I

Suolaa lumeen

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta. Millä minä sen autotallin edustan lapioin, kun lonkka kolisee. Naapuripitäjään on avattu uusi pankkikonttori, siellä pitäisi olla yhdeltätoista, mutta ehdinkö? Kyllä en.

Pankin vakavaraisuuden tietää kahvista ja avajaispullan laadusta. Jos on vanhaa pullaa ilman raesokeria niin semmosen pankin rahoitusta epäilee heti. Jos taas tarjoillaan täytekakkua ja kahvin kanssa kermaa niin tuhlailuun kaatuu sellainen konttori. Tietää, että nyt on nuoret miehet tekemässä hölmöjä päätöksiä. Minun rahojani saa säilyttää ja lisätä semmonen konttori, missä kahvi tehdään Mokkamasterilla, on punasta maitoa ja uunituoretta pitkoa. Jos vielä löytyy suolasta, karjalanpiirakoita taikka pataa, niin saatan avata metsärahoille toisenkin tilin.

Olisin pyytänyt Yrjänältä kyydin, mutta Yrjänä on kuollut. Me olimme parhaita ystäviä vuodesta neljäkymmentäkuusi eikä ole väärin miettiä onko minulla muita ystäviä. Kyllä ei ole kun ei ollut tarvis. Oli Yrjänä ja oli emäntä, joka asuu nyt Kuusikodissa eikä hän sieltä enää takaisin pääse. Tämmönenhän tämä elämä on, kaikenlaisia vaiheita tuppaa vaikkei pyydä.

Ainoalla ystävälläni Yrjänällä oli laajentuma keuhkoissa, mutta vielä laajempi oli miehen sydän. Minä olen ahtaampi ihminen, tykkään enemmän valittaa.

Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu niin saattavat mennä suonet tukkoon, saattaa sydän leikata kiinni. Hän halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaatteja ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin.

Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen ollut kaikki arvot kohdallaan? Kyllä ovat. Kolmetoista vuotta purin sydäntäni emännälle ja Yrjänälle, mutta nyt on kirjoitettava yleisönosastoille. Puhun ensin nauhurille ja siitä siirrän paperille.

Kävin katselemassa ikkunasta jos aurinko sulattaisi lumet, mutta siinä pysyivät. Ensin ei tule lunta kahteenkymmeneen vuoteen, pennut unohtavat mitä on hiihtäminen ja putkien jäätyminen taikka lumisota. Ja juuri kun alkoi tottumaan harmaisiin puihin ja sateeseen, niin lyö talven takaisin.

Soitin pojalle tulisiko kaivamaan autotallin edustan auki, mutta väitti asuvansa kaukana. Ei kolme ja puolisataa kilometriä tänä päivänä ole kaukana, se on kahdessa tunnissa selvä ja koko matkan voi kuunnella radiosta Pällin Erkkiä, Mattilan Iiristä taikka tätä nuorta miestä, Holopais-Heikkiä. Poika ehdotti soittamaan jonkun palkollisen kaivamaan lumet poijjes. Kyllä ei sellaiseen mies tietenkään taivu. Poika kehotti ottamaan taksin. Kyllä tulee kalliiksi ilmaiset avajaiskahvit, jos mersun takapenkillä kuljetaan. Minkä teet, et mitään tee.

Ps. Tilasin marketista kotiinkuljetuksena lavallisen suolaa. Sillä ne pitävät autotiet auki, kai sillä yksi autotallin edusta saadaan auki ja saatiinkin. Mutta sehän tässä oli, etten muistanut että olin jättänyt Foordin illalla kadunvarteen.

Rintaruokinta

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kävin marketissa. Minä harvemmin niissä käyn, myyvät nahistunutta lohta ja kaikkea on pakko ostaa perhemäärä, vaikka kymmenesosa riittäisi.

