Prologi

Martin kaupunginosan murhista ensimmäinen osui kolmanteenkymmenenteen elokuuta, kalenterista katsottuna kesän viimeiseen päivään. Almanakasta huolimatta säätila ei tuolloin vaihtunut olennaisesti viileämmäksi tai sateisemmaksi, mutta moni muu asia Turun kaupungissa kyllä muuttui.

Oli lämmin, tuuleton aamu ja koko pitkäksi päiväksi oli luvattu tyyntä keliä.

Istuskelin kahvimukin ja edamjuustolla täytetyn patonginpätkän kanssa betoniterassilla kotitaloni takapihalla mietiskellen, että kalenterin vihjaama syksy tuntui vielä melkoisen kaukaiselta. Edessäni pöydällä lojui avoimena Turun Sanomat.

Kääntelin lehden rapisevia sivuja aikaa tappaakseni. Almanakkaan ei ollut merkitty mitään koko päivälle, eikä muuten seuraavallekaan. Ja sen pidemmälle en viitsinyt nyt edes ajatella.

Huomioni kiinnitti sivun ylälaidan merkillinen otsikko:

”YKSINÄISYYS VÄHENEMÄSSÄ”.

Pienet mustat merkit otsikon alla hypähtelivät silmissä ja tuntuivat etsiskelevän oikeita paikkojaan. Pitäisikö vihdoinkin kävellä Tiimariin ja hankkia nyrkillinen niitä kolmen euron okulaareja?

Pyyhin saman tien ajatuksen mielestäni. Ei hitto. Ei vielä. Se oli iäkkäämpien miesten askareita. Seuraavaksi huomioni osui toiseen otsikkoon samaisen sivun alalaidassa:

”KUOLLEISUUS NOUSUSSA”.

Rypistin kulmiani. Oli pakko oikein miettiä, olikohan näiden kahden otsikon välille mahdollisesti löydettävissä jokin yhteys.

Haukottelin. Sitten mielessä välähti, että kalenteri oli tyhjillään myös ylihuomisen jälkeen. Se ajattelutti. Mikä näissä bisneksissäni oli vikana? Miksi minä en osannut poimia euroja yhtä näppärästi kuin nämä kelpo liikemiehet, jotka tuossakin ilmoituksessa myivät vedenkeitintä hintaan 59 euroa. Vedenkeitintä! Hitto! Kaikilla oli jo kahvipannu tai kattila. Millä siis saada kassakone soimaan? Vedenkeitintä myymälläpä, tietty!

Pitäisikö minunkin keksiä jokin yhtä tarpeellinen innovatiivinen myyntiartikkeli?

Miten olisi vedensäilytin? Pullonmallinen muoviesine, jota voi pitää jääkaapissa! Mitä semmoisesta kehtaisi pyytää hintaa? Käänsin sivua. Säpsähdin. Siristelin silmiäni ja siirsin lehteä hieman etäämmälle, niin että katseeni tarkentui. Aloin lukea otsa rypyssä.

Murha Martin kaupunginosassa

Työmatkalta palannut vaimo löysi aviomiehensä surmattuna heidän yhteisen asuntonsa parvekkeelta torstaina aamupäivällä. Turun poliisi on vaitonainen veriteon yksityiskohdista, mutta surmaa kuvaillaan harvinaisen julmaksi. Surman ajankohta on arvioitu kello kahdentoista ja kahden välille keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Poliisin tutkinnanjohtaja pyytää Martin kaupunginosassa, etenkin Itäisen rantakadun tienoilla Aurajokirannassa ja Förin lähistöllä asuvia tai alueella yöllä liikkuneita ottamaan yhteyttä ja kertomaan mahdollisista tavallisuudesta poikkeavista huomioistaan.

* * *

Kahdeskymmenesviides syyskuuta istuskelin Kauppatorin kahvilassa. Torin vastakkaisella puolella Hansakorttelin katolla jököttävä digitaalinäyttö kertoi että ilman lämpötila oli plus kolmetoista ja että kello lähestyi yhtätoista.

Joku oli jättänyt Hesarinsa pöydälle. Nappasin sen käteeni ja avasin satunnaisesta kohdasta. Silmille hyppäsi puolen sivun mainos kertomaan että hieno ranskalainen latva-artisokka oli nyt tarjouksessa Valintataloissa ympäri Suomenniemen, hinta oli vain 2,95 kilo.

