I KEVÄT

---

Nainen tuli marketin vierustan alamäkeä hyvää vauhtia, kanttasi vasemmalle jalakselle tarjouskyltin edessä ja painoi rollaattorin käsijarrua vähän ennen kuin olisi tömähtänyt seinään. Se otti mustan kassin ja kävelykepin ja ontui liukuovien rallille, mutta kääntyikin äkkiä ja kävi lyömässä kylttiä kepillä. Paukahdus oli terävä, nainen oli tempaissut kaksin käsin pitkällä saatolla; avuttomaan joulukuusenjalkaan pantu kyltti halkesi keskeltä ja kellahti asfaltille.

Jäämäjärvi istui matkustajakodin päätyhuoneen ikkunassa ja säikähti ääntä niin, että tuli liimanneeksi etiketin vinoon. Pullonpohjan saippualiuos sekoittui huonosti ja toi mieleen siemennesteen, Jäämäjärvi hölskytti satsia ja kynsi tarran irti sovittaen sen uudelleen. Hikinen peukalo tuhrasi tekstiä ja erkaannutti p:n silmukasta likaisen viirun. Hän mietti kuinka kiertäisi kyselyt tuoteselosteesta ja käveli kajuuttamaisen huoneen poikki altaan äärelle vääntämään hanan täysille. Se yskähti ja rupesi kohisemaan antamatta kunnolla kuumaa tai kylmää. Aine nähjääntyi liian tummaksi. Ihmisten mielikuvissa hyvälle pesuaineelle ei ollut haitaksi, että se oli kirkasta, ja tässä hän nyt lantrasi litkua, joka muistutti tiskivettä. Alitajuisesti Jäämäjärvi oli kyllä tietoinen, ettei koosteen väri ollut ongelmista päällimmäisiä ja että sellaisten ajatteleminen teki levottomaksi. Eihän hän koskaan ollut kuulunut elämän aloituskokoonpanoihin saati että oli mikään suurten linjojen mies, mutta se vähä masensi, että oleminen tuntui rytmittyvän viheliäisten sattumien ja nukkavierujen assosiaatioiden kautta sekasotkuksi, josta tämä viimeinen projekti oli hyvä esimerkki.

Hän oli ostanut saippuatonkan häthätää Keravan Anttilasta neljällä kympillä. Siitä riittäisi ehkä viiteenkymmeneen pulloon. Pulloja löytyi Austinin takatiloista kaksi sadan laatikkoa, hän oli varastanut ne mäntsäläläisen muovitehtaan lastaussillalta suutuspäissään sen jälkeen kun oli käynyt turhaan konttorissa kysymässä myyntimiehen paikkaa. Siitä kun oli ilmoitettu lehdessä: luotettava, kokemusta omaava, ymmärtää ruotsin kieltä, omistaa auton.

Hylätty lukinseitti roikkui vaahtosammuttimen sinettilangassa, käytävänmaton reunukset harottivat. Jäämäjärvi puhalsi tupakansavun seittiin, lukitsi ovensa ja laskeutui portaat alas ravintolasaliin. Hän otti telineestä kirkkoa esittävän postikortin ja meni veivaamaan lausetta äidille. Kirjoittamisen vaiva tuntui nyt erityisen raskaalta, verhojen takaa säkenöivä kevätaurinko sai orkesterikorokkeen vahvistinkaapit näyttämään uhkaavilta. Bassorummun kalvossa luki “The Shining Stars”. Jäämäjärvi tyytyi toivottelemaan äidille hyviä vointeja. Se asui pientä kerrostaloyksiötä pohjoiskarjalalaisessa pikkukaupungissa kiskotellen loppusuoran päiviään katselemalla television saippuaoopperoita ja laskemalla säästökirjojensa saldoja. Viimeksi Jäämäjärvi oli nähnyt sen enon hautajaisissa, ja postikortin lähettäminen oli nyttemmin ainoa muistamisen tapa. Ei maksanut vaivaa syytellä muoria tai isäukkovainaata siitä millainen oli; ketjuhan olisi loputon aina historian hämäriin. Syyllisten hiljaiset rivistöt suoraan alenevassa polvessa, legendaariset Jäämäjärvet. Hän kuvitteli itsensä korokkeelle laulamassa täydelle salille iskelmiä tai mitä haluttiin, mutta irtaantui helposti mielikuvitusmaailmastaan, kun tarjoilija lähestyi pöytää. Sillä oli aistikas vähän veltto askel ja ilmeestä päätellen sen lapset olivat pudonneet samana aamuna järveen. Jäämäjärvi tilasi sillivoileivän, siskonmakkarakeiton ja keskioluen.

