Korttipeliopas

Mikko Saari

Painava sana oy

Versio 1.0

Kustantaja: Painava sana oy, Tampere

ISBN 978-952-93-2548-1

Korttipeliopas perustuu 150 korttipeliä -kirjaan (Avain 2010, 978-951-692-799-5).

Kansikuva: Yksityiskohta Paul Cézannen teoksesta The Card Players (1890–92). Metropolitan Museum of Art.

Kirjaa ja sen sisältöä saa käyttää vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjaa saa lainata kavereille. Sisältöä voi tulostaa vapaasti omaan käyttöön. Kaikessa käytössä toivotaan, että tekijän nimi mainitaan asianmukaisesti.

Sisällysluettelo

Korttipeliopas

Julkaisutiedot

150 korttipeliä -kirjan alkuperäinen johdanto

Korttipelioppaan johdanto

Korttipelien yleisiä sääntöjä ja käytäntöjä

Pelitilanne

Kortit ja korttipakat

Korttien sekoittaminen ja jakaminen

Tikkipelien yleisiä käytäntöjä

Vistin perilliset

Visti

Bridge

Need a Fourth?

Tuppi

Tarjousvisti

Patalupaus

Skruuvi

Parity

WYSIWYG

Duck Soup

Calypso

Yksi monta vastaan

Soolovisti

Hombre

Brandeln

Preferanssi (venäläinen)

Preferenssi (itävaltalainen)

Lupaus (Oh hell!)

Ninety-nine (99)

Squint

Collusion

Pienempiä käsiä

Écarté

Euchre

Viisisataa

Nap

Twenty-five

Ramina

Viimeinen tikki

Misäärejä ja muita

Herttamisääri

Barbu

Bugami

Trigami

Schieberamsch

Coteccio

Valtittomat

Karnöffel

Piquet

Truc

Ässä-kymppipelit

Skat

Schafkopf

Doppelkopf

Sheepshead

Baijerilainen tarock

Dobbm

Briscola

Madrasso

Sueca

Böömiläinen schneider

Kuninkaallisia avioliittoja

Schnapsen

Gaigel

Bondtolva

Marjapussi

Huutopussi

Mariáš

Zetema

Salasuhteita

Bezique

Pinochle

Jassit

Klaberjass

Belote

Klaverjas

Sveitsiläinen jass

Ristikontran sukulaiset

Ristikontra

Sedma

Zsírozás

Tarotit

Ranskalainen tarot

Slovenialainen tarok

Pistetikkejä

All fours

Pidro

Manille

Stovkahra

Tressette

Napoleon

Roque

Tantony

Kiipeämispelit

Orja

Zheng fen

Zheng shàng yóu

Kalastuspelit

Kasino

Scopone

Pişti

Kaikki kortit minulle!

Läpsy

Gops

Aasi

Hullunkuriset perheet (go fish)

Eläintarha

Eroon korteista

Newmarket

Ristiseiska (seiska, kiusa, pihistys, fan tan, domino)

Seiska (ruotsalainen rommi)

Sika

Yhteenlaskua

Cribbage

Kaksikymmentäyhdeksän

Viisikymmentäyksi

Älä jää viimeiseksi – lyöntipelit

Mustamaija

Kitumaija

Moska

Podkidnoi durak

Myllymatti (koira)

Paskahousu

Rommipelit

Conquiàn

Rommi

Ginirommi

Sitoumusrommi

Canasta

Viisisataa-rommi

Manipulaatiorommi

Panokset peliin

Pokeri

Kiinalainen pokeri

Mus

Poch

Omaperäisiä ideoita

Anarchy

Concerto

Dracula

Werewolf

Herttakuninkaalla on viisi poikaa

Deduce or Die!

Korttipelisanasto

Lähteet

Pelit pelaajamäärän mukaan

Kaksi pelaajaa

Kolme pelaajaa

Neljä pelaajaa, pareittain

Neljä pelaajaa, yksin

Viisi pelaajaa

Kuusi pelaajaa

Yli kuusi pelaajaa

150 korttipeliä -kirjan alkuperäinen johdanto

Korttipelit jäävät helposti videopelien ja lautapelien jalkoihin. Korttipakasta on kuitenkin moneksi, eikä perinteisiä korttipelejä kannata aivan parin kokemuksen perusteella tyrmätä. Tämän kirjan yli 150 peliä osoittavat, miten monenlaisia pelejä korteilla voi pelata: valikoimaa riittää helposta haastavaan ja silkasta tuuripelistä vahvasti taitoa vaativiin.