Ilmoitus ei kuitenkaan kirvoittanut minussa mainosmiehen ja Valintatalon toivomaa toimintaa. En taida olla latva-artisokka-miehiä. Miltähän sellainen edes maistuu? Menikö se kuitenkin niin, että tyviartisokka olikin se minun juttuni?

Silloin sivun ylälaidan otsikko pysäytti minut. Pikkuinen puhuri tuli jostain ja takertui lehteen kuin purjeeseen. Asettelin tyhjän kahvikuppini lehden nurkan päälle jonkinmoiseksi painoksi ja keskityin lukemiseen.

Iäkäs mies surmattu Turussa

Siivouskäynnille tullut kodinhoitaja löysi yksin asuneen leskimiehen surmattuna asunnostaan Turun Martin kaupunginosasta, Aurajokirannasta maanantaiaamuna. Turun poliisi ilmoittaa, että rikoksen tutkimuksiin panostetaan kaikki liikenevät resurssit. Poliisilla on edelleen selvittämättä toinenkin, vajaa kuukausi sitten saman rantakadun varressa sijaitsevassa asunnossa tehty henkirikos. Tämänkin surman tekotavasta poliisi kertoo ainoastaan, että teko osoittaa ”poikkeuksellista julmuutta”. Poliisilähteiden mukaan surmien yhteyttä toisiinsa ei voida sulkea pois.

* * *

Seitsemäs päivä lokakuuta istuin ravintola Foijassa Turun Hansakorttelissa ja join olutta, vaikka kello ei ollut kuin puoli kymmenen aamulla. Uuden Apteekin ovien aukeamiseen oli aikaa vielä puoli tuntia.

Ensimmäinen tuoppi oli lopuillaan ja mietiskelin vakavasti, että voisi ehkä ottaa toisenkin ikään kuin lääkitsemään tunnelmaa. Mieliala ei ollut paras mahdollinen. Minulla oli povitaskussa isännöitsijän tiedote kotitaloni asukkaille. Paperissa todettiin, että taloyhtiömme oli lähettänyt tarjouspyynnön viidelle putkifirmalle, ja että ”kiinteistön kokonaisvaltainen putkistosaneeraus” oli tarkoitus polkaista käyntiin heti kesäkuun alussa.

Kulautin vaahdot alas. Kokonaisvaltainen putkistosaneeraus.

Jotenkin vain tuo sanapari pisti jääkylmät väreet vipeltämään selkäpiissä. Pähkäilin mielessäni vastaavia pahaenteisiä ilmaisuja: sappirakkoleikkaus, paksusuolentähystys, vaihdelaatikkoremontti; olihan näitä. Eboladiagnoosi.

Käväisin hakemassa toisen oluen ja pöytään palattuani nappasin käteen tuolille jätetyn eilisen Åbo Underrättelserin.

Iso musta otsikko näkyi pääuutissivulla. Itse juttu löytyi sivulta viisi.

Det tredje mordet vid ån!

Rädslan och ilskan sprider sig i Åbo. Nu fruktar man, att seriemördaren härjar vid stadens stränder. Invånarna i stadsdelen Martins håller andan och väntar…

Lukaisin jutun vauhdilla läpi. Samat faktat kuin muissakin lehdissä. Lisäksi artikkelissa kuitenkin syvennyttiin myös niihin psykologisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin, joita murhasarjalla saattoi olla koko kaupungin ja varsinkin Martin kaupunginosan ihmisiin.

Pikkutakkimies nousi naapuripöydästä ja jätti jälkeensä Iltalehden. Nousin nojatuolista ja kävin sieppaamassa aviisin kouraan.

Sivulla yksitoista oli toimittaja Ruuhion raportti Turusta.

Turkulainen sarjamurhaaja?

Jo kolmas julma veriteko on paljastunut runsaan kuukauden sisällä Turussa. Huolestuneisuus leviää kaupungissa.

Surmat ovat tapahtuneet hyvin rajatulla alueella Martin kaupunginosassa Aurajoen rantamilla. Kolmannenkin murhan uhri oli mies.

Epäilykset heräsivät, kun toimitusjohtajana työskennellyt mies ei saapunut työpalaveriin eikä häneen saatu puhelimella yhteyttä.

Kun hänen asuntoonsa