Titteli.jpg

Johdanto

Yritäpä olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia. Sellaista kolmemetristä pinkkiä otusta, joka töräyttelee iloisia fanfaareja kärsästään. Hyvä.

Yritä siis olla ajattelemasta elefanttia.

Ei tainnut onnistua? Syy tähän on yksinkertainen. Kun päässäsi pyörähtää käyntiin ajatus, on sen sammuttaminen tahdonvaraisesti erittäin vaativa koitos. Usein kerran käynnistyneen ajatuksen sammuttaminen on oikeastaan mahdotonta.

Tästä huolimatta kulttuuriimme on pesiytynyt itsepintainen myytti ajattelun tahdonvaraisuudesta. Seuraten lähinnä antiikin kreikkalaisia ja heidän ajatuksiaan edelleen kehitelleitä saksalaisia ja ranskalaisia nokkelikkoja olemme päätyneet olettamaan, että ajattelemme mitä haluamme.

Suurin osa ajatuksistamme ei kuitenkaan riipu tahdostamme. Mielessä alkaa rämpyttää raivostuttava korvamato – päähän pesiytyvä iskusävelmä –, joka ei ota lähteäkseen kulumallakaan. Huomisen huolet painavat mieltä, ja työt menevät miten sattuu, kun keskittyminen ei ota onnistuakseen. Pahimmassa tapauksessa mieleen putkahtavat mietemadot ajavat psykiatrin juttusille: joskus omat ajatukset voivat olla niin pelottavia tai ahdistavia, ettei niiden kanssa tule enää yksin juttuun. Ajatukset elävät omaa elämäänsä – mutta voimme silti tehdä niille paljon.

Tässä kirjassa kerron sinulle, miten mielesi toimii – ja mitä voit tehdä sillä. Kirja perustuu sekä parin viimeisen vuosituhannen aikana kertyneeseen filosofiseen ymmärrykseen että myöskin aivan viime vuosien läpimurtoihin neurotieteen, kognitiivisen psykologian ja systeemisen psykologian aloilla.

Kirja koostuu viidestä osasta. Ensimmäisessä osassa kerron siitä, mitä ajatukset ovat ja miten niitä ohjaillaan. Tämän osion juuret ovat erityisesti pragmatistisessa mielenfilosofiassa ja pragmatistisessa toiminnanteoriassa. Toinen osa käsittelee mielen rakennetta ja eri mielen osien toimintaa. Sen perusta on puolestaan viime vuosina kognitiivisessa psykologiassa ja neurotieteessä kovaan suosioon nousseessa mielen kaksoisprosessointimallissa.

Kolmas osa käsittelee ajattelun ulkoistamista. Se nojaa erityisesti systeemisen psykologian perusteisiin ja laajennetun mielen hypoteesiin, joka on yksi 2000-luvun keskustelluimmista mielenfilosofisista kysymyksistä. Neljännessä osassa tarkastelen ajattelun ja hyvinvoinnin suhdetta. Perustana tässä ovat positiivisen psykologian viime vuosien läpimurrot. Viimeisessä osassa kerron ajattelun taidoista. Tässä merkittävään rooliin nousevat tuoreet tulokset älykkyystutkimuksen ja lahjakkuustutkimuksen rintamilla.

Seuraavilla sivuilla opit tietämään, mitä ajatukset ovat ja miten niitä ohjaillaan. Opit ymmärtämään, miten mielesi on rakentunut ja mitä tekemistä aivoillasi on ajattelun kanssa. Opit myös ymmärtämään, miten ajattelusi liittyy ympäristöösi ja yhteisöösi.

Kirjassa käsiteltävillä menetelmillä voit opetella olemaan huolehtimatta, selätät työperäisen stressin ja ulkoistat halutessasi muistisi verkkopilveen. Samalla opit joukon erilaisia keinoja, joiden avulla voit hyödyntää tätä ymmärtämystä sekä oman että lähimmäistesi hyvinvoinnin edistämiseksi.

