Valkoposkihanhi
SUOMEN 100
Lintukohteet
JUHA LAAKSONEN JA RIKU LUMIARO
K A R T T A K E S K U S
© Juha Laaksonen, Riku Lumiaro ja Karttakeskus Oy 2011
Kansi ja kuvankäsittely Kirjavelho / Markus Hotakainen
Valokuvat
Pirkka Aalto
Harri Kontkanen
Jari Kostet
Petri Kuhno
Asta Lähdesmäki
Esko Railo
Matti Rekilä
Pauli Simonen
Liisa Toivanen
Muut kuvat tekijöiden
Kannen kuvat Juha Laaksonen
Kartat © Karttakeskus Oy 2011; © Maanmittauslaitos, lupa nro 209/MML/11
ISBN 978-952-266-059-6
E-kirjan toteutus Elisa Kirja, 2012
Suomen maakunnat
Suomen 100 lintukohdetta on esitelty maakunnittain. Maakuntien tarkemmat kartat löytyvät alla olevien sivunumeroiden perusteella.
Maakuntakartat kertovat kohteiden sijainnin ajoreittien suunnittelun vaatimalla tarkkuudella, kun taas kohde-esittelyjen yhteydessä olevat GT-kartat (1:250 000) opastavat tarkasti perille. Mikäli kohteessa on lintutorni tai luontolava, koordinaatit ilmoittavat sen sijainnin, muutoin tekstissä erikseen mainitun muun paikan.
NO MAAKUNNAT
1 Uusimaa
2 Kanta-Häme ja Päijät-Häme
3 Kymenlaakso ja Etelä-Karjala
4 Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa
5 Satakunta ja Pirkanmaa
6 Keski-Suomi
7 Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa
8 Etelä- ja Pohjois-Savo
9 Pohjois-Karjala
10 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu
11 Lappi
Esipuhe
Suomi on lintuharrastajan kannalta mielenkiintoinen maa. Lajisto muuttuu matkatessa etelästä pohjoiseen, länsirannikon linnusto on erilainen kuin Itä-Suomen. Linnusto vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan. Keväällä ja syksyllä, kesällä ja talvella lajisto voi olla hyvinkin erilainen, joten on hyvä tietää, milloin eri alueilla kannattaa retkeillä. Esimerkiksi Porkkalan kärki on hyvä muutonseurantapaikka toukokuussa, mutta syys–lokakuussa retki kannattaa suunnata Hankoniemelle.
Muuttoaikoina, keväin ja syksyin, kokee usein hauskoja yllätyksiä. Lintuja voi nähdä omituisissa paikoissa ja erikoisissa ympäristöissä. Esimerkiksi sinirintoja voi nähdä rantakallioilla, kapustarintoja Etelä-Suomen pelloilla ja varpuspöllöjä kaupunkialueilla. Kesällä lintuja on enemmän kuin talvella, mutta talviset vieraat sykähdyttävät joskus voimakkaammin. Peipon näkeminen tammikuussa kiinnittää huomion.
Olemme valinneet kirjaan erityyppisiä kohteita: järviä, luotoja, saaria, niemiä, peltoja, vanhoja metsiä, soita ja kosteikoita. Jos haluaa nähdä lintuja niiden omissa pesimäympäristöissä, on ahkerasti retkeiltävä erilaisissa paikoissa.
Lintupaikkoja ei kannata kovinkaan tarkasti vertailla keskenään tai pistää niitä arvojärjestykseen. Tiedetään, että monilla rannikkoseudun kosteikoilla tai ulkomeren saarilla on paremmat mahdollisuudet nähdä enemmän lajeja kuin Keski-Suomen kankailla tai pohjoisilla soilla. Pienet ja vähälajiset alueet voivat kuitenkin olla erityisen tärkeitä pesimälinnuston kannalta.
Monet retkeilijät ottavat jotkut paikat lempikohteikseen ja oppivat tuntemaan ne aikojen saatossa hyvin. Se on hyvä tapa harrastaa lintuja, mutta ei ainoa. Muutaman kerran vuodessa kannattaa käydä myös uudessa paikassa. Näillä matkoilla Suomi tulee tutummaksi.
Tämän kirjan paikoista moni on valittu siten, että niissä voi helposti piipahtaa ohi ajaessaan. Olemme ottaneet mukaan myös paikkoja, joissa lintuja voi havainnoida ilman kiikareita ja kaukoputkea. Jotkut paikat sen sijaan vaativat valmistautumista ja sopivia varusteita. Tunturiin ei kannata lähteä liian kevein asustein, kesälläkin huono sää tai sumu saattaa yllättää.
