Ikävallankumous vai suuri utopia? Väestön ikääntyminen on joidenkin taloustieteilijöiden mielestä globaaleista haasteista merkittävin, konkreettisin ja vaikuttaa jo elämäämme. Kun maapallon lämpeneminen ja globaali-talous saavat ihmiset ymmälle, niin vanhat ihmiset herättävät jo ikärasismia elämän eri aloilla.
Pelkäättekö vanhenemista? Minä en pelkää, sillä toiveenani on elää 100-vuotiaaksi ja ymmärrän, että tavoitteeni kylkiäisenä tulee vanheneminen. Minulta kuitenkin alituisesti tivataan vanhenemisen pelkoa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että enemmän kuin kremppoja ja lihasten heikkenemistä ihmiset pelkäävät vanhuudessa uutta ja tuntematonta. Huominen on erilainen, mutta millainen?
Satavuotiaiden määrä kasvaa maapallolla huimaa vauhtia. YK:n laskujen mukaan vuonna 2050 satavuotiaita on 2,2 miljoonaa. Suomi on tiukasti mukana tässä globaalissa trendissä, ja ennusteen mukaan vuonna 2050 väestöstämme 32 % on yli 60-vuotiaita, joista varmaan useat yli satavuotiaita. Jo vuonna 2009 Suomessa oli yli 65-vuotiaita enemmän kuin alle 15-vuotiaita.
Ihmisen elämänkaari pitenee sellaista vauhtia, että kolmannen elämänvaiheen lisäksi puhumme jo neljännestä elämästä, tarkoittaen yli 80-vuotiaita ihmisiä. Eräät tutkijat jopa väittävät, että lähestymme hiljalleen ihmisen »oikeaa» elinkaarta, joka on yli sata vuotta ja jonka aikaisemmin ovat ennenaikaisesti katkaisseet kulkutaudit, nälänhädät ja sodat.
Nykyihmisen pitkäikäisyyteen vaikuttavat paremmat elinolosuhteet ja hygienia, ennaltaehkäisevä terveydenhoito ja ravinto sekä sosiaalinen ja taloudellinen lainsäädäntö. Seniori-ikäinen, yli 60-vuotias väestö on ilmiönä uusi ihmiskunnan historiassa. Heistä suuri osa on sekä henkisesti että fyysisesti niin erinomaisessa kunnossa, että he asettuvat ikäkaaressa myöhempään keski-ikään ja venyttävät tällä tavoin keski-iän käsitettä. Ikäryhmä vanhenee eri tavalla kuin heidän vanhempansa ja esikuvia uudenlaiselle seniorielämälle tuskin löytyy omasta perhepiiristä. Hyväkuntoiset seniorit tekevätkin itse uutta historiaa. Uuden utopian tavoitteena on nyt satavuotias, jolla on 60-vuotiaan energia ja fysiikka.
Etsittekö ikuista nuoruutta?
Kun vuonna 2000 ilmestyi kirjani JATKOAIKA molto vivace, jossa käsittelin uuden vuosituhannen innoittamana ennusteita väestön ikärakenteen muutoksista, maamme valtalehden toimittaja kirjoitti: »Lenita etsii ikuista nuoruutta». Mitä tällaiseen asenteelliseen arvosteluun voi muutakaan vastata kuin että mitä sitä vanhuutta etsimään, sehän tulee etsimättäkin. Toimittajan heitto kertoo median kaksinaamaisuudesta. Ikärasismia moititaan ja se tuomitaan, mutta kun kohdalle tulee ärsyttävä tyyppi, joka ei osaa vanheta »arvokkaasti», annetaan palaa.
Olenko joutunut usein ikärasismin kohteeksi? Totta kai. Pelkäänkö ikärasismia? En tietenkään, sillä sehän vain paljastaa ikärasistin oman iänpelon, jolla ei ole mitään tekemistä minun ikäni kanssa. Mediassa naiset joutuvat miehiä useammin ikärasismin kohteiksi. Naisten kohdalla muistetaan aina liittää nimen kylkiäiseksi heidän ikänsä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä itse jutun sisällön kanssa. Miesten kohdalla toimitaan toisin: ikä sivuutetaan, varsinkin jos kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa oleva mies. Tällä käytännöllä ylläpidetään käsitystä, että naiselle ikä on ongelma, miehelle ei.