Sivumennen sanoen, vaaleanpunaisesta elefantista pääsee eroon näin: kuvittele tilanne, jossa joukko hurjia leijonia ajaa savannilla takaa pillastunutta antilooppilaumaa. Taustalla kuuluu viidakon heinäsirkkojen ja sammakoiden pauhu, ja horisonttiin laskee tropiikin kimaltava aurinko. Leijonien kultaiset harjat kylpevät auringonlaskun punaisissa säteissä samalla kun luontokappaleet ottavat toisistaan mittaa.

Ihmisen tietoiseen mieleen mahtuu kerrallaan vain muutama ajatus. Hankala ajatus ei kaikkoa käskemällä. Jos sen sijaan ohjaat ajatuksesi muualle, on tietoisuuttasi kurittava mietemato pian muisto vain.

Lukijalle

Berkeleyn yliopiston kehityspsykologian professori Alison Gopnik totesi muutama vuosi sitten luentosarjansa aluksi, että viidessätoista vuodessa 80% kaikesta siitä, mitä hän opettaa, on todistettu vääräksi. Silti hän sanoi aikovansa opettaa sen. Tiede ei pysty tarjoamaan lopullisia totuuksia. Mutta vaikka tiede kehittyy yrityksen ja erehdyksen kautta, se tarjoaa meille yhden parhaimmista työkaluista maailman ja ihmisen tarkastelemiseen.

Pyrkimyksenäni on tässä kirjassa valottaa ihmismielen toimintaa sekä tuoreimpien nykytieteen tutkimustulosten että klassisten mielenfilosofian kysymysten valossa. En voi kuitenkaan väittää, että tässä esitetyt ajatukset olisivat lopullinen totuus mielen toiminnasta – tai että sellaista edes voitaisiin saavuttaa. Ennemminkin tarkoituksenani on avata mielenkiintoisia näkökulmia ihmismielen toimintaan ja ajatteluun. Samaten haluan esitellä sinulle nykytieteeseen perustuvia käytännön työkaluja, joiden avulla ajattelua ja hyvinvointia on mahdollista kehittää. Toimivia työkaluja löytyy myös muualta, esimerkiksi kirjan lopussa esittelemistäni teoksista.

Tässä kirjassa on paljon loppuviitteitä. En kuitenkaan esitä väitteitä loppuviitteissä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sinun tarvitse seilata lukiessasi edestakaisin leipätekstin ja loppuviitteiden välillä. Se rasittaisi mielestäni lukukokemusta. Loppuviitteiden tarkoituksena on tarjota mahdollisuus perehtyä läheisemmin teoksen tieteelliseen tutkimuspohjaan. Löydät siis tekstissä viitattujen tutkimusten lähdetiedot loppuviitteistä. Kattava luettelo tässä kirjassa viitatuista tutkimuksista ja teoksista löytyy myös kirjan lopusta.

Helsingissä 15. syyskuuta 2011

Lauri Järvilehto

1

Ajatukset ovat mielen liikettä

1.1 Mitä ajatukset ovat?

Ranskalaisfilosofi René Descartes harjoitti filosofiaa vetäytymällä kammioonsa pyörittelemään vahapalloa käsissään. Vilukammoinen nokkelikko viihtyi parhaiten takan lämmössä vilttiin kääriytyneenä ajatustensa parissa. Descartes katsoi, että vain ajattelemalla oli mahdollista päästä selville selvistä ja tarkkarajaisista ideoista: syvistä ja kiistattomista totuuksista. Takan loimotuksessa Descartes laskikin lopulta rationalistisen filosofiansa kivijalan, joka tiivistyy lausumaan cogito, ergo sum: ajattelen, siis olen. Mutta mitä ajattelu oikeastaan tarkoittaa?

