Tervetuloa uskontojen maailmaan!

Uskontojen harjoittaminen on ollut olennainen osa ihmisyhteisöjen elämää kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. Menitpä minne tahansa, tapaat uskontojen maailman ihmisten ajattelutavoissa, rakennuksissa, kulttuurissa, perinteissä ja taiteessa. Jo kivikautisista luolista on löydetty kalliomaalauksia, joissa kuvataan pyyntikulttuuriin liittyviä uskomuksia ja palvontamenoja. Myös tänä päivänä uskonnot vaikuttavat monin tavoin maailmassa. Uskontojen perinteet, tavat, moraaliopetukset ja käskyt ohjaavat miljardien ihmisten elämänvalintoja. Uskontojen ymmärtäminen on osa yleissivistystä, mutta myös tarpeellinen väline eri kulttuureista kotoisin olevien ihmisten kanssa yhdessä toimimiseen ja elämiseen.

Lukion uskonnon ensimmäinen kurssi

Tämä oppimateriaali on lukion uskonnon opiskelun ensimmäisen kurssin oppikirja. Lisäksi kirjaa voi käyttää myös koulukohtaisten soveltavien kurssien kirjana, esimerkiksi kursseilla raamattutieto, uskonnot tämän päivän maailmassa sekä uskonnot ja kulttuurit.

Opetussuunnitelman perusteet

Lukion kursseille on opetussuunnitelmien perusteissa määritelty asiasisällöt, jotka kurssin suoritettuaan tulee hallita. Kirja on laadittu huolella opetussuunnitelman perusteiden sisältöjen mukaiseksi. Opetussuunnitelman perusteiden sisältökohdat on purettu kysymyksiksi, joihin voi etsiä vastauksia. Kun oppilas hallitsee nämä asiat, hän voi valmistautua turvallisin mielin kokeeseen tai ylioppilaskirjoituksiin.

Opetussuunnitelman perusteissa on esitetty myös lukio-opetuksen tavoitteet, jotka opiskelijan tulee saavuttaa. Tavoitteiden saavuttaminen on lukio-opintojen päämäärä: sisältöjen hallinta on välttämätön apuväline tavoitteiden saavuttamiseen. Myös nämä tavoitteet on avattu kysymyksiksi, joita opettaja voi käyttää mm. koekysymyksinä tai oppimistehtävinä kurssien aikana. Kirjan avulla opiskelijalla on mahdollisuus tarkastella sitä, mitä hänen oletetaan oppivan. Koska oppimisen tavoite on avattu opiskelijan nähtäväksi avoimesti, kirja sopii erinomaisesti myös itseopiskeluun. Opetussuunnitelman perusteiden sisältöihin ja tavoitteisiin liittyvät kysymykset löytyvät oppimateriaalin lopusta.

Kirjan tehtävät

Kirjassa on monenlaisia tehtäviä. Edellisessä kappaleessa kerrottiin opetussuunnitelman perusteiden sisällöistä ja tavoitteista muotoilluista kysymyksistä. Sisältöihin liittyvät tehtävät ovat tietoa toistavia peruskysymyksiä ja tavoitteista muotoillut kysymykset ovat hyvin laajoja oppimistehtäviä. Kirjan tekstikappaleiden ohessa on juuri kyseistä tekstiä soveltamaan ohjaava tehtävä. Joihinkin kirjan kuviin liittyy tehtävä tai pohdittava kysymys. Oppilaan kannalta mielenkiintoisia tehtäviä ovat aiemmat ylioppilastehtävät, joita on joidenkin kappaleiden yhteydessä. Tällöin opiskelija voi hahmottaa ylioppilaskokeessa vaaditun osaamistason. Tehtävät on merkitty värikuutioilla.