Muutama vuosi sitten valtasanomalehden kuukausiliite teki minusta juttua. Yhteistyö sujui asiallisesti kunnes eräänä aamuna toimittaja soitti ja kertoi, että toimituskokouksessa oli päätetty että minusta tehtäisiin kuukausiliitteen kansi. Ehdotukseen sisältyi kuitenkin ehto: minun tuli esiintyä kansikuvassa nojaten rollaattoriin. Ensin en oikein tiennyt, oliko kyseessä vitsi vai ilkeily. Sitten minulle selvisi, että toimituksen kokouksessa oli ideoitu, naurettu ja pilkattu. Kieltäydyin kansikuvaehdotuksesta, sillä katsoin sen loukkaavan niitä ihmisiä, jotka joutuvat todella turvautumaan rollaattoriin. Sen lisäksi ilmoitin, että voin tässä ja nyt malliksi tehdä teille kolmoislutzin takaperin kerien ja korkeilla koroilla, joten se siitä rollaattorista.
Mutta vielä kerran minut yritettiin julkisesti yhdistää rollaattoriin. Se tapahtui, kun juonsin MTV3:n Venla-gaalan yhdessä Tanja Karpelan ja Pirjo Laitilan kanssa. Tv-shown käsikirjoittaja Seppo Ahti piti tiukasti kiinni ideastaan, että esittäisin juontoni nojaten rollaattoriin. Kieltäydyin ja korvasin käsikirjoittajan harmiksi rollaattorin potkulautaan. Ihmettelin mielessäni mistä näitä halventavia asenteita oikein kumpuaa. Miksi senioriväestön näkyvä asema yhteiskunnassa herättää ikärasismia?
Aiemmat tapahtumat sopivat hyvin yhteen ohjelman kanssa, jonka kuulin Ruotsin radiosta. Göteborgissa oli meneillään mittavat seniorimessut, ja nuori miestoimittaja oli lähetetty sinne tekemään juttua. Kun toimittaja tiedusteli messujen hittituotetta, hän ei ollut uskoa korviaan. Messujen järjestäjä ilmoitti, että se ei ollutkaan toimittajan ehdottama rollaattori, vaan Harley Davidson -moottoripyörä kaikkine mausteineen. Tilanne osoitti, miten vähän tiedotusvälineissä tiedetään seniori-ikäryhmästä. Ohjelmia tehdään juniorien näkökulmasta, vaikka yleisö koostuu suurelta osalta senioreista.
Yhdysvalloissa, joka on markkinoinnin ja television alkumaa, nuorten tv-kasvojen rinnalla toimivat kovimmat toimittajat ja uutisankkurit ovat iältään 60-80-vuotiaita. Kahdeksaakymmentä lähestyvä Larry King on ollut globaalin CNN-uutiskanavan tähtitoimittaja 25 vuoden ajan ja on nykyisin tärkeiden erikoisreportaasien toimittaja. Iätön miljoonan taalan ajankohtaistoimittaja Barbara Walters toimii jatkuvasti kansallisilla tv-kanavilla, ja tv-sarjasta Tyttökullat (Golden Girls) tuttu 88-vuotias Betty White on juuri nyt kuuma nimi amerikkalaisessa televisiossa. Hän on mukana kahdessa tv-sarjassa, joista toinen on uusi ja juuri hänelle räätälöity.
Britannian BBC-kanavalla Breakfast with Frost -isäntä David Frost on seitsemänkymppinen, ja kun pitkän uran tehnyt John Simpson kutsuu katselijat maailmaansa ohjelmassa Simpson's World, tiedetään, että jotain ainutlaatuista maailmanpolitiikan ymmärtämiseksi on tulossa. Kuusissakymmenissä oleva Tim Sebastian on siirtynyt Hard Talk -ohjelmasta väittelemään Lähi-idän tosi vaikeista solmuista Doha Debates -ohjelmaan.
Ryppyisten vastaisku!
