Alkusanat

Inkalle ja Roosalle

Rehtori on hyvä yömyssyilemään

On elokuu ja lukuvuoden ensimmäisen perjantaipäivän ruokatunti. Ruuaksi on kesäkeittoa ja se syödään auringonpaisteessa terassilla. Terassi on koko talon mittainen, joten sinne pääsee sekä koulun että Rehtorin kodin takaovesta.

Ruuan jälkeen Taina Tahvanainen, Reetaleena Römpötti, Merituuli Möttönen ja Pilkki-Pia makaavat koulun puutarhassa omenapuiden varjossa. Vanhat puut notkuvat punaisten ja kellertävien omenoiden painosta.

Pilkki-Pia on saanut nimensä siitä, että hän meni kauniina kevätpäivänä ohuelle järven jäälle ja putosi jään läpi kylmään veteen. Onneksi hänen isänsä kuuli Pian avunhuudot ja ryntäsi pelastamaan tyttärensä. Taina, Reetaleena ja Merituuli ovat saaneet nimensä ristiäisissä. He eivät muista siitä mitään. Taina on nähnyt videon, jossa hän rääkyy niin, että kitarisat näkyvät, kun pastori Ilona Ilonen pirskottaa vettä hänen päähänsä.

”Minä olen huolissani Rehtorin naisasioista. Rehtorista tulisi onnellisempi mies, jos hänellä olisi vaimo. Vaimon ei olisi pakko olla hirveän kaunis tai rikas. Tärkeämpää olisi, että hän pitäisi lapsista ja eläimistä ja olisi iloinen luonne”, Reetaleena sanoo.

Merituuli kutittaa isovarpaalla korvaansa ja sanoo sen jälkeen:

”Olen samaa mieltä neiti Römpötin kanssa ja ehdotan sen tähden illaksi kokousta. Äitini on illalla opiston kaappikellontekokurssilla ja isä harrastamassa paritanssia, vaikkei ole vielä löytänyt uutta paria. Entisen parin varpaista tuli muusia, joten hän ei tule kysymykseen.”

Merituuli puhuu näin, koska hän aikoo isona äidinkielenopettajaksi. Toiset lapset ovat kuitenkin tottuneet siihen.

Pilkki-Pia nappaa puusta punakylkisen omenan ja kysyy:

”Pidetäänkö nyyttikestit?”

”Joo!” Taina ja Reetaleena huudahtavat.

”Kyllä sitä voidaan pitää mahdollisena”, tuulettaa Merituulikin.

Illalla tytöt istuvat Merituulin pihalla olevassa huvimajassa. He maistelevat erivärisiä limonadeja ja erimakuisia chipsejä. Vettä sataa niin paljon, että huvimajasta on vaikea nähdä ulos. Katossa palaa lyhty. Siinä ei pala oikea tuli, vaan ladattava loistevalo. Merituuli ei saa sytyttää oikeaa lyhtyä silloin, kun vanhemmat eivät ole kotona.

”Pidämmekö kokouksesta virallista pöytäkirjaa?” Merituuli tiedustelee toisilta.

”Mikä se on?” Pilkki-Pia hämmästelee.

Merituuli huokaisee, mutta selittää sitten kärsivällisesti.

”Pöytäkirjaan laitetaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, taloudenhoitaja ja pöytäkirjantarkistajat. Sen lisäksi sinne kirjataan tehdyt päätökset. Koska kokous on epävirallinen, ehdotan kuitenkin, ettemme tee muistiinpanoja. Ehdotan myös, että päätökset julistetaan salaisiksi seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Jos joku rikkoo tätä päätöstä, niin hänestä tehdään jauhelihaa.”

”Mikä on taloudenhoitaja?” Pilkki-Pia kysyy.

”Se on sellainen, joka hoitaa ihmisten kotia ja lapsia. Vähän niin kuin palvelija”, Reetaleena selittää.

”Miksi kokouksissa on sellainen?” Taina ihmettelee.

”Ehkä se kaatelee mehua ja siivoaa paikat, kun kokous on päättynyt”, Reetaleena vastaa.

”Höpö höpö. Se on eri taloudenhoitaja. Kokouksissa taloudenhoitaja vastaa kerhon rahoista. Meillähän ei ole yhteisiä rahoja, joten me emme sellaista tarvitse”, Merituuli selittää.

