Kansi

Etusivu

Markku Envall

Maailma aina mukana

Aforistiset teokset

Werner Söderström Osakeyhtiö

Helsinki

Tekijänoikeudet

ISBN 978-951-0-37408-5

© Markku Envall

Versio 1.1

Werner Söderström Osakeyhtiö 2010

Rakeita

1

Profeetta vaatii uskollisuutta kuin mustasukkainen rakastaja: vaatii rakastamaan, kieltää rakastumasta.

Hänen kuoltuaan jäävät oppi ja sen valvojat, papit ja byrokraatit.

Kun opiskelet oppia, sinulta vaaditaan avoimuutta ulkoa tuleville vaikutteille.

Opittuasi oppi vaatii sinua sulkemaan mielesi.

Yksi oppi vapauttaa toisen kahleista. Siksi vapaa on vain se, joka ei lakkaa oppimasta.

Menestys taiteessa vaatii edellisen sukupolven vastaista hyökkäystä. Tieteessä se vaatii edellisen sukupolven myötäilyä.

Tiede syntyy oivalluksena, elää instituutiona, kuolee rituaalina.

Taiteilijat ovat ihmisryhmä, joka pitää paitsi sallittuna myös pakollisena keskustella työstä vapaa-aikana.

Vailla työn kainalosauvaa he ovat rampoja. He eivät voi heittää sitä pois

niin kuin porvarit, jotka tekevät työtä vain rikastuakseen.

On tautologia arvostella lukeneistoa. Tarvitaan lukevisto.

Sivistyneistö elää diasporassa.

Taide on elämän tisle.

Hän rakasti Bachia tulevaisuuden musiikkina. Bach oli ainoa varma asia, jonka hän siitä tiesi.

Ennen taide oli siloista, esineet karheita. Nyt päinvastoin.

Mitä puhtaammaksi äänentoisto on tullut, sitä karkeampia ääniä toistetaan.

Taide on elämän lisä tai korvike, mutta entisten aikojen taide kuvitellaan niiden elämäksi,

kun sitä elämää, jonka lisä se oli, ei enää ole. Renessanssi.

Kun oman ajan taide näkyy kokonaan, menneen ajan taiteesta vain paras osa, mennyt aika tuntuu aina nykyistä paremmalta.

Älykkö, joka ei seuraa omaa aikaansa, on yhtä pelottava kuin älykkö, joka seuraa vain omaa aikaansa.

He luulevat kritiikkiä kyvyksi torjua. Taide on heille yritys hämätä.

He eivät lankea hämäykseen, kriittiset, he paljastavat sen.

Kritiikki on kyky ymmärtää. Kun se näyttää torjuvan, se vain ymmärtää enemmän.

Joka ymmärtää, hymyilee.

Virkamies piti päivällistä sitä parempana, mitä kiinnostavampaa muistiota sen aikana luki.

Kriitikko, vaarassa tehdä päinvastoin: pitää teosta sitä parempana, mitä parempi olo hänellä sattuu olemaan.

Jos kirjailijan suhde yleisöön on eroottinen, hänen vihansa kriitikkoa kohtaan on ymmärrettävä. Kriitikko on hänen lemmenkohtauksensa tirkistelijä.

Enemmänkin: neuvojen antaja. Ole syvällisempi – työnnä syvemmälle.

Kriitikko vihaa taiteilijaa samasta syystä kuin taiteilija porvaria. Oma ammatti on vain vihatun varassa mahdollinen.

Koska kirjallinen teos käsittelee koko maailmaa, kritiikin on tehtävä samoin.

Se on maailmanpuheen kommentaari. Siksi vaikea.

Kriitikko pitää työnsä varjopuolena moitteiden herättämää vihaa. Hän yrittää välttää sen kiitoksilla,

jotka herättävät vielä suurempaa vihaa. Niissä joihin ne eivät kohdistu.

Ja niissä joiden mielestä ne kohdistuvat väärin.

2

Ei voi rakastaa ihmistä, jossa ei ole surua.

Ei ole olemassa kauneutta ilman surua. Ellei muusta niin siitä, että se katoaa.

Ei voi rakastaa ihmistä, joka ei tunnusta suruaan.