Kaikki seniori-ikäiset eivät kaipaakaan eläkkeelle. Kaikki kuusikymppiset eivät haluakaan pelata bingoa elämänsä seuraavat 30 vuotta. Heidän mielestään elävää työyhteisöä ei kannata vaihtaa eläkeläisten elinympäristöön, jossa keskustelunaiheet ajautuvat helposti golfiin ja kolotuksiin. Varsinkin kun itsensä jatkuva kehittäminen ja tietojen päivittäminen tekevät elämän mielenkiintoisemmaksi ja elinikäinen ja elämänlaajuinen opiskelu aktivoivat aivoja ja torjuvat dementiaa.
Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa, etenkin Saksassa head-hunterit etsivät nykyisin yli 6o-vuotiaita johtajia. Syy tähän on se, että 30+ -ihmiset ovat juuri lopettaneet opiskelunsa ja olleet työssä vasta vähän aikaa. Globaalitalous vaatii valtavaa tietomäärää, kokemusta ja verkostoa, jota vähän yli 30-vuotiailla junioreilla ei vielä ole. He eivät voi soittaa suoraan tärkeille avainhenkilöille, mutta senioreilla, kuusikymppisillä, on käytössään vuosien aikana kehittynyt valtava kontaktipinta. Voittamatonta synergiaa syntyy, kun energiset juniorit saavat yhteistyökumppaneikseen pätevät seniorit.
Kansantalouden näkökulmasta katsoen on käsittämätöntä tiedon ja kokemuksen tuhlausta olla käyttämättä seniorien henkistä pääomaa. Eläkkeelle jäätyään monet heistä pakenevat näkymättömiin, koska heillä ei ole enää asemaa. Miten on mahdollista, että vielä eilen keskeisessä asemassa, ajan hermolla ollut ja kovaa tietoa käsitellyt seniori muuttuu yhdessä päivässä eläkeläiseksi, jolla on korkeintaan jotain hiljaista tietoa, ja nuorempi sukupolvi tietää kaiken paremmin.
Suomalaiset seniorit tarvitsevat nyt rohkeita esikuvia uudessa elämänvaiheessaan. Inspiroivia muutosagentteja on jo olemassa eri puolilla maailmaa. He ovat jatkaneet elämäänsä entiseen malliin iän karttumisesta huolimatta. He ovat rikkoneet ulkoisten asenteiden rajat ja eläneet oman sisäisen kellonsa, äänensä ja kutsumuksensa mukaan ja osoittaneet, että elämä jatkuu vaikka muuttuukin. On vain uskallettava olla aktiivisesti mukana elämän sykkeessä, ei piilossa laidalla. Kun Jatkoaika-kirjassani esitin ennusteita uudesta ikääntymisen megatrendistä, kertoo tämä käsissänne oleva teos jo olemassa olevista ilmiöistä sekä sen, miten tähän on tultu uuden vuosituhannen aikana.
Ikärasismi on primitiivireaktio!
Vanhat esineet voi vakuuttaa, mutta vanhat ihmiset putoavat iän mukana vakuutusehtojen ulkopuolelle. Heistä tulee niin arvottomia, ettei heille kannata edes ilmoittaa vakuutuksen loppumisesta. Ensin putoaa sairaanhoitovakuutus ja sitten matkustajavakuutus. Jos seniori ei tähän asti ole tuntenut nahoissaan ikäsyrjintää, niin tämä varmasti kolahtaa. Onko vakuutusyhtiöiden mielestä hyväkuntoinen seniorikansalainen jo arkkukamaa? Näin ei tietenkään ole - hän saattaa elää kohtalaisen hyväkuntoisena, erittäin elämänhaluisena ja ennen kaikkea maksavana asiakkaana vielä 30-40 vuotta. Asenne paljastaa myös toisen kummallisuuden vakuutusyhtiöiden markkinointistrategioissa. Uusia asiakkaita haalitaan korkein mainoskustannuksin, mutta vanhoja uskollisia asiakkaita kohdellaan ylimielisesti.