Lintuharrastus on kivaa! Toivomme, että uudet retkikohteet tarjoavat ikimuistoisia elämyksiä Suomen luonnossa.
Juha Laaksonen ja Riku Lumiaro
Uusimaa
001 Harakka
002 Kasvitieteellinen puutarha
003 Viikki
004 Porvoonjoen suisto
005 Laajalahti
006 Suomenoja
007 Porkkalan kärki
008 Högholmen
009 Sunnanvikin pellot
010 Lappträsket
011 Ridasjärvi
012 Kantelejärvi
013 Porlan lammikot
014 Rantamo-Seitteli
UUSIMAA
001 Harakka, HELSINKI
o LAT 60,1497 LON 24,9597
Harakan saari sijaitsee Helsingin keskustan läheisyydessä Kaivopuiston edustalla. Harakka sopii retkikohteeksi vaikka junalla kaupunkiin saapuvalle turistille. Saareen pääsee yhteysveneellä Kaivopuistosta ravintola Ursulan edustalla sijaitsevalta laiturilta.
Saarella toimii kaupungin ympäristökeskuksen luontotalo. Opastetuilla retkillä on mahdollista tutustua alueen linnustoon, kasveihin, perhosiin ja merellisiin maisemiin. Vanhat pihapiirit, korkeat vallit, kalliokedot, rantaniityt ja pienet suot mahdollistavat monipuolisen kasviston ja elinympäristön linnuille. Lajirikkaus on uskomaton, kun ajattelee, että saari sijaitsee muutaman kilometrin päässä Helsingin ydinkeskustasta.
Harakan tyyppilajeja ovat lokit, joita näkee viit-tä lajia: kala-, nauru-, selkä-, harmaa- ja merilokki. Haahka ja valkoposkihanhi ovat yleisiä pesijöitä polkujen varsilla. Päivän retkellä näkee myös iso- ja tukkakoskeloita, kala- ja lapintiiroja, meriharakoita, tukkasotkia ja rantasipejä. Pikkulinnuista kallioilla keikkuvat kivitasku, västäräkki ja pajulintu.
Suuri osa linnuista on niin pelottomia, että niitä pääsee tarkkailemaan muutaman metrin etäisyydeltä. Moni laji tulee täten tutuksi ilman kiikareitakin. Lintuvalokuvaajalle tämä 500 metriä pitkä ja noin kahdeksan hehtaarin kokoinen saari on suorastaan paratiisi. Haahkasta, kalalokista ja valkoposkihanhesta voi ottaa huippukuvan myös pokkarilla!
Toukokuisina aamuina kaakkoistuuli saattaa painaa arktisten lintujen muuton kulkemaan Helsingin editse ja tällöin Harakka on hyvä muutonseurantapaikka. Parhaina päivinä saarelta on havaittu muuttavana kymmeniätuhansia valkoposki- ja sepelhanhia sekä satoja kuikkia.
UUSIMAA
002 Kasvitieteellinen puutarha, HELSINKI
o LAT 60,1750 LON 24,9465
Aivan Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha tarjoaa koko perheen retkeilyyn oivalliset puitteet. Puisto on suosittu retkikohde niin lintu- kuin kasviharrastajienkin keskuudessa. Lintuharrastajat retkeilevät puistossa ahkerimmin loppukesästä syksyyn, ja käyttävät paikasta lyhennettyä nimeä YKP.
Jos ei ole varsinainen lintupäivä, eli puisto tuntuu tyhjältä, voi ihailla tai valokuvata kasveja. Kolealla ilmalla tai sadekelillä voi piipahtaa sisäpuutarhassa ja kahvilla.
Ne, jotka ovat lentäneet Helsingin yli, ovat nähneet, että YKP on vihreä keidas keskellä rakennettua kaupunkierämaata. Sen takia puisto kerää muuttoaikana runsaasti lintuja. Jos linnun pitää pysähtyä tankkaamaan ravintoa, ainoa kelvollinen levähdyspaikka Helsingin keskustassa on kasvitieteellinen puutarha tai etelämpänä puolentoista kilometrin päässä oleva Tähtitorninmäki.
YKP on Suomen paras paikka tutustua hyönteissyöjälintuihin. Alueella vierailee ja ruokailee syksyn mittaan niin runsaasti kerttuja, sieppoja ja uunilintuja, että niitä pääsee aloittelevakin lintuharrastaja helposti näkemään. Paikka on erinomainen myös niiden opettelemiseen.
