Alati muuttuva tuttu

Pariisista puhuttaessa on vaikea välttää kliseitä. Kaupunkia kuvaillessa tulee sanoneeksi aivan vastakkaisia asioita ja puhuu itsensä pussiin. Kaupungin määrittely on yhtä vaikeaa kuin yrittäisi määritellä tutun ihmisen koko olemuksen. Se on kauhea tehtävä. Mitä enemmän jotakuta oppii tuntemaan, sitä vaikeampi häntä on kuvailla. Ensivaikutelman alla piilee aina vain uusia kerroksia. Ihmisen ydintä, voi tiivistää muutamalla sanalla, ei tuhansillakaan määreillä.

”Helsinki on heleäposkinen, kirkassilmäinen tyttö. Pariisi on vanha näyttelijätär, jonka ikää ei enää mikään maali peitä.” Näin eritteli Matti Kurjensaari Hyvä ja paha Pariisi suomalaisessa valokeilassa -kirjassaan viisikymmenluvulla.

Jos Pariisi tosiaan olisi näyttelijätär, se taipuisi kaikenlaisiin rooleihin. Se olisi viimeisiä laillisia sauhujaan tupakkabaarissa vetävä viiksekäs kanta-asiakas, jolle uusi tupakkapolitiikka on samanlainen pyhäinhäväistys kuin Camembert-juuston kieltäminen lailla. Se olisi kadulla vastaantuleva korupuheinen liehittelijä, joka on sitä mieltä, että naisten tulee käyttää korkokenkiä. Se olisi sekä hurjan komea homoseksuaali, aatelisperheen itseään etsivä vesa, pohjoisafrikkalainen maahanmuuttaja että oikukas ranskatar, jonka hurmaamiseen tarvitaan lukuisia ravintolaillallisia ja kukkapuskia.

Mutta Pariisi on myös lukemattomia suudelmia todistanut arvokas silta, vanhan kirjakaupan homeelta haiseva takahuone, palatsin kullattu patsas ja kodittomien surullinen telttaleiri.

Loistelias, myyttinen, taiteellinen, ylellinen, säkenöivä, rähjäinen, vilkas, kaunopuheinen, ylenkatsova, jännittävä, tyylikäs, luova, hekumallinen, mahtipontinen, kopea, etninen, rääväsuinen, intellektuelli... Pariisi on kaikkea tätä ja paljon muuta. Se on jatkuvasti muuttuva sekoitus suurkaupungin sykettä, trendikortteleita ja satunnaisia kohtaamisia, mansardeja ja mahtavia monumentteja. Vuosisatojen patinoima taiteilijoiden kehto. Maailman suosituin turistikohde.

Vaativalle Pariisi voi tulla kalliiksi. Toisille se on täynnä ilmaisia avajaisia, pienen budjetin ravintoloita ja kodikasta korttelielämää. Kirkassilmäiseksi tätä moni-ilmeistä metropolia on vaikea väittää. Ääneen ajatteleva, aina kaikkea vastustava ja kaiken nähnyt kaupunki on kuitenkin viime aikoina muuttunut avoimemmaksi. Metrojen seinät ovat täynnä englannin kielikurssien ilmoituksia ja nuoret pariisilaiset kokeilevat mielellään kielitaitoaan vierailijan kanssa. Olkaa kilttejä, älkää purskahtako nauruun aksentin kuullessanne. Itseironia ei nimittäin vieläkään ole pariisilaisten vahvimpia puolia.

Miksi oikeastaan pyrkiä kuvailemaan ystäväänsä tai elämänkumppaniaan? Tärkeintä on olla yhdessä, oppia tuntemaan tavat ja oikut. Sitten jonain päivänä, kun ne tuntee tarpeeksi hyvin, voi päästää hyväntahtoisen äännähdyksen ja kohauttaa olkapäitään: niin tyypillistä hänelle. Menkää Pariisiin! Pariisi on ihana. Toivottavasti oppaamme vinkit auttavat teitä pääsemään lähemmäs omaa Pariisianne.

Anuliina Savolainen

Anneli Airaksinen

Historiantunti

Fluctuat nec mergitur: Keikkuu vaan ei uppoa (kaupungin latinalainen tunnuslause)

52 eaa. Roomalaiset hyökkäävät ”soiseen paikkaan” eli Lutetiaan, joka on ollut Pariisi-nimisen kelttiheimon hallussa kaksisataa vuotta. Roomalaismiehitystä vastaan kapinoivat asukkaat tuhoavat kaupungin linnoitukset ja antavat näin viholliselle mahdollisuuden rakentaa tilalle omia roomalaistyylisiä rakennuksiaan. Hienohipiäisiä roomalaisia hävettää asua suolla, joten Lutetiaa aletaan kutsua nimellä Civitas Parisorium, Pariisien kaupunki. Seine-joen haarauman muodostamalla saarella alun perin sijainnut roomalaisvaruskunta alkaa vaurastua – onhan se hyvien kauppareittien varrella. Keltit eli gallialaiset ryhtyvät vilkkaaseen geenienvaihtoon roomalaisten kanssa, minkä seurausta Pariisin nykyinen kantaväestö on.

212 Kelttiläisen kalastajakylän muodonmuutos maailman myyttisimmäksi metropoliksi saa uudet raamit, kun Seinen kummallekin puolelle levinnyt asutuskeskus ristitään Parisiksi.

