image1

TALTUTA KIIRE

Jari Salminen & Pirita Heiskanen

TALTUTA KIIRE

Viisi askelta tehokkaaseen ajankäyttöön

Talentum 2009 Helsinki

SISÄLLYS

Esipuhe

JOHDANTO

Ain laulain työäs tee?

Kissa ja päästäinen

Lisääkö kiire tehokkuutta vai kiirettä?

Voiko aikaa hallita?

5T-kiireentaltutusmalli

1. TARVE – miksi kiire kannattaa taltuttaa?

Hyvä stressi – paha stressi

Oletko kiireholisti?

Älä stressaa ajasta, satsaa energiaan

Keskittyminen ratkaisee7 pelin

2. TIETOISUUS – miten käytät aikaa?

Mihin aikasi todellisuudessa hupenee?

Tukeeko ajankäyttösi temperamenttiasi?

Voiko työn, vapaa-ajan ja oman rytmin yhdistää?

Miten mukauttaa vireystila ulkoisiin vaatimuksiin?

Sinä riität

3. TAVOITTEELLISUUS – miten luot oman elämäsi menestysstrategian?

Strategia = erittäin tärkeä ja pitkäjänteinen

Treenaa arvojasi

Tunnista energialaturit ja energiasyöpöt

Ylitä muutoksen esteet

Laadi oman työsi menestysmalli

Henkilökohtainen pieni vallankumous

Kiteytä oman elämäsi menestysstrategia

4. TOIMENPITEET – miten lääkitset kiirettä?

Päivittäisten tehtävien tärkeysjärjestys ja luopumisen tuska

Suunnittele ajankäyttösi tavoitteitasi vastaavaksi

Aloittamisen taito

Muokkaa rajoittavia uskomuksiasi

Paranna työtaitoasi

Keskity kuin huippu-urheilija

Kiirestopparit käyttöön

Ota tilasi – ole läsnä

Kiiredieetti lataa patterit

Yksin puurtamisesta yhdessä tekemiseen

Jämäkkyystaidot – opi sanomaan EI loukkaamatta muita

Virtuaalielämän viekotukset

5. TAHTO – miten saat hyvät päätöksesi elämään arjessa?

Ajatuksista tekoihin – muutosenergian synnyttäminen

Alkuinnostus ei yksin riitä

5T-mallin monisuuntaisuus

Miten saat ympäristön tukemaan muutostasi

Seuraava askel

Nettiosion esittely

Kirjallisuutta

Hakemisto

ESIPUHE

Kirjoitimme tämän kirjan, koska haluamme auttaa sinua taltuttamaan kiireen.

Kiire tuntuu olevan aikamme vitsaus, eikä siitä eroon pääseminen ole aivan yksinkertainen juttu. Jos kiire ahdistaa, sinun kannattaa pysähtyä miettimään, mitä voisit tehdä asialle. Oman hyvinvoinnin eteen kannattaa jopa hieman ponnistella. Kun haluat voida paremmin ja toimia tehokkaammin, sinun on muutettava suhtautumistasi kiireeseen ja ajankäyttöön.

Kirjamme ohjaa tätä ajatteluprosessia vaihe vaiheelta. Autamme sinua luomaan henkilökohtaisen menestysmallisi. Sen avulla voit saada lisää aikaa tärkeimmiksi kokemillesi asioille ja elämästä nauttimiselle.

Kirjan syntyminen on ollut mielenkiintoinen matka. Sen varrella olemme saaneet toistemme lisäksi vaihtaa ajatuksia monien inspiroivien ihmisten kanssa. Haluamme kiittää erityisesti seuraavia: Lämmin kiitos psykologi Tiia Heiskaselle, Fakta-lehden päätoimittajalle Heidi Hammarstenille ja FT Lotta Amundsenille asiantuntevista vinkeistä ja kommenteista. Iso kiitos myös kustannuspäällikkö Suvi Aallolle ja vastaavalle kustannuspäällikölle Heikki Hiltuselle – kirja ei olisi syntynyt ilman teidän uskoanne projektiin. Kiitämme myös kannustavaa kustannustoimittajaamme Hanna Virusmäkeä, kirjan sisuksen taittanutta Maria ”Ana” Mitrusta ja kansisuunnittelija Ea Söderbergiä. Lisäksi haluamme kiittää kaikkia läheisiämme tuesta ja ymmärtämyksestä aikaa vaativalle kirjoitusprosessille.

