Omistus ja kiitokset

Omistan tämän kirjan kaikille niille, jotka ovat kuunnelleet Jumalaa ja enkeleitä ja hoitaneet oman osuutensa.

Lapsuudestani asti enkelit ovat kertoneet minulle, että minusta tulisi bestsellerkirjailija ja levittäisin Jumalan ja enkelien sanaa maailmalle. Minulla oli tapana nauraa heille ja sanoa, että kun otettiin huomioon, että osasin tuskin lukea ja kirjoittaa, se oli epätodennäköistä, mutta he vakuuttivat aina minulle, että minulle ”lähetettäisiin apua”. Tuo apu tuli Jean Callananin muodossa, ja hänen apunsa ja tukensa ansiosta se, mitä enkelit ennustivat, on nopeasti käymässä toteen. Kiitän Jumalaa ja enkeleitä päivittäin Jeanista, ja ilman hänen ammattitaitoaan, kovaa työtään, luovuuttaan ja kykyään olla yhteydessä ihmisten kanssa kaikkialla maailmassa en olisi kyennyt saavuttamaan sitä, mitä olen tehnyt. Kiitän häntä myös hänen huumorintajustaan, kärsivällisyydestään – joka joskus on koetuksella – ja hänen ystävyydestään.

Monet kiitokset Charlotte Haycockille jatkuvasta tuesta – on ilo työskennellä hänen kanssaan, koska hän on paineen alaisena niin tehokas ja kärsivällinen.

Monet kiitokset myös Coronetin ja Hodder & Stoughtonin muulle työryhmälle, johon alan pikkuhiljaa tutustua. Heidän intonsa ja ammattitaitonsa on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja tulevaisuudessa odotan saavani tutustua heihin paremmin. Monet kiitokset erityisesti Kerry Hoodille, Lucy Halelle ja hänen myyntitiimilleen sekä Hachette Irelandin mainiolle tiimille. Haluaisin kiittää myös Alice Wrightia, joka on tehnyt loistavaa työtä suunnitellessaan tämän kirjan kannen. Monet ihmiset ovat kuunnelleet enkeleitään ja hoitaneet osuutensa välittäessään eteenpäin sanomaa, jota Jumala ja enkelit ovat pyytäneet minua levittämään. Totta puhuakseni on liian monia ihmisiä tässä mainittavaksi – ja monet heistä ovat hoitaneet osuutensa minun tietämättäni. Minun täytyy kuitenkin kiittää Eoin MacHalea, joka on suunnitellut verkkosivuni ja pitää niitä yllä ja joka on ollut avainasemassa monien videoiden teossa, Jennifer Hill Robenaltia, joka on hoitanut asioita Yhdysvaltain päässä, New Yorkin Sanford J. Greenburg Associatesin Stefanie Diazia, joka on hoitanut loistavasti kansainvälisiä oikeuksiani, sekä Stephen Mallaghania, joka toimii minun ja enkeleiden suurenmoisena lähettiläänä. Kiitokseni myös Paul Wallacelle, Finola Brutonille, Mags Cartylle ja Suzy Buttonille.

Tällä kohtaa minun täytyy kiittää myös niitä tuhansia lukijoita, jotka ovat suusanallisesti levittäneet enkeleiden toivon sanomaa. Olen tavannut vain murto-osan heistä mutta rukoilen päivittäin kaikkien niiden puolesta, jotka kuuntelevat enkeleitään ja tekevät oman osuutensa.

Kolme viime vuotta ovat olleet minulle monella tavoin hyvin kiivastahtiset ja haasteelliset. Olisi ollut paljon vaikeampaa, ellen olisi saanut runsaasti tukea ystäviltä, jotka ovat tehneet elämästäni niin paljon helpompaa ja nautittavampaa, vaikka eivät olekaan suoranaisesti olleet tekemisissä tämän kirjan kanssa. Haluan sen vuoksi kiittää Brian Kellyä ystävyydestä ja tuesta, samoin Catherine ja John Kerrigania, John Cartya, Michael ja Angela Lennonia, Manolo Linkia ja Sally Whitea. Kiitän Mallaghanin perhettä minulle ja tyttärelleni osoittamastaan sydämellisyydestä, ystävyydestä ja lämpimästä vieraanvaraisuudesta. Kiitokset myös vävylleni Brendan Mackeylle, joka saa minut nauramaan ja on auttanut minua valtavasti.