Parhaissa seljapensaissa voi aterioida useampi kerttu- tai uunilintulaji samanaikaisesti. Syksyn mittaan YKP:n retkellä tulee tutuksi myös pikkulepinkäinen sekä harmaa-, kirjo- ja pikkusieppo. Muilta lintuharrastajilta kannattaa kysyä päivän havainnot.
Puistossa havaittujen uunilintulajien harvinaisuuslista on komea: siperian-, vuori-, taiga-, hippiäis- ja kasmirinuunilintu. Puistossa on havaittu myös mustakurkkurautiainen. Joskus nurmikoilla näkee heinäkurppia.
UUSIMAA
003 Viikki, HELSINKI
o LAT 60,2146 LON 25,0100
Vanhankaupunginlahti, Viikin pellot sekä Vantaanjoki muodostavat ainutlaatuisen luontokokonaisuuden aivan Helsingin keskellä. Aluetta pidetään yhtenä Uudenmaan parhaista lintupaikoista. Siihen on helppo tutustua lahden monista lintutorneista.
Hakalanniemi ja sen kaksi lintutornia ovat Vanhankaupunginlahden keskeisintä retkeilyaluetta. Rantavyöhykkeen tervaleppälehdossa viihtyvät tikat, tiaiset, sirkut ja kertut. Torneille vievältä polulta voi kuulla kevätiltoina pikkutikan kimitystä ja satakielen polveilevaa konserttia.
Torneista on hyvä näkymä Säynäs- ja Purolahdille, joiden rannoilla ruokailee vesilintuja ja kahlaajia. Niistä näkee myös Vanhankaupunginlahdelle eli ne sopivat muutonhavainnointiinkin.
Hakalan metsässä kulkija voi tutustua eri puolilta maailmaa kotoisin oleviin puulajeihin. Lounaiskulmassa sijaitsee Keinumäen torni, jonka vieressä on pöytä eväiden syöntiä varten sekä Viikin luonnosta kertovat opasteet.
Lammassaareen puolestaan pääsee pitkospuita pitkin Pornaistenniemestä. Saaren lintutornista on hyvät näkymät kahlaajien suosimalle hoitoniitylle. Pitkospuiden varrella kannattaa kuunnella ruovikon lintuja. Äänessä ovat kerttuset, rantakanat ja viiksitimalit.
Herttoniemen puolelta Vanhakaupunginlahdelle voi tähyillä Kivinokan kärjen lintutornista, Mölylän kalliolta tai Fastholman lintutornista. Mölylän kallion takana olevassa metsäsaarekkeessa havaitaan vuosittain idänuunilintuja ja pikkusieppoja.
Fastholma on hyvä paikka valkoselkätikan tai pähkinänakkelin etsimiseen. Lumenkaatopaikan reunoilla ja kompostikasoissa voi nähdä tiklejä, hemppoja ja urpiaisia. Lintutorni sijaitsee Fastholman niemekkeen luoteisnurkassa.
Muuttoaikoina Viikin pelloilla levähtävät kiurut, kottaraiset ja sepelkyyhkyt. Syksyllä sadat valkoposkihanhet kerääntyvät pelloille ja lahdelle ruokailemaan. Talvella peltoaukean laidalla voi nähdä isolepinkäisen vaanimassa myyriä tai kanahaukan saalistamassa fasaaneja.
Alueella on havaittu jo 289 lintulajia. Viikki on lintuharrastajien suosiossa, joten sinne harhautuneet erikoiset vieraat tulevat usein myös löydetyksi. Uhanalaisista tai harvinaisista lintulajeista siellä viihtyvät huuhkaja, ruskosuohaukka, kaulushaikara, harmaasorsa ja mustakurkku-uikku.
Lintujen lisäksi siellä tavataan uhanalaisia kasvi- ja sienilajeja. Esimerkiksi Purolahden rannoilla on Helsingin suurin merisaraesiintymä.
Vanhankaupunginkosken itähaara on loppukesällä ja syksyllä virkistyskalastajien suosiossa. Vantaanjokeen nousee siikoja, meritaimenia ja lohia.
Kun kosken länsihaaran putous verhoutuu pakkasilla valkoiseen vaippaan, näkymä on herkän kaunis. Jokisuistossa voi nähdä koskikaran, minkin tai jopa saukon kalastamassa. Viikki tarjoaa ikimuistettavia luontoelämyksiä ympäri vuoden.
Pähkinänakkeli
UUSIMAA
Kanadanhanhi
004 Porvoonjoen suisto, PORVOO
o LAT 60,3712 LON 25,6833
Porvoonjoen suistoa voi pitää kulttuurimiljöön kyljessä uinuvana luontokeitaana. Se sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Porvoon vanhasta keskustasta etelään. Retkelle pääsee vaikka kävellen.
