Kumman rakas






Kumman Rakas

Toimittaneet Taru Luojola ja Tarja Sipiläinen




Kumman rakas

Julkaisija: Osuuskumma-kustannus


Toimitus: Taru Luojola ja Tarja Sipiläinen

Kannen kuva: Tuuli Hypén

ePub-konversio ja -taitto: Janos Honkonen

Tekstien ja kuvien copyright © tekijät 2012

ISBN 978-952-6642-00-0 (nid.)

ISBN978-952-6642-01-7 (ePub)

ePub-versio 1.0

Sisällys

Esipuhe

Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus

Kristel Nyberg: Saalistaja

Kalle Lintunen: Todellista rakkautta

Jeff VanderMeer: Kannettu (suom. Markus Harju)

Aleksi Kuutio: Raskas isä

Siria Kohonen: Patakuningatar

M.G. Soikkeli: Se mikä luonnostaan lankeaa

Antti Riimuvuori: Nettideitti

Jussi Katajala: Katarsis

Christine Thorel: Viimeinkin

Tarja Sipiläinen: Pintaa syvemmälle

Liliana Lento: Rose & May

Maria Carole: Pahanilmanlintu

Taru Luojola: Kuuntele Tomppaa

Kirjoittajat


Esipuhe

Kumman rakas -antologia on tarinakokoelma erilaisesta rakkaudesta. Kirjan novelleja yhdistää outo ja ihmeellinen rakkaus sekä se, että tarinat edustavat genrenä spekulatiivista fiktiota.

Ajatus kirjasta syntyi keväällä 2011. Idean annettiin alkuinnostuksen jälkeen muhia, porista ja kypsyä pienellä liekillä, kunnes vuoden lopulla alettiin koota kirjoittajia ja tarinoita yhteen. Projektiin ilmoittautui kolmentoista suomalaisen kirjoittajan lisäksi yksi yhdysvaltalainen kirjailija, ja kirjan sisältö alkoi hahmottua. Neljästätoista kirjoittajasta yksitoista on Paperiarkki-kirjoittajafoorumin aktiivijäseniä, joilta useimmilta on julkaistu tekstejä lehdissä ja antologioissa, osalta myös omia teoksia.

Kirjan tekeminen oli alusta loppuun asti kollektiivinen prosessi, johon kaikki kirjoittajat osallistuivat. Tekstejä kommentoitiin, muokattiin, oikoluettiin ja editoitiin kirjoittajaryhmässä useita kierroksia. Vertaistukea oli kaiken aikaa tarjolla, ja yhteistyö sujui hyvässä hengessä, ajoittain hyvinkin lennokkaasti.

Kumman rakas on Osuuskumma-kustannuksen ensimmäinen julkaisu ja erinomainen esimerkki kirjoitustyön kollektiivisuudesta. Osuuskunnan perustajien joukossa on useita nousevia kirjoittajia ja kirjailijoita, jotka haluavat vaikuttaa itse omien tekstiensä julkaisuun ja tehdä yhteistyötä toisten kirjoittajien kanssa. Osuuskumma julkaisee laadukasta uutta kirjallisuutta sekä painettuina että sähköisinä kirjoina. Kustannuslinjassa painotetaan spekulatiivista fiktiota.

Toivotamme hehkeitä, hekumallisia ja viihdyttäviä lukuhetkiä kummallisen — ja aina kiehtovan — rakkauden lonkeroissa!


Tampereella 21.5.2012


Taru Luojola ja Tarja Sipiläinen

Antologian toimittajat

Diplomaattinen selkkaus

Tuomas Saloranta

1.

Zargyn Tronnik katseli ympärilleen, antoi Meur-4:n hyisen viiman puhaltaa vasten kalvakan sinisiä kasvojaan ja pyyhkäisi tuulen pöllyttämät valkoiset hiussuortuvat suippokärkisten korviensa taakse. Hän ei vaivautunut edes vetämään turkisviittaa tiukemmin ylleen. Ilma oli kylmää mutta miten kuten hengityskelpoista, ja se riitti. Kunnon gremadonilainen soturi ei palellut.

Tämä karulle ja elinkelvottomalle pikkuplaneetalle perustettu tukikohta oli yksi Gremadonin viimeisistä rajavartioista. Se muistutti vaeltavan, sotaisan kansan tilapäistä leiriä, ja sellainen se oikeastaan olikin. Kotimaailman muinaiset soturikuninkaat olivat rakennuttaneet valtavia kivisiä palatseja ja linnoituksia, ja myöhemmin niiden ympärille kasvoivat lasin- ja metallinhohtoiset suurkaupungit, mutta ulkomaailmoihin gremadonilaiset eivät vaivautuneet rakentamaan pysyvää asutusta. Vain droidien pystyttämät elementtivarikot, hangaarit ja automaattiset puolustustornit kohosivat kiinteinä rakennelmina telttojen ja katosten yllä. Niille Zargyn tuhahti halveksivasti. Teknologiasta oli toki hyötyä avaruusajan armeijalle, mutta kun sää ja vaikeat luonnonolot veivät voiton — kun robottien nivelet murtuivat pakkasessa, automaattiliidokit putosivat taivaalta ja pulssikiväärit jäätyivät umpeen — silloin taistelun lopputulos ratkaistiin silkalla sitkeydellä ja raa'alla voimalla, tarpeen vaatiessa vaikka paljain nyrkein.