Kirjan lisämateriaali

Kirjan Internet-sivut on laadittu saman jaottelun mukaisesti kuin kirjan sisällöt. Sivuilla on linkkejä, joiden avulla voi täydentää kirjan tietoja. Internet-sivuilla on myös tehtäviä, joissa hyödynnetään nimenomaan verkkoaineistoja. Linkki kappaleeseen liittyvään Internet-aineistoon on kunkin kappaleen lopussa

Kirja opetusta ja oppimista varten

Kirja on kokeneitten uskonnonopettajien laatima kirja opetukseen ja oppimiseen. Kirjan sisällöt on mitoitettu siten, että niiden laajuus on riittävä mutta kohtuullinen. Opetustyössä saatu kokemus siitä, miten ja missä laajuudessa teemoja on syytä ja mahdollista kurssien aikamäärien puitteissa käsitellä, on ohjannut kirjan kehitystyötä.

Kirjaprojektin vetäjänä on ollut kirjoittamisen, tekstitoimituksen ja kuvatoimituksen osalta TM Harri Peltomaa. Muita päätekijöitä ovat olleet TM Timo Laulaja ja TM Timo Muola. Alusta alkaen kirjaryhmän toiminnassa on ollut myös mukana FK Jaana Lehtiö. Uskonnon verkot käsikirjan (Uskonnon käsikirjan edeltäjä) tekijäryhmässä mukana ja artikkelien kirjoittajina olivat mukana TM Antti Mattila ja TK Tuomo Seitola. Kirjaan liittyviä artikkeleja ovat kirjoittaneet myös TT, FM Maija Arvola, TM Harry Ruotsalainen, FM Jussi Saarela ja FM Elisa Mikkola-Vehmanen. Timo Muola on osallistunut suurella panoksella Harri Peltomaan ohella kuvatoimitukseen. Timo Muola on myös laatinut kirjan havainnolliset kartat ja piirrokset, joista kiitos. Kiitos myös kaikille muille kirjan kehitystyöhön osallistuneille!

Toivomme työn iloa sekä uskonnon opiskeluun että opettamiseen!

Työryhmän puolesta,

Harri Peltomaa

Uskonto ja maailmankatsomus

Uskonnon määrittely ja tutkiminen

1 Uskonto ilmiönä

Ihminen on aina ollut ”homo religiosus” (uskonnollinen ihminen), jota ovat kiinnostaneet uskontojen käsittelemät perimmäiset kysymykset, kuten elämän tarkoitus ja kuoleman jälkeinen elämä. Uskonto on ihmiselle ominaista käyttäytymistä, eläimillä ei ole havaittu vastaavaa.

On vaikeaa määritellä yksiselitteisesti, mitä uskonto on. Kun on tehty uskonnon määritelmiä, on huomattu, että kaikki uskonnot eivät sovi kyseisiin määritelmiin. Niinpä uskontoja luonnehdittaessa on usein keskitytty kaikille uskonnoille yhteisiin piirteisiin: yliluonnolliseen, pyhään ja ns. perimmäisiin kysymyksiin.

Yliluonnollinen

Uskonnoissa käsitellään usein yliluonnollista ulottuvuutta eli transsendenssia. Yliluonnollisella tarkoitetaan jotain sellaista, joka menee tunnetun maailman ja tutkitun luonnon yli, johon tulee suhtautua erityisellä tavalla ja joka myös vaikuttaa ihmisen elämään. Yliluonnollinen taho tai voima selitetään uskonnoissa usein käsitteellä jumala, jumalat tai jumaluus. Buddhalaisuuden käsite karma (=syyn ja seurauksen laki) on hyvä esimerkki yliluonnollisesta voimasta. Yliluonnollista ulottuvuutta ei voi täysin tavoittaa järjen keinoin vaan ainoastaan uskon tai kokemuksen kautta.

Pyhä

Kaikissa uskonnoissa erotetaan pyhä ja maallinen toisistaan. Pyhä on maallisen yläpuolella oleva usein ehdottomasti syvää kunnioitusta ja hartautta herättävä asia. Pyhiä voivat olla jumalan nimi, tietty uskonnolle tärkeä paikka ja uskonnon perustana oleva tekstikokoelma (esim. Raamattu, Koraani…). Pyhiin asioihin suhtaudutaan eri tavoin kuin maallisiin ilmiöihin. Esimerkiksi miehet ottavat hatun pois päästä kirkossa kunnioittaakseen pyhää paikkaa.