Sitä rakastaa, joka häikäilemättä katsoo suruaan silmiin.

Voi rakastaa vain vaikeaa ihmistä, helppoa ei osaa. Mahdotonta ihmistä rakastaa mahdottomimmin.

Hänen toivottomuuttaan. Sitä ettei ole toivoakaan häntä saada.

Sitä haluaa vähiten, jonka varmimmin tietää saavansa. Sen verran vaikeutta haluaa voittonsa eteen.

Joka rakastaa vähemmän, asettaa ehdot. Enemmän rakastava haluaa jatkaa millä ehdoilla hyvänsä,

orja, sillä vain orja voi haluta jotain niin ehdottomasti.

Luonnon armeliaisuudesta hän on sokea asemansa nöyryyttävyydelle, minkä hän näkee vasta sen mentyä ohi.

Merkitsee aina myös häpeää muistaa olleensa rakastunut.

Mitä alempana rakastava on, sitä korkeammalle hän itsensä kuvittelee.

Sanot rakastavasi toista. Lausut oman tuomiosi.

Jos haluat vapaaksi, rakasta.

Josta haluat rajattoman vapaaksi, sitä rakasta rajattomasti.

Rakkaus on sekä sidottujen että vapaiden aarre, mutta eri rakkaus.

Rakkaus antaa toisen olla, antaa toiselle tilaa.

Rakkaus haluaa toisen pysyvän toisena ja tulevan täydeksi toisekseen.

Sille jota et tunne voit tehdä oikeutta vain antamalla hänelle niin paljon tilaa,

että mitä tahansa hänessä onkin, hän mahtuu siihen.

Rakkauden voima näkyy siinä, että se yhdistää ihmiset, joilla ei ole muuta yhteistä.

Maailman tarjottimella ei ole toista ihmistä enempää.

Pitää muita päämääriä on epäjumalanpalvelusta.

Rauha, toinen ihminen.

Rakkaus on voima, joka kärkkyy mahdollisuuksia toteuttaa itseään.

Muutaman sopivan ominaisuuden nähtyään se leimahtaa.

Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan pelko.

Nainen hoitaa itseään miestä varten, joka ei sitä huomaa.

Ei muita naisia varten, mutta he sen huomaavat.

Mies ei hoida itseään, ja sen nainen huomaa.

Nainen ei kunnioita miestä, joka ei ole empaattinen ja hienotunteinen.

Vielä vähemmän hän kunnioittaa miestä, joka on vain empaattinen ja hienotunteinen.

Kielen omituisuuksiin kuuluu, että kun nainen haluaa olla mies, hän kutsuu itseään feministiksi.

»Miehet on luotu sotilaiksi, naiset viihdyttämään sotilaita» (Nietzsche)

maailmassa jossa on vain kahdenlaisia rakennuksia: kasarmeja ja bordelleja.

Hän etsi kosketusta toiseen puhumalla, näkemättä sanassa metaforaa.

Maailmantuhossa ainoa lohdutus, että rakasti.

Onni on rakastaa välttämätöntä, vaikka se olisi Pommi.

Rakkaus ja viha: sisäkkäiset verkkokalvot, joille maailma heijastuu.

On lyhytnäköistä rakastaa itseään. Kuolee.

Kaukonäköinen rakastaa maailmaa. Se jää.

Lähetä rakkaus matkaan. Se etenee ikuisesti kuin valonsäde. Vaikka et tiedä, minne.

Rakkaus maailmaan aina siihen saakka kun maailma tuhoaa.

Kun se tuhoaa, pois maailmasta.

Joka on elämän ytimessä, se voi torjua maailman.

Saakoot tähdet rakkautesi. Ne jäävät.

Järjettömyys on halpa hinta ilosta. Ilo eikä järki on organismin päämäärä.

Vain järjetön ilo on enää mahdollinen. Joka muuta uskoo, se ei ole järjissään.

Sanotaan että rakkaus kuolee, mutta tämä on vain eufemismi sille, että ihminen kuolee.

Niin kuin sanotaan kuivuneesta puusta, että se menetti lehtensä, ei että se menetti henkensä.

