VILLEN ESIPUHE
PELAAJAN TEHTÄVÄT
PELIN HENKI
PELIN JUONI
PELIN PERUSTA
HAASTATTELU: JERE LEHTINEN
ASIANTUNTEVAA OPASTUSTA
HAASTATTELU: TOMI SALLINEN
HAASTATTELU: JUKKA HOLTARI
KYSYTÄÄN VILLELTÄ!
FUNDAMENTALS - NUOREN KIEKKOILIJAN KÄSIKIRJA
Espoon Bluesin E 97 Blue -jääkiekkojoukkueen tuottama.
Tekstit ja toteutus: Ville Peltonen, Jarkko Sipilä, Petri Rosenlöf ja Seppo Laukkanen
Valokuvat: Työryhmä
Graafinen ulkoasu: Kisakallion Urheiluopisto, Milja Viljamaa
E-kirjan toteutus: Gracevoice, 2012
Jääkiekon kehittyminen on toisaalta ollut hurjaa, toisaalta peli on yhä se sama yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, jossa voittaja on se, joka on pelin loppuun mennessä tehnyt enemmän maaleja. Kun puhutaan huippukiekkoilusta olympialaisissa ja muissa kovissa turnauksissa tai sarjoissa, tulee mieleen väkisinkin nykyisten pelaajien monipuolisuus. Ensinnäkin monipuolisuus ihan urheilijana: Jääkiekkoilijat maailman huipulla ovat fyysisesti vertailun kestäviä urheilijoita muiden lajien urheilijoiden kanssa. He paneutuvat tekemiseensä intohimolla.
Yleensä heillä on joitain erityisiä vahvuuksia, joiden avulla he pääsevät esiin massasta ja tulevat valituiksi joukkueisiinsa. Toisaalta maailman huippupelaajilla ei ole enää juurikaan heikkouksia. Kuulin joskus opetuksen: Mitä korkeammalla tasolla pelaat, sitä varmemmin vastustajan pelaajat löytävät heikkoutesi. Heikkous on kuin kirkas neonvalokyltti marraskuun pimeässä illassa.
Puhutaan rooleista ja pelikirjoista. Taktiikat ja roolit on luotu joukkueen heikkouksien kätkemiseksi. Toisaalta niiden avulla pyritään pelaamaan pelaajien ja joukkueiden vahvuuksien kautta. Luin kaudelta 1972-73 peräisin olevan SM-sarjajoukkueen kausijulkaisun, jossa esiteltiin pelaajien tehtävät kaukalossa pelipaikoittain. Tehtävien kuvat eivät ole muuttuneet edes vuosikymmenien aikana, mutta pelin nopeuduttua on pelipaikkakohtainen pelaaminen muuttunut jo paljonkin pelitilannekohtaisen pelaamisen suuntaan.Taas on palattava pelaajien taitojen monipuolisuuteen.
En usko että pelipaikoista koskaan luovutaan, mutta ei tarvitse omistaa kristallipalloa nähdäkseen näiden pelitilanneroolien mukaisen pelaamisen merkityksen kasvavan tulevaisuudessa. Puolustajat päättävät jo hyökkäyksiä enemmän kuin koskaan. Ja hyökkääjänä tiedän, että jos joukkueen puolustuspeliä moititaan, niin valmentajien syyttävä sormi osoittaa yhä useammin hyökkääjien suuntaan.
Nuoren kiekkoilijan käsikirjan tarkoituksena ei ole toimia yhden totuuden torvena. Jääkiekkoa voi pelata monin eri painotuksin ja tyylein. Halusimme tuoda esiin pelissä toistuvia perusasioita. Kirja on apuväline jääkiekon opiskeluun. Peli kuuluu pelaajille, olivatpa he junioreita tai NHL -ammattilaisia. Vanhemmilla ja faneilla on tärkeä kannustajan ja tukijan rooli.