252 Pariisin ensimmäinen piispa, Saint Denis, saa marttyyrin lopun Montmartren kukkulalla, jossa hänet mestataan. Legendan mukaan urhea piispa oli ottanut irtihakatun päänsä kainaloon ja lähtenyt kuljeskelemaan pitkin maita ja mantuja. Sinne, minne päättömän piispan maallisen vaelluksen uskotaan päättyneen, rakennettiin myöhemmin samanniminen katedraali. Saint Denis’n ansioksi luetaan lukuisten gallialaispakanoiden käännyttäminen kristinuskoon.

451 Hurjamaineisen sotapäällikkö Attilan johtamat hunnit hyökkäävät Pariisiin. Geneviève-niminen nunna rukoilee kaupungin pelastumiseksi ja kehottaa pariisilaisia nousemaan vastarintaan. Hunnihyökkäys onnistutaan kukistamaan. Sainte-Genevièvestä tulee Pariisin suojelupyhimys.

511 Frankkikuningas Klodvig (ranskaksi Clovis) kuolee Pariisissa noin 46 vuoden ikäisenä. Frankkien valtakunnan yhtenäistänyt Klodvig solmi liiton roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Ennen kansallisvaltion kehittymistä gallialainen yhteiskunta koostui monista kansoista, kuten burgundilaisista, gooteista, baskeista, bretagnelaisista ja normanneista. Merovinki-dynastian perustaneen Klodvigin ansioksi lasketaan roomalaisvallan lopulliset kuolinkouristukset vuonna 508.

639 Veljiään vastaan juonitellut merovinkikuningas Dagobert I haudataan tarkoitusta varta vasten suurennettuun Saint-Denis'n basilikaan, minkä jälkeen basilika tunnetaan Ranskan kuninkaiden hautapaikkana. Dagobert-parka jää kuitenkin elämään kansan muistissa lähinnä nurinpäin puettujen kalsariensa sekä hänestä tehdyn pilkkalaulun ansiosta. Vuosisatoja myöhemmin, 1780-luvulla, vallankumoukselliset riimittelevät muinaisen kuninkaan tyhmyydestä kertovan pilkkalaulun antaakseen ytyä monarkianvastaisille aatteilleen.

885 Hurjat normannit eli viikingit aloittavat 28. marraskuuta kaupungin piirityksen, joka päättyy vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun Charles le Gros eli ”Kaarle Paksu” maksaa barbaarien vaatimat korkeat lunnaat. Aiemmin, kuten vuonna 856, normanneilla on ollut tapanaan polttaa kaupunki. Kaarle Paksun lisäksi myös muille mitättömille karolinkihallitsijoille, kuten Louis le Pieux’lle (Ludvig Hurskas), Louis le Béguelle (Ludvig Änkyttäjä) sekä Charles le Simplelle (Kaarle Yksinkertainen) annettiin halventavia lisänimiä. Karolinkien heikkous vahvisti Pariisin kreivien asemaa.

987 Hugo Kapet nousee 3. heinäkuuta Ranskan valtaistuimelle ja aloittaa kapetingikuninkaiden yli 300 vuotta kestäneen valtakauden. Kapetingikuninkaat valituttivat ja kruunauttivat kuninkaan vanhimman pojan jo hänen (oletetun) isänsä eläessä, jotta heidän valtansa jatkuvuus olisi taattu. Maallisen valtansa tueksi kapetingit suojasivat Pariisin muureilla 1190–1210.

1163 Piispa Maurice de Sullyn syntyneen Notre Damen katedraalin rakennustyöt aloitetaan. Ludvig VII Nuori ja paavi Aleksanteri III muuraavat ensimmäisen peruskiven. Aikansa taitavimmat metalli- ja puusepät, kivenhakkaajat ja lasimaalarit osallistuvat mahtavan katedraalin rakennustöihin, jotka saatetaan lopullisesti päätökseen vasta vuonna 1345.

1190 Louvren rakennustyöt aloitetaan kuningas Filip II Augustinin määräyksestä. Linnoitus on tarkoitus rakentaa turvaamaan läntisen Pariisin puolustus. Filip II nelinkertaistaa Ranskan kuninkaan maaomistukset. Juonitteleva Filip on hyvää pataa kanaalin toisella puolella syntyneen Juhani Maattoman kanssa, jotta hän saisi höynäytettyä tämän veljeltä Rikhard Leijonamieleltä maita ja mantuja. Ylväs Rikhard, kuten kiero Juhanikin, on Englannin kuninkaan poika.

1200 Pariisin yliopisto perustetaan 15. tammikuuta kuningas Filip II Augustinin määräyksestä. Yliopistosta kehkeytyy nopeasti länsimaisen sivistyksen keskus.

1248 Ludvig Pyhän rakennuttama kappeli Saint-Chapelle vihitään käyttöön 26. huhtikuuta. Kappeliin saadaan Kristuksen orjantappurakruunu. Hehkuvista lasimaalauksistaan kuuluisassa kuninkaallisessa kappelissa säilytetään myös muita uskonnollisia reliikkejä.

1257 Robert de Sorbon -niminen kirkonisä perustaa Pariisin latinalaiskorttelin sydämeen köyhille tarkoitetun opinahjon. 1550-luvulta lähtien rakennuksen suojissa toimii teologian laitos, joka tekee päätöksiä uskonnon oikeaoppisuudesta. Laitos tunnetaan nimellä Sorbonne.

1259 Englannin kuningas Henri III ja Ludvig IX allekirjoittavat Pariisin rauhansopimuksen 4. joulukuuta Louvren kuninkaallisessa palatsissa. Tarkoitus on saattaa päätökseen rajakiista, joka on jäytänyt Englannin ja Ranskan välejä jo satojen vuosien ajan. Sopimuksen seurauksena Normandia siirtyy ranskalaisten omistukseen.

1413 Teurastajat ja nylkijät, les...