Zargyn käveli rauhallisesti halki silmänkantamattomiin levittäytyvän leirin. Yhden katoksen alla mekaanikot paikkasivat partiolennolla meteoripilvessä vaurioitunutta hävittäjää, ja hitsauslaser lennätti kipinäparvia aluksen kuoren metalliseospanssarista. Toisen katoksen alla muonapatteri jakoi höyryävää keittoa ja leivänkannikoita sotureille, joiden vartiovelvollisuus oli päättynyt. Ruokailtuaan nopeasti ja tehokkaasti he puhdistivat pulssikivääreitään tai teroittivat parhaasta Drakhathin teräksestä taottuja miekkojaan. Taivasalla joukko nuorempia sotureita harjoitteli taisteluliikkeitä, miekat ja taistelusauvat iskivät yhteen ja taisteluhaarniskojen verhoamat hahmot kieppuivat toistensa ympärillä. Kaikki näkyvillä olivat miehiä, kuten kuuluikin olla.

Komentoteltan ovella Zargyn pysähtyi, katsoi vielä kerran taakseen ja murahti hyväksyvästi. Tämä oli kunnon sotilaselämää, tätä hän rakasti. Ja tämän kaiken hän oli nyt hylkäämässä.

Meur-4:n kaartinkomentaja Gorgnor Xanadram tervehti Zargynia kietomalla kätensä tämän ympärille. He halasivat jäyhän sotilaallisesti ja vaihtoivat seremonialliset poskisuudelmat. Sitten kaartinkomentaja nyökkäsi Zargynin istumaan.

"Kai sää tiedät, minne ne meinaa sun lähettää ja minkä tähden?"

"Kyllä mää tiedän ja teen mitä käsketään", Zargyn sanoin. "Mutta en mää siitä tykkää. Mää mikään diplomaatti ole."

"Sää oot diplomaattisempi kun moni muu, eikä tässä ny oo oikein vaihtoehtoja", kaartinkomentaja sanoi. "X'yrin imppeeriumi tunkee koko ajan lähemmäs, ne laittaa jo sillanpääasemia meitin rajoille ja niitten alukset pyörii Draenin puolella. Ja Draen on meitin ja Zwendanin välissä. Jos ne saa iskettyä siihen kohtaa kiilaa…"

"Ei sun tartte mulle selittää", Zargyn sanoi. "Jonkun on pakko mennä hakkaamaan draenilaisille järkee päähän, ja jos sotavaltias sanoo että se joku oon mää, niin mää kysyn vaan että hakataanko nuijalla vai miekalla vai kirveellä."

"Se on miehen puhetta", kaartinkomentaja sanoi. "Draenin viimenen siirtokunta ennen X'yrin läänejä on meitin kirjoissa Bran-3, ja sinne sää menet. Niitten siirtokunnat on kaikki itsenäisiä, ja siks tää pitää hoitaa paikallisesti. Palaveeraat viskaalien kanssa ja tarjoot meitin apua. Me laitetaan niitten lähiavaruuteen varuskunta, mistä käsin partioidaan ja hätyytetään X'yrin alukset hevontuuttiin. Ne draenilaiset on vähän kummallisia, mutta kyllä sää niitten kanssa juttuun tulet. Puhut vaan pelkkää asiaa etkä anna niitten ärsyttää."

"Yksiä pervoja ja sodomiitteja ne on, minkä mää niistä tiedän", Zargyn sanoi. "Ennemmin mää ottasin laivueen mukaan, pommittasin ne kiertoradalta helvettiin ja pistäisin varuskunnan pystyyn niitten raunioille. Mutta tää tietty vaan meitin kesken."

Kaartinkomentaja kurtisti kulmiaan. "Sotavaltias tykkää, että pidetään välit Draeniin kun ei meitillä liikaa kavereita ole. X'yriin on liittyny aika monet pienemmät, ja aika monen pienemmän ne on vallannukin. Meitin, Draenin ja Zwendanin läänejä ne kärkkyy seuraavaksi, eikä sillon auta keskenään nahistella."

"Paska homma mutta niinhän se on", Zargyn sanoi. "No, mää lähen pakkaamaan jos ei sulla muuta ollu."

"Ei ny tällä kertaa", kaartinkomentaja sanoi. He nousivat ja syleilivät jämäkästi hyvästiksi. "Pidä ittes miehenä."