Kiitämme myös sinua, lukijamme, että olet tarttunut kirjaamme. Otamme mielellämme vastaan palautetta muun muassa kirjan nettiosion kautta osoitteessa www.fakta.fi/taltutakiire. Toivotamme sinulle energisoivia lukuhetkiä!

Helsinki–Espoo-akselilla elokuussa 2009

Pirita Heiskanen     Jari Salminen

JOHDANTO

”Mitä kuuluu?” ”Hirveä kiire! Sori, mun pitää nyt mennä!” ”Mihin sulla on kiire?”

Yhteiskuntamme on rakennettu kiireen varaan. Aikaa säästävien keksintöjen ympärille on syntynyt kokonaisia teollisuudenaloja: omaa menestystarinaansa rakentavat niin pikaruokapaikat, monitoimijuomat ja hypernopeat kulkuneuvot kuin pikaviestimet, pikavipit ja perheen laatuaikaan suunnatut yhden minuutin iltasadut.

Hissifirmojen edustajat maailmalla ovat huomanneet, että hissien nappuloista kaikkein kulunein on kiinni-painike, jolla ovet saa sulkeutumaan ja hissin nopeammin liikkeelle. Eräs konsultti sanoi menestyvänsä pelkästään sillä, että kertoo yrityksille, miten nämä voivat liittää palveluunsa laatusanan nopea.

image

”Mulla on tänään
6 palaveria ja 16
vastaamatonta puhelua.
Kyllä mä olen tärkeä!”

Kiireinen ihminen on nostettu muille esikuvaksi. Siksi pintaliidämme 24/7-maailmassamme, kukin parhaamme mukaan. Nopeat elävät, hitaat kuopataan kilpailussa. Haluatko sinä olla hidas? Vai sittenkin tärkeä? Lisävirtaa toimiston pahanmakuisesta pikakahvista ja iltapäivällä extrapiikki Redbull-tölkistä. Jatkuvasti sähköpostia ja kalenteria synkronoiva nokialainen kouraan ja kannat kopisemaan kärsimättömästi. Kiirehdimme tänne sinne – ehdimmekö miettiä, miksi ja minne?

Kiirettä ihannoivalle kulttuurille on syntynyt vastarintaliikkeitä, jotka brändäävät hitautta. Slow food, retriitit, leppoistaminen ja ilman agendaa järjestettävät luovat palaverit auraavat tietä kiireettömyyden tilaan. Tilausta on uudelle ismiviidakolle, jossa raivataan ihmisen kokoista aukkoa tehostamisoppien keskelle.

”Joutenolijat ovat nykyajan kapinallisia”, kirjoittaa Timo Kopomaa Leppoistamisen tekniikat -kirjassaan ja toteaa, että todistamme historiallista käännettä kohti hitauden suosimisen aikakautta. On kuitenkin vaikea nähdä merkkejä siitä, että tehokkuuden vaatimus olisi lievenemässä. Suomen kilpailukykyä ei rakenneta pelkällä leppoistamisella, eikä aikaansaamaton hitailu edistä henkilökohtaista menestystä. Vaan olisiko mahdollista yhdistää tehokas toiminta ja tasapainoinen elämä siten, että pää pysyy kasassa ja kehokin toimintakykyisenä koko pitkän työuran?

image

Haluatko vastata
kasvaviin haasteisiin
fiksummin?

Haluaisitko sinä oppia vastaamaan kasvaviin haasteisiin fiksummin: toimia tehokkaammin ja voida samalla paremmin? Tahtoisitko taltuttaa kiireen? Jos vastasit kyllä, olet tarttunut oikeaan kirjaan.

Ain laulain työtäs tee?

Kiire on kiistämättä aikakautemme vitsaus. Mia Tammelinin keväällä 2009 julkaistu väitöstutkimus todistaa, että (etenkin naisten) kiire on lisääntynyt dramaattisesti viimeisten 26 vuoden aikana.

Suhde aikaan on muodostunut eri sukupolvilla hieman erilaiseksi. Suomen jälleenrakennusaikaan syntyneet, ”vie mennessäs, tuo tullessas” -hengessä kasvatetut teräsvaarit ja -muorit päättivät jo iloisina hippivuosina lopettaa vanhenemisen. Työuran jälkeen odottaa eläkeikä kuin palkinto, kauan odotettu kolmas elämä. Rock and roll lepattaa puntteja vielä vanhainkodissakin, jossa trendikampaaja käy säännöllisin väliajoin pistämässä mummojen kutrit viimeisimpään kuosiin. ”Nyt vihdoin on aikaa, eihän me vielä mitään vanhuksia olla.”