Juniorien harjoittelussa monipuolisen urheilijan ominaisuuksien kehittäminen on tärkeää. Lahjakkuuksien vaatimustaso on nostettava korkealle ja perusasioiden erityisen hyviksi kehittäminen vaatii lukemattomia toistoja, mutta myös osaavaa valmennusta. Ymmärrykseen vaaditaan tietoa ja ennen kaikkea kokemusta. Ymmärrys antaa motivaatiota ja rohkeutta tarttua asioihin, mikä johtaa parhaimmillaan tekoihin eli intohimoiseen ja määrätietoiseen harjoitteluun ja pelaamiseen. Teoista tulee toistojen kautta tapoja.Tapa pelata ja harjoitella antamalla kaikkensa aina - se on luonteen lujuutta. Huipulle pääsemiseen ja siellä voittajana pysymiseen ei muuta tarvitakaan!
PELAAJIEN TEHTÄVÄT
(Ote kaudelta 1972-73 peräisin olevasta SM-sarjajoukkueen kausijulkaisusta)
Jokainen joukkue aloittaa 6:lla pelaajalla. Maalivahti, vasen puolustaja, oikea puolustaja, keskushyökkääjä, vasen laitahyökkääjä ja oikea laitahyökkääjä. Joukkue koostuu kahdesta maalivahdista ja 15:sta ulkopelaajasta. Ottelun aikana saa vaihtaa kuinka monta pelaajaa tahansa.
MAALIVAHTI:
Maalivahdin tehtävä on huolehtia siitä, että kiekko ei ylitä takana olevaa maalilinjaa. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään itsestään selviä sääntöjä siitä, kuinka maalivahdin tulisi torjua kiekko. Hänen liikkuvuutensa on rajoitettu, käsittäen lähinnä muutaman syötön puolustajalle tai hyökkääjälle, joka sen jälkeen voi aloittaa hyökkäyksen. Maalivahti ei koskaan tee maalia, ja on erittäin harvinaista, että hän voisi antaa maaliin johtaneen syötön.
PUOLUSTAJA:
Yleisesti ottaen yrittää kaksi puolustajaa pysäyttää vastustajien hyökkäykset oman siniviivan läheisyydessä. He torjuvat myöskin laukauksia, pitävät kiekon poissa oman maalin edustalta ja vahtivat vastustajien hyökkääjiä. Puolustajan hyökkäyspeli käsittää syöttöjä ketjumiehille tai ylösvientiä kohti vastustajan puolustusaluetta. Hyökkäyksen yhteydessä puolustajien tulee seurata hyökkääjiä vastustajan siniviivalle ja huolehtia kiekon pysymisestä vastustajan puolustusalueella.
KESKUSHYÖKKÄÄJÄ:
Keskushyökkääjä työskentelee usein edestakaisin kentän keskialueella ja aloittaa hyökkäyksen tuomalla kiekon itse ylös. Hän johtaa peliä syötöillään laitahyökkääjille ja yrittää ohjata pelin hyökkäysalueen sisälle, mistä maalit tehdään. Puolustuksen osalta hän pyrkii huolehtimaan siitä, että kiekko pysyy hyökkäysalueen sisällä. Jos vastustajalla on kiekko, tulee keskushyökkääjän seurata kiekkoa kuljettavaa vastustajaa ja häiritä hänen syöttöyrityksiään (fore-check). Kun vastustajat tulevat ulos omalta alueeltaan kiekon kanssa, tulee keskushyökkääjän yrittää häiritä vastustajien hyökkäystä keskialueella sekä omalla puolustusalueella (back-check).
LAITAHYÖKKÄÄJÄ:
Kaksi laitahyökkääjää luistelee edestakaisin pitkin kentän laitaa pelin kulusta riippuen. Hyökkäyksessä laitamiehet luistelevat samassa linjassa keskushyökkääjän kanssa ja syöttelevät hänelle yrittäen samalla löytää sopivia maalin laukaisupaikkoja. He vahtivat puolustuksessa vastustajien laitamiehiä ja yrittävät häiritä vastustajan hyökkäystä keskialueella ja omalla puolustusalueella.
YHTEISTYÖN PELI
Joukkueen valmentaja luo joukkueen pelitavan sekä taktiset raamit - pelaajien vastuulla on oikeiden asioiden tekeminen sekä joukkueen yhteisten arvojen mukainen tekeminen eli joukkueen arvojen pitää näkyä pelissä. Samoista asioista on puhuttava samalla tavalla ja ne on ymmärrettävä samalla tavalla, vasta sitten joukkueen peli kehittyy. Joukkueen arvoja voivat olla esimerkiksi:
- viedään aina taklaukset loppuun asti
- vastustajan laukaukset blokataan
- ei pelätä virheiden tekemistä, vaan pelataan rohkeasti
- virheen sattuessa joukkuekaveria autetaan
Eri joukkueilla on lisäksi omia perinteisiä arvojaan. Joka tapauksessa omien pelaajien liikkeet pitää osata ennakoida - vastustajan pelin lukemisessa on aivan tarpeeksi työtä!