Haluaisin myös kiittää Kathleen Deniffia ja hänen tytärtään Catherinea ja heidän koko perhettään ystävyydestä ja ystävällisyydestä, jota he ovat osoittaneet minulle.

Kaikki ne, jotka lukevat tämän kirjan, saavat tietää, että olen teini-ikäisen tyttären äiti. En olisi kyennyt ilman vanhempien lasteni apua kaikkeen siihen, mitä olen tehnyt. Vanhin tyttäreni on kuin toinen äiti hänelle, ja kaksi poikaani täyttävät aina tarvittaessa isänsä jättämän aukon. Olen syvästi kiitollinen heille tästä tuesta. Kiitän kaikkia lapsiani siitä, että he ovat niin hyviä ystäviäni ja rakastavat minua niin paljon. Olen haltioissani myös siitä, että perhettäni on hiljattain siunattu myös ensimmäisellä lapsenlapsella.

Kiitän nuorinta tytärtäni. Ihaillen katson, kuinka hän on oppinut selviytymään siitä, että olen joutunut olemaan poissa kotoa ja työskentelemään suljettujen ovien takana. Tiedän, kuinka kovaa tämä on hänelle ja kuinka syvästi hän ikävöi minua joka kerta, kun joudun matkustamaan pois. Minäkin kaipaan häntä – hän on hyvin kallisarvoinen minulle.

Suojelusenkelisi salaisuudet

Tässä erikoisluvussa haluan kertoa suojelusenkeleistä parhaani mukaan, niin että lukija oppii tuntemaan suojelusenkelinsä paremmin ja kommunikoimaan hänen kanssaan tehokkaammin.

Sinulla on suojelusenkeli, uskoitpa sitä tai et. Suojelusenkelisi on lahja Jumalalta, ja hänen tehtävänään on auttaa sinua. Haluaisin auttaa sinua nauttimaan enemmän siitä ihmeellisestä lohdusta, ilosta ja avusta, jota tämä lahja voi suoda.

Suojelusenkelisi rakastaa sinua. Sinä olet kallisarvoinen hänelle. Olet enkelillesi maailman tärkein ihminen.

Minä näen päivittäin enkeleitä ja olen nähnyt vauvasta saakka. Näen heidät yhtä selvästi kuin ihmiset kadulla. Ensimmäisinä elinvuosinani näin suojelusenkelin seisomassa joka ikisen ihmisen takana. Sitten yhtäkkiä eräänä päivänä en enää nähnyt suojelusenkeliä seisomassa – sen sijaan näin enimmäkseen kirkkaan valon, kuin valonsäteen, kunkin henkilön takana. Mitha-niminen enkeli kertoi minulle, että enkelit olivat sammuttaneet valonsa suojellakseen minua.

Totuus on, että täydellisessä hahmossa olevien suojelusenkeleiden kirkkaus oli minulle liikaa. Se koski silmiini ja sai minut pois tolaltani. Suojelusenkelit ovat kirkkaampia kuin muut enkelit. Valo oli usein niin voimakas, että minun oli hyvin vaikea nähdä sitä ihmistä, jonka suojelusenkelistä oli kysymys. Enkeli Mitha kertoi minulle, että Jumala halusi minun näkevän suojelusenkelit kaikessa loistossaan, niin että tietäisin, miltä he näyttävät, ja osaisin kertoa ihmisille heistä, mutta että tästä lähtien vain tietyt enkelit näyttäytyisivät minulle täydessä loistossaan ja silloinkin vain lyhyen aikaa. Useimpina päivinä vähintään yksi suojelusenkeli näyttäytyy minulle täydessä kauneudessaan.

