Kansi

Nimiö

E. L. James

Fifty Shades

Vapautettu

Suomentanut Johanna Rossi

Kustannusosakeyhtiö Otava

Tekijänoikeudet

Englanninkielinen alkuteos

Fifty Shades Freed

Copyright © Fifty Shades Ltd 2012

The author published an earlier serialized version of this story online with different characters as Master of the Universe under the pseudonym Snowqueen’s Icedragon.

Suomenkielinen laitos © Kustannusosakeyhtiö Otava

William Shakespeare -sitaatin suomentanut Matti Rossi.

Kannen suunnittelu: Film Artwork © Universal Studios 2017. All Rights Reserved.

Tämä on Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 2012 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos.

Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

ISBN 978-951-1-27295-3

Versio 2.0

Kustannusosakeyhtiö Otava 2018

Omistuskirjoitus

Para mi Mamá con todo mi amor y gratitud

Ja rakkaalle isälleni

Isi, ikävöin sinua joka päivä

Kiitokset

Kiitos Niallille, peruskalliolleni.

Kathleenille, koska olet loistava kaikupohja, ystävä, uskottu ja tekniikkaguru.

Beelle loputtomasta henkisestä tuesta.

Taylorille (joka myös on tekniikkaguru), Susille, Pamille ja Noralle tyttöjen hauskanpidosta.

Avusta ja hyvistä neuvoista haluaisin kiittää:

Tohtori Raina Sluderia avusta lääketieteellisissä kysymyksissä; Anne Forlinesia talousneuvoista; Elizabeth de Vosia ystävällisestä ohjauksesta koskien Yhdysvaltain adoptiojärjestelmää.

Kiitos Maddie Blandinolle upeasta, inspiroivasta taiteesta.

Ja Pamille ja Gillianille lauantaiaamukahveista ja todellisuuteen palauttamisesta.

Kiitos myös editoreilleni Andrealle, Shaylle ja aina yhtä ihanalle ja vain toisinaan vaahtoavalle Janinelle, joka kestää minun vaahtoamistani kärsivällisesti, maltillisesti ja hyvällä huumorilla.

Kiitos Amandalle ja koko The Writer’s Coffee Shop Publishing Housen väelle, ja lopuksi suuri kiitos kaikille Vintagella.

Prologi

Äiti! Äiti! Äiti nukkuu lattialla. Hän on nukkunut tosi kauan. Alan harjata hänen tukkaansa, koska siitä hän tykkää. Hän ei herää. Ravistelen häntä. Äiti! Masuun sattuu. Sillä on nälkä. Miestä ei näy missään. Minua janottaa. Raahaan keittiötuolin tiskialtaan ääreen ja juon vettä. Sitä roiskuu siniselle paidalleni. Äiti nukkuu vieläkin. Herää, äiti! Hän vain makaa paikallaan. Hän tuntuu tosi kylmältä. Haen vilttini ja peittelen hänet. Sitten käyn makaamaan tahmealle vihreälle matolle hänen viereensä. Äiti vaan nukkuu ja nukkuu. Minulla on kaksi leikkiautoa. Ne ajavat kilpaa lattialla äidin vieressä. Hän taitaa olla kipeä. Alan etsiä jotain syötävää ja löydän pakastimesta herneitä. Ne ovat ihan kylmiä. Syön ne hitaasti. Masuun sattuu taas. Nukun äidin vieressä. Herneet loppuvat. Pakastimesta löytyy vielä jotakin. Se haisee ihan kummalta. Nuolen sitä ja kieleni jää kiinni. Syön sen hitaasti. Se maistuu inhottavalta. Juon taas vettä ja leikin autoillani ja nukun äidin vieressä. Äiti on niin kylmä eikä hän herää ollenkaan. Ovi rämähtää auki. Peittelen äidin viltilläni. Nyt hän tulee. Voi vittu. Mitä vittua täällä on tapahtunut? Jumalauta, se narttu on seonnut. Voi helvetti. Painu vittuun siitä, senkin pikku paskiainen. Hän potkaisee minua, ja pääni osuu lattiaan. Siihen koskee kovaa. Hän soittaa jollekin ja häipyy. Hän laittaa oven lukkoon. Käyn taas makaamaan äidin viereen. Päähän sattuu. Poliisitäti tulee. Ei. Ei. Ei. Älä koske minuun. Älä koske minuun. Älä koske! Haluan olla äidin vieressä. Ei, mene pois! Poliisitäti ottaa vilttini ja nostaa minut lattialta. Alan huutaa. Äiti! Äiti! Haluan olla äidin kanssa! Sanoja ei ole enää. En voi sanoa niitä. Äiti ei kuule. Enää ei ole sanoja.