Sukupolvi X, eli ikinuorien teräspappojen kolme–nelikymppiset lapset, kohtaa ajan kyynis-nihilistisemmin. He elävät todellisuudessa, jossa tuotannollistaloudelliset tehostamistoimet ovat tehneet kiireestä kroonisen taudin. Koska maksajia on tulevaisuudessa paljon vähemmän kuin saajia, vanhempien eläkkeistä lankeaa pienelle ikäluokalle iso lasku. Omasta virallisesta eläkeiästä ei ole muuta varmuutta kuin ettei se ainakaan alene.

Viime vuodet työelämään astellut nettisukupolvi onkin alkanut kritisoida nykyistä tapaa tehdä asioita. Arvotutkimusten mukaan monet 1980- ja -90-luvuilla syntyneet kyseenalaistavat protestanttisen työetiikan. IRC-Galleriaan suoraan kehdosta surffannut itsetietoinen jengi haastaa työnantajat eettiseen dialogiin ja vaatii joustavia työaikoja.

Nuoret humoristit ottavat jatkuvasta kiireen korostamisesta ilonkin irti. Silmiimme osui Facebookista hilpeä ”Sori! Nyt on vähän kiire…” -ryhmä, johon kuka tahansa voi postata itsestään samaa visuaalista ideaa noudattavan valokuvan: kuvan, jossa makaa päinmakuullaan, kädet ja jalat vartaloa myöten, jäykkänä kuin tukki – siis tekemättä mitään. Ihmiset ovat tähän mennessä kuvauttaneet itsensä näin makaamassa mitä erilaisimmissa paikoissa: metron portaissa, keskellä toria, kadulla, pellolla, pyörätelineen päällä… Kuvia höystää aina ironinen teksti ”Sori! Nyt on vähän kiire…” Kuvasarja on hupia, mutta sen voi tulkita myös yhteiskuntakriittiseksi.

Toisaalta tämän päivän teinit ja nuoret aikuiset ovat alistuneet siihen, ettei kiire lopu tekemällä. Taloudellisen Tiedotustoimiston vuosina 2008 ja 2009 tekemien tutkimusten mukaan suomalaiset 15–30-vuotiaat ovat muuten melko tyytyväisiä elämäänsä, mutta kiire ahdistaa. Nuorten tulevaisuuden näkymiin liittyy yksi vakava huolenaihe: työ. He pelkäävät sekä työttömyyttä että loppuun kuluttavaa työntekoa.

Onko kiire todellista vai kertovatko monenlaiset kiireeseen liittyvät ilmiöt nopeuden ihannoinnista aina totaalisiin kiirepaastoihin siitä, että ihminen on jäänyt koukkuun kiireen tunteeseen – oravanpyörästään samalla nauttien ja sitä vihaten?

Kissa ja päästäinen

Kertooko jatkuva kiire tehokkuudesta? Ajatellaanpa asiaa eläinmaailman näkökulmasta. Otetaan esimerkeiksi kissa ja päästäinen.

Päästäiset ovat pienenpieniä hyönteissyöjiä, jotka ovat tavattoman aktiivisia. Me pidämme usein hiiriä melkoisina puuhastelijoina, mutta päästäiset ovat niitäkin monin verroin aktiivisempia. Päästäisen sydän voi lyödä jopa tuhat kertaa minuutissa, ja eräiden lajien yksilöt saattavat vetää henkeä 170 kertaa minuutissa.

Päästäisen elämän suurin haaste on se, että ruuan matka sen ruoan sulatuskanavan läpi ei kestä tuntiakaan. Siksi päästäisten elämä kuluu jatkuvan ruoan hankinnan merkeissä, nurkkia kolutessa pienten ruoan murusten toivossa.

Pysyäkseen hengissä päästäisten on siis syötävä melkein koko ajan. Murunen siellä ja toinen täällä. Pitkiin uniin ei ole aikaa, vaan päästäiset lepäävät lyhyissä jaksoissa puuhastelunsa lomassa. Alituinen kiire ja unenpuute jättävät kuitenkin jälkensä, sillä päästäiset eivät elä vanhoiksi. Niiden keskimääräinen elinikä on vain noin 1,5 vuotta.

Päästäisten touhutessa ahkerasti kotikissa makoilee rauhallisena mukavassa ja lämpimässä paikassa. Jos kissa sattuu olemaan hereil...