Porvoonjoen suisto – Stensböle on kolmiosainen Natura-alue. Se on luonnoltaan erittäin monipuolinen kokonaisuus, jonka osat on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi useissa eri suojeluohjelmissa. Alueella on linnustollisesti hyvin merkittäviä kosteikkoalueita, rantaniittyjä ja muita perinnebiotooppeja, vanhaa metsää, jalopuumetsää sekä keidassuota.
Lintujen havainnointiin paras paikka on Sikosaaressa sijaitseva Ruskiksen torni. Siitä näkee Porvoonjoen suiston reunaruovikot sekä vesilintujen suosiman Stadsfjärden lahden.
Lintutornille pääsee Sikosaarentieltä, jossa on pieni levähdyspaikka tien oikealla puolella Porvoosta päin tultaessa. Tien vastakkaiselta puolel-ta lähtee noin 300 metrin polku tornille. Matkalla kannattaa kuunnella laululintuja; keväällä konsertti on hurmaava, talvella äänessä ovat tiaiset ja mustarastaat.
Suiston alueelle kerääntyy erityisesti kevätmuuton, mutta toisinaan myös syysmuuton aikaan kahlaajia, vesilintuja ja hanhia. Paikka on punasotkan, tukkasotkan, haapanan, silkkiuikun ja uivelon suosiossa.
Lahti on lähialueilla pesivien valkoposki-, kanadan- ja merihanhien kerääntymisalue, joten syksyllä lahdella käy vilske. Ruovikkoalue tarjoaa ravintoa ja suojaa harmaahaikaroille, joita suistossa voi olla yhtä aikaa peräti 50 lintua.
Kaikkiaan Porvoon seudun lintuyhdistyksen alueella on 13 lintutornia, ja uusimmat tornit löytyvät Tarkkisista ja Kråkösestä.
UUSIMAA
005 Laajalahti, ESPOO
o LAT 60,1899 LON 24,8198
Laajalahti on laaja, avara, matala ja ruovikkoinen merenlahti aivan Helsingin ja Espoon rajalla. Lahtea reunustavat rehevät rantaniityt, kosteat lehdot sekä vanhat kuusikot.
Laajalahti on yksi parhaista ja suosituimmista pääkaupunkiseudun lintukohteista. Alueella on kaksi lintutornia, joista Maarinlahden torni on lintujen tarkkailuun parempi. Siltä on erinomainen näkymä niin lahdelle kuin kahlaajien suosimalle rantaniitylle.
Laajalahti on hyvä retkikohde kaikkina vuodenaikoina. Talvella siellä voi nähdä tiaisia, tikkoja, viiksitimalin tai kanahaukan. Keväällä heti jäiden lähdön jälkeen lahti kuhisee muuttomatkallaan levähtäviä vesilintuja, eikä uivelon ja laulujoutsenen näkeminen tuota vaikeuksia. Touko–kesäkuussa rantaniityt ja -lehdot ovat kuin valtava konserttisali. Äänessä ovat satakielet, mustapääkertut, luhtakerttuset, luhtakanat ja pensassirkkalinnut.
Keskikesällä ja elokuussa lahdella näkyy runsaasti pesiviä ja muutolla olevia vesilintuja ja kahlaajia. Töyhtöhyyppiä, liroja, valkovikloja ja tyllejä on rantaniityllä muuttoaikana paljon ja siellä ruokailee syksyn mittaan myös suo-, pikku- ja kuovisirrejä. Laajalahti on kuuluisa myös lintuhar-vinaisuuksistaan. Siellä on nähty valkosiipitiiro-ja, pikkukultarintoja ja pikku-uikkuja. Syksyllä 2010 Maarintornin edustalla bongareita ilahdutti suippopyrstösirri.
Maarintornille pääsee parhaiten Otaniemestä. Auton voi jättää Konemiehentielle, josta lähtee hiekkatie ruovikon laidalla sijaitsevalle lintutornille. Maarintornilta lähtee 3 km pitkä luontopolku lahden toisella puolella sijaitsevalle Villa Elfvikin luontotalolle, kahvila Satakieleen ja lintutornille. Elfvikiin menee myös tie ja torniin pääsee pyörätuolilla ja lastenrattaiden kanssa.