”Minä olisin mieluummin se toinen taloudenhoitaja”, Pilkki-Pia sanoo.

”Miksi?” muut kysyvät.

”Koska raha ei kuulemma tee onnelliseksi, mutta se tekee, kun voi auttaa toista siivoamalla mehun, jonka tämä on kaatanut pöydälle.

”Mennäänkö asiaan?” Merituuli kysyy kärsimättömänä.

Muut nyökkäävät.

”Ongelma on siis seuraavanlainen”, Merituuli aloittaa. ”Suuresti arvostamallamme Rehtorilla ei ole tyttöystävää, ja jos asialle ei tehdä mitään, häntä odottaa yksinäinen ja katkera vanhuus.”

”Paitsi jos hän hankkii uusia kotieläimiä kissan ja koiran lisäksi”, Pilkki-Pia huomauttaa.

”Kuten isäni on joskus sanonut, niin mukavakaan minisika ei korvaa hyvää vaimoa”, Merituuli toteaa.

”Mitä me voidaan tehdä Rehtorin hyväksi?” Taina kysyy.

”Ehdotan, että laadimme deitti-ilmoituksen jonkin suuren lehden henkilökohtaista-palstalle”, Merituuli vastaa.

”Mikä on deitti-ilmoitus?” Pilkki-Pia kysyy.

Merituuli huokaisee: ”Se on sellainen, jossa haetaan kaveria treffeille. Mies tai nainen kertoo siinä lyhyesti jotakin itsestään ja siitä, minkälaista seuraa etsii. Sitten joku lukee ilmoituksen lehdestä, kiinnostuu ja ottaa yhteyttä ilmoituksen laittajaan. Sitten he tapaavat puistossa ja molemmilla on neilikka rinnassa, jotta he tunnistavat toisensa. Sen jälkeen he menevät yhdessä katsomaan romanttista elokuvaa ja sen jälkeen hienoon ravintolaan pirtelölle. Mies saattaa naisen tämän kotiovelle. Hän sanoo naiselle, että hänestä tuntuu siltä, kuin he olisivat tunteneet toisensa jo vuosia. Nainen kysyy, haluaako mies tulla hänen asuntoonsa yömyssylle. Mies vastaa kyllä ja hymyilee.”

”Mitä se yömyssy-juttu tarkoittaa?” Pilkki-Pia kysyy.

”Minä en ole varma. Luulen, että naisella on jokin nukkainen pipo sängyn alla ja mies ja nainen pitävät sitä vuorotellen päässään, tekevät hassuja ilmeitä ja naureskelevat toisilleen”, Merituuli sanoo.

”Rehtori on varmaan sitten hyvä siinä yömyssyilyssä, kun se on muutenkin niin hyvä pelleilemään”, Taina innostuu.

”Mitä me laitamme siihen ilmoitukseen?” Reetaleena kysyy.

”Jotakin luonteesta ja ulkonäöstä”, Merituuli vastaa.

”Pitkä, laiha, pitkätukkainen, lapsi- ja eläinrakas rehtori”, Taina ehdottaa.

”Hyvä. Sitten meidän on päätettävä, minkälaista seuraa hän hakee”, Merituuli toteaa.

”Punatukkaista ja silmälasipäistä naista, joka pitää yömyssyilystä”, Reetaleena ehdottaa.

”Miksi?” muut kysyvät yhteen ääneen.

”Rehtorin lempiväri on punainen ja hän pitää kirjoista. Silmälasipäiset ovat yleensä kovia lukemaan ja Rehtori varmasti pitää yömyssyilystä.”

”Laitetaan sitten niin”, Merituuli sanoo ja laittaa asiat paperille. ”Minä vien tämän heti maanantaina postiin”, hän lupaa muille.

Mukava pappi ja mykistävä tunnelma

Maanantaiaamun teknisentyön tunnilla Rehtori ja oppilaat alkavat rakentaa majaa pihan komeimpaan mäntyyn. Rohkeimmat lapset eli Roope Ronkainen, Matias Matikka ja Pilkki-Pia ottavat ylhäällä vastaan lautoja, joita toiset kiikuttavat heille puuvarastosta.

Roopella on nauloja suussaan, mutta hän yrittää silti antaa muille ohjeita:

”Shshömpösdghööö”, hän sanoo.

