Toukokuu

toukokuu

toukokuun 1.

Puoli yksi yöllä teekkari kailotti ovemme takana kännykkäänsä. Heräsin. Kävin sanomassa, että häipyisi. Mies ei ollut kotona. Hän oli pämppäämässä Jukan ja Matin kanssa. Kalle nukkui kuulosuojaimet päässä, koska naapurit juhlivat.

Olen kehno juhlija. Huono olo tulee pienestä määrästä. Lasillinen pari punaviiniä käy tai purkillinen keskikaljaa. Saan helposti meritaudin tai migreenin. Katselin illalla ikkunasta juhlimaan lähtijöitä. Ei tehnyt mieli mukaan.

Tänään olen bongaillut karanneita ilmapalloja. Muistan oman vihreän karkulaiseni. Olimme kuusikymmentäluvun alussa vanhempien kanssa käymässä talven jälkeen ensimmäistä kertaa mökillä. Kun astuin ulos autosta, taivas imaisi vappupalloni.

Ilma on kaunis ja hyinen. Mies potee krapulaa. On läheisyydenkaipuinen, eikä halua työntää nokkaansa ulos. Laitoin lounaaksi paistin ja muusia, turvallista juhlaruokaa. Kalle katsoo Mikki-elokuvaa ja lukee ahmien jo toista Harry Potteria. Hän selittää ääneen liian jännät kohdat. Juttelemme niistä ja lievennämme jännitystä. Huojennun, että huomenna on taas arki. Haluan nollata kiirettä, joka iskee päälle tuota pikaa.

Neljätoista vuotta sitten olimme odottaneet viikkoja lupaa, jotta saisimme haudata veljen. Hän oli kuollut Kanariansaarilla yllättäen 48-vuotiaana. Espanjalaiset olivat arvioineet kuolinsyyksi aivoverenvuodon, mutta suomalainen patologi oli eri mieltä. Veli menehtyi sydänkohtaukseen.

Ruumis lennätettiin kotimaahan sinkkiarkussa. Arkun päällä oli krusifiksi. Järnefeltin kehtolaulu nosti tuskan pintaan, vaikka olin ottanut rauhoittavaa ennen siunaustilaisuutta. Isäni itki pyörätuolissa ainoaa poikaansa.

Mies ei ollut arkunkantajana, koska häneltä oli jalkapöydän luita murtunut. Ohikulkija oli paiskannut hänet lattiaan. Hän tärähti voimalla Bengal Tiger Clubin korokkeelta. Istuin metrin päässä. Oli ihme, ettei mitään vakavampaa sattunut. Minun on yhä vaikea levollisin mielin odotella häntä baarista kotiin. Olen vuosien varrella yrittänyt rentouttaa ajatuksiani. Välillä onnistun. Usein odotus on purkautunut siihen, että itse heilun kuin Justiina kaulin kädessä vastaanottamassa uupunutta juhlijaa. Opittavaa on. Puolisoni on keski-ikäinen mies. Hänen juhlahalunsa ovat harvenneet eikä hän enää laita rockia soimaan täysillä saapuessaan kotiin.

toukokuun 2.

Tänään hoitelin asioita kaupungilla. Ostin allergialääkkeitä. Koko perhe potee koivun kukintaa. Sää ailahtelee. Äsken satoi räntää ja rakeita. Joimme päiväkahvit, sen kaikissa merkityksissä. Olo onkin rennompi.

Taivaanranta Viron suunnalla on savenkarvainen. Viron patsaskiistaa on selvitelty useita päiviä. Paljon muustahan on kyse kuin pelkästä muistomerkistä. Venäläiset haluavat itselleen huomiota ja kadotettua valtaa. Ehkä heitä lohdutti, kun löivät Suomen leijonat eilen MM-turnauksessa 5–4.

Kaupungilla oli vapun jälkiä. Vasen korvani on lukossa. Täytin veroilmoituksen. Helppo homma, koska en ole tienannut mitään. Elän siivellä. Yritän pitää kodin kunnossa. Siinä on epäkäytännölliselle jokapäiväinen haaste. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen saanut kotihommat rullaamaan, ettei kovin usein tarvitse arvostella. Sukat löytävät parinsa, kattila kantensa ja aterimet toisensa. Aina riittää kohennettavaa.

