Esipuhe

Ilmestyessään syksyllä 1997 Helsingin Sanomien sarjakuvasivulle, Viivi ja Wagner eivät heti nousseet Ansan ja Taunon veroiseksi koko kansan suosikkipariksi. Nuoren naisen ja sikapossun yhteiselämä oudoksutti. Jussi Tuomolan (s. 1965) alias Juban piirrosjälki poikkesi tavallisesta sanomalehtisarjakuvasta, eikä useimmista jutuista löytynyt edes perinteistä viimeisen ruudun vitsiä.

Valtakunnan suurimman päivälehden sarjakuvatoimittajan mielenterveyttä epäiltiin, piirtäjän vinksahtaneisuus vaikutti itsestään selvältä.

Pienen totuttelun jälkeen Viivin ja Wagnerin tapaa peilata maailmaa alettiin kuitenkin ymmärtää. Valtakunnassa oli kuin olikin tytön ja possun mentävä aukko. Ensimmäisen puolivuotiskauden kuluttua pariskuntaa ei enää haluttu päästää lehdestä pois ja jatkosta sukeutuikin suomalaisen sarjakuvan ja parisuhteen historiaa. Vuodesta 1998 alkaen julkaistujen Viivi ja Wagner -albumien ja -sarjakuvakirjojen suosio on ollut ennen näkemätöntä.

Loppuhuipennuksiakin stripeissä toki on, mutta enimmäkseen sarja perustuu loivaliikkeiseen, pitkien kaarien huumoriin. Arkisuus ja absurdius sekoittuvat elämäniloisiksi tuokiokuviksi. Havaintoja satelee pienistä asioista, jotka tiedetään, mutta joita ei välttämättä huomata. Oivaltavimmat sanomalehtisarjat ovat aina koskettaneet ihmisten arkitodellisuutta. Parhailla tarinoilla on myös taipumus alkaa kertoa itse itseään.

Yksisilmäinen jahtaa sikaa ja naista!

Alun perin Juba ei olettanut luovansa erityistä parisuhdesarjaa, mutta sellaisena Viivi ja Wagner pitkälti tunnetaan. Pikkutyttö ja possu esiintyivät ensimmäistä kertaa Kultapossu- lastenlehdessä vuosina 1992-1993. Aikuistuessaan he ovat parisuhteellistuneet, ja vaikka kyse on näinkin epäsovinnaisesta yhdistelmästä, niin se toimii.

Monet lukijat ovatkin kummastelleet tutun tuntuisia kuvioita: onko Juba käynyt heidän kotonaan kurkistelemassa? Hämmästystä on lisännyt se, että itse taiteilija on ainakin toistaiseksi säilynyt sinkkuna. Ehkäpä liiat omakohtaisuudet vain häiritsisivät näköalaa näin tärkeissä asioissa? Tähän taskuun mahtuvaan kirjaan on koottu keskeisiä oivalluksia naisen ja sian suhteesta.

Juba ei oman todistuksensa mukaan ole halunnut tehdä miehestä sikaa, vaan on Viivin avulla yrittänyt kasvattaa siasta miestä. Tulokset voi jokainen arvioida vapaasti.

Kirjaa ei tarvitse – vaikka halutessaan toki saa – lukea järjestyksessä alusta loppuun. Se on tarkoitettu ennen kaikkea hulvattomaksi hakuteokseksi. Hakemistossa jokainen ruuturivi on saanut oman nimen, jonka jäljestä löytyy sivunumero. Hakurekisterin avulla päästään vaivattomasti kulloinkin etsittyyn lukuun. Kirjan käyttö on siis helppoa, hauskaa ja toivottavasti jopa hyödyllistä. Sen käyttö henkisenä lyömäaseena on kuitenkin epätoivottavaa.

Suhteellisen hersyviä lukuhetkiä niin parillisille kuin parittomillekin lukijoille!

Teoreettisesti Teidän

Viivi

Wagner

psta

psta

Mari-Leena Kuosa

Vesa Anttonen

Viivi ja Wagner vilkuttavat
Laajennetun parisuhteellisuusteorian esipuheen laajennus

Kun Parisuhteellisuusteorian ensimmäistä vaihetta ryhdyttiin toimittamaan vuonna 2006, ei materiaalista ollut varsinaisesti pulaa, olihan poikkeukselliseen kansansuosioon yltänyt Juban Viivi ja Wagner -sarjakuva ilmestynyt kuudesti viikossa lähes kahdeksan vuoden ajan. Kuitenkin jo yhdeksäs, syksyllä 2006 samaan aikaan Parisuhteellisuusteorian kanssa ilmestynyt VW-albumi Kaasua sohvalla sisälsi niin monia hienoja välähdyksiä pariskunnan yhteiselosta, että teorian laajennus oli niin sanotusti vain ajan kysymys. Vuonna 2012 tuo aika on koittanut.

Pokkarimuotoista suppeampaa Parisuhteellisuusteoriaa on tämän laajennuksen ilmestyessä myyty peräti 60 000 kappaletta. Se on siis saavuttanut kolminkertaisesti Suomen kustannusyhdistyksen myöntämän Kultapokkarin arvon (platinapokkaria ei ikävä kyllä ole olemassa).

Laajennettu Parisuhteellisuusteoria on sidottu koviin kansiin paitsi järeytensä, myös sen vuoksi, että jokainen kappale tulee kertalukemisen sijaan kulumaan käyttäjiensä käsissä. Samasta syystä hyväksi havaittu rekisterihaku on säilytetty samanlaisena kuin aiemmassa, suppeammassa taskukirjaversiossa. Näistä luvuista useimpiin on tullut rutkasti lisäyksiä, onhan uusia sarjoja mukana noin sata. Osa uusista sarjoista muodostaa laajennuksen loppupuolelle kaksi ”tapauskertomusta” eli jatkuvajuonista sarjakuvakokonaisuutta, joista toisessa keskitytään häähumuun ja toisessa parisuhdeterapiaan.

Uusia, yhä laajempia lukukokemuksia toivottaa toimittajan ominaisuudessa,

teoreettisesti Teidän

Vesa Anttonen