Suomen laki kieltää uskonrauhan häiritsemisen. Lain tarkoitus on suojella uskontojen pyhinä pitämiä asioita. Laki on tärkeä siksi, koska uskonnolliset asiat ovat usein hyvin arkoja. Pyhinä pidettyjen asioiden pilkkaaminen koetaan hyvin loukkaavana. Esimerkiksi uskovalle ihmiselle pyhän kirjan huono kohtelu tuntuu yhtä pahalta kuin isänmaalliselle ihmiselle oman maan lipun häpäiseminen.

Pyhän kohtaamiseen liittyy usein käyttäytymissääntöjä ja muita normeja. Uskonnon rituaaleja ja palvontamenoja suorittavien ihmisten, kuten pappien, velvollisuutena on pitää huolta pyhän arvostamisesta ja asemasta yhteisössä.

Perimmäiset kysymykset

Uskonnot vastaavat ihmistä kiinnostaviin perimmäisiin kysymyksiin, jotka ovat maailmankatsomuksen rakennusaineita. Miksi ympärillämme oleva todellisuus on juuri sellainen kuin se on? Miksi todellisuus on olemassa? Mikä on ihmisen tehtävä maailmassa? Miten tulisi elää? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näitä ikuisia kysymyksiä ihmiset pohtivat myös ilman uskontojen näkökulmaa. Silti suurin osa vastauksista perimmäisiin kysymyksiin tulee edelleen jostain uskonnosta. Näissä vastauksissa korostuu ihmisen ja yliluonnollisen (jumalan) välinen vuorovaikutus.

Uskonnon ulottuvuudet

Uskonnon ulottuvuudet kuvaavat uskonnon harjoittajan eri tapoja harjoittaa uskontoaan ja olla osallinen omasta uskonnostaan.

Tiedollisen ulottuvuuden kautta uskonnot antavat tietoa esimerkiksi siitä, miten ihminen pelastuu ja mikä on elämän tarkoitus. Samoin uskonnot antavat vastauksia perimmäisiin kysymyksiin (miten maailma on syntynyt, mitä on kuoleman jälkeen…). Tieto on kirjauskonnoissa koottu uskonnon oppiin ja uskontunnustuksiin. Luonnonuskonnoissa uskonnon tiedollinen ulottuvuus välittyy perinteiden avulla.

Uskontojen tunneulottuvuuteen kuuluvat uskonnonharjoittamiseen liittyvät tunne-elämykset. Toiminnallinen ulottuvuus sisältää uskonnolliseen käyttäytymiseen kuuluvia rituaaleja, kuten rukoilua, mietiskelyä tai juhlaperinteitä. Uskonnon harjoittaminen tapahtuu usein muiden ihmisten seurassa, joten uskonnoilla on aina yhteisöllinen eli sosiaalinen ulottuvuus.

Uskonnoilla on myös. Se ilmenee esimerkiksi saman uskonnon pariin kuuluvien ihmisten pukeutumisessa, kielen käytössä ja perinteissä. Uskonto ja kulttuuri ovat voimakkaasti vuorovaikutuksessa keskenään. Uskonto vaikuttaa kulttuuriin ja kulttuuri uskontoon. Esimerkiksi suomalainen ja afrikkalainen muoto kristinuskosta ovat melko erilaisia.

Eri uskonnoissa eri ulottuvuudet korostuvat eri tavoin. Esimerkiksi suomalaisessa kristillisyydessä painottuu usein tiedollisuus, pohdinta ja henkilökohtaisuus (esim. rukous). Islamissa taas korostuu sosiaalinen ulottuvuus (moskeijassa käynti, pyhiinvaellus…). Tiibetin lamalaisuudessa korostuu fyysinen toiminnallisuus (rukousmyllyn pyöritys, heittäytymiset…). Juutalaisuudessa kulttuurinen ulottuvuus on niin vahva, että ihminen voi olla ateisti (= jumalankieltäjä), mutta kuitenkin kutsua itseään juutalaiseksi. Myös yksilöiden välillä on eroja siinä, miten osatekijät toteutuvat ja korostuvat heidän katsomuksissaan.