Uusien pelien opetteleminen vaatii vaivannäköä, mutta palkitsee moninkertaisesti. Kun peli on kaikille uusi, taitoerot pienenevät ja pelaaminen on kaikille mielekästä. Vaikeudeksi jää vain valita sopiva peli valtavan määrän joukosta.

Kirjan lopusta löytyy hakemistoja, joiden avulla voi etsiä sopivaa peliä pelaajamäärän perusteella. Myös pelien järjestys kirjassa auttaa toivon mukaan löytämään uusia elämyksiä. Aakkosjärjestyksen sijasta pelit on järjestetty peliperheittäin: on vistin sukuisia pelejä, soolopelejä, ässäkymppejä, kalastuspelejä ja niin edelleen. Jos pidätte vaikkapa ristikontrasta, mutta kaipaatte vaihtelua, voitte kätevästi perehtyä ristikontran lähisukulaisiin.

Kirjan valikoimista pitäisi löytyä kaikki keskeisimmät pelit ja paljon uusia tuttavuuksia, joista monet esiintyvät tässä kirjassa ensimmäistä kertaa suomeksi. Vanhojen klassikoidenkin kohdalla olen pyrkinyt tekemään eroa aikaisempiin teoksiin, etenkin mainioon Ilmo Kurki-Suonion toimittamaan Korttipelit ja pasianssit -kirjaan (Otava 1982). Esimerkiksi skatista esitellään yhdysvaltalaisen muodon sijasta saksalainen ja hombresta nykyisen tanskalaisen pelin sijasta 1800-luvun lopun englantilainen muunnelma. Näin kirja palvelee ensimmäistä korttipelikirjaansa ostavien lisäksi myös niitä, joiden hyllystä löytyy aikaisempia korttipelikirjoja.

Koska kirjan kirjoittamista rajoittavat sekä aika että sivumäärä, kaikkea mahdollista ei tästä kirjasta löydy. Osoitteesta www.korttipeliopas.fi löydät kirjan kumppaniksi tehdyt nettisivut, joilta löydät paitsi lisätietoja kirjassa esitellyistä peleistä, myös muita pelejä. Jos et löydä etsimääsi peliä tästä kirjasta, katso netistä. Lisäilen sivuille pelejä jatkossakin.

Nettisivuilla on myös mahdollista kommentoida pelejä. Kuulisin mieluusti mielipiteitänne peleistä ja voin lisäksi vastata pelatessa heränneisiin sääntökysymyksiin. Jos tiedät jonkun hyvän pelin, jota ei löydy kirjasta eikä nettisivuilta – tai olet kenties kehittänyt sellaisen ihan itse – kerro siitä, niin voin lisätä sen sivuille muidenkin iloksi.

Kiitoksia tuesta ja ymmärryksestä Johannalle, Nooalle ja Annille – jälkimmäisistä aion muuten kasvattaa todellisia korttipelitaitureita. Vielä pitää tosin hetki odottaa... Kiitokset myös peliseuralle.

Hyviä pelejä!

Korttipelioppaan johdanto

Ylläolevan kirjoitin kesällä 2010. Sittemmin 150 korttipeliä -kirja on myyty loppuun. Tekijänoikeuksien palattua minulle päätin tehdä kirjasta e-kirjan, jotta tämä – mielestäni paras suomenkielinen – korttipeliopas ei katoaisi saatavilta. E-kirja on sinänsä mielekäs formaatti tällaiselle kirjalle: se kulkee helposti mukana vaikka puhelimessa ja hakutoiminnolla on helppo löytää haluamansa pelin säännöt kirjasta. Myös yllä valitelluista sivumäärärajoituksista päästään näppärästi eroon kertaheitolla.

Saatan täydentää kirjaa tulevaisuudessa, etenkin jos kirja käy kaupaksi ja tuottaa positiivista palautetta. Jos näin onnellisesti sattuu käymään, minkä tahansa laitoksen ostaneena saat luonnollisesti tulevat päivitykset ilmaiseksi. Kirjan kotisivuilta (http://www.korttipeliopas.fi/) löytyy tietoa mahdollisista uusista laitoksista ja toimintaohjeet niiden saamiseksi, kirjan nimiösivulla on puolestaan tieto siitä, mikä laitos käsissäsi tällä hetkellä on.

Pyrkimykseni on saada kirja myyntiin ilman sen käyttöä rajoittavia kopiointisuojauksia. Jos olet ostanut kirjan jostain e-kirjakaupasta, joka ei kopiosuojaamattomia kirjoja myy, voit ottaa minuun yhteyttä ja pyytää suojauksista vapaata kappaletta. Ohjeita löytyy yllämainituilta kirjan kotisivuilta.

