Tekijänoikeudet

Teksti © 2012 Mila Teräs ja Kustannusosakeyhtiö Otava

Kuvat © 2012 Karoliina Pertamo ja Kustannusosakeyhtiö Otava

Kansi: Tiia Javanainen

Kannen kuva: Karoliina Pertamo

Tämä on Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 2012 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos.

Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

ISBN 978-951-1-26793-5

Kustannusosakeyhtiö Otava 2012

Supatusta

Välitunnilla kuuluu sipinää. Kuhinaa.

Siitä listasta taas.

Kutsuttujen listasta. Veeran syntymäpäivät ovat kahden viikon kuluttua.

Nimet ilmestyvät listaan yksitellen. Siinä lukee jo Iida, Anni ja Tinja. Ja joitakuita muita. Telman nimeä ei ole vielä salaisessa paperissa.

Syntymäpäivistä on tulossa superhauskat. On ongintaa, naamiaiset ja tanssia. Veera ja hänen paras kaverinsa Iida puhuvat juhlista joka päivä. He kulkevat välitunnilla poninhännät yhdessä vipattaen.

Ehkä Veera ei enää muista, että Telma kutsui hänet omille 7-vuo-tis-syn-ty-mä-päi-vil-leen?

Kaikilla on omat kaverit. Mutta Telman paras ystävä Eetu on jo toista päivää kurkkutulehduksessa.

Kurja keskiviikko!

Veera ystävineen perustaa leikkitallin koulun pihalle pensaiden viereen.

Sinä voit olla puu, he sanovat Telmalle.

Telma ei kuitenkaan halua esittää puuta. Liian puisevaa. Olkoot sitten. Esittäkööt itse puunsa!

Luokan uusi tyttö, Rillamari, seisoo yksin sivummalla. Ja lukee, niin kuin aina. Tytön katse on painunut paksun kirjan uumeniin.

Pihan lätäkkö on saanut ohuen jääkannen. Kuulostaa siltä kuin se rihisisi runoa. Telman vasemman korvan kärki on vähän suippo. Äiti sanoo, että se on keijukorva. Sillä voi kuulla tuulen tarinat ja sateen salaisuudet. Tänään Telma haluaa kuitenkin vain vetää pipon syvemmälle päähänsä.

Jos sinulla on seitsemän omenaa ja joku ottaa niistä kolme pois, niin montako omenaa sinulle jää, opettaja Kristiina kysyy matematiikan tunnilla.

En minä ainakaan halua yhtään omenaa, Telma sanoo. Minä olen niille allerginen.

Seitsemän miinus kolme, opettaja kannustaa.

Numerot tekevät laskemisesta liian vaikeaa! huutaa Aleksi.

Miinuslasku on kammottavaa, Tinja yhtyy kuoroon. Minua ihan vapisuttaa.

Ystäväiset, ystäväiset, yrittää opettaja.

Neljä! Otto huutaa. Mutta kun käsi ei opi piirtämään nelosta.

Telman vierestä kuuluu taas kuiskintaa.

Anna se pinni, niin pääset listalle, Veera supisee Sofialle.

Sofia antaa peilinkin. Veera kirjoittaa Sofian nimen listaan suurin tikkukirjaimin. Sofia näyttää helpottuneelta.

Jos annat purkkaa, laitan sinun nimesi takaisin listaan, Veera kuiskii takanaan istuvalle Tinjalle.

On kurjaa olla luokan ainoa tyttö, jota ei kutsuta juhliin. Tai melkein ainoa. Luokassa on tietysti vielä pieni ja silmälasipäinen Rillamari. Häntä ei koskaan kutsuta mihinkään. Kaikki ajattelevat, ettei ujo Rillamari välitä. Että hän piittaa vain kirjoista. Mutta enää Telma ei ole siitäkään niin varma.

Tunnin lopulla opettaja ottaa puheeksi kevään luokkaretken.

Millä keräämme rahaa? hän kyselee. Järjestämmekö myyjäiset vai arpajaiset?

Pidetään kirpputori, Rillamari ehdottaa.

