Kolme neljästä koehenkilöstä valitsi hedelmän. Kun teemme arkena pikapäätöksiä, tartumme helposti suklaaseen.

Kaupassa karkkihylly sijoitetaan kassajonon viereen, jotta ihmiset saavat toteuttaa domamiinijärjestelmänsä oikkuja. Makeahimoisten jonottajien aivoskannerin dopamiinikuvat välkkyvät kuusen valoina ihmisten halutessa väsyneinä ja nälkäisinä pikatyydytystä. Sen sijaan ennen kauppaan menoa itselleen pyhästi luvannut, kognitiivisen järjestelmänsä aktivoinut, ei lankea kiusaukseen. Hän toimii fiksusti pitkällä aikavälillä.

OTA JÄRJEN VOITTO MIELIHYVÄKESKUKSESTASI

• Päätä ennen liikkeeseen tai kauppakeskukseen menoa, mitä ostat tai ennen ravintolaan menoa, mitä juot.

• Älä usko itsesi tai muiden kehittelemiin helppoihin selityksiin: ”On ollut niin raskas päivä – nyt nollataan.”

• Älä ota rahaa mukaan, jos uskot sortuvasi kiusaukseen.

• Älä mene nälkäisenä ruokaostoksille.

• Lupaa palkita itsesi vaikka joka kolmas kerta herkulla käydessäsi ostoksilla.

• Noudata tiukkaa ruokavaliota kuusi päivää viikossa ja pidä seitsemäs päivä – herkuttelupäivänä, jolloin voit syödä ihan mitä haluat.

• Lue netistä, kirjoista ja lehdistä itseäsi motivoivia artikkeleja.

• Kehitä itsekuriasi ja lue menestyneiden ihmisten elämäkertoja.

• Vietä aikaa tiukan itsekurin ihmisten kanssa, karta selittelijöitä.

Järjetön riski

Itsekurittoman loppuelämä syntyy päivittäisistä, lyhytnäköisistä päätöksistä, jotka vähitellen kasautuvat surkeiksi ihmiskohtaloiksi. Dopamiinijärjestelmän nopean aktivoitumisen ja ihanan mielihyvän hakemisen takia ihmiset harrastavat hengenvaarallista suojaamatonta yhdyntää, pelaavat asuntonsa pokerissa, juovat kotinsa ja perheensä ja hankkivat keuhkosyövän polttamalla neljä askia tupakkaa päivässä. Tuskin kukaan päättää ryhtyä ketjupolttajaksi, alkoholistiksi, ongelmapelaajaksi tai seksiriippuvaiseksi.

Ei ole kivaa olla riippuvainen. Siksi addiktioihin liittyy salailua, häpeää, kaunistelua, todistelua ja pettymyksiä. Juoppo lupaa lopettaa juomisen tähän ja heiluu humalassa taas ensi perjantaina. Bulimikko päättää lopettaa herkuttelun, elää päivän omenalla ja vesilasilla, lankeaa kiusaukseen kotimatkalla, ostaa pussillisen herkkuja lähikaupasta ja ahtaa ne suuhunsa heti eteisessä kenkiään riisumatta. Hän masentuu, häpeää ja oksentaa. Sama kierre toistuu ehkä seuraavana päivänä.

Kun seksiriippuvainen joutuu valvomattomaan tilanteeseen työpaikan tietokoneella, hän surffailee pornosivuilla saamatta työtä tehdyksi. Hänen pikatyydytystä haluava dopamiinijärjestelmänsä häviää kirkkaasti taistelun pitkän tähtäimen fiksuja ratkaisuja pohtivalle kognitiiviselle järjestelmälle.

Peliriippuvainen tuskin keskittyy kahvin juomiseen Las Vegasissa ja alkoholisti limun juomiseen paikallisessa. Narkomaani tuskin menestyy työssään apteekin yövartijana. Pikatyydytystä ja vaivatonta, yhden napin painalluksen päässä olevaa nautintoa tarjoileva yhteiskunta on kuin apteekki, jossa narkomaaniparan pitää työskennellä.

Kun dopamiinijärjestelmä käy jatkuvasti ylikierroksilla, addiktin kyky hoitaa velvollisuutensa perhettä, opiskelua ja työtä kohtaan heikkenee. Liian herkäksi virittynyt dopamiinijärjestelmä tyhmentää – ihminen muuttuu pikatyydytystä haluavaksi, kuolaavaksi luolamieheksi tai -naiseksi välittömän mielihalun edessä.

Sympaattinen riippuvuus vai saastainen salaisuus?