No, eilen kuitenkin hain kaksi purkkia piimää, koska se on ainoa marketti näillä seuduilla, mihin maitotuotteet tulevat Keski-Suomen meijeriltä. Muut myyvät kaupunkilaisten ja virolaisten lehmien maidosta tehtyä tavaraa ja kyllä on kuulkaa erimakuista. Ihan on pahaa.

Kaupassa käynnin jälkeen istuin sinne aulaan ja otin termoksestani kupillisen. Siinä on kävelykatu vastapäätä ja mitä kaikkea voi ihminen nähdä muutamassa minuutissa. Minun isäni ei varmasti nähnyt koko elämänsä aikana yhtä montaa ja kummaa ihmistä kuin siinä joutui todistamaan lopun ajan asioita. Ensimmäiseksi vastapäisessä kahvilassa istui nuori äiti, joka antoi lapselleen tissiä. Kaikkien nähden ja oikein puristeli.

Tiedän minä mitä tästä sanotaan. Sanotaan että on luonnollista.

Siinähän se on, kun ihmiskunta on yrittänyt joitakin tuhansia vuosia päästä irti sellaisista välittömän luonnollisista puuhista kuten ulkosalle kakkimisesta ja verikostosta, että mitenkä se on tämän imettämisen kanssa? Tuli kiire mennä kotiin seisoskelemaan mieluummin vaikka autotallissa.

En ehtinyt, kun imettäjän vieressä yksi ihminen puheskeli näkymättömille ja sitä sitten vartiomies kuljetti pihaan. Kyllä en tiedä onko sellainenkaan oikein. Minun nuoruudessani kylillä oli aina yksi taikka kolme pölöpäätä ja niille keksittiin joku aputyö ja annettiin lautanen eteen. Semmonen mielenterveyshoito on heti halpaa ja hyvää. Yksi niistä oppi lukemaankin, Nisu-Hanski.

Minun tuli kaikesta katsomisesta jano. Kävin pyytämässä kahvilasta lasillisen vettä, mutta siitä olisi pitänyt maksaa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minä olen sen jo kerran veroillani maksanut. Se on kuulkaa ihan sama sijaitseeko hana kaupan tiskin takana vai minun keittiössä. Se on verovettä, se on kansalaisoikeus. Se on sosiaalidemokratian hyviä puolia justiinsa niin kuin meidän terveyskeskuksen mukavin lääkäri, tämä Ilmari Kivinkinen.

Kun pääsin kotiin, soitin pojalle. Hänen mielestään minulla on riittävästi rahaa maksaa yhdestä vesimukista. Jouduin kiristämään niin löysiä puheita. Miksi minulla on riittävästi rahaa ja hänellä ei? Juuri siksi, että minä en maksa vesimukista. En maksa ikinä mistään turhasta. Suurinta valehtelua ja vastuuttomuutta on tämä metakka, että pitäisi tuhlata rahaa että talous pysyisi hyvänä. Kyllä ei ole vaikeaa katsoa tiliotetta ja miettiä onko enemmän rahaa kun sitä jättää käyttämättä vai onko enemmän rahaa kun panee kaiken haisemaan niin kuin huvipurren omistajat.

Alennusmyynti on rikkauden alku. Ostamatta jättäminen on minunkin poikani perinnön kulmakivi. Vaikka kyllä vähäsen korpeaa jättää mitään näille, keillä on pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia, eivätkä pahoita mieltään mistään.

Ps. Tein listaa missä saa imettää, koska haluan tulla hiukan vastaan. Uimarannalla saa, nimittäin siellä kuljetaan muutenkin melkein alasti, enkä minä käy siellä koskaan. Navetassa saa, se on imettämisen paikka. Ja jos on yli kaksikymmentäviisi astetta elikkä helle.

Jono

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kävin uusimassa reseptin. On kaksi jonoa, toiseen painetaan numerolappu koneesta ja toisessa jonotetaan sen mukaan, kun on jonoon tultu. Minä ymmärsin tämän silloin kun jonotuslaput tulivat, ennen juhannusta seitsemänkymmentäkuusi.