Kaikki kääntyvät katsomaan luokan perälle. He näyttävät hölmistyneiltä. Ensimmäistä kertaa Rillamari puhuu o-ma-a-loit-tei-ses-ti.

Rillamari punastuu. Opettajan mielestä idea on kuitenkin erinomainen.

Jokainen voi tuoda koululle kaapeissa lojuvat turhat tavaransa.

Minustako seuraihminen?

Eetu ei ole tänäänkään koulussa. Viheliäinen kuume kiusaa.

Telma talsii välitunnilla keinujen ympäri. On marraskuu. Sataa lotisee raskaasti. Maa ja taivas ovat samaa harmaata puuroa.

Telma hypähtää keinuun. Mutta tänään edes keinuminen ei tunnu mukavalta.

Kaiken lisäksi koulussa haisee kurttuisilta kaalikääryleiltä.

Telma kävelee tyttöjen luokse: Pääseekö kerhoon?

Ei, tämä kerho meni juuri kiinni, Veera sanoo. Tähän kerhoon ei voida ottaa enempää kuin kolme.

Missä se lepakkomies on, Iida tirskahtaa. Epäilemättä hän viittaa Telman lepakoita rakastavaan ystävään, Eetuun.

Ei Telma olisi heidän kerhojaan kaivannutkaan!

Rillamari lukee taas koulun katoksen luona. Tyttö nostaa katseensa kirjasta, kun näkee Telman lähestyvän häntä.

Mitä sinä luet? Telma kysyy.

Tyttö vilauttaa järkälemäistä opustaan. Minustako seuraihminen: Kultaisen käytöksen opas, Telma lukee kannesta. Rillamari kertoo saaneensa sen lahjaksi sedältään.

Miksi sinä sitä luet? Telma kummastelee.

Setäni sanoi, että tätä opusta en ainakaan ole vielä lukenut, tyttö selittää.

Telma selailee kirjaa. Kirjoittajat ovat kaksi laihaa, suoraryhtistä naista: Onerva ja Kanerva Kaulinvaara. Kirjailijoiden suut näyttävät kansiliepeen kuvassa tiukoilta lyi-jy-ky-nän-ve-doil-ta.

Telma silmäilee lukua nimeltä Asianmukaiset tervehdykset.

Kumarra taivuttaen yläruumista vastapuolta kohti. Katso samalla silmiin. Syvässäkään kumarruksessa pää ei retkahda holtittomasti. Selkäranka on pidettävä koko ajan suorassa.

Telma kiertää toisen kätensä selkänsä taakse ja kumartaa. Tulevissa presidentin tehtävissä tarvitaan kaikenlaisia kummallisia taitoja.

Ojennettuun käteen on viipymättä tartuttava, hän jatkaa sitten lukemistaan.

Kättä ei ojenneta huitaisten. Luita ei saa rusentaa. Kättä ei vatkata ylös alas. Missään tapauksessa ei pidä erehtyä antamaan väärää kättä.

Miten pelkkä kätteleminen voi olla näin monimutkaista? Telma ihmettelee.

Hmm, Rillamari sanoo.

Telma ryhtyy selailemaan kirjan aakkosellista hakemistoa.

N niin kuin nenänhieronta. R niin kuin ryhti. T niin kuin tuliaiset. V niin kuin vatsantaputus…

Veera ja Iida kulkevat heidän ohitseen. Tyttöjen katseet ovat kuin pieniä, teräviä kiviä. Ne nipistävät Telmaa. Hän kuulee ripinää, supinaa. Kikatusta.

Onko hän aamulla unohtanut laittaa housut jalkaansa? Vai mikä ihme nyt on vikana?

Rillamari kohottaa silmälasejaan hämmentyneenä: Seurassa kuiskiminen ei ole kohteliasta. Asiaa käsiteltiin juuri tuon kirjan viime luvussa.

Kutsut

Kaikki tietävät, että koulun jälkeen se tapahtuu. Silloin Veera jakaa kutsut. Luokan tyttöjä jännittää kuin lottoarvonnassa. Osuuko onni omalle kohdalle?