Kunnan siivoustoimenjohtaja oli kalvakka äijä, jonka suunvirnotus vihjasi enemmänkin uneliaasta hölmöydestä kuin huumorintajusta. Sillä oli päällään sammalenvihreä univormumainen puku ja tumma pulloveri, jonka rinnuksessa ravasi jokin sorkkaeläin. Kädenpuristuksen jälkeen mies alkoi pahoitella ajan niukkuutta, monia kiireitään ja sitäkin että esittely oli pidettävä kunnantalon maanalaisessa paikoitushallissa, joka tuskin oli paras paikka uuden pesuaineen mainostamiseen.

— Puoli tuntia, tytöillä on aika vähän löysiä toimenkuvissa.

— Se riittää hyvin.

Siivoustoimen johtaja tuoksui vanhentuville sisuskaluille; ohimonseudun iho oli kuulakasta ja hiusmarron kätköistä risteilevä monihaarainen pintasuonisto toi Jäämäjärven mieleen ilmakuvan jokisuistosta. Hän hymyili miehelle ja kuvitteli äkkiä makaavansa hajareisin sen rinnan päällä huitomassa molemmin nyrkein päätä kasaan.

— Minä todistan tämän erinomaisuuden vartissa.

Jäämäjärvi rojautti laukun hissin lattialle ja antoi siivoustoimen johtajan kiilata peilin eteen. Matka alas ei tuntunut loppuvan, pullolaukku vei puolet tilasta. Univormumiehen hauras ja samalla peräänantamaton profiili vei puhehalut, ja juuri kun Jäämäjärvi avasi suunsa jotakin sanoakseen hissi nitkahti pohj akerrokseen.

Naiset olivat järjestäneet tupakkanurkkauksensa virkaheiton kalustuksen puoliympyrän muotoiseksi katsomoksi niin, että Jäämäjärvi ja siivoustoimen johtaja astuivat suoraan näyttämölle. Hissinovet sulkeutuivat, tuuletin humaji, ja pakokaasun ja tupakansavun yhdistelmä alkoi heti kirvellä nielussa. Naisia oli alun toistakymmentä; pari veti poissaolevana ja harmaanaamaisena henkosia, muutama plarasi lehdenresuja ja joku virnuili avoimesti. Halli oli kylmä.

Jäämäjärvi hymyili naisille, sanoi päivää ja laski painavan laukun pilarien katveeseen pysäköidyn Transitin kupeeseen. Siivoustoimen johtaja esitteli Jäämäjärven ja lyyhäsi äänettömästi naisten taakse onnistuen katoamaan kokonaan näkyvistä. Taempana isolla paljaalla seinäpinnalla luki mustin kirjaimin “Devil’s been busy!” Jäämäjärvi veti henkeä ja tunsi jossakin sisällään sen voiman kasvun, jonka turvin oli selvinnyt monista pahoista tilanteista - siltikään hän ei ollut varma versoiko tuota voimaa nyt tarpeeksi. Hän sanoi edustavansa englantilaista Shinig Stars -yhtymää, joka on luonteeltaan monikansallinen ja jonka erikoisalaa ovat suurkiinteistöjen ja -keittiöiden siivouskemikaalit.

— Konserni on vakavarainen ja tuotteistaan kuulu.

Hallin puolen seinän kokoinen ovi rupesi surisemaan auki kömpelön ja kitisevän ketjumekanismin saattelemana. Jäämäjärvi muistutti liikevaihdon olevan punnissa ja neuvoi kertomaan sen kahdeksalla; Sinipeltinen avolavakuormuri jyrräsi sisään. Haalaripukuiset valuivat hytistä, läimivät ovet kiinni ja kävelivät lisäyleisöksi. Siivoustoimen johtajan muumiomainen sivukuva häilähti hämärässä.

— … joten voinette ymmärtää minkä suuruusluokan konsernista on kyse.

