Kauko

Aavistin että aamulla minua taas viedään.

Laalaalalaa.

Ilma oli maailman suurin vaikea esine ympärillä.

Huusin koko illan. Vaatteet vinkuivat.

Ne liittoutuivat ilman kanssa minua vastaan.

Laulu tulee ihmisestä kuin kukka ruukunsuusta.

Mauri ja Mikko ilmeilivät.

Ne olivat nyt niin vanhoja että mielestään ne tietävät.

Kun juo vettä kastelee kukkaa.

Minä sain kakkua kun ne täyttivät kahdeksan.

Ne ilmeilivät ilmeitä joita minä teen.

Ilme asetellaan naamalle erikseen.

Illalla on viisi tuntia jos laskee kuudesta lähtien.

Sitten ilta muuttuu yöksi.

Minulle ilmeiltiin kymmenen tuntia koska ne on kaksonen.

Jos ne kasvavat isoiksi niin niitä ei erota toisistaan muuten mutta toisen viiksenkärjet kääntyvät ylös mutta toisen viiksenkärjet ei.

Velipoika suuttui kerran.

On se suuttunut muulloin myös.

Se kirkastui kun sen työkaveri sanoi että se tekee kaksoisvirheitä matsissa kanssa.

Se pelaa myös sitä että lyödään kepillä värikästä painavaa palloa pöydällä joka on kuin nurmi.

Pallo humpsahtaa pussiin ja menee salaista käytävää pitkin toiseen päähän pöytää.

Pöydällä on pää mutta tyhmä se on.

Työkaveri haisi silloin viinalle.

Minulle ei anneta viinaa vaikka kaikille muille annetaan.

Maurille ja Mikolle ei vielä anneta koska ne on kaksonen.

Tuon paskan vielä jos tänne tuot, Kaisa sanoi.

Paska on paha sana.

Kaisa sanoo sen koska Kaisa on paska. Kaisa on myös Maurin ja Mikon äiti.

Minun äiti ei sano pahaa sanaa.

Minun äiti asuu kiven alla ja kiveen on kirjoitettu sen nimi koska kivi on ruohoon nukkuneitten postilaatikko.

Ne postia saa mutta kukkia.

Äiti on juhlinut eilen niin myöhään ettei se nouse koskaan ylös.

Tenniksessä tehdään kaksoisvirheitä.

Velipoika pelaa sitä joskus muttei kotona.

Kotona se lyö kepillä kellarissa värikkäitä palloja, humps.

Myös pingistä se pelaa jos pöytä on ehjä.

Vaatteet olivat illalla vastaan. Kaisa sanoi ettei niissä ole vikaa vaan pitäjässä.

Ne vinkuivat.

Kaisa sanoi että lakkaavat vinkumasta kun veljes tulee kotiin. Minä huusin että Kaisa on paska.

Niin iso että kippiauto tarvitaan.

Kaisa haukkui.

Laitoin kädet korville ja huusin niin kauan että tuli hiljaista.

Kun otin kädet korvista ne olivat kuumat ja punaiset.

Hetken päästä niistä työntyi pitkä sormi joka poimi äänen kauempaa kuin ennen.

Ihan pienen kuiskauksenkin sormi etsi ja poimi.

Mauri ja Mikko työnsivät sormen korvaansa ja pyörittelivät silmiään.

Kun Kaisa näki ne lopettivat.

Ne tekevät sen väärin.

Kun tekee väärin niin ei kuule ei ollenkaan.

Nukuin kun veli tuli. Oli pimeää.

En nukkunut oikeasti mutta ei ollut oikeasti pimeäkään vaan kesäpimeä.

Leikisti nukutaan että kun ovi narahtaa niin käännetään kylkeä ja maiskutetaan suuta.

Keksityn mansikan jäljiltä.

Tein niin.

Tein niin uudestaan että ne varmasti kuulee.

Nukkuu se, velipoika sanoi.

Huusi koko illan, Kaisa sanoi.

Ottiko se pastillit, velipoika kysyi.

Mie en sen suuta rupea penkomaan, älä luule, Kaisa sanoi.

Varmana laittoi Kaisa kädet puuskaan kun sen sanoi. Se laittaa aina ja katsoo velipoikaa pää kallellaan vaikka niska ei ole kipeä.

