image1

YVON CHOUINARD on Kalifornian Venturaan asettunut Patagonian Inc:in perustaja ja omistaja. Hän aloitti liiketoiminnan kiipeilyvarusteiden suunnittelijana, valmistajana ja jakelijana 1950-luvun lopulla. Hänen puuhasteluistaan syntyi entistä kehittyneempi jäähakku, modernin jäähakun esikuva, joka teki ranskalaisena tunnetun jääkiipeilytekniikan helpommaksi. Vuonna 1964 Chouinard julkaisi ensimmäisen postimyyntikuvastonsa, yksisivuisen esitteen, jossa kerrottiin, ettei kiipeilykauden aikana kannattanut odottaa nopeita toimituksia. Vuonna 2001 Yvon oli mukana perustamassa ”1 % for the Planet” -yhteenliittymää, jossa mukana olevat yritykset lahjoittavat vähintään prosentin vuosittaisesta nettomyynnistään tarkkaan valituille luonnonsuojeluorganisaatioille. Nykyään hän tekee huomattavia lahjoituksia ympäristöaktivisteille, istuu monien ympäristöystävällisten organisaatioiden hallituksissa ja viettää suurimman osan ajastaan ulkoilmassa.

YVON CHOUINARD

     suuri
seikkailu

vastahakoisen liikemiehen tunnustukset

TALENTUM 2012 – HELSINKI

SISÄLTÖ

ESIPUHE: BISNES ÖLJYN JÄLKEEN

JOHDANTO

HISTORIA

FILOSOFIAT

Tuotesuunnittelun filosofia

Tuotantofilosofia

Jakelufilosofia

Imagon filosofia

Talouden filosofia

Henkilöstöhallinnon filosofia

Johtamisen filosofia

Ympäristöfilosofia

1 % FOR THE PLANET -LIITTOUMA

YHTEENVETO

KIITOKSET

ESIPUHE:
BISNES ÖLJYN JÄLKEEN

Kirjan ensipainoksen ilmestyttyä lokakuussa 2005 maailmassa ja Patagonia Inc:issä on tapahtunut paljon. Suuri yleisö on entistä tietoisempi siitä, että planeettamme lämpenee omien tekojemme vuoksi. Ja silti – huolimatta ylettömästä määrästä kirjoja, artikkeleita, filmejä ja jopa armeijan todettua, että maapallon lämpeneminen on ihmiskunnan turvallisuuden suurin uhka – hallitukset, liikeelämä ja sinä ja minä kieltäydymme ottamasta tarvittavia askelia tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Tusinoittain on julkaistu kirjoja öljystä, ja lähes ne kaikki sanovat samaa: öljyn aikakausi tulee päättymään ennemmin kuin arvaammekaan ja siksi meidän pitäisi valmistautua täysin erilaiseen elämäntapaan kuin mihin olemme viimeisten 150 vuoden aikana tottuneet. On ennustettu, että syntyy taloudellinen ja sosiaalinen kaaos, mutta samaan aikaan öljyn hinta vain nousee nousemistaan (hinta on kaksinkertaistunut vuoden sisällä ja tätä kirjoittaessani se nousee edelleen). Ja se huono uutinen on se, että ydin- ja hiilienergiamme ovat supersaastuttavia ja että saatamme joutua niiden varaan.

Olemme Patagoniassa alkaneet varautua paikallisempaan talouteen. Globaali talous, joka perustuu halpoihin kuljetuskustannuksiin, ei ole kestävää. Tämänhetkinen tuotantomme ostaa luomupuuvillan Turkista, laivaa paalit Thaimaahan, jossa puuvilla käsitellään kankaaksi, laivaa kankaat Teksasiin leikattaviksi, Meksikoon ommeltaviksi, josta valmiit vaatteet lähtevät varastoihimme Renossa, sitten kauppoihimme ja jälleenmyyjillemme ja lopulta asiakkaidemme koteihin. Kuljetuskulut ylittävät pian materiaali- ja työkulut. Meidän on löydettävä keino valmistaa tuotteemme paikallisesti.