Mikä siinä on niin vaikeaa? Minkä takia tullaan väärään jonoon, painellaan niitä nappuloita niin kuin se olisi joku hedelmäpeli? Vaaditaan nopeampaa palvelua, koska itsellä on kiire niin kuin muilla ei olisi. Se on jokaisella tässä maailmassa oma aikansa ja paikkansa ja vuoronsa ja haluatteko tietää mitä kiilaamisesta syntyy? Haluatte te, anarkismi siitä syntyy. Nimittäin ne kommunistitkin osasivat jonottaa, vaikka muuten tekivät kaiken väärin, varsinkin talot. Oltiin kerran Yrjänän kanssa Leningradissa ja nehän laittoivat vain tiiltä tiilen perään, ei mitään eristeitä eikä perustuksia.

Eikä se ole vain apteekin jono joka yskii.

Pankkiautomaatilla kaivetaan käsiveskaa taikka mölistään kavereitten kanssa. Sitten makustellaan tunnuslukua, vaikka sen pitäisi tulla kuin ajatus. Sitten kokeillaan sen jokainen kortti sen jokaiseen reikään.

Minulle siinä ei käy virheitä, minä olen harjoitellut. Nimittäin sen lisäksi ettei huvita pahoittaa omaa mieltään, minä en halua pahoittaa muiden mieltä. Minulla on verstaalla pahvinen jäljennös sirukorttikoneesta, sillä voi pitää yllä taitoja, koska oikealle koneelle ei ole menemistä kuin kerran kuussa. Nostan sen verran mitä tiedän neljänä viikkona tarvitsevani. Jos rahat loppuu kuun lopussa, niin on puurohiutaleita ja omat perunat.

Entäs juna.

Niin kuin minä hyvällä tarkoituksella menin Vantaan Koivukylään veljeä tapaamaan, niin kyllä en mene enää, ikinä en mene. Eivät ymmärrä että ensin ulos ja sitten sisään. Väkipakolla työnnytään siitä mistä ei varmasti mahdu niin kuin olisi maailman viimeinen juna.

Jos ihminen ei osaa jonottaa, koko elämä menee kohkaamiseen ja kiilaamiseen. Semmonen ihminen luulee nopeuttavansa omaa etenemistään, mutta oikeasti se vain hidastaa muita, kyllä näin on.

Eikä pidä käsittää väärin, nuoriso on viisasta. Naapurin poika kävi laittamassa minulle dikipoksin. Se osasi lukea ne ohjeetkin ainakin kolmella kielellä. Mutta jos se auttaisi minua vielä perustamaan toiminimen, niin minä perustaisin jonottamiskoulun. Otettaisiin niin monta kertaa uusiksi, että varmasti menee.

Ps. Piti mennä aamulla hakemaan juhlalauantaita, kun oli tarjouksessa. Ajoin kaksikymmentäkaksi kilometriä, keskikulutus neljä piste kolme. Niin ihmeellisesti menee ne kaistat siinä urheiluhallin kohdalla, että jouduin hampurilaisravintolan autojonoon. Vaan sepä oli järkevä, siinä ei päässyt kiilaamaan, koska auto on iso ja kaista kapea. Voisiko kaikki jonot tehdä sellaisiksi? Jonotuspaikat betonista ja just ja justiinsa ihmisen levyisiksi. Ennen ostamista pitäisi tietää mitä ostaa ja tavarat ja lääkkeet ja ruuat tulisivat valmiissa pussissa. Jokaiselle tasarahapakko taikka vaihtoehtoisesti tasaraha-alennus, vaikka onko se sitten enää tasaraha kun pudotetaan viisi prosenttia.

Lindit

Kyllä minä niin mieleni pahoitin silloin, kun Arvi Lind poistui studiosta. Vieläkään en ole toipunut. Ar...