UUSIMAA
o LAT 60,1529 LON 24,7222
006 Suomenoja, ESPOO
Pikkuruisesta koostaan huolimatta Suomenoja, Finnå, on pääkaupunkiseudun parhaita lintupaikkoja, ja se kuuluu kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin. Suomenoja sijaitsee Espoossa aivan merenrannan tuntumassa. Alue oli aikoinaan hieno kosteikko. Nykyään se on erittäin rehevä ja suuren lämpövoimalan varjossa uinuva entinen jätevedenpuhdistamon allas.
Suomenojan lintuallasta on kunnostettu, sinne on rakennettu kaksi lintutornia, polkuja ja opastetauluja. Se ei kuitenkaan tuo mieleen luontoparatiisia, mutta rosoisesta ympäristöstä huolimatta se on erittäin suosittu linturetkikohde. Siellä vierailee tuhansia kävijöitä vuosittain.
Lintujen näkeminen on melko helppoa ja niitä pääsee näkemään läheltä. Suomenoja onkin yksi niistä harvoista lintupaikoista, jonne ei välttämättä tarvitse ottaa kaukoputkea mukaan. Suomen-oja on myös luontovalokuvaajien suosima paikka.
Paras näkymä altaalle on sen itälaidalla sijaitsevalta matalalta lintutornilta, jonne pääsee vaivattomasti allasta kiertävää polkua pitkin. Polku lähtee Hyljeluodontien viereiseltä parkkipaikalta, jonne on opasteet.
Suomenojalla on Uudenmaan suurin naurulokkiyhdyskunta. Kesällä lokkien kirkuminen on lähes tauotonta. Lokkien tarjoama suoja houkuttelee altaalle runsaasti vesilintuja ja moni emo kuljettaa poikueensa alueelle mereltäkin. Kokoonsa nähden Suomenoja on Suomen tuottoisin sorsien poikuevesi.
Keväällä ja kesällä Suomenojan allas on varma paikka nähdä harmaasorsa, mustakurkku-uikku ja liejukana. Maamme harmaasorsakannasta 10–40 prosenttia pesii Suomenojalla ja liejukanojenkin osalta se lienee paras.
Altaalla pesii myös taivaanvuohi, pikkutylli, rantasipi sekä ryti-, rastas- luhta- ja viitakerttunen. Kerttusten laulua on vaikea kuunnella naurulokkien kovan metelöinnin takia. Poikkeuksen tekee rastaskerttusen karhea räksytys.
Suomenojan alueella on tavattu noin 250 lintulajia. Se on vesilinnuille, kahlaajille ja pääskysille muutonaikainen levähdyspaikka. Varsinaisena muutontarkkailupaikkana sitä ei pidetä, koska näkymät altaalta ovat varsin rajoitetut.
Suomenoja on kiistatta myös harvinaisten lintujen paikka. Kosteikolla on nähty paksujalka, lumihanhi, ruostesorsa, kuparisorsa, ruskosotka, arokotka, keisarikotka ja ruostepääsky.
Karusta ulkonäöstä huolimatta Suomenoja on lintuparatiisi.
UUSIMAA
Haahkoja
007 Porkkalan kärki, KIRKKONUMMI
o LAT 59,9663 LON 24,3924
Pitkä ja kapea mantereesta ulos työntyvä Porkkalan niemi sijaitsee noin 30 km Helsingistä länteen. Sen kärki, Pampskatan, on perinteinen ulkoilijoiden ja kalastajien retkikohde sekä erinomainen lintujen muutonseurantapaikka. Polku merenrantaan polveilee männikköä kasvavien kallioiden lomassa. Matkaa parkkipaikalta Pampskatanille on runsas kilometri.
Joskus toukokuussa Porkkalan kärjessä on niin paljon ihmisiä ja kaukoputkia, että maallikon on sitä vaikea ymmärtää. Osa vanhemmista lintuharrastajista jää suosiolla lähemmäksi nk. Välikärkeen havainnoimaan lintuja. Syysmuuttoa niemessä on puuston kasvamisen seurauksena nykyään hankala seurata.
Keväällä arktisten lintujen muutossa on hyviä ja huonoja päiviä. Heikkoina muuttopäivinä harrastajilla on aikaa turista, muistella harvinaisia lintuhavaintoja, vertailla laitteita sekä tiirailla niemen edustan pesimälajistoa: haahkoja, tiiroja ja lokkeja. Hyvinä muuttopäivinä on kiire. Ne, jotka kirjaavat kaikki havainnot vihkoonsa, eivät ehdi ihailemaan juuri lainkaan komeita parvia.
Joskus heikkoja päiviä on viikko perättäin, mutta sitten odotus palkitaan: kymmenettuhannet mustalinnut, allit, valkoposki- ja sepelhanhet, kuikat ja kaakkurit ohittavat niemen matkallaan pesimäseuduilleen. Kevään aikana niemessä havaitaan yli 100 lintulajia, ja jos ottaa retkeilyalueekseen koko Porkkalan, voi päästä lähelle kahtasataa.