Zargyn vietti viimeisen yön teltassa, jonka jakoi aseveljensä Soloran Armathin kanssa. Aamun sarastaessa he nousivat yhteiseltä vuoteeltaan, ahtautuivat peseytymään jäähileisen kenttäsuihkun alle ja pukeutuivat rivakasti. Teltan ovella he suutelivat toisiaan karskisti suoraan suulle.

"Sää nyt sitten menet", Soloran sanoi, laski kätensä Zargynin olkapäälle ja kaappasi tämän rehdin miehekkääseen syleilyyn. He puristivat vielä seremoniallisesti toistensa pakaroita ja erkanivat sitten. Kumpikin päästi röhähtävän naurahduksen.

"Älä jää pillittämään", Zargyn sanoi ja virnisti. "Mää pistän varuskunnan pystyyn, pidä sää täällä pojat kurissa ja nuhteessa. Eiköhän me päästä kohta yhdessä potkimaan x'yriläisiä perseelle."

"No meehän siitä jo", Soloran sanoi ja iski silmää. "Että mää pääsen aamupuurolle."

"Se on moro", Zargyn sanoi, heitti turkisviitan niskaansa ja lähti harppomaan kohti lähintä sukkulahangaaria. Sen luona häntä odotti joukkue parhaita gremadonilaisia rajajääkäreitä sekä nuori asepalvelija.

"Mää oon Haranak Folkoram, teitin palveluksessa söör!" asepalvelija sanoi ja teki kunniaa.

"No tervettuloo vaan", Zargyn sanoi ja pörrötti asepalvelijan hiuksia seremoniallisesti. "Ei mua tartte teititellä, me ollaan aseveljiä nyt!"

Kun he nousivat sukkulaan, Zargyn läimäytti asepalvelijaa takamuksille ja naurahti toverillisesti.

"Sää olet tommonen kloppi vielä, mutta kyllä me susta kuule tällä reissulla mies tehdään!"

2.

Sukkula laskeutui Bran-3:n yleisgalaktisen avaruusaseman neutraalille vyöhykkeelle. Paikalliset tosin kutsuivat planeettaa nimellä Dronilla, syystä tai toisesta. Zargyn horjui alas laskusiltaa, hieroi verestäviä silmiään ja sitten otsaansa, jonka takana jyskytti eilisen illan toinen simatynnyrillinen. Hän ärähti saattueensa seuraamaan, ja pian rajajääkärien kaksirivinen muodostelma marssi Zargynin perässä kohti Bran-3:n tulliasemaa. Kansa kaikkosi hampaisiin asti aseistautuneiden gremadonilaisten tieltä, ja Zargyn myhäili tyytyväisenä.

Neutraalin alueen portteja vartioitiin varsin nimellisesti, epämääräistäkin väkeä kulki edestakaisin hädin tuskin kontrollisirujaan vilauttaen, ja Zargynin yllätys olikin suuri, kun hänet ja hänen saattueensa pysäytettiin. Ryhdittömästi päälle kiskottuihin univormuihin pukeutuneet draenilaiset tullimiehet ja järjestyksenvalvojat kerääntyivät heidän ympärilleen, ja hetken keskenään supatettuaan valitsivat joukostaan yhden, joka lähestyi Zargynia.

"Valitettavasti emme voi päästää teitä läpi", tullimies sanoi. "Kaikenlainen aseistus on kielletty Dronillan alueella."

"No munasilleenko sää meinaat että me tässä riisutaan", Zargyn murahti. "Eihän meitillä paljon muuta ookaan kun aseita."

"Itse asiassa minun todella on pyydettävä teitä vaihtamaan vaatetustanne, vaikka tietenkin voitte tehdä sen takahuoneessa", tullimies sanoi. "Myös kaikenlainen militaristisen provosoiva asustus on kielletty Dronillan alueella, ja", hän vilkaisi niittien, rautapiikkien ja erilaisten asevöiden peittämiä kiiltävän mustia keinokuituhaarniskoja, joihin koko saattue oli sonnustautunut, "luvallanne, herra lähettiläs, paljon provosoivammin ette enää voisi pukeutua ellette sitten pyrkisi sisään X'yrin armeijan robottihaarniskoissa."

"No perkele!" Zargyn ärähti. Asepalvelija seisoi hänen vierellään epätietoisena, ja rajajääkärit olivat pysähtyneet ilmeettömäksi rivistöksi hänen taakseen. Tullimiehet liikahtelivat levottomasti ja vilkuilivat toisiaan, ja Zargyn sadatteli itsekseen.