Tätä kirjaa saa lainata kaverille, kopioida ja tulostaa omaan käyttöön ja niin edelleen – kohtele, kuin kohtelisit painettua kirjaa. Olet ostanut kirjan, et vain pelkkää lisenssiä kirjan käyttöön.

Ennen kaikkea: pitäkää hauskaa ja kokeilkaa rohkeasti uusia pelejä!

Mikko Saari

mikko@mikkosaari.fi

Korttipelien yleisiä sääntöjä ja käytäntöjä

Korttipeleissä on useita vakiokäytäntöjä, jotka koskevat kaikkia pelejä. Kaikkia niitä ei aina ole kirjattu pelien sääntöihin, sillä kirjasta tulisi hyvin raskas ja itseään toistava, mikäli samat perusasiat selitettäisiin joka pelin kohdalla.

Käyn aluksi läpi joitain korttipelien tavallisimpia käytäntöjä, vaikka voikin olettaa, että kaikille niille löytyy poikkeuksia, vähintään peli tai pari, jotka rikkovat niitä, mutta nehän ovat juuri ne piirteet, jotka tekevät pelistä ainutkertaisen!

Pelitilanne

Korttipelejä pelataan yleensä pöydän ääressä – siksi puhutaan muun muassa pöytäämisestä ja pöytäkorteista – mutta mikä tahansa tasainen ja siisti alusta käy. Pelaajat istuvat pöydän ympärillä siten, että jokaisen on helppo pitää korttinsa piilossa muilta pelaajilta.

Jos kyseessä on paripeli, vastakkain istuvat pelaajat muodostavat parin ja joukkueet vuorottelevat pelivuorossa, jos muuta ei mainita.

Jos parien muodostamiseen ei ole mitään luonnollista perustetta (esimerkiksi parisuhteet), parit kannattaa muodostaa mahdollisimman tasaväkisiksi yhdistämällä taitavin ja heikoin pelaaja samaan joukkueeseen. Jos pelaajien taitotasosta ei ole käsitystä, arpominen on reilu menettelytapa, mutta usein riittää se, että pelaajat istuvat mihin istuvat ja istumajärjestys määrää parit.

Kortit ja korttipakat

Pelikorteilla on kuvapuoli ja takapuoli. Korttien tulisi olla takapuoleltaan identtisen näköisiä. Jos joku korteista erottuu selvästi muista, pakka kannattaa vaihtaa. Jos se ei onnistu, on hyvä varmistaa, että kaikki pelaajat tietävät, mistä kortista on kysymys. Peli on epärehellistä, jos joku pystyy tunnistamaan kortin, mutta muut eivät.

Tässä kirjassa esitellään – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pelejä, joita pelataan niin sanotulla tavallisella korttipakalla. Suomessa pelataan pääasiassa täydellä pakalla, eikä pistetikkipelejä juuri harrasteta. Niiden parista löytyy kuitenkin myös se poikkeus pitkän pakan ylivaltaan: juuriltaan keskieurooppalaista marjapussia pelataan 32 kortin pakalla.

Tavallinen korttipakka jakaantuu neljään eri maahan: hertta, ruutu, pata ja risti. Kunkin maan sisällä on 13 korttia: usein ässä on näistä arvojärjestykseltään korkein, sitten kuningas, kuningatar, sotilas ja numerot laskevassa järjestyksessä. Mailla ei ole keskinäistä arvojärjestystä, ellei erikseen mainita.

Läheskään kaikkia pelejä ei pelata kaikilla 52 kortilla, vaan monissa peleissä käytetään niin sanottua lyhyempää pakkaa. Pakan lyhentämiseen on monia tapoja, mutta syyt ovat yleensä samat. Lyhyitä pakkoja käytetään eniten pistetikkipeleissä, joissa numerokortit ovat tavallisesti arvottomia, joten pelaajat ovat halunneet tiivistää peliä poistamalla turhat kortit ja vähentämällä arvottomia tikkejä. Peleissä, joissa lasketaan tikkejä, pidempi pakka toimii, koska yksikään tikki ei ole merkityksetön.

Kolminpelit ovat toinen syy lyhyellä pakalla pelaamiseen. 52 korttia ei mene tasan kolmelle: 36 korttia on parempi, 32 taipuu myös mainiosti: 10 korttia jokaiselle ja kahden kortin leski.

Neljällä pelaajalla 32 k...