Suomalaisissa yliopistoissa ja suuryrityksissä vetämissäni koulutuksissa esitän usein osallistujille kysymyksen: ”Mitä ajatukset ovat?” Koulutuksista keräämäni vastaukset ovat monenkirjavia. Ajatukset ovat sähköisiä impulsseja aivoissa; ajatukset ovat tietoista toimintaa; ajatukset ovat tiedostamattomia prosesseja; ajatukset ovat informaation käsittelyä; ajatukset ovat kielen käyttöä; ajatukset ovat ideoita; ajatukset ovat havaintoja, tunteita, merkityksiä ja päätöksiä; ajatukset ovat ratkaisujen synnyttämistä; ajatukset ovat päättelyketjuja; ja niin edelleen. Ajatuksista voi siis ajatella hyvin monella tavalla.

Viime vuosisadan aikana käsitys ajatuksista jakaantui kahteen leiriin. 1900-luvulla tieteen valtavirtaan nousi käsitys siitä, että ajatukset ovat aivotoimintaa. Tai niiden katsottiin vähintäänkin seuraavan jollakin mystisellä tavalla aivotoiminnasta. Tämän käsityksen rinnalla on kilpaillut tuhansia vuosia vanha käsitys ajatuksista ideoina.

Ajattelu nykytieteessä

Meillä on yleisesti vallalla kaksi valtavirtakäsitystä ajatuksista. Kutsuttakoon näitä aivokoulukunnaksi ja ideakoulukunnaksi. Ensimmäisen koulukunnan mukaan ajattelu on aivotoimintaa. Tälle näkemykselle on nykyaikana olemassa valtava määrä vaikuttavaa todistusaineistoa. fMRI-magneettikuvauslaitteella voidaan osoittaa, että kun ajattelet esimerkiksi kotona kävelemistä, aktivoituvat tietyt alueet aivoissasi. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on jopa pystytty tunnistamaan yksittäisiä sanoja aivojen magneettikuvaustulosteesta.1

Tätä tietoa voidaan hyödyntää jopa niin pitkälle, että täysin halvaantunut ihminen pystyy kommunikoimaan magneettikuvauslaitteen avulla.2 Hän ajattelee tenniksen pelaamista, kun hän haluaa vastata kysymykseen ”kyllä”, ja kotona kävelemistä, kun hän haluaa vastata ”ei”. Magneettikuvauslaitteen avulla keskustelukumppani näkee eri aivoalueiden aktivoituvan ja pystyy näin kommunikoimaan puhe- ja liikuntakyvyttömän ihmisen kanssa.

Muutama vuosi sitten aivotutkimuksen kentällä aiheutti myös kohua Japanissa tehty tutkimus, jossa tietokone pystyi pelkän aivokuvantamisen perusteella toistamaan sen, mitä koehenkilö näki.3 Kyseessä oli vasta valtavan yksinkertainen kuva, mutta tutkimus oli selvästi mittava askel eteenpäin aivokuvantamisessa. Nyt tietokoneen avulla voi jo nähdä, mitä mielessä liikkuu. Aivoilla on siis selvästi paljon tekemistä ajattelun kanssa.

Aivokoulukuntaa tukevat myös lukemattomat havainnot aivovaurioista. Jos ihminen saa vaurion vasemmalla aivokuorella sijaitsevalle kieltä käsittelevälle alueelle, muuttuu puheen ymmärtäminen vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.4 Ja takaraivolohkon vaurioituessa vaikkapa auto-onnettomuudessa voi tuloksena olla sokeus – vaikkei silmissä olisi mitään vikaa.5 Tästä on saanut vauhtia näkemys siitä, että kielelliset toiminnot sijaitsevat vasemmalla aivokuorella tai näkö takaraivolohkossa.

Aivokoulukunnalla on kuitenkin kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin, vaikuttaa kovasti siltä, ettei aivoista löydy ajatuksia. Vaikka nykyaikaisten kuvantamismenetelmien avulla voidaan osoittaa erittäin vahva vastaavuussuhde tiettyjen aivotoimintojen ja mielen toimintojen välillä, ei aivoissa ole tietenkään sanoja, kuvia tai muuta sellaista. Aivot koostuvat miljardeista hermosoluista, joiden sähkökemiallisella vuorovaikutuksella on selvästi merkitystä mielen synnylle. Vaikka voidaan osoittaa, että tietyn ajatuks...