”Minunkin äidilläni oli skootteri, mutta se oli punainen”, Rehtori vastaa ja kaikki nauravat, paitsi Roope ei uskalla, koska pelkää naulojen tippuvan. Rehtori käskee Roopen ottaa naulat pois suustaan, ettei tämä vahingossa nielaise naulaa.

”Ytöhkiytryuiiioopå”, Roope vastaa.

”Siitäkin huolimatta, että mummusi potkukelkassa on ohjaustehostin ja ABS-jarrut”, Rehtori sanoo.

Roope, Matias ja Pilkki-Pia naulaavat seinälautoja lattialautoihin. Matias näkee taivaalla kuumailmapallon. Hän osoittaa sormellaan palloa. Rehtori pyytää Tainaa hakemaan luokasta kiikarin.

Rehtori katsoo kiikarilla taivaalle. Hän näkee tarkasti pallon siniset ja valkoiset raidat ja pallossa matkustavan naisen ja miehen. Naisella on päässään kukkahattu, joka on sidottu kuminauhalla leuan alta kiinni, ettei tuuli vie sitä mukanaan. Miehellä on nahkakypärä ja lentäjänlasit. Kuumailmapallossa lukee: ”Jos mielessäsi on kahvi ja pulla, ne tarjoaa sinulle Ulmasen Ulla. Ullan lentävä kahvila: Kahvia, teetä, kaakaota, mehua, limonadia, leivoksia, pullia ja jäätelöä jo vuodesta 2005.”

Rehtori näkee, että kuumailmapallo aikoo laskeutua koulun pihalle. Hän kerää maassa olevat lapset ympärilleen, ettei kukaan vain jää kuumailmapallon alle. Roope, Matias ja Pilkki-Pia saavat käskyn pysyä puussa.

Kun kuumailmapallo on laskeutunut, nainen nousee pois korista. Mies ojentaa hänelle kylmälaukun ja suuren korin. Korista tulee ihana lämpimien munkkien tuoksu.

Lapset nuolevat huuliaan. Kenelläkään ei ole rahaa mukanaan. Mies tulee alas korista kainalossaan kyltti, jossa on Ullan kahvilan hinnasto.

”Mitä jos otettaisiin vähän rahaa luokan yhteisistä säästöistä? Se on kumminkin aika harvoin, kun kuumailmapallokahvila laskeutuu koulun pihaan.”

Lapset hurraavat Rehtorin ehdotukselle.

Rehtori laittaa lapset jonoon Ullan eteen. Ullalla on kuumailmapallokorvarenkaat ja suuret hymykuopat. Mies sanoo olevansa Lahja-Armas Käkönen. Lahja-Armas istuu koulun rappusille ja pistää lakritsitupakaksi.

Ulla antaa jokaiselle lapselle kaupantekiäisiksi kuumailmapalloheijastimen ja tarran. Lapset istuutuvat herkkujensa kanssa ympäri pihaa. Rehtorin koira Arttu käy nuuhkimassa lasten herkkuja, mutta Rehtori sanoo, ettei sille saa antaa mitään, koska Arttu ei osallistunut rahojenkeräystalkoisiinkaan. Se juoksi mieluummin ympäri metsiä jahtaamassa pienempiä eläimiä, joten vastatkoon nyt seurauksista. Arttu pistää korvansa luimuun ja yrittää näyttää mahdollisimman säälittävältä, mutta lapset ovat tottuneet sen juoniin. Lopulta se huokaisee ja kömpii koppiinsa piiloon auringonpaisteelta.

Lahja-Armas kysyy Rehtorilta, voivatko halukkaat lapset tulla pienelle lennolle, kun on niin tyyni päiväkin. Rehtori suostuu sillä ehdolla, että pääsee itsekin mukaan. Kaikki lapset haluavat lennolle. Merituulikin, vaikka häntä vähän pelottaa.

Ulla jää maahan lohduttamaan Arttua. Hän antaa Artulle ilmaiseksi yhden munkin. Artun häntä heiluu ilosta kuin hyrrä.

Kuumailmapallon kori on niin suuri, että kaikki mahtuvat kerralla mukaan. Kori keikkuu ilmassa niin, että Merituulilta pääsee kiljaisu.

Lapset uskaltautuva...