Addiktio voi olla synkkä salaisuus ja riuduttava kitkatekijä, mutta toisaalta myös elämän pikantti lisä ja hurmaava osa ihmistä. Poliitikko luo itsestään inhimillisen ja sympaattisen kuvan kertomalla olevansa riippuvainen Frendit-saippuasarjasta tai Salatuista elämistä. Kyse ei ole tällöin elämän romuttavasta todellisesta riippuvuudesta. Poliitikko tarkoittaa vain, että häntä harmittaa tosi kovasti, jos häneltä jää yksi jakso väliin, eikä sitä tullut nauhoitettua. Sympaattisesta ”riippuvuudesta” on pitkä matka sillan alle soppapullon kanssa tai likaisia ruiskuja käyttäväksi narkomaaniksi. Toiminnallisissa riippuvuuksissa on jotain kivaa, jota aineriippuvuuksissa ei ole. Joka tapauksessa mikä tahansa riippuvuus, olkoonpa se toiminnallinen tai aineesta johtuva, voi lopulta tehdä elämästä helvetin – tilanne vain pahenee, jos riippuvuuksia on useita.

Filosofi Timo Airaksinen listaa mainiossa kirjassaan Saasta – filosofinen johdatus jätteen todellisuuteen saastaisia elämän salaisuuksia, joihin addiktiot kuuluvat. Tuskin kukaan haluaa paljastaa ensitapaamisella alkoholismiaan, saippuasarjariippuvuuttaan tai seksiriippuvuuttaan. AA-kerhon kokouksessa oma addiktio sen sijaan tunnustetaan alkajaisiksi: ”Moi, olen Jorma, alkoholisti.”

Addiktio kaihtaa avoimuutta ja rehellisyyttä. Se viihtyy epämääräisyyden ja kaunistelun seurassa. ”Voin lopettaa koska haluan” tai ”Muilla on paljon pahempi ongelma”. Kun oman ongelman näkee muilla, syyttää siitä muita, vähättelee sitä tai keskittyy epäolennaisuuksiin. Sumutustaktiikan avulla voi vahvistaa addiktion kolhimaa itsetuntoa.

Airaksisen lista elämän saastaisista salaisuuksista on päättymätön: varastaminen työpaikalta, luvattomat poissaolot, aviollinen uskottomuus, valehtelu, sairaat mielihalut, ylensyönti, naapurien vakoilu, aviopuolison hakkaaminen, panettelu, viha, julmuus, vakoilu, häirintä, suuruuskuvitelmat, kleptomania, pakkomielle pienistä rinnoista tai pienestä peniksestä, jeesustelu, tarve käydä hiihtämässä, vaikka ei ole lunta tai tarve nostaa rautaa rintalihas revähtäneenä, yhteydenotot noitiin ja ennustajiin, alkoholin salakuljetus, huorissa käynti, nihilismi, herkkänahkaisuus, ihmispelko- ja viha, lahkolaisuus, sadismi, masokismi…

Käytännössä on mahdollista tulla riippuvaiseksi mistä tahansa toiminnasta tai pakkoajatuksesta – lopulta se varastaa vähitellen elämän pääosan. Pienikin asia voi muuttua elämän kuristavaksi pakkomielteeksi ja riippuvuudeksi. Hyvästä ja miellyttävästä asiasta, kuten lenkkeilystä tai kuntosalilla käynnistä, voi tulla riippuvuus, jossa ei ole enää mitään hauskaa.

Addiktoituneen mielen täyttävät riippuvuuden tuska, syyllisyys, häpeä ja salailu sekä taika-uskoiset ajatukset, mitä tapahtuisi ilman riippuvuutta. Addiktilla nautinto ja tuska esiintyvät ajallisesti usein lähellä toisiaan, kuten myös pelko ja ylpeys sekä ilo ja suru. Addiktio on aina kaksijakoinen. Addikti on jonkinlainen Dr. Jekyll ja Mr. Hyde -tyyppi. Hän ei voi lopettaa, vaikka häntä sattuu henkisesti ja usein fyysisestikin. Hän on hävinnyt taistelun tekemättä olemisen ahdistukselle.

Suorittaminen addiktoi

Yhteiskunta tukee addiktiota kannustamalla jatkuvaan suorittamiseen, lyhytjänteisyyteen ja pintaoppimiseen. Koulussa pitää vaihtaa jatkuvasti mielenkiinnon kohteita, mihinkään ei ehdi paneutua. Addiktioihin taipuvainen lapsi jää suorituskoukkuun. Hän voi saavuttaa hienoja tuloksia. Toisaalta addiktiotaipumus yhdistettynä lahjakkuuteen voi tehdä lapsesta alansa huippuosaajan.

Valitettavasti sama yhdistelmä voi tehdä lapsesta yksisilmäisen suorittajan, joka moraalinen kompassi on pahasti epäkunnossa. Suorittaja näkee kaverit kilpailijoina, pyrkii tavoitteisiinsa rumalla pelillä, manipuloi ja laiskottelee. Hän ei ole valmis tekemään kovaa työtä, vaan napsii tyytyväisenä rusinat pullasta vanhempien juhliessa vieressä hienoa menestystä.

Moraali ei ole meissä valmiina, vaan se opetetaan meille. Vanhemman tulee olla lapsen moraalisen kompassin virittäjä j...