Porkkalan kärkeen tutustuessa kannattaa opetella myös saarten nimet: Salmen, Rönnskär, Mosaskär, Mäkiluoto, Träskö ja Långörn. Pienemmille luodoille on annettu kirjaintunnukset A, B, C, D ja E. Niiden osaaminen on tärkeää, kun joku huutaa "leveäpyrstökihu matalalla itään Been päällä".
UUSIMAA
008 Högholmen, HANKO
o LAT 59,8282 LON 23,1428
Hankoniemen monille lintukohteille kannattaa tehdä koko päivän retki. Hankoniemi on erinomainen lintukohde ympäri vuoden. Talvella valoisa aika ei tosin riitä kaikissa paikoissa käymiseen. Keväällä ensimmäiset Suomeen saapuvat muuttolinnut tupsahtavat Hankoniemelle, ja sulana pysyvä meri houkuttelee lintuja levähtämään matalilla lahdilla vastaavasti pitkälle syksyyn. Hankoniemellä havaitaan vuosittain peräti 270 lintulajia.
Hankoniemen lintupaikoista ulospäin merelle kurottautuva Högholmenin niemi on maisemiltaan upein. Sen korkeilta kallioilta avautuu komea panoraamanäköala ulkoluodoille ja avomerelle. Keväällä haahkalautat kelluvat saarien välissä, kesällä lokit ja tiirat ruokkivat poikasiaan saarilla ja syksyllä laulujoutsenet ruokailevat kailottaen matalissa rantavesissä. Talvella Hogholmenille vievän polun varrella näkee tiaisia, hippiäisiä ja puukiipijöitä. Vuodenajasta riippumatta majesteetillinen merikotka on paikan vakiolintuja.
Högholmen on melko hyvä muutonseurantapaikka. Kallioilta näkee Hankoniemen rannikon niin itään kuin länteen. Silloin kun petolinnut seuraavat rannikkoa, kalliolta voi nähdä kymmenittäin hiiri- ja varpushaukkoja. Usein muutto kulkee kuitenkin hieman pohjoisempana Täktömin kylän päältä.
Högholmen sijaitsee Hangon ja Lappohjan välisen Tvärminnentien varrella, noin 11 km Hangon keskustasta ja 4 km Täktomin lentokentältä itään. Tien varressa on paikoitus sekä infotaulut; paikalta lähtee noin 800 metrin polku kallioniemelle.
Hangon retkellä kannattaa pistäytyä Neljän tuulen tuvalla, Täktbuktenilla, Vedagrundetilla ja Svanvikillä. Täktomin lentokenttä ja peltoaukeat ovat erinomaisia muuton seurantaan. Hangossa nähdään vuosittain monia harvinaisuuksia.
UUSIMAA
Metsähanhi
009 Sunnanvikin pellot, SIUNTIO
o LAT 6011,57 LON 24,2307
Degerbyn kirkonkylältä muutaman kilometrin koilliseen sijaitsevilla Sunnanvikin pelloilla voi retkeillä vuodenajoista riippumatta. Lintuja voi nähdä tien varrella missä tahansa, mutta ennen kaikkea kannattaa pysähtyä hieman ennen Siuntion asemalle pohjois–eteläsuunnassa kulkevaa tietä, siinä kohtaa, missä kasvaa suuri kuusi. Puun lähettyvillä monet lintuharrastajat ovat viettäneet keväällä hauskoja hetkiä.
Kevään ensimmäiset kiurut ja uuttukyyhkyt näkyvät usein näillä pelloilla. Sitä ennen pulmuset ovat jo ehtineet levähtää alueella. Myöhemmin peltojen yllä naukuvat töyhtöhyypät. Joinakin vuosina alueella saalistelee paljon petolintuja. Hiiri-, sinisuo- ja tuulihaukkoja näkyy keväin syksyin. Isolepinkäisen näkemiseen peltoalue on syksyllä erityisen hyvä. Samoin kivitaskut viihtyvät pitkään alueella.
Sunnanvik voi yllättää myös talvella. Alueella on vielä joulukuussa havaittu mm. kanadan-, meri-, metsä- ja tundrahanhi. Toisinaan uuttu- ja sepelkyyhkykin ruokailevat talvisissa maisemissa. Pelloilla voi nähdä sydäntalvellakin suuria teeriparvia. Alueen harvinaisuuksista mainittakoon mustaotsalepinkäinen, arosuohaukka ja keräkurmitsa.