Jatkuvuutta etsitään uskosta ja lapsesta.

Myös elämän päättymiselle on kaksi astetta. Lievempi niistä on lapsettomuus.

Lapsi syntyy energian ylimäärästä.

Älä hanki lasta halusta saada se. Hanki lapsi halusta saada sille vanhempi.

Äiti rakasti lastaan, että siitä tulisi hyvä. Isä, jos se oli hyvä.

Ei ole olemassa hirveämpää valtaa kuin äidin valta lapseen. Hänellä on kaikki, mitä lapsi tarvitsee elääkseen,

ja hän voi ottaa sen pois.

Huonoista vanhemmista on otettava irti rakkauden viimeinenkin pisara.

Ne kaluaa lopulta kuin nälkäinen koira vanhat luut.

Vanhempien tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomiksi.

Voit kutsua lapsen elämän varastoista. Varustaa sen, lähettää matkaan.

Hän ei ole sinun, sinä olet hänen.

3

Itsetuhon yllyke, ja sitä vastassa käsky elää niin kauan kuin hengittää.

Roomalainen murhautti itsensä orjallaan. Orja teki likaiset työt.

Meidän aikamme menetelmä on teollinen ja kollektiivinen. Sota, suuri keskinäinen eutanasia.

Itsemurhaajan ällistyttävin ominaisuus on kärsimättömyys: hän näkee vaivaa saadakseen jotakin,

mikä tulee itsestään.

Pelkuri valitsee hitaan, osittaisen itsetuhon. Sen muodot ovat

apatia, kyynisyys, laiskuus, juoppous, epätoivo.

Niissä toteutuu kaksinkertainen pelkuruus. Niin elämän kuin kuoleman pelko.

Tyhjyydestä ja murheesta valitse murhe. Tyhjyys valitsee itse itsensä.

Varjele naiiviuttasi niin kuin innostusta, nuoruutta ja hurmiota: raivoisasti.

Ei ole pelkoa, etteivät ne kuluisi loppuun.

Ettet lopulta saisi apatian ja kyynisyyden täyttä, tappavaa annosta.

Lykurgos kielsi ensimmäisessä pykälässä kirjoittamasta lakejaan muistiin.

Hän tiesi käyttää ainoaa keinoa, jolla voi estää juridiikan synnyn.

Sokrates ja Jeesus eivät kirjoittaneet opetuksiaan, mutta eivät kieltäneet muita sitä tekemästä.

Toisen kommentaarina syntyi hyllykilometri filosofiaa, toisen teologiaa.

Sunnuntailapsessa on arvoituksellisinta, miksi häneltä ei oteta mitään pois.

Ihmiseltä otetaan pois se, mitä hänellä on. Ei muuta.

Tämä on looginen totuus, mutta kohtalona se on empiirinen.

Muuta häneltä ei voi ottaa. Hän jää. Job.

Lammasmainen ihminen suututtaa muita. Ensiksi analogian kautta: kauhistus

jos minä olisin kuin hän.

Toiseksi ihmisyyden takia: eikö hän anna itselleen suurempaa arvoa.

Kolmanneksi käytännölliseltä kannalta: millainen taakka hänestä vielä tulee,

ellei hän ala pitää itsestään parempaa huolta.

Neljänneksi odotusten toteutumisen pelon takia: jos hän antaa kohdella itseään noin

nyt, miten häntä vielä tullaankaan kohtelemaan.

Kun toinen sanoo olevansa paha, ja sinä et usko häntä, olet väärässä.

Joka sen itsestään sanoo, valitsee sen ja tyytyy siihen.

Jos väittelet toisen pahuutta vastaan, häviät. Et sanoissa vaan elämässä.

On liian helppo todistaa pahuutensa.

Pois metafysiikka. Hyvä elämä on hyvien hetkien sarja.

Kun koet jotakin, älä etsi sen takaa sääntöä ja yritä noudattaa sitä.

Anna kokemusten virrata, älä ahda niitä sääntöjen lokeroihin.

Murtaudu ulos vankilasta, joka hetki.

Maailma on täynnä kultaisia häkkejä. Sinut yritetään saada itse menemään niihin,

niin kuin...