Veli eli isän varjossa, isän joka oli elänyt oman isänsä varjossa. Suku on pahin, veljellä oli tapana velmuilla minulle perhejuhlissa.

toukokuun 4.

Sataa. Suomenlinnan lauttaliikenne on tuplaantunut. Euroviisuja järjestetään suurella meuhkalla. Oikeastaan aika komeata. Huomenna pidetään koulussa siivoustalkoot. Sen jälkeen maalle haravoimaan pariksi päiväksi. Suurella vaivalla perustettu nurmikko pitää saada henkiin talven jäljiltä.

Mökkimme rakennettiin pari vuotta sitten. Tontti oli vanhaa hakkuualuetta, ja koneet olivat myllertäneet maaston vaikeakulkuiseksi. Miehen mielestä mökin ympärille oli saatava nurmikko. Tiesin pientä plänttiä hoitaneena, että siinä oli haastetta.

Saimme paikallisen maansiirtomiehen raivaamaan kannot, möykyt ja montut tasaiseksi. Kuorma-autolla tuotiin hiekkaa ja multaa. Projekti piti jakaa kahdelle kesälle, jottei koko asumus olisi mullitetun maan saartama puolta kesää. Lapset eivät olisi voineet leikkiä missään. Kastelussa olisi ollut urakkaa. Sitä siinä oli näinkin suunniteltuna. Emme tienneet, että edessä oli kaksi rutikuivaa kesää.

Aikanaan tuli maalta maanmuokkaajalta tekstiviesti, että nurmikko on kylvetty. Siemenseos oli juuri sopivaa jalkapallonurmeksi, siis kestävää. Seurasimme kaupungissa säätiedotuksia. Emme pääsisi muutamaan päivään kastelemaan kylvöstä. Kun sitten saavuimme mökille, oli heti ryhdyttävä toimeen. Porakaivo pelasti. Avustin kasteluletkun kiinnittämisessä hanaan. Liitäntä ei onnistunut. Suukappale ei mahtunut hanaan, joten liitin sen väliaikaisesti ilmastointiteipillä. Mies huusi mökin toiselta puolelta, että nyt tulee. Riemu loppui lyhyeen, koska vesisuihku ei yltänyt kuin osaan pölisevää multakenttää. Ilmastointiteippiliitos petti. Tunnelma oli kiihtynyt.

Emme olleet tajunneet, miten laaja kasteltava alue oli. Soitin rautakauppiaalle yhdeksän kilometrin päähän ja kerroin pulmamme. Hän lähti oitis apuun ja ilmestyi tarpeeksi pitkän letkun kanssa, mutta liitinosa oli edelleen väärä. Hän kävi vielä kerran, ja kastelulaitteisto saatiin toimimaan. Mies halusi itse kastella maitaan, joten tyydyimme katselemaan. Kalle sai toki välillä terassilta suihkuttaa. Mies omi nurmikon vaalimisen itselleen. En jaellut neuvoja, vaikka mieli teki.

Kului pari viikkoa. Juhannusviikolla multa vihersi jo hieman. Säännöllinen kastelu palkittiin. Koska kaivon pumpun paine vaihteli, sadettajan suihku kasteli mökin ikkunoita täplittäen ne himmeiksi. Kaivon vesi sisältää paljon rautaa ja mangaania. Huomautin tästä haitasta. Mies ei aikonut muuttaa sadettajan tarkasti mietittyjä paikkoja.

Kun viime kesänä kylvettiin toinen puoli nurmikkoa, sitä jouduttiin kastelemaan toista kuukautta ennen kuin iti. Päivittäinen kastelurumba kesti seitsemisen tuntia. Sadettajaa siirrettiin paikasta toiseen. Emme voineet kastella vain iltaisin, mistä maa pitää, vaan paahteesta huolimatta oli ryhdyttävä jo lounaan jälkeen hommiin. Urakkansa lomassa mies katsoi kuulokkeet päässä jalkapalloilun MM-turnausta. Saksalaiset nurmikentät näyttivät ylellisiltä. Ajastin pärähti, kun sadettajan paikkaa piti käydä vaihtamassa. Turhaan katse etsi taivaalta sadepilviä.