FYYSINEN KAMPPAILUPELI
Kiekosta kamppailemista voi ja sitä pitää harjoitella. Henkinen valmius on kamppailujen voittamiseksi äärettömän tärkeää. Tarvitaan aggressiivisuutta ja asennetta, jokaisen tilanteen voittaminen on tärkeää! Kamppailujen voittamiseksi tärkeää on hyvä liike sekä tasapaino eli luistelutaidon on oltava kohdallaan.
NOPEA LUISTELUPELI
Jääkiekossa kaikkein tärkein taito on luistelu.
Oleellista on tietysti myös se mihin luistellaan ja milloin - järjen on oltava mukana. Yhtä tärkeää kuin nopeus on luistelun taloudellisuus, sen tehokkuus. Tämä on selitys sille, miksi jotkut NHL-pakit voivat pelata jopa 30 minuuttia per peli. Hyvä liikkuvuus vaatii paitsi hyvää tekniikkaa myös paljon voimaa. Hyväksi luistelijaksi tuleminen vaatii kunnon valmennusta jo pikkupojasta asti, sillä esimerkiksi väärän luisteluasennon korjaaminen joskus myöhemmin on todella vaikeaa.
Oleellista on myös se, että voidaan olla koko ajan esiliikkeessä, näin ei tarvitse lähteä tilanteisiin seisovilta jaloilta ja voidaan kiihdyttää täyteen vauhtiin vastustajaa nopeammin. Jotta tämä olisi mahdollista, niin pelaajan on nähtävä peli koko ajan. Eli pelaajan on kyettävä kääntymään siten, että hän näkee. Hyvä esiliike ja sijoittuminen mahdollistavat aloitteellisen pelaamisen.
MAALINTEKOPELI
Maalien tekemisen kannalta jääkiekko on ennen kaikkea yhteistyön peli - maaleja tehdään kuitenkin harvemmin vain yhden pelaajan toimesta. Ratkaisevan tärkeää on viimeisen syötön laadukkuus eli sen olisi tultava suoraan lapaan.
Maalinteko vaatii kovaa halua, "maalintekijän nälkää'' Lisäksi omaehtoista harjoittelua tarvitaan. Kovaan haluun liittyy myös oman itsensä näkeminen maalintekijänä -> on hyvin vaikea pelata eri lailla kuin millainen on oma minäkuva.
Noin 90 % maaleista tehdään maalin edestä ja koska maalivahdit ovat hyviä, tarvitaan maalin eteen myös maski. Iskuja tulee siellä, mistä maalit tehdään, joten maalintekijän on oltava myös rohkea.
Suurin muuttunut asia viime aikojen kehityksessä on se, että nimenomaan maalivahdit ovat kehittyneet paremmiksi. Nykyään heidän tyylinsä on niin hyvin peittävä, että maalinteko on hyvin vaikeaa. Niinpä oleellista on tilanteiden laadukas luominen poikittaissyötöin ja ohjauksin, jo mainittua maskin tekemistä unohtamatta.
VOITONTAHTO JA INTOHIMO
Koko jääkiekkopeli kulminoituu voitontahtoon sekä intohimoon. Ne vaativat luonteenlu-juutta ja kun pelaajalla sitä on, niin ne tuovat pelaajan taidon esiin.
Jääkiekko on kiva laji, sitä on kiva harrastaa - mutta sitten kun harjoitellaan ja pelataan intohimoisesti ja halutaan voittaa ja KUN koko ryhmä haluaa samaa -> silloin jääkiekko on kaikkein hienoimmillaan!
Intohimo ja voitontahto tarttuvat, ne luovat positiivista henkistä painetta koko joukkueeseen. Niitä edesauttavat oman seuran ja sen logon merkitys kaikille. Seuran identiteetti on myös taustalla mukana ja siihen on hyvä tukeutua, kun homma ei aina luista.