Yksi hiihtäjä hiihtää niin mäet ylös.

Se näyttää ihan rauhalliselta, velipoika sanoi.

Paskat, Kaisa sanoi, se näyttelee. Se puuskahti.

Pomppasin ylös ja melkein huusin etten näyttele.

Ne olivat kuitenkin laittaneet oven kiinni.

Se menee kuin suu kiinni. Mitään ei kuulu.

Nousin seisomaan sängylle.

Kurkotin pään kiinni aukkoon korkealle seinässä. Siitä tuulee pimeää.

Tuulen seasta kuulen puhetta. Tuulella on miten monta ääntä vaan mutta ihmisillä yksi.

Siitä ne tuntee.

Velipoika halusi voileipää.

Sitä saa jääkaapista, Kaisa sanoi.

No voi vittu, velipoika sanoi.

Mie en rupea sen kanssa pelleilemään, Kaisa sanoi.

Onko siitä niin iso vaiva, velipoika sanoi.

Tietäisit vaan, Kaisa sanoi.

Lauantaimakkara on hävinnyt, velipoika sanoi.

Piät siitä sitten huolen, Kaisa sanoi.

Enkö oo pitänyt, velipoika sanoi.

Pojat söi, Kaisa sanoi.

Enkö oo pitänyt, perkele, firman asioitten päälle, velipoika sanoi.

Paskat olet, mie olen, Kaisa sanoi.

Se alkoi itkeä vaikka itkuvettä puuttui.

Itku sai reiästä tulevan tuulen aaltoilemaan.

Ala vielä parkua, velipoika sanoi. Se ei muuta makkaraa syö.

Märise, märise, velipoika sanoi.

Se huusi kuin minä muttei yhtä pitkään.

Se kyllästyy helposti huutamiseen.

Kaisa itki lisää ja nyt veden kanssa. Sen saattoi melkein nähdä vaikka seinien läpi ei näe.

Asioita on maailmassa paljon ja osa kummallisia.

Se sanoi ettei tiedä mitä tekee jos minä jään huusholliin.

Huusholli on koti.

Menet Gunnarille, Gunnar lohduttaa, velipoika sanoi.

Kaisa yltyi.

Se ei välittänyt että kaksonen saattaa herätä. Yleensä se välittää.

Vieläkö se siitä, Kaisa sanoi.

Siitä oli tosi vaikea saada selvää kun se niiskutti kuin nuhaa.

Vielä, velipoika sanoi.

Ne mököttivät.

Velipoika paiskoi jääkaapin ovea.

On kauhean vaikea saada sitä pamahtamaan.

Ne mököttivät lisää.

Velipoika aukaisi taas jääkaapin oven mutta ei paiskannut kiinni enää.

Kamala kun itkettää, Kaisa sanoi.

Noh noh tamma, velipoika sanoi.

Älä, Kaisa sanoi.

Noh noh, velipoika sanoi.

Tamma on naishevonen.

Joskus hevosen harja on kuin Kaisan tukka.

Aina sinunkin pittää, Kaisa sanoi.

Reissussa melkeen viikon, velipoika sanoi.

Höh, Kaisa sanoi.

Vikajärvellä vaihdoin väärästä kepistä vaihdetta, velipoika sanoi.

Höh, Kaisa sanoi.

Sullahan on kivinännit, velipoika sanoi.

Höh, oot sie, Kaisa sanoi.

Maiskahteli kun ne imivät toistensa päätä.

Odotin hetken.

Ne lähtivät keittiöstä pois. Kaisa nauroi kuin videolla.

Pierua se jauhaa.

Itkee ja nauraa.

Odotin taas koska tiesin odottaa.

Avasin oven. Se ei narissut.

Jos se olisi ollut ihminen se olisi ollut tyytyväinen.

Tekee hankalaksi nukkua jos ovi ei narise.

Ei tiedä koska kääntää kylkeä ja koska massuttaa suuta.

Kävelin velipojan ja Kaisan huoneen ovelle. Katsoin avaimenreiästä.

Kaisa imi veljen kikkeliä joka oli noussut katselemaan ympärilleen.