Hän katsoi edessään seisovaa hintelää, iholtaan punertavan oranssia hahmoa, jolla oli kaljussa päässään yksi ainoa suuri kellertävä silmä, jonkinlaisen tylpän kuonon ympäröimät, levottomasti värähtelevät sierainaukot ja kapea mutta silti Zargynin makuun aivan liian suuri suu. Samanlaisia pieniä tirriäisiä pyöri hänen ympärillään hieman toistakymmentä. Hetken aikaa hän makusteli ajatusta, liki haavekuvaa, jossa antaisi hyökkäyskäskyn, pulssikiväärien sirinä ja plasmakranaattien jyrähdykset pyyhkisivät koko tulliaseman ja porttivarustuksen hänen tieltään ja hän astelisi yli kivimurskan, verilätäköiden ja vielä vääntelehtivien oranssien irtoraajojen, kenties murskaisi saappaansa alle yhden hentoisen yksisilmäisen kallon. Sitten hän ravisti päätään, ajatus katosi ja hän palasi tuijottamaan tullimiestä, joka oli kääntynyt katsomaan oikealle sivulleen.

"Täällä on ilmeisesti jokin ongelma", heleä ja sointuva ääni sanoi samalta suunnalta.

Myös Zargyn kääntyi ja näki edellisiäkin hennomman draenilaisen, joka oli pukeutunut kiiltävään, ihonmyötäiseen haalariin, pitkävartisiin saappaisiin ja jonkinlaiseen hihalliseen huppuviittaan, jonka reunuksia peittivät väriään vaihtavat ja ruokkoamatonta karvapehkoa muistuttavat röyhelöt.

"Filina Ayninna Gimm", draenilainen sanoi, hymyili ystävällisesti ja taivutteli kehoaan ja raajojaan jonkinlaiseen tervehdysrituaaliin, jota Zargyn ei jaksanut kovin tarkoin seurata. "Minut on määrätty lähettilään henkilökohtaiseksi avustajaksi. Onko teillä jokin ongelma? Olisin kyllä huolehtinut asiasta, jos olisitte odottanut minua aluksenne luona ja kulkenut yhtä matkaa kanssani…"

"No eipä tullu mieleen", Zargyn sanoi, silmäili Filinan puhuessa tämän solakan kehon linjoja ja alkoi sitten hieroa otsaansa. "Anteeks nyt, mutta ootko sää kolli- vai narttupuolinen?"

Filina vaikeni äkisti, hänen ystävällinen hymynsä katosi ja silmänsä laajeni, ja hetken hän vain aukoi ja sulki suutaan.

"Anteeksi kuinka?" hän sai viimein sanottua.

"Sitä mää vaan, että ootko sää poika vai tyttö?" Zargyn sanoi. "Kun sää olet tuommonen pieni ja hento ja sulla on kimakka ääni, mutta sää olet kumminkin kalju enkä mää sulla tissejäkään näe. Anteeks vaan, jos se on sulle arka paikka, ei ne kaikilla niin isoiksi kasva eikä se oo mikään häpeä."

Filina hengitti muutaman kerran syvään, ja hänen ihonsa alkoi punertaa aiempaa enemmän. Hän oli jo monta kertaa avaamassa suunsa, mutta veti aina vielä kertaalleen henkeä.

"Kuulkaahan nyt, lähettiläs Tronnik", hän sanoi lopulta. "Me draenilaiset emme käytä tuon kaltaisia yksinkertaistavia ja leimaavia sukupuolimääritelmiä…"

"No joo joo", Zargyn keskeytti, "mutta kai sää voit sanoa että onko sulla pultti vai mutteri?"

"Lähettiläs Tronnik!" Filina kivahti. "Oletteko te vähääkään perehtynyt draenilaiseen kulttuuriin? Lähetimme kyllä linkillä tarpeellisen informaation sukkulaanne, siltä varalta että tietonne olisivat, hmm, puutteelliset."

"No jotain brosyyria sieltä tuli tosiaan", Zargyn sanoi, "mutta kun mää en ole niin lukumiehiä. Toi kloppi", hän nyökkäsi kohti asepalvelijaa, jonka siniset kasvot olivat saaneet hieman violettiin vivahtavan sävyn, "luki mulle niitä ääneen eilen illalla, mutta mää olin sillon jo avannut toisen simatynnörin ja rupesi kesken kaiken ramasemaan. Ja mää muutenkin uskon enempi siihen, että tarvittavat tiedot hankitaan käsikopelolla."

Hän röhähti nauramaan, ja joku vakavina seisovista rajajääkäreistäkin pärskähti, mutta draenilaisten kasvot olivat haudanvakavat.

"Me draenilaiset olemme kaksineuvoisia", Filina sanoi pinnistellyn rauhallisella äänellä. "Meillä jokaisella on teoreettinen potentiaali sekä urokseksi että naaraaksi, ja voimme vaihtaa sukupuolta tahdonvaraisesti, tarvittaessa häivyttää sen kokonaan, kuten on yleinen protokollamme diplomaattisten kohtaamisten aikana, tai omaksua piirteitä molemmista."

Nyt oli Zargynin vuoro vaieta hämmentyneenä.

"Onko sulla siis sekä miehen että naisen vermeet?" hän sai viimein kysyttyä.

