Kansi

Nimiö

Tekijänoikeudet

Teksti © Siri Kolu ja Kustannusosakeyhtiö Otava 2012

Kuvat © Tuuli Juusela ja Kustannusosakeyhtiö Otava 2012

Kaija Rosvolan siteeraama runo tammesta on peräisin Kalevalasta, toisesta laulusta.

Kansi: Tuuli Juusela

Tämä on Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 2012 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos.

Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

ISBN 978-951-1-26636-5

Kustannusosakeyhtiö Otava 2012

Luku 1, jossa leivotaan pomminvarma peiteoperaatio

luku 1

jossa leivotaan
pomminvarma
peiteoperaatio

Vanamon joutuminen vieraan rosvojoukon kynsiin oli kyllä ihan täysin minun vikani.

Ehkä hyväkin, etten heti tajunnut, että jos sai käsiinsä rosvovaltias Helmeri Kvistin kirjeen, tietenkin kaikki muuttuisi. Kaikki, jotka olisivat kirjeen kanssa tekemisissä, joutuisivat vaaraan. Sillä hetkellä, kun kirjeen löysin, minut täyttivät toiset ajatukset: pää tsirpitti ilosta, olin jännittynyt ja ällistynyt, kun HUIJA-pokaalin salalokerosta löytyneet kirje ja kartta alkoivat neuvoa minua Oppaiden oppaan jäljille.

Aloin lukea:

Terwehdys ja Kättenlyönti Aikain päähän Woitokkaalle Roswokunnan Edustajalle!

Minusta HUIJAn Taidot Petkuttaa ja Erheyttää Wastustajaansa ovat Roswoin Ammatillisessa Waelluksessa ne kaikkein tärkeimmät. Niillä woidaan Pahain Päiväin tullen salata Roswoiluksikin kutsuttu Waikea ja Kunnollinen Elinkeino.

Tämän tähden laitan Sinut Edeswartijaksi sille Olinpaikalle, jossa lepää suuresti mielenkuohua tuottanut Oppaani Warhempi Osa. Myöhemmän Osan laitan Ameriikkaan matkaawalle Sukulaiselleni talletettawaksi suwun Perintösäilöön.

Tuottakoon tämä Yhdistämisen Hanke paljon Waiwaa sitä harkitsewalle ja taas Iloa sille, joka tämän waiwantakaisen Hankkeen ajallaan loppuunsaattaa.

Herran Wuonna 1896

Helmeri Wihta-Wainio

Kirjeen kutsu houkutteli. Mitä muuta saatoin muka tehdä kuin karata ja alkaa toteuttaa minulle annettua tehtävää? Kvistin kirje puhutteli HUIJAn voittajaa, häntä, jolla koko rosvokansasta ainoana olisi riittävää oveluutta ja taitoa suureen tehtävään. Oppaiden opas piti löytää ja yhdistää kokonaiseksi kirjaksi, ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen. Oppaan löytäjä saisi haltuunsa rosvovaltiaan salaisuudet ja vanhan perimätiedon, joka oli ajan saatossa alkanut unohtua ja oli nyt mittaamattoman arvokasta. Olin varma, että mikä tahansa rosvojoukko tekisi kaikkensa hankkiakseen Oppaan käsiinsä ja saadakseen sillä yliotteen kilpailijoistaan. Saattoi olla, että todellinen rosvomaailman hallitsija olisi se, jolla oli hallussaan Kvistin vanha viisaus.

Mietin pitkään, mitä piti tehdä. En rynnännyt suoraan kirjoittamaan Helelle. Istuin sängyllä kirjettä hypistellen ja kuuntelin kodin iltaääniä. Isän sadattelua, kun Urheiluruutu kertoi, kuinka joku väärä joukkue oli taas menestynyt jalkapallossa, äidin pitkää iltasuihkua, kun hän sävytti tukkaansa, Vanamon huoneesta kantautuvaa purkkamusaa ja sen tukahduttamaa puhelinkeskustelua, josta kuulin vain isoimmat parahdukset: No älä! Mieti! Vähänkö!