Tuosta päivästä lähtien en ole koskaan nähnyt ketään ihmistä ilman valonsädettä, joka on hänen takanaan oleva suojelusenkeli. Valonsäde on noin metrin päässä ihmisistä, ja se ulottuu heidän jaloistaan pään yläpuolelle. Sen leveys ja korkeus voivat vaihdella, mutta se ei tarkoita, että yksi suojelusenkeli olisi toista parempi.

Minua hämmästyttää jatkuvasti, kuinka paljon on niitä ihmisiä, jotka epäilevät oman suojelusenkelin olemassaoloa. Monet hyväksyvät kernaasti, että muilla ihmisillä on suojelusenkeli, mutta epäilevät oman suojelusenkelinsä olemassaoloa.

Olin viime kesänä Philadelphiassa Yhdysvalloissa kirjoittamassa omistuskirjoituksia kirjoihini, ja kun juttelin ihmisille ja kirjoitin omistuskirjoituksia, katsoin jonoa. Pystyin näkemään joka ikisen ihmisen takana hänen suojelusenkelinsä valon, ja kauppa oli täynnä muitakin enkeleitä. Kun olin hyvästelemässä erästä naista, enkeli taputti minua olkapäälle, osoitti jonoa ja sanoi: ”Tuolla on äiti ja lapsi, ja he ovat hyvin hermostuneita.” Katsoin enkelin osoittamaan suuntaan mutta en nähnyt heitä. Samassa muuan suojelusenkeli nousi ihmisten ja muiden enkeleiden yläpuolelle ikään kuin muuttuen hetkeksi isommaksi. ”Me olemme täällä”, hän sanoi.

Näin tämän äärettömän kauniin suojelusenkelin mutta en vieläkään nähnyt äitiä tai lasta. Suojelusenkeli oli erisävyisen kirkkaan smaragdinvihreä. Hänen siipensä näyttivät liikahtelevan ikään kuin tuulenvireessä, ja hänen kasvonsa hohtivat hellyydestä, ystävällisyydestä ja rakkaudesta. Sanoitta kysyin häneltä, oliko hän äidin vai lapsen suojelusenkeli.

Enkeli vastasi: ”Olen äidin suojelusenkeli. Nimeni on Rosalet.”

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin näin äidin ja tyttären. Jatkoin juttelua ihmisten kanssa ja omistusten kirjoittamista, ja olkapäälleni napautettiin uudestaan.

”Näetkö nyt?”

Katsoin suoraan eteeni ja näin äidin ja tyttären muutaman ihmisen päässä jonossa. Äiti oli aika pieni, tumma ja sievä, noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, ja hänen kauniin ruskeasilmäinen tyttärensä oli kuusi- tai seitsemänvuotias.

”Kyllä, näen heidät”, minä vastasin äänettömästi. Tiesin, että jokin oli vialla, mutta silti tunsin suurta iloa. Rukoilin, että heidän ongelmansa voitaisiin ratkaista, olipa se mikä hyvänsä.

Kun tuli heidän vuoronsa, he kävelivät minua kohti hermostuneen näköisinä. Lapsi tarrautui äitiinsä. Saatoin nähdä heidän molempien takana heidän suojelusenkelinsä valon. Kehotin äitiä istuutumaan tuolille viereeni, ja lapsi seisoi äidin ja minun välissä. Pikkutytön levoton katse siirtyi jatkuvasti äidistä minuun ja takaisin. Äiti ei irrottanut kertaakaan katsettaan minusta.

”Meidän ei luultavasti pitäisi olla täällä”, hän kuiskasi hermostuneesti. ”Emme olleet varmoja, annettaisiinko meidän tulla tähän kauppaan”, hän jatkoi.

Olin hämmentynyt ja ojentauduin tarttumaan hänen käteensä. ”Miksi?” minä kysyin.

...