"Teoriassa kyllä", Filina vastasi. "Muutos kestää joitakin tunteja ja vaatii keskittymistä ja lepoa, mutta halutessamme munasarjat laskeutuvat kiveksiksi, vagina umpeutuu välilihaksi ja klitoriksesta kasvaa siitin, tai toisin päin. Samalla myös sekundääriset sukupuolituntomerkit tietysti muuttuvat asianmukaisesti."

Zargyn ilmehti kärsivästi, ja hänen vatsassaan alkoi kiertää. Tämä ei ollut ajatus, jota hän tahtoisi erityisesti pyöritellä mielessään krapulaisena.

"Eikö tommonen tee elämästä ihan helvetin hankalaa?" hän puuskahti.

"Tämä on keskustelu, jota en aio jatkaa nyt", Filina sanoi ja huokaisi syvään. "Mutta jos se teitä helpottaa, voitte ajatella minut naispuoliseksi. Tulkaahan, niin huolehdimme saapumismuodollisuuksista ja sen jälkeen opastan teidät asuntoonne virkistäytymään. Illalla esittelen teidät Dronillan diplomaattisille vaikuttajille."

"Siitä mahtaakin tulla aika sirkus", Zargyn sanoi, ja Filina näytti siltä että oli aivan samaa mieltä.

Asiat saatiin viimein järjestykseen. Rajajääkärit määrättiin majoittumaan neutraalille alueelle, sillä heitä ei siirtokunnan puolella tarvittaisi mutta Zargyn ei suostunut lähettämään heitä takaisinkaan. Asepalvelija sai seurata lähettilään mukana, mutta sekä hän että Zargyn itse joutuivat luopumaan taisteluhaarniskoistaan. Filina toi heille juhlavammat vaatteet, joita he sovittelivat tullin takahuoneessa.

Zargyn silmäili peilistä turkoosia, avokauluksista paitaansa, joka paljasti hänen lihaksikkaan rintakehänsä liki napaan asti ja jonka kaulusta ja hihansuita koristivat lilaan vivahtavat röyhelöt. Hänen katseensa laski kireisiin, kiiltävän punaisiin keinokuituhousuihin ja puoleen sääreen ulottuviin valkoisiin pörröpintaisiin saappaisiin, ja nousi takaisin kultapunoksiseen viittaan, joka laskeutui hänen harteiltaan liki maahan asti.

"Mää näytän ihan joltain perkeleen hinttapulilta", hän sanoi asepalvelijalle, joka oli pukeutunut yhtäläisen mauttomaan asuun. Sitten hän kohautti harteitaan ja naurahti epävarmasti. "Mutta planeetalla planeetan tavalla, tai potku persuksiin ja kiertoradalle, niinhän sitä sanotaan. Tuus nyt poika, niin katotaan josko meille portit avautuis."

Filina ohjasi Zargynin ja asepalvelijan kevyeen huviliituriin, ja pian he leijailivat kiireettömästi halki Bran-3:n katujen. Zargyn tuhahteli katsellessaan siirtokunnan pääkaupungin epäkäytännöllistä arkkitehtuuria. Talot olivat koristeellisia, kaikenlaisten parvekkeiden, siivekkeiden, kaiverrusten ja krumeluurien koristamia, ja niiden väliin oli pystytetty lasipaviljonkeja ja puutarhoja, altaita ja suihkulähteitä ja yhtä sun toistakin patsasta ja taideteosta. Kadut olivat täynnä vilinää, niin kirjavasti pukeutuneita draenilaisia kuin muidenkin lajien edustajia. Kaikkialla kaupusteltiin, käytiin vilkkaita keskusteluja, musisoitiin ja tanssittiin tai innostuttiin hihkumaan ja ryntäilemään edestakaisin. Minkäänlaisia puolustusjärjestelmiä Zargynin harjaantunut silmä ei havainnut, eikä edes järjestyksenvalvojia ollut näkyvissä kuin satunnaisesti.

Värikäs sekamelska ei lainkaan hellinyt kohmeloisen lähettilään aisteja. Zargyn huvitti itseään hetken kuvittelemalla, kuinka kiertoratapommitus hukuttaisi kaupungin liekkeihin ja jauhaisi rakennukset tomuksi ja kivimurskaksi, ja sen jälkeen valloittajajoukkojen maahanlaskuvaunut murskaisivat kirkuvat asukkaat telaketjujensa alle. Se sai olon tuntumaan hieman paremmalta. Sitten hän kiinnitti huomionsa kummallisiin läpinäkymättömiin kupoleihin, joihin välillä luikahti yksi tai useampi hilpeä draenilainen, ja ulos niistä saattoi sännätä kokonainen riemuitseva joukkio, joka pian hajaantui kaduille.

"Mitä ihmettä noi on olevinaan?" Zargyn kysyi Filinalta.

"Ne ovat ilokupoleita", Filina sanoi hieman vastentahtoisesti. "Meillä draenilaisilla, varsinkin nuorisolla, on… spontaaneja tapoja. Silloin tällöin saattaa olla, että jollekulle tulee… haluja, ja silloin hän voi poiketa ilokupoliin…"

Zargyn katsoi odottaen. Filina huokaisi.