”Christian! Christian!” Huolestunut ääni tavoittaa hänet painajaisen uumenista, epätoivon syvyyksistä. ”Minä olen tässä. Kaikki on hyvin.”

Kun hän herää, nainen on siinä hänen vierellään, pitelee häntä hartiois­ta ja ravistelee häntä kasvot täynnä huolta ja siniset silmät kyynelissä.

”Ana.” Hän ei saa kurkustaan kuin kuiskauksen, pelon maku viipyy suussa. ”Sinä olet siinä.”

”Totta kai olen.”

”Näin unta…”

”Tiedän. Mutta kaikki on hyvin, minä olen tässä.”

”Ana.” Naisen nimi on taikasana, joka tyynnyttää hänen ruumiinsa läpi syöksyvän paniikin hyökyaallon.

”Shh, kaikki on hyvin.” Nainen painautuu häntä vasten, hän on kuin pesässä tämän jäsenten ympäröimänä, lämpö vuotaa hänen ruumiiseensa ja tukahduttaa varjot, pakottaa pelon perääntymään. Nainen on silkkaa valoa ja aurinkoa… ja hänen omansa.

”Ei riidellä enää.” Hänen äänensä on käheä, kun hän kietoo käsivartensa naisen ympärille.

”Selvä.”

”Vihkivalat. Tottelemista ei tarvitse mainita. Kyllä se onnistuu. Jotenkin se onnistuu.” Sanat syöksyvät hänen suustaan yhtenä hermostuneena ryöppynä.

”Totta kai se onnistuu. Meiltä onnistuu mikä tahansa”, nainen kuiskaa ja painaa huulensa hänen huulilleen, hiljentää hänet ja tuo hänet nykyhetkeen.

Ensimmäinen luku

Katselen meriruohosta punotun päivänvarjon raoista maailman sinisintä taivasta, kesänsinistä, välimerensinistä, ja huokaisen tyytyväisenä. Christian makaa vieressäni aurinkotuolillaan. Minun ikioma aviomieheni – upea, seksikäs aviomieheni, ilman paitaa pelkissä farkuista leikatuissa sortseissa – lukee kirjaa, joka ennustaa länsimaisen raha­talousjärjestelmän tuhoa. Teos on ilmeisen mukaansatempaava, en ole koskaan nähnyt hänen istuvan näin pitkään paikallaan. Hän näyttää enemmän opiskelijapojalta kuin Yhdysvaltain suurimpiin kuuluvan yksityisomisteisen yritysryppään toimitusjohtajalta.

Häämatkamme on edennyt viimeiseen etappiinsa. Nautimme iltapäivän auringosta Beach Plaza -hotellin uimarannalla Monte Carlossa Monacossa, vaikkemme yövykään tässä hotellissa. Vilkaisen Fair Ladya, joka on ankkuroitu läheiseen satamalaituriin. Meidän majapaikkamme on upea luksusvene, moottoroitu purjealus vuodelta 1928. Se kelluu vedessä ylväänä, kaikkien sataman alusten kuningattarena. Se näyttää vähän lapsen vesilelulta. Christian rakastaa sitä – epäilen, että hän haluaisi salaa ostaa sen itselleen. Pojat ne eivät saa leluista tarpeekseen.

Nojaan taaksepäin aurinkotuolissani, kuuntelen uuden iPodini Christian Grey -soittolistaa ja muistelen hänen kosintaansa. Unel­mien kosinta lehtimajassa… voin melkein tuntea nenässäni niittykukkien tuoksun…

***

”Mennäänkö huomenna naimisiin?” Christian kuiskaa korvaani. Makaan käpertyneenä hänen rintaansa vasten venetalon lehtevällä terassilla, raukeana kiihkeän rakastelun jäljiltä.

”Hmm.”

”Tarkoittaako tuo kyllä?” hän kysyy yllättyneenä.

”Hmm.”

”Siis ei?”

”Hmm.”