Seniorimatkailijoiden kolkko turvattomuus paljastui minulle eräänä talvi-iltana Pariisin lentokentällä odottaessani Finnairin lentoa Helsinkiin. Yhtäkkiä huomasin, miten suomalaisten matkustajien kesken kävi kiivas keskustelu ja ryppyinen talouslehti kiersi kädestä käteen. Mikä uutinen kiihdytti matkailijoiden mieliä tällä tavoin? Minulle selvisi, että suuri pulma oli, mistä 70 vuotta täyttäneet voivat saada matkustajavakuutuksen?
Kun tarkkailin ympärilläni olevia matkailijoita, oli mahdoton arvioida ketkä heistä olisivat seitsemänkymppisiä. He vaikuttivat hyväkuntoisilta aikuisilta, jotka halusivat nauttia elämänsä parhaista vuosista matkustellen. Nyt heille tuli suurena yllätyksenä kesken matkaa uutinen, että useimmilla vakuutusyhtiöillä on matkustajavakuutuksissaan ikärajoja. Jatkuvissa vakuutuksissa ne ovat tiukimmat. Kymmenestä vakuutusyhtiöstä vain kaksi antaa jatkuvan matkustajavakuutuksen ilman lisäehtoja yli 70-vuotiaalle. Tämä koskee siis nimenomaan matkustajavakuutusta, jossa on henkilövakuutus ja josta korvataan matkalla sattuneesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneita kuluja. Jatkuva vakuutus on voimassa koko ajan, määräaikainen vain kyseisen matkan ajan. Muutaman vuoden saattaa asiakas saada lisäaikaa, jos on vakuuttanut kotinsa irtaimistoineen samassa vakuutusyhtiössä.
Parasta on taas palauttaa mieleen vanha nyrkkisääntö, joka kehottaa säästämään pahan päivän varalle. Hyvinä työvuosina on siirrettävä säästöön 10 % tuloista. Näin ihminen hallinnoi itse omaa turvaansa eikä joudu seniori-iässä muiden pompoteltavaksi.
Ei vielä arkkukamaa.
Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat tämän hetken kasvavin kuluttajaryhmä ja silta seuraavaan kuluttajaikäpolveen, joka nyt vielä on sitoutunut asuntolainoihin, perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen! Silti juuri tälle kuluttajaryhmälle ei vielä tuoteta, räätälöidä ja suunnata tarpeeksi sopivia tuotteita ja palveluja. Fokus on jatkuvasti nuorissa kuluttajissa. Seniorikuluttajia pidetään ohimenevänä ilmiönä, sillä hehän poistuvat pian näyttämöltä. Tämä jos mikä on esimerkki ikärasismista.
Seniorisukupolvi on kuitenkin mukana kaikessa; vapaa-ajassa, uusissa innovaatioissa ja tietysti myös työelämässä. Tämä on elintavoiltaan aivan uusi ja erilainen sukupolvi, jonka perusominaisuus on olla muutosagentti. Tällä ikäpolvella on aikaa, rahaa ja elämännälkää esimerkiksi pukeutumisessa. Jos 65-vuotias seniorinainen elää tavallista normaalia elämää, ei hän pukeudu mummovaatteisiin vaan haluaa pukeutua kuin keski-ikäinen 45-vuotias, mutta ei napapaitaan kuten 17-vuotias. Pukeutumisella on psykologinen merkitys, ja pukeutumisessa vain ympärysmitoilla ja elinympäristöllä on merkitystä.
Maailmalla seniorikuluttajat ovat suuri megatrendi.
Eläkepommi pitäisi meilläkin nähdä markkinapommina! Markkina-alueet eivät laajene nyt vain maantieteellisesti, vaan myös kuluttajien pidentyneen elinkaaren myötä. Olisi siis vihdoinkin aika päästä eroon ikärasismista ja nähdä seniorit vaikka ennakkoluulottomana Rolling Stones -sukupolvena, joka ei sammaloidu. On hyvä muistaa, että heidän elämänsä aikana uudet teknologiat ovat muuttaneet teollistuneen maailman elintavat. He myös keksivät aikoinaan e-pillerit ja viagrat, joten totta kai he myös vanhenevat aivan eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet.
Ja moni heistä elää 100-vuotiaaksi!