"Parittelemaan", hän sanoi. "Kun joku on sisällä ilokupolissa, kaikki sisään astuvat saavat vapaasti paritella hänen kanssaan."

Zargyn raapi päätään.

"Mutta noissahan käy hirveä trafiikki. Tossa yhdessäkin oli kymmenen sisällä yhtä aikaa! Mistä kukaan tietää sitten aikanaan, että kuka on minkäkin penikan isä?"

"Me lisäännymme vain halutessamme", Filina sanoi. "Pääsääntöisesti parittelemme huvin vuoksi."

"Mitä ihmeen huvia siinä on?" Zargyn ihmetteli. "Semmosta ähinää ja litinää, kai sitä nyt kannattaa välttää jos ei kerran penikoitakaan tule." Hän pudisteli päätään. "Kyllä te vaan ootte kummaa sakkia. Tommosessa ahtaassa kopissa, eihän siinä edes näe että mihin reikään laittaa. Ja mitä jos koko koppi on täynnä pelkkiä kolleja? Hyi saatana!"

"Olen hieman yllättynyt", Filina sanoi, ja myös kuulosti aidosti siltä. "Käsittääkseni teillä gremadonilaisillakin on tapana harjoittaa hyvin… läheisiä suhteita aseveljien kesken."

Zargyn ponkaisi pystyyn ja oli vähällä horjahtaa alas liiturista.

"Se on kuule likka aivan eri asia! Siinä on kysymys miesten keskinäisestä toveruudesta, soturien välisestä kunnioituksesta ja aseveljeyden vahvistamisesta. Sillä ei oo mitään tekemistä teidän likaisen hinttaroinnin kanssa!"

Hän istuutui ja käänsi mielenosoituksellisesti selkänsä. Samalla hänen silmäänsä pisti joukkio draenilaisia, joiden asusteet olivat yhtenäiset — itse asiassa ne muistuttivat paraatiunivormuja asevöineen, vaikka varsinaisia aseita ei näkyvissä ollutkaan, ja joukko myös liikkui järjestelmällisesti ja ryhdikkäästi. Näillä draenilaisilla oli pitkät, palmikoidut hiukset, vaikka kaikki Zargynin aiemmin näkemät draenilaiset olivat kaljuja. Muut kulkijat tuntuivat väistävän joukkiota.

"Likka hei", Zargyn sanoi jo leppyneenä. "Ketä noi on? Niissähän on edes vähän särmää."

"He ovat dranurilaisia", Filina sanoi ja värähti. "He kuuluvat lordi Dranurin kannattajiin, tapaat kyllä hänetkin vielä. Dranurilaiset ovat taantumuksellisia, jotka vastustavat Draenin liberaalia ja pasifistista politiikkaa ja haikailevat lajimme sotaisaa muinaishistoriaa. Se on eräänlaista nuorisokapinaa, he pukeutuvat vanhoillisesti ja antavat hiustensa kasvaa protestina."

Hän kääntyi katsomaan Zargynia ja asepalvelijaa.

"Teidänkin olisi ehkä syytä ajaa itsenne kaljuiksi. Dronillan poliittinen tilanne on tällä hetkellä kireä, ja hiuksenne saatetaan tulkita dranurilaiseksi kannanotoksi."

Zargyn tuhahti ja katsoi vielä joukkoa, joka marssi jonkin kadunkulman taakse.

"Ei tää siirtokunta ihan mahottomalta vaikutakaan", hän mutisi itsekseen. "Mää taidankin mennä juttusille sen loordi Dranurin kanssa."

3.

Zargyn ja asepalvelija asettuivat ylelliseen huvilaan keskellä erilaisia vesistö- ja viheralueita. Talossa oli muutaman nuoren draenilaisen muodostama palvelusväki, jotka tosin sinnikkäästi kutsuivat itseään "avustajiksi" ja ilmoittivat huolehtivansa kaikista käytännön asioista. Zargynille se sopi mainiosti. Hän peseytyi ja nautti palvelusväen laittaman päivällisen sekä kannullisen virkistävää draenilaista viiniä. Kannun tyhjennyttyä ilta alkoi jo hämärtyä, ja Filina tuli noutamaan häntä diplomaatti-illallisille.

"Jaaha, nyt tuli noutaja", Zargyn huikkasi asepalvelijalle, joka istuskeli puutarhassa naurattamassa palvelusväkeä. Zargynin nähdessään nuorukainen säpsähti asentoon, mutta Zargyn huitaisi kädellään. "Lepo vaan. Täällä ei tartte olla niin seiväs perseessä, kun paikalliset kumminkin elää kun pellossa."

"Pitäiskö mun tulla teitin mukaan, söör?" asepalvelija kysyi. Zargyn huitaisi kädellään uudestaan.