Vaatteiden valmistaminen synteettisistä ja jopa orgaanisista kuiduista kuluttaa hirveät määrät öljyä ja muita energiamuotoja. Meidän on päästävä eroon uusiutumattomien energialähteiden käytöstä ja alettava valmistaa kierrätettäviä vaatteita. Alumiinitölkkien, paperin ja teräksen kierrättäminen on jo arkipäivää, joten yhtä hyvin me voimme alkaa valmistaa kaikki vaatteemme kierrätetyistä ja kierrätettävistä kuiduista.

Olemme viime vuosina työskennelleet japanilaisten tehtaiden kanssa kehittääksemme ympäristökuormitusta merkittävästi vähentäviä kankaita. Yksi historiamme mielenkiintoisimmista projekteista, Common Threads Recycling Program, on nyt meneillään, kiitos on Teijin Fibers Limited -kumppanimme Eco Circle -ohjelman. Tavoitteenamme on sulkea valmistuksen ja kulutuksen silmukka modernin alumiiniteollisuuden tavoin. Tulemme keräämään asiakkailtamme heidän vanhat polyesterivaatteensa ja lähettämään ne Japaniin Teijiniin kierrätettäviksi uudeksi polyesterikuiduksi. Olemme tehneet paljon tutkimustyötä varmistaaksemme, että todella kykenemme vähentämään kokonaisenergiankulutustamme – siitä huolimatta, että kuljetamme vaatteet Yhdysvalloista Teijiniin. Ylimääräisestä kuljetuksesta huolimatta ohjelma tuottaa 76 prosentin energiansäästöt ja 71 prosentin säästöt kasvihuonepäästöissä (CO ) verrattuna siihen, että polyesterikuitu valmistettaisiin täysin uudesta, öljypohjaisesta raaka-aineesta. Seuraava askeleemme on työskennellä yhdessä myös japanilaisen Toray Industriesin kanssa kehittääksemme kierrätetyn ja kierrätettävän nailon kutosen (nylon 6). Pyrimme myös tekemään yhteistyötä amerikkalaisten yritysten kanssa voidaksemme kierrättää puuvillaa.

Otamme Patagoniassa nämä askeleet varmistaaksemme, ettei meistä tule samanlaista kuin yhdysvaltojen autoteollisuudesta: oman välinpitämättömyytemme, ahneutemme ja toimettomuutemme uhria. Tiedämme, että meidän on toimittava nyt, jos haluamme olla bisneksessä vielä sadan vuoden jälkeenkin.

Toivoa kuitenkin on. Huomasin sen ollessani kirjakiertueella Yhdysvalloissa viime vuonna. Yllätyin nimittäin siitä, kuinka moni nuori opiskelee ympäristötieteitä. Nämä nuoret ovat paitsi tietoisia planeettamme ongelmista, ja vanhemmistaan poiketen, myös sitoutuneita tekemään asioille jotain. Itse asiassa henkilöstöosastomme onkin parin viime vuoden ajan ollut hukkua työhakemuksiin nuorilta, jotka harrastavat juuri niitä kuvastoissamme esittelemiämme ei-moottoroituja urheilulajeja, toimivat vapaaehtoisina paikallisissa luonnonsuojeluorganisaatioissa ja joilla on MBA-tutkintokin.

Nyt myös ne yliopistot, jotka eivät vielä muutama vuosi sitten kierrättäneet tai vaivautuneet käyttämään kierrätyspaperia, ovat alkaneet havahtua siihen, että niiden on johdettava omalla esimerkillään: rakennettava energiaystävällisiä rakennuksia ja tarjottava oppitunteja etiikasta ja ympäristöasioista MBA-ohjelmissaan. Yhä useampi yritys on alkanut huomata, että voiton tekeminen ja sosiaalinen ja ympäristöystävällinen toiminta eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

Ja lopuksi: 1 % for the Planet -liittoumalla, jota olimme mukana perustamassa vuonna 2001, on nyt yli 400 jäsentä, jotka kaikki lahjoittavat prosentin myynnistään eri ympäristöryhmille. Vallankumous on alkanut!

JOHDANTO

Olen ollut liikemies lähes viisikymmentä vuotta. Minun on yhtä vaikea sanoa se ääneen kuin alkoholistin on todeta olevansa alkoholisti tai lakimiehen lakimies. En ole koskaan arvostanut ammattiani. On kyse bisneksestä, joka on suurimmaksi osaksi vastuussa luonnon ja alkuperäiskulttuurien tuhoamisesta, joka ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille ja joka myrkyttää maapalloa tehtaittensa päästöillä.