Hän valehteli muutaman kuluttajat lumonneen tuotenimen, kertoi niiden komeilevan keskieurooppalaisten myyntitilastojen kärjessä ja poimi laukusta hymyssä suin pullon suunnaten etikettipuolen naisia kohti.

— Voisiko joku teistä tulla ystävällisesti auttamaan. Järjestetään pieni koe, vaikka minä voin taata, ettei Putsis petä.

Yksi naisista kolisteli tuolistaan tukahdutetun tirskahduksen jälkeen. Sillä oli harteillaan punainen villatakki. Jäämäjärvi antoi sille lasiruudun, joka oli lähtöisin matkustajakodin kerrosvessan tuplaikkunoiden sisemmistä pokista.

— Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minulla on tässä puhdas kangaspala, otan siihen nyt likaa vaikkapa tuosta.

Jäämäjärvi hieroi riepuun rapaa Transitin pölykapselista, joka rämähti rosolle lattialle. Joku nauroi, metallinräime moninkertaistui Jäämäjärven korvissa. Hän tunsi hikoilevansa, vaikka oli kylmä. Rievun kanttinauhassa luki “Matkustajakoti Vanamo”.

— Putsis on leimallisesti yleispesuaine. Jos pidätte lasista kunnolla, ettei se enää putoaisi.

Mielessään Jäämäjärvi kirosi, ettei ollut tullut keksineeksi parempaa nimeä. Siinä ei ollut mitään keskieurooppalaista, sennimiset aineet sopivat parhaiten navetan seiniin. Mutta yhtä varmaa oli, ettei naisia kiinnostanut nimi; yksikään niistä ei muistaisi sitä kun keikka olisi ohi. Hän tuhrasi ravan pisamaposkisen siivoojan pitelemään ruutuun ja puhui tuotteensa kemiallisesti koostumuksesta painottaen erityisesti sitä, että kyse oli ionittomien ja anionittomien tendisien tarkoin mitatusta, ideaalista suhteesta.

— Itse asiassa tuo suhde on liikesalaisuus ja minulla on tässä koe-erä, josta puuttuu vielä kaikki tuoteselostemerkinnät. Me ajamme tätä vasta sisään.

Naisen kasvoja ei enää näkynyt ruudun läpi, sen kynsistä oli hilseillyt vaaleanpunaista lakkaa. Jäämäjärvi puri hammasta ja latasi lasiin litkua kämmenselän suonet koholla. Kura alkoi valua rähmäisinä roiskeina lattialle.

— Shining Starsin Liverpoolin ravintola… eikun laboratoriot ovat kehitelleet Putsista viisi vuotta ja viisi miljoonaa puntaa vieneen projektin verran. Ehkä se antaa teille jonkinlaisen käsityksen minkä suuruusluokan panostuksesta tässä on kyse.

Jäämäjärvi alkoi lämmetä uudelleen, muisti projektipäällikön nimenkin - Harry Cash - ja ryhtyi pyyhkimään lasia toisella tyynyliinanpuolikkaalla. Hänen teki mieli sanoa, että mies tunnetaan lisänimellä “likainen Harry”, mutta nieli vitsinsä ja ylisti pesuaineensa ympäristöystävällisyyttä, huokeutta ja ihoa hyväilevää ominaisuutta. Puhe alkoi karata suusta notkeasti, ruutu kirkastui.

— On tämä maineensa veroista.

Hän neuvoi punavillatakkista kääntymään kollegoihinsa päin ja otti lasin seuraten naisen loittonevaa takamusta.

— Kuten näitte, en käyttänyt säämiskää enkä lastaa. Tämä säästää tarvikekustannuksissa. Pelkkä kangastilkku. Putsis irrottaa, se tehoaa.

Naiset haukottelivat. Jäämäjärvi ruikkasi leikkisän kaaren saippualiuosta naisiin päin ja sanoi, ettei aine kelvannut vain ikkunoihin. Sillä sopi käydä torjumaan likaa missä vaan ja vaikka minkälaisista pinnoista.

— Jos minä en olisi näin vaatimaton mies, sanoisin tätä luokkansa parhaaksi maailmassa. En kuitenkaan sano.

Siivoustoimen johtaja tuli piilostaan viittoilemaan kelloaan.

— Tämä ottaa me...