"Jää sää vaan tänne piikatyttöjen kanssa ilkamoimaan. Mutta ennen kun pehkuihin meette niin muista ensin vähän kädellä koittaa että onko menyyssä piirakkaa vai nakit ja munat."

Hän kääntyi katsomaan Filinaa eikä ollut ensin tunnistaa avustajaansa. Tämä oli pukenut ylleen läpikuultavan silkkipaidan ja hieman polven yläpuolelle ulottuvan keinonahkahameen, kietaissut vyötäisilleen kullanhohtoisen vyön, koristellut kaulansa ja ranteensa erilaisin kimaltelevin koruin ja jopa peittänyt päälakensa harteille ulottuvalla huivilla, jota piti paikallaan jonkinlainen tiara. Asukokonaisuus ei kuitenkaan ollut se asia, joka ensimmäisenä kiinnitti Zargynin huomion.

"Sulle on kasvanut tissit!" hän ähkäisi eikä kyennyt hetkeen nostamaan katsettaan silkkipaidan miehustasta, jonka alta rintojen kiinteät, joka liikkeellä hieman värähtävät puolipallot selkeästi erottuivat. Filinasta oli muutenkin tullut kurvikkaampi, hänen lantionsa näytti nyt leveämmältä tai kenties vyötärö oli kaventunut, ja kun hän kääntyi kävelemään kohti liituria, Zargyn pani merkille myös hoikat sääret, täyteläiset reidet ja pyöreän takamuksen, joka keinahteli kutsuvasti Filinan kävellessä korkeakorkoisilla saappaillaan.

"Emme yleensä harrasta tämän kaltaista diplomatiaa", Filina sanoi ja naurahti, "mutta kenties minäkin hieman epäonnistuin taustatöissäni. Uskon, että kanssakäymisemme on helpompaa, kun sukupuoli-identiteettini pohtiminen ei jatkuvasti harhauta sinua."

"Tässä voi kyllä nyt joku muu vähän harhauttaa", Zargyn sanoi. "Mää olen kumminkin sotilas, muista se. Ja sää varmaan tiedät mitä sotilaat aattelee, jos niitten ympärillä pyörii eukkoja jotka pukeutuu kuin bordellissa."

Filina katsoi häntä loukkaantuneena.

"Etkö pidä minusta? Enkö ole mielestäsi kaunis?"

"Likka hyvä", Zargyn sanoi, "päinvastoin. En mää ole aikoihin nähnyt mitään noin nättiä, ja jos mulla ei olis pohjalla parin vuosikymmenen kurinalaista koulutusta, mää järjestäisin saman tien sun kanssa kunnon diplomaattisen selkkauksen."

Filinalta pääsi tyttömäinen naurahdus.

"Haluaisitko sinä paritella kanssani? Voimme ajaa liiturin puistoon ja tehdä sen tuossa takapenkillä. Taisin hieman valehdella, kun kerroin sinulle ilokupoleista. Kyllä me teemme sitä ihan taivasallakin."

"Sen mää hyvin uskon", Zargyn sanoi. "Mutta eiköhän hoideta ne illalliset nyt. Teikäläiset varmaan unohtuu helposti matkalle kuksimaan, mutta mää meinaan olla skarppina alusta lähtien. Enkä mää oikein tiedä, olisko se ihan sopivaakaan. Meitin asemassa kumminkin."

"Ihan miten tahdot", Filina sanoi. "Mutta mitä tulee meidän asemaamme…"

Hän vaikeni ja hymyili kiusoittelevasti. Zargyn joutui pyyhkäisemään hikeä otsaltaan ja kohenteli pukuaan, vaikka se istui mainiosti jo ennestään.

He olivat hetken hiljaa, sitten Zargyn puhui taas:

"Sitä mää vaan en tajua, että minkä ihmeen tähden sää oot mulle mieliksi. Pistät nättiä ylle ja tissitkin kasvatat, hyvä kun et sänkyä hyppää lämmittämään. En mää nyt niin mukava ole sulle ollut kumminkaan, eikä teikäläiset oikein vaikuta siltäkään että teihin puris tämmönen karun miehekäs charmi."

"Minä tahdon oppia näkemään hyvää kaikissa ja rakastamaan kaikkia", Filina sanoi. "Se on kansani tapa. Sinunkin olisi ehkä hyvä ottaa siitä oppia, vaikka sotilas oletkin." Hän kopautti ohimoaan. "Tiedätkös, käyttää joskus päätäsi."

Zargyn aikoi sanoa jotain, mutta liituri pysähtyi huikentelevasti valaistun palatsin ulkopuolelle. He olivat perillä.

4.