Silti bisnes tuottaa ravintoa, parantaa tauteja, kontrolloi väestönkasvua, työllistää ihmisiä ja ylipäätään rikastuttaa elämäämme. Ja se voi tehdä näitä hyviä asioita ja voittoja myymättä sieluaan. Tämä kirja kertoo siitä.

Kuten monet meistä, jotka kasvoivat kuusikymmentäluvun Amerikassa, minäkin opin ylenkatsomaan isoja yhtiöitä ja niitä hännysteleviä hallituksia. Tyypillinen nuoren republikaanin unelma, jossa tehdään enemmän rahaa kuin omat vanhemmat, perustetaan oma bisnes, kasvatetaan sitä mahdollisimman nopeasti ja eläköidytään Leisure Worldin golf-kentille, ei ole koskaan houkutellut minua. Arvoni ovat muotoutuneet elämällä lähellä luontoa ja harrastamalla intohimoisesti lajeja, joita jotkut saattavat kutsua riskialttiiksi.

image

Claire Pennoyer Chouinard korkealla ampuhaukan pesässä. Cascapedia-joki, Quebec. 1987. (Patagonian luvalla.)

Vaimoni Malinda, minä ja muut Patagonian työntekijät olemme ottaneet oppia näistä urheilulajeista ja toisenlaisesta elämäntyylistä ja soveltaneet niitä yrityksen johtamiseen.

Yritykseni Patagonia Inc. on kokeilu. Se on olemassa, jotta voimme laittaa käytäntöön ne asiat, joita kaikki planeettamme tilaa käsittelevät tuomiopäivän kirjat käskevät meitä tekemään välttääksemme luonnon tuhoutumisen ja ihmiskunnan luhistumisen. Huolimatta tiedemiesten lähes universaalista konsensuksesta, että ympäristömme on romahtamisen partaalla, yhteiskunnasta puuttuu tahtotila tehdä asialle jotain. Olemme kollektiivisesti halvaantuneet apatiaan, vitkasteluun ja mielikuvituksen puutteeseen. Patagonia on olemassa, jotta voimme haastaa sovinnaisen viisastelun ja esitellä uudenlaisen tavan tehdä vastuullista bisnestä. Uskomme, että yleisesti hyväksytty kapitalismin malli, joka edellyttää loputonta kasvua ja joka on syypää luonnon tuhoutumiseen, on syrjäytettävä. Patagonialla ja sen tuhannella työntekijällä on keinot ja tahtoa todistaa muulle bisnesmaailmalle, että oikeiden asioiden tekeminen on hyvää ja tuottoisaa bisnestä.

Tämä kirja on ollut tekeillä viisitoista vuotta, koska niin pitkään on kestänyt todistaa yritykselle, jonka on tarkoitus olla olemassa seuraavat sata vuotta, että voimme rikkoa perinteisen bisneksen rajat ja saada yrityksemme toimimaan ei vain hyvin vaan vieläkin paremmin.

HISTORIA

Yksikään kasvava nuori ei haaveile tulevansa liikemieheksi. Hän haluaa olla palomies, sponsoroitu urheilija tai metsänvartija. Liike-elämän Lee Iacoccat, Donald Trumpit ja Jack Welchet ovat sankareita vain liikemiehille, joilla on samanlaiset arvot. Minä halusin tulla turkisten pyytäjäksi.

Isäni oli ankara kanadanranskalainen Quebecistä. Papa ehti käydä vain kolme vuotta koulua, kunnes joutui yhdeksänvuotiaana töihin perheen maatilalle. Myöhemmin hän työskenteli kiertävänä rapparina, puuseppänä, sähkö- ja putkimiehenä. Lisbonissa Mainen osavaltiossa, jossa synnyin, hän korjasi kaikki Worumbon villatehtaan kangaspuut. Yksi selkeimmistä varhaislapsuuden muistoistani on se, kun isä istui keittiössä puuhellan vieressä ja joi pullon viskiä valmistautuessaan vetämään hyvät ja huonot hampaat ...