Veeralla on iso, ihana talo. Paljon karkkia, sipsejä ja jäätelöä. Kaiken lisäksi Veeran isä osaa paistaa maailman parhaita lettuja.

Iida!

Sofia!

Helmi!

Veera pitää piinaavan pitkän tauon jokaisen nimen välissä. Lopulta hän heiluttelee ilmassa viimeistä kutsua.

Melkein kaikki luokan tytöt ovat jo saaneet kutsun. Paitsi Telma. Ja Rillamari. Ja Tinja, joka varmasti kutsutaan juhliin.

Rillamarin silmälasit välähtävät alakuloisina. Telma tuijottaa vaaleanpunaista kuorta.

Tinja, Veera julistaa viimein.

Tinja huokaisee helpotuksesta. Hän hymyilee kuin olisi saanut palkinnon koulujen välisissä ur-hei-lu-kil-pai-luis-sa.

Kutsuttiinko sinut, luokan tytöt kyselevät Telmalta. Kaikki tietävät ihan hyvin, ettei Telma saanut kutsua.

Veera kutsui kaikki muut tytöt paitsi Telman, Iida toitottaa. Ja Rillamarin.

Harmittaako sinua? Sofia kysyy ohimennen.

No ei! Telma tuhahtaa.

Ei hän olisi millekään hölmöille kekkereille halunnutkaan.

Telma laahustaa koulusta kotia kohti. Reppu selässä tuntuu raskaalta. Paha mieli painaa vielä enemmän. Kurkkuun on juuttunut pala. Enää koulussa ei puhuttaisikaan muusta kuin Veeran juhlista. Ennen juhlia ja juhlien jälkeen. Eikä Telma voisi osallistua keskusteluun sanallakaan.

Kotitaloa lähestyessään Telma huomaa hahmon alakerran mummelin ikkunassa.

Lasin takana häämöttävät kissan harmaat korvat.

Jotakin lämmintä hulmahtaa Telman rintaan. Villa-kissa istuu ikkunalla kuin odottaen ystävänsä tuloa.

Makeaa kehräystä

Villa tassuttaa Telmaa vastaan häntä iloisesti pystyssä.

Kissa kehrätä rohahtaa tervehdykseksi.

Villa, uskollinen ystävä. Telma sulkee syliinsä kissan harmaan pehmeyden. Ehkä Villa aistii Telman alakulon. Ainakin se pysyttelee ystävänsä sylissä.

Toisinaan koulun jälkeen Telma menee tekemään läksyt alakerran mummelin luokse. Taimi-Tulppaani Koukkusella on aikaa. Hänellä on suuret, kuulevat mummonkorvat. Mummelin luona Telma on aina odotettu vieras.

Taimi-Tulppaani tuo olohuoneen pöytään kannullisen vadelmamehua.

Kissa tuijottaa Telmaa lempeästi. Se naukaisee leikitään-äänellään. Villa kantaa ystävälleen pienen, punaisen lankakerän. Viikset innosta täristen kissa menee vaanimaan nurkan taakse. Häntä hämmentää ilmaa.

Telma vierittää lankakerän matolle. Mirri hyppää sen perään valtavalla loikalla. Se kynsii kerää. Se hyppii ja kieppuu villinä langan ympärillä. Telmaa naurattaa. Ehkä Villa kuvittelee olevansa savannin leijona saaliinsa kimpussa.

Ai, täälläkö se lankakerä olikin? mummeli ihmettelee kantaessaan olohuoneeseen pullavatia.

Telma nostaa lattialta takkuisen vyyhdin.

Tuota väriä herra Paukkunen on tilannut setterinsä säärystimiin. Sy-dän-ve-ren-pu-nais-ta. Ja vähän autereensinistä.

Viime aikoina mummelin puikot ovat helisseet kiivaasti. Joulu lähestyy. Koirien omistajat tilaavat lemmikeilleen muodikkaita villapaitoja, viittoja ja huppuja.

Moni koira saa jouluksi pehmeän paketin, mummeli tietää.

Telma ja mummeli mutustavat pullaa. Naapurissa asuva Tarjuska Raspi on tuonut Villalle silakoita työpaikaltaan k...