Palatsi oli koristeellisten seiniensä sisäpuolella avokattoinen ja täynnä erilaisia pylväsrakennelmia, muotoiltuja pensaita, pulputtavia suihkulähteitä ja kohdevalaisinten kiiloissa hohtavia taideteoksia. Zargynin oli vaikea saada tolkkua, mitä useimmat niistä edes esittivät. Eri planeettojen lähettiläät ja Bran-3:n silmäätekevät käyskentelivät edestakaisin, keskustelivat pieninä ryhminä ja pysähtyivät silloin tällöin nauttimaan palvelusväen tarjoamia virvokkeita. Välillä vieraat, palvelusväen edustajat tai molempia käsittävät joukkiot myös katosivat kikatellen istutusten ja monumenttien varjoon, ja suurella korokkeella musisoivan orkesterin sulosävelten yli kantautuivat hihkaisut ja voihkaisut.

Zargyn pudisteli päätään, kaappasi jokaiselta ohitseen kulkevalta tarjottimelta lasin tai kaksi ja kumosi juomat kurkkuunsa sen tarkemmin katsomatta. Melko pian hän alkoi päästä vaadittuun tunnelmaan, ja niin diplomaattisen puheenpulputuksen uuvuttava tylsyys kuin varjoissa vellova rietas dekadenssikin häiritsivät häntä yllättävän vähän.

Filina katsoi häntä hieman huolestuneena.

"Onkohan sinun hyvä nauttia virvokkeita noin paljon? Täällä on tarjolla myös joitakin varsin vahvoja juomia…"

"Sää et likka olekaan tainnut ennen ryypätä gremadonilaisen kanssa", Zargyn murahti. "Meitillä on kuule aivan lekend… legnen… no semmonen viinapää mistä äitit kertoo iltasin lapsilleen ja rupatuurit rallettelee lurituksiaan."

Filina pudisteli päätään.

Bran-3:n merkittävimmät poliitikot olivat kerääntyneet palatsipuutarhan keskiosaan. He tuntuivat jakautuvan kahteen ryhmään. Toisten kaljut päät kimaltelivat kuin öljyttyinä, ja he olivat pukeutuneet koristeellisiin viittoihin, kaapuihin ja laahuksiin, joiden alta heidän raajojaan tuskin erotti. Toisella, pienemmällä ryhmällä oli palmikoidut yönmustat hiukset, yksinkertaiset ja vaatimattomat mutta kuosiltaan ryhdikkäät ja keskenään yhdenmukaiset asut. "Dranurilaisia", Filina kuiskasi. Zargyn irtautui saman tien käsikynkästä ja oli matkalla dranurilaisten luo, mutta Filina riuhtaisi hänet takaisin yllättävän rivakalla otteella.

"On sussa pulssia, muija", Zargyn sanoi ja naurahti. Filinaa ei naurattanut. Hän kääntyi kaljujen draenilaispoliitikkojen puoleen, ja koko joukko vaihteli monimutkaiset tervehdysrituaalinsa. Zargyn tyytyi vain heilauttamaan kättään.

"Morjensta vaan, klanipäät", hän sanoi ja taputti lähintä diplomaattia päälaelle. "Huh huh, täällähän kalju kiiltää niin että ihan häikäsee!"

Kunnianarvoisat draenilaiset katsoivat Zargynia paheksuen, mutta eivät sanoneet sanaakaan. Zargyn kurotti ohi kulkevalta tarjottimelta lasin fixiläistä kuohuviiniä, tyhjensi sen ja ehti ahnehtia vielä toisen lasin ennen kuin tarjotin keinui hänen tavoittamattomiinsa. Vasta sitten hän kiinnitti huomiota Filinaan, joka oli puhunut jo jonkin aikaa.

"…ja tämä on lordi Xerun, autonomisen siirtokuntaneuvoston puheenjohtaja ja neuvoston vanhin."

"No sen mää uskon, sen verran on kurttunen ukko", Zargyn sanoi ja kulautti lasinsa tyhjäksi. "Tervettä taloon, munhan te varmaan jo tunnettekin, ja jos vielä ette tunne niin kohta tulette tuntemaan. Mää tulin perustamaan tänne kunnon gremadonilaisen varuskunnan vaikka tohon teitin joutilaaseen kuuhun, jos se vaan teitille passaa."

"Olemme jo käsitelleen sotavaltiaanne tarjousta siirtokuntaneuvoston istunnossa", lordi Xerun sanoi happamasti. "Asiasta on vielä järjestettävä neuvoa-antava äänestys…"

"No perkele, jos määkin sitten otan neuvoa-antavaa", Zargyn sanoi ja viittoi palvelusväelle. Lordi Xerun tuhahti ja jatkoi:

"Yleisesti ottaen suhtaudumme hyvin vastentahtoisesti ajatukseen aseistetusta tukikohdasta lähiavaruudessamme. Se ei ole Draenin tapa, eikä varsinkaan Dronillan tapa." Hän katsoi Zargynia pistävästi. Zargynin oli äkkiä vaikea kohdata vanhan draenilaisen yksisilmäistä katsetta, hän ei tiennyt minne olisi suunnannut toisen silmänsä.

"Eihän tää mukavaa ole", hän sanoi, otti horjahtavan askeleen ja tukeutui Filinaan, joka horjaht...