Sunnanvikin retkeen kannattaa yhdistää myös käynti Inkoon Kopparnäsin kärjessä. Merimaisemat ovat komeat ja lajilista karttuu monilla vesilinnuilla. Korkeimman kukkulan yllä saattaa laulaa kangaskiuru.
Kärjessä on nuotiopaikka, joten hyvät eväät kannattaa ottaa mukaan. Matkan varrella on myös Långvassfjärdenin lintutorni, jossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Retkilistalle voi tulla vaikkapa viiksitimali, kalasääski, harmaahaikara tai luhtakana.
UUSIMAA
010 Läppträsket, RAASEPORI
o LAT 60,0456 LON 23,6462
Karjaan kaupungin kupeessa olevalla Läppträsketillä on kaksi lintutornia, joista läntisempi on nykyään ahkerammassa käytössä. Tie parkkipaikalle kääntyy Hanko–Hyvinkää -tiellä olevalta huoltoasemalta 350 metriä Hankoon päin.
Parkkipaikalta kävelyä järvelle on parisen sataa metriä. Tornille kävellessä voi metsässä havaita pyyn, palokärjen tai puukiipijän. Pelloilla on usein rastaita ja töyhtöhyyppiä.
Tornilta hallitsee hyvin järven eteläpäädyn ja itäpuolen sekä osan koillispuolesta. Järven pohjoisreunan näkee vanhalta tornilta tai suoraan valtatieltä.
Vesikasvillisuuden perusteella Läppträsket on Suomen kolmanneksi arvokkain järvi ja se kuuluu linnustoltaan Etelä-Suomen parhaimmistoon. Läppträsket on tärkeä kosteikkolintujen pesimäalue ja muutonaikainen levähdysalue. Järvi on matala ja sitä reunustavat lännessä ja idässä kapeat lehtimetsävyöt.
Läppträsket on hyvä yölaulajapaikka ja järven kesälinnusto on monipuolinen. Järvellä ja sen ympäristössä pesii vuosittain yli 60 lintulajia. Ruokokerttusia on yli sata paria ja Uudellamaalla harvinaisia härkälintuja kymmenkunta. Vuosittaisia vieraita ovat luhtahuitti, luhtakana, pensassirkkalintu sekä luhta- ja viitakerttunen. Ruskosuohaukka ja kurki pesivät alueella lähes vuosittain. Pyrstötiaisiin voi törmätä ympäri vuoden.
Parhaimmillaan alue on syksyllä, jolloin järvelle kerääntyy runsaasti vesilintuja, kyhmyjoutsenia ja hanhia. Pelkästään haapanoita, nokikanoja, meri- ja kanadanhanhia sekä telkkiä voi olla useita satoja. Uiveloiden näkemiseen paikka lienee etelärannikon paras. Toisinaan lintuja on järvellä niin paljon, että niiden tarkkaa lukumäärää on vaikea laskea.
UUSIMAA
Lapinpöllö
011 Ridasjärvi, HYVINKÄÄ
o LAT 60,6499 LON 24,9915
Hyvinkään taajaman itäpuolella sijaitseva rehevähkö, soiden ympäröimä Ridasjärvi on monipuolinen lintujen pesimä- ja lepäilyalue. Parhaimmillaan Ridasjärvi on vesilintujen muuttoaikaan huhtikuussa, mutta runsaskasvustoinen ja matala järvi ympäristöineen houkuttelee lintuja ympäri vuoden.
Ridasjärvi ja sitä ympäröivä suoalue ovat pesimälajistoltaan merkittäviä. Alueella pesii Uudenmaan viimeiset jouhisorsat ja kaikkialla Suomessa harvalukuinen heinätavi. Lisäksi järven ympäristössä pesii pikkulokki, muutama isokuovi ja liro. Muita pesimälintuja ovat haapana, tavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, härkälintu ja naurulokki. Ruokokerttusia ja satakieliä on runsaasti.
Ridasjärvellä voi retkeillä myös kesäöinä. Silloin saattaa nähdä useiden nuolihaukkojen saalistavan järven yllä. Myös kalasääski voi olla myöhään kalassa, ja toisinaan näkee sen onnistuneita saalistussyöksyjä. Järvellä on harvinaisten lintujen maine. Alueella on havaittu mm. valkosiipitiira, palsasirri, lapinpöllö ja jalohaikara.
Tie venerantaan ja lintutornille kääntyy kyläkaupan risteyksen kohdalta. Tornista avautuu hyvä näkymä järvelle. Iltapäivän ja illan vastavalon vuoksi kauempana järvellä olevia lintuja on vaikea nähdä, joten kannattaa käydä myös etelämpänä järven kaakkoisnurkan maalaiturilla.