Jos vain laittaisin kirjeen takaisin piiloonsa HUIJAn palkintopokaalin varteen, kukaan ei saisi tietää kirjeestä ja Oppaasta seuraavaan vuoteen. Ei ennen kuin kiertopalkinto olisi taas jaossa ja siirtyisi seuraavalle voittajalle, jolla olisi omalla vuorollaan mahdollisuus löytää salaluukku. Saisin ainakin vuoden miettimisaikaa. Aikaa Rosvoloiden pienelle Tiuku-vauvalle kasvaa vähän isommaksi. Aikaa itselleni. HUIJAn hurja ja viisas voittaja olin kuitenkin vain minä. Jos olisin edes Helen ikäinen ja supertaitoinen, niin aikuisia rosvovihollisia vastaan lähteminen ei olisi tuntunut niin pelottavalta. Tähän asti olimme selvinneet salaisten liittolaisten, parin nokkelan suunnitelman ja oikeaan aikaan ilmestyneiden pelastusjoukkojen ansiosta. Voisiko hyvä tuurimme jatkua?

Samalla tiesin, ettei aikaa odotteluun ollut. Kvist ei päästäisi Oppaan etsijöitä helpolla. Viimekesäisen HUIJA-kisan aikana, pelatessani Kvistin laatimilla säännöillä, opin vanhasta rosvovaltiaasta paljon – hänen ketunoveluudestaan, hänen tavastaan yllättää siinäkin vaiheessa, kun kaikki ovat jo huokaisseet helpotuksesta kuvitellen että vihdoinkin kaikki on selvää. Kvistin lisäksi vastassamme olivat kaikki muut rosvojoukot. Olin varma, että vimmainen Oppaan etsintä oli jo alkanut. Kesäpäivillä syntyneen väärinkäsityksen vuoksi kaikki muut kuvittelivat Rosvoloiden tietävän Kvistin oppaan olinpaikan. Meidän pitäessämme sadetta sisällä kaupunkikodeissamme ainakin Hurmalat ja Pärnäset penkoivat jokaisen mahdollisen piilon. Rosvoloiden vihollisten halu löytää Opas oli nyt entistä vimmaisempi – eritoten, kun kirjan sisältämällä viisaudella voisi koettaa kaapata vallan virallisen rosvovaltiaan, Hurja-Kaarlon käsistä.

Pieni keveä paperinpala tuntui muuttavan kaiken. Se vei minut mennessään toisenlaiseen maailmaan, jossa olivat omat säännöt, rosvojen monimutkainen kunnian ja kilpailunhalun ja jatkuvan vaarassaolon metsäntuoksu. En ollut enää reppuselkäinen koululainen tai kehno kakkospultin viulisti. En ollut myöskään enää kesärosvo. Rosvomaailma vaati minulta nyt enemmän.

Siinä kohti huokasin ja avasin Bandit-H:n sisäkehän, nettiin perustetun salatun viestikanavamme.

H.K:n viesti löytynyt, minä kirjoitin. Jostain syystä en halunnut laittaa yksityiskohtia viestiin, vaikka tiesin, että Helen kybertaidoilla pystytetyn sivuston sisin kehä oli murtovarma mille tahansa nuuskintarobottien tai nettirosvojen hyökkäyksille.

Mukana kartta ja todella outoja ohjeita. Loikkaanko junaan? Voisin pakata parin viikon tavarat.

Helen teksti ilmestyi chattitilaan välittömästi. Vaikutti siltä, että hän oli odottanut linjoilla. Meillä olikin paljon puhuttavaa. Edellisen kerran olimme nähneet aamusella Merirosvorahan julkistajaisissa, mutta taistelun tuoksinassa ei ollut tullut juuri juteltua.

Oliko viesti paikassa, josta muut eivät ole voineet sitä löytää? Näkikö kukaan, että avasit sen?

Heti perään tuli uusi teksti:

HUOM! ÄLÄ KOPIOI VIESTIÄ TÄHÄN! Varmuuden vuoksi.

Kalle liittyi linjoille:

Mä kyllä tahtoisin kuulla! Utelias! En niin näe, että joku Hullu-Hurmaloista koodaa täällä jotain vakoiluohjelmaa . Nehän on niin hölmöjä, että jos ne sellaista osaisi, ne tulisi kertomaan sen meille! ”Mä, Jake Hurmala, rakennan teille Juntan käskystä troijalaista, mutta ette te sitä arvaa.”