Ensimmäisenä kesänä mies käväisi Berliinissä, ja minun oli pakko ajaa uusi nurmikko ensi kertaa. Ruohonleikkuri oli perinteinen käsikäyttöinen, koska halusimme säästää sähköä ja ottaa homman kuntoilemisen kannalta. Itkien ja irvistellen puskin laitetta sitkaan nurmen läpi niin, että lantio tuli mustelmille. Miehen soittaessa suuresta maailmasta ennustin hänenkin huomaavan, että nurmikon hoito olisi tällä laitteella aika työlästä. Hän epäili, mutta hankki sitten sähkökäyttöisen leikkurin työnnettyään hetken perinteistä. Kerran hän on kolauttanut kiveen, ja vääntynyt terä käänsi möyrien maata. Onneksi varaosia on saatavilla.

Pakenemme leikkurin melua sisätiloihin. Katson lieden äärestä syrjäsilmällä, miten työ pihalla sujuu. DDR-logolla varustettu sininen lippalakki päässään mies näyttää lomalaiselta, mutta pian naama alkaa punoittaa, T-paita kastuu ja paarmaparvi villiintyy. Silloin tiedän, että iso mukillinen raikasta lähdevettä kannattaa kiikuttaa terassille.

Alkajaisiksi raivasimme yhdessä ryteikköiseen rantaan aukon. Ranta oli ollut aikojen alusta koskematon. Ruosteinen säilykepurkki vain kertoi jonkun käyneen siellä joskus retkeilemässä. Halusimme päästä omasta rannasta uimaan, mutta pohja oli upottavaa liejua ja sankka järviruoikko oli vallannut poukaman. Mies niitti sitä ja alkoi rahdata rannasta mutaa kottikärryillä. Kutsuimme möhnää mammutinpaskaksi. Urakka oli loputon. Tuuli kuljetti aina uutta möhnää rantaviivaan. Rantaan laitettiin toissa talvena suojakangas ja sen päälle hiekka. Paikalliset miehet rakensivat puulaiturin, jonka lumoavaa tervan tuoksua nuuhkin.

Istuskelen kesäisin maitokahvia siemaillen terassin portailla. Onnellisena katson, kun perhe pelaa futista tai sulkista nurtsilla, joka vaatii niin paljon, mutta on ilo silmälle ja jalkapohjalle. Kun ilta-aurinko taittaa säteensä vastaleikatulle viheriölle, mies ihailee aikaansaannostaan. Mielessä väikkyy jo seuraava haaste. Hän haluaa istuttaa puun.

toukokuun 5.

Menneenä talvena vietimme lumettoman tammikuun alun mökillä ja olin tapani mukaan yöllä jääkaapilla syömässä lenkkiä, kun katsoin ulos kuutamoiseen yöhön. Vihreällä nurmella jökötti kaksi valkoista hahmoa. Lahdella asusteleva joutsenpari? Avasin ulko-oven ja kaksi metsäjänistä loikki talvipuvuissaan pois. Ilmastonmuutos synnyttää surrealistisia näkyjä.

Syksyisin isoisäni Vati kävi Teiskossa jänismetsällä. Isä ei pystynyt ampumaan eläimiä. Hän oli ollut kerran mukana. Eirassa suomenajokoira Kuti raapi isovanhempien ulko-oven syville naarmuille.

toukokuun 7.

Hulluna vuonna 1968 maailmalla ja minulla alkoi murrosikä. Siskoni sai tyttären keväällä ja isoisäni Vati kuoli saman vuoden syksynä. En mennyt hänen hautajaisiinsa, koska kuolema kammotti minua.

toukokuun 8.

Olin lykännyt vanhojen valokuvien läpikäyntiä vuosia. Kuvia oli kerty...