Tunnen hänen virnistyksensä. ”Neiti Steele, puhutteko te sekavia?”

Minäkin virnistän. ”Hmm.”

Hän nauraa ja painaa minut lujasti rintaansa vasten ja suutelee päälakeani. ”Siis huomenna Las Vegasiin.”

Nostan uneliaasti päätäni. ”Vanhempani eivät välttämättä innostuisi.”

Hän juoksuttaa sormenpäitään paljasta selkääni pitkin hellästi hyväillen.

”Mitä sinä tahdot, Anastasia? Pikavisiitti Vegasiin vai isot häät kaikilla herkuilla? Kerro minulle.”

”Ei mitään isoa… mutta ystävät ja perheet koolle.” Liikutun nähdessäni totisen katseen hänen hehkuvissa harmaissa silmissään. Mitä hän itse mieluiten tahtoisi?

”Selvä.” Hän nyökkää. ”Missä?”

Kohautan olkapäitäni.

”Voisimmekohan pitää häät täällä?” hän kysyy varovasti.

”Vanhempiesi luona? Sopisiko se heille?”

Christian tuhahtaa. ”Äitihän olisi seitsemännessä taivaassa.”

”No, täällä sitten. Se olisi taatusti minunkin vanhempieni mieleen.”

Hän silittää hiuksiani. Olen onnellisempi kuin koskaan.

”No niin, paikka on päätetty. Entä ajankohta?”

”Sitä pitäisi kai ensin kysyä äidiltäsi.”

”Hmm.” Christian hymyilee vinosti. ”Korkeintaan kuukausi, se saa riittää hänelle. En pysty odottamaan hetkeäkään kauempaa, että saan sinut omakseni.”

”Christian, minä olen jo omasi. Olen ollut jo jonkin aikaa. Mutta hyvä on – siis kuukauden kuluttua.” Suutelen hänen rintaansa hellästi ja kainosti, ja hymyilen hänelle.

***

”Sinähän palat”, Christian kuiskaa korvaani ja herättää minut muistoistani.

”Olen liekeissä vain sinun takiasi”, hymyilen takaisin. Iltapäivän aurinko on siirtynyt taivaalla niin, että olen suoraan sen paahteessa. Christian virnistää ja kiskaisee yhdellä liikkeellä aurinkotuolini takaisin varjoon.

”Viittaan nyt Välimeren aurinkoon, hyvä rouva Grey.”

”Kiitos huomaavaisuudestanne, herra Grey.”

”Eipä kestä, rouvaseni, ja itse asiassa kyse on itsekkyydestä. Jos poltat ihosi, en pääse koskettamaan sinua.” Hän kohottaa toista kulmakarvaansa katse ilkikurisena, ja sydämeni paisuu rakkaudesta. ”Mutta senhän sinä tietysti tiedätkin, ja naurat minulle salaa.”

”En ikinä uskaltaisi”, puuskahdan muka viattomana.

”Kyllä uskaltaisit ja niin myös teet. Vähän väliä. Se on yksi monista asioista, joita sinussa rakastan.” Hän kumartuu suutelemaan minua puraisten leikkisästi alahuultani.

”Toivoin, että hieroisit vartalooni lisää aurinkovoidetta”, sanon hänen huuliaan vasten.

”Se on paljon pyydetty, rouva Grey… mutta en ikimaailmassa kieltäytyisi. Nouskaapa istumaan”, hän määrää käheällä äänellä. Tottelen, ja pian hänen vahvat, määrätietoiset sormensa hierovat minua joka puolelta peittäen minut huolellisesti aurinkovoiteella.

”Olet käsittämättömän upea. Minä olen todellinen onnenpoika”, hän mutisee, kun hänen sormensa hipaisevat rintojani.

”Niin olettekin, herra Grey.” Luon häneen ujon katseen ripsieni lomasta.

”Kainous pukee teitä, rouva Grey. Kääntykää ympäri, nyt on selkäpuolen vuoro.”

Hymyillen kierähdän vatsalleni, ja Christian avaa karmaisevan kalliiden bikinieni hakaset.

”Mitä sanoisit, jos ottaisin aurinkoa yläosattomissa niin kuin nuo naiset tuolla?” kysyn.

”En ilahtuisi”, hän vastaa heti. ”En pidä siitäkään, että sinulla on nyt niin vähän ylläsi.” Hän kuma...