Hele oli kuiva itsensä:

On meillä muitakin vihollisia kuin Hurmalat. Kaikki muut, itse asiassa.

Se riitti vakavoittamaan meidät. Kirjoitin heille, kuinka olin löytänyt kirjeen pokaalin jalustasta. Ja siitä, että yksinäni en saisi tulkittua viestiä millään tavalla, niin kihara se oli. Hele kirjoitti:

TÄRKEÄÄ! Sinulla on nyt varmaan hirveä halu sännätä tänne. Älä lähde tänä iltana minnekään! Ja huomenna menet sinne minne pitää ihan tavallisesti.

Hele ei saanut kirjoitetuksi sanaa kouluun. Hän ei ymmärtänyt koulunkäyntiä ja piti sitä ajan tuhlauksena, päähänpinttymänä, joka minulla ja Kallella jostain syystä oli. Miksi ihmeessä hän nyt puhui kouluunmenon puolesta? Helen perustelu oli erinomainen, niin kuin yleensä.

Tähän tulee menemään aikaa. Koodinpurkuun. Suunnitteluun. Suunnitelman toteutukseen. Sitä ennen tarvitaan peiteoperaatio.

Muita rosvoja varten? minä kysyin.

Muita Vainistoja varten! Hele vastasi. Me tarvitaan hyvä vastaus kysymykseen: ”Missä Vilja on kaikki ne ajat, kun hän etsii aarretta.” Sen suunnitelman pitää ensin olla läpikotaisin mietitty. Sen pitää olla uskottava juttu, jonka pitää selittää poissaolosi useita kertoja ja vaikka kevääseen asti. Tarvitaan Operaatio Pomminvarma.

Koko sen illan vietimme netissä ja esittelemme aina vain hurjempia kehitelmiä siitä, miten selittäisimme poissaoloni vanhemmilleni. Tässä lista parhaista ehdotuksista:

OPERAATIO POMMINVARMA:

LISTA VILJAN POISSAOLON SYISTÄ

Muistiinmerkinnyt Vilja

1) Koululaisten tietokilpailu! (Kalle)

A) Kattaa monta poissaoloa: alkuerät, läänintaso, valtakunnalliset.

B) Ongelma: opettaja viestisi vanhemmilleni alkuerävoitostani Wilman kautta. Miksi hän olisi sen unohtanut?

C) Miksei voitostani olisi kirjoitettu lehdessä? Saisiko sen jotenkin lehteen?

D) Iso ongelma: isä innostuisi silmittömän paljon!

E) Samaan aikaan uhka ja mahdollisuus.

2) Joku leirikoulu? (minä)

A) Miksi ihmeessä leirikoulu jatkuisi useita viikkoja?

B) Olisiko mitenkään uskottavaa että minä, joka karkasin parin viikon viululeiriltä, suhtautuisin kiltisti johonkin monen viikonlopun leirihirvitykseen? Vanamolla oli vaarallisen tarkka ihmissuhdesilmä näissä asioissa.

3) Kasurisen viululeirin rästikurssi (minä)

A) Liian helppo tarkistaa?

B) Saisiko Kasurisen osaksi suunnitelmaa? Saisiko hänet lahjottua suklaalla? Mistä löytyisi niitä suklaatoffeisia sienipilviä, jotka olivat naisen heikko kohta?

4) Uusi paras ystävä, Riikka Rikas (Kalle/Vanamo)

A) Rikas veronmaksaja-tyttö (kokoporvari, toivoton tapaus!), jonka vanhemmilla on joku mökki ja huvipursi ja jonka luona haluan viettää jokaisen mahdollisen minuutin.

B) Kalle ei tiedä, että tämä suunnitelma on aika lähellä Vanamon hätävalhetta, jonka hän keksi vanhemmille, että pääsin livahtamaan Hurkkarin julkistajaisiin.

C) Iso riski: Vanamo tajuaa nopeasti, että käytän edelleen hänen keksimäänsä valhetta!

D) Vanamo alkaa kiristää minua!

E) Luksuksessa on vaaransa. Jos valehtelen niin hyvin, että vakuutan Vanamonkin siitä, että luokallani on oikeasti joku uusi oppilas, Vanamo tulee k...