Odotin hetken.

Sänky huokaili.

Tiesin että velipoika menee Kaisan päälle ja laittaa kikkelin vaikka se on paha sana Kaisan avaimenreikään.

Työnsin oven vähän raolleen.

Se ei ollut lukossa.

Ne oli niin toisissaan kiinni ettei niillä riittänyt kättä laittamaan sitä lukkoon.

Velipoika nytkytteli Kaisan päällä.

Kaisa oli tehnyt jaloista solmun veljen ympäri.

Lopuksi se aukaisi sen aina.

Tiesin ettei saa huutaa.

Kerran huusin kun näin solmun ja velipojan porskuttavan ensimmäistä kertaa.

Velipoika hyppäsi silloin pystyyn ja löi minua.

Kaisa huusi enemmän kuin minä huudan.

Velipoika löi toisen kerran kun minä vaan katselin Kaisan tissejä.

Ne tuijottivat minua.

Ööööhh, velipoika sanoi ja lysähti.

Näkymätön varas vei siltä selkärangan.

Härkäjätkä, Kaisa kuiskasi ja läiskytteli velipojan hikistä selkää.

Menin minun huoneeseen.

Kikkeli oli kaulinkova.

En syö niitä pastilleja jotka katkaisevat kikkelin. Hinkkasin nopeasti.

Se sylkäisi kuin vihassa.

Nousin ja pyyhin kikkelin verhoon.

Kaisa on raakkunut ettei lakanaa saa lälliin sotkea.

Verho oli koppuralla.

Panin pään seinän aukkoon.

Kikkelin päästä tipahti pieni pisara lakanalle.

Korvasta lähti pitkä ohut sormi putkea pitkin keittiöön.

Ne polttivat tupakkaa siellä.

Kaisa ei halua että sänkyhuone haisee tupakalle.

Lasit kilisivät.

Ne joivat kaljaa tai viinaa keittiössä.

Minulle sitä ei anneta.

Velipoika on sanonut ettei se sovi pastillien kanssa.

Mutta minä en syö pastilleja.

Sitä ei saa ääneen sanoa koska ne eivät ole niitä pastilleja joita paloaseman kioskista myydään.

Se on niin kumma, Kaisa sanoi.

Miten, velipoika sanoi.

Se yhtenä päivänä vastasi puhelimeen ja jutteli pitkät pätkät, Kaisa sanoi.

Mitä siinä nyt on, velipoika sanoi.

Se oli sinun puhelu, Kaisa sanoi.

Ei se osaa, velipoika sanoi.

Työasioita vielä, Kaisa sanoi.

Ei, velipoika sanoi.

Se päästi kaulapaukun.

Yks vaan röhkii, Kaisa sanoi.

Noh, velipoika sanoi.

Sillä on ihan sun ääni puhelimessa, Kaisa sanoi.

Mie sain kaksi kilometriä lattialistaa viime viikolla, velipoika sanoi.

Missä sulla niin iso urakka on, Kaisa kysyi.

Ei missään tietenkään, velipoika sanoi.

Mie pelekään, Kaisa sanoi.

Mitä, velipoika sanoi.

Jos se tekee jotain pojille, Kaisa sanoi.

Ei oo koskaan tehnyt, velipoika sanoi.

Jos, Kaisa sanoi.

Onko se ollut levoton, velipoika kysyi.

Näkisit vaan, Kaisa sanoi.

Se selitti että sitä ellotti kun aikuinen mies katsoi sitä joskus niin että vilu viiletti iholla.

Ei kai, velipoika sanoi.

Kyllä nainen sen tietää, Kaisa sanoi.

Se oli valetta koska Kaisa on paska eikä kaunis.

Niin mutta mikä mies se on, velipoika sanoi.

Iso korsto, Kaisa sanoi.

Niin mutta mihin siitä on naisen kanssa, velipoika sanoi.

Sie et pese sen lakanoita, Kaisa sanoi.

Ei se oo koskaan naisen kanssa ollu, velipoika sanoi.

Mistä sie sen tiiät, Kaisa sanoi.

Kai mie nyt tiiän, velipoika sanoi.

Silti, Kaisa sanoi.

Ei se oo mie...