Kesällä kasvillisuuden ollessa korkeaa linnut kätkeytyvät korteikkoon taitavasti. Harrastelijakalastajien pienet veneet pelottavat linnut kuitenkin ajoittain lentoon. Vasta silloin näkee kuinka paljon alueella piilottelee lintuja!
Kannattaa siis viettää alueella hieman pidempi aika, vaikka nopeasti katsottuna järvi tuntuu joskus lähes tyhjältä.
UUSIMAA
012 Kantelejärvi, PUKKILA
o LAT 60,6604 LON 25,6755
Pukkilan itäosassa sijaitseva Kantelejärvi on umpeenkasvanut, rannoiltaan kortteinen ja pohjoisreunaltaan ruovikkoinen, pieni, pyöreä ja matala lintujärvi. Se on luokiteltu kansainvälisesti merkittäväksi lintuvedeksi ja järvi kuuluu Naturaan.
Kantelejärvi sijaitsee alavan peltoalueen keskellä lähellä Porvoonjokea. Sen tulviessa, useimmiten huhtikuun loppupuolella, järven lähipelloille muodostuu laajoja tulva-altaita.
Kantelejärvi tunnetaan levähtävistä hanhista ja joutsenista. Harvinaisempia vakiovieraita ovat lyhytnokkahanhi ja pikkujoutsen. Suuret vesilintu- ja kahlaajamäärät keräävät puoleensa petolintuja ja joukoittain lintuharrastajia.
Kanteleenjärven itäpuolella sijaitsee lintutorni, josta voi kiikaroida järven eteläpuolen linnustoa. Sinne on lyhyt kävelymatka Holmankujan päästä, jonne käännytään Rantatieltä. Järven itäisimmän kärjen ranta-alue on hyvä kahlaajapaikka.
Järven kiertämisen jälkeen kannattaa paneutua Popeda-saarekkeen linnustoon. Nimi tulee metsikköön hylätystä Pobeda-merkkisen auton romusta. Järven länsipään laskuojan ylittävän sillan luona on lato, jonka kupeesta voi katsella peltoaukean tulvalinnustoa.
Syksyllä Kantelejärvellä on hiljaisempaa, sillä se on myös sorsastajien suosiossa. Silloin näkee etupäässä levähtäviä kahlaajia, kuten kapustarintoja, liroja ja suokukkoja.
Kantelejärven lintulaskennoissa on tavattu yli 50 pesivää lintulajia. Järvellä pesii naurulokki- ja pikkulokkiyhdyskunnat ja runsaasti nokikanoja. Säännöllisesti pesivään lajistoon kuuluvat kaulushaikara, ruskosuohaukka, luhtakana, luhtahuitti ja kurki. Kesällä alueelle kannattaa lähteä kuuntelemaan yölaulajia.
UUSIMAA
013 Porlan lammikot, LOHJA
o LAT 60,2446 LON 24,0480
Lohjan kaupungin kupeessa oleva Porlan alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Hugo Laguksen perustaman kalanviljelylaitoksen muovaama ympäristö sopii hyvin retkeilyyn. Alueella on 16 luonnonravintolammikkoa sekä valtakunnallisesti arvokas hehtaarin kokoinen lehto ja lähteikkö.
Linturetkeilyn ohella kannattaa tarkkailla kasveja. Lammikkoalueita koristavat rentukat ja kurjenmiekat sekä syvänvihreät sarat ja sorsimot. Penkereet ovat niittykukkien ja perhosten valtakuntaa. Lammikot houkuttelevat sudenkorentoja saalistamaan ja lisääntymään. Hyönteislajisto on monipuolinen ja houkuttelee paikalle runsaasti hyönteissyöjälintuja.
Kesäkuun alkupuolella Porlan lammikot tarjoavat lintujen ystäville melkoisen yllätyksen. Paikka on loistava varsinkin perheen pienimmille. Suomessa on tuskin yhtä hyvää paikkaa tutustua nokikanoihin, haapanoihin, telkkiin ja sinisorsiin. Emot johdattavat poikasensa ihmisten lähettyville.
Linnut tulevat syömään kädestä, joten kannattaa varata mukaan ylimääräisiä eväitä. Vaalea leipä maistuu untuvikoille hyvin. Nokikanojen valokuvaamiseen paikka on vielä parempi kuin Espoon Suomenoja. Aamupäivä kannattaa käyttää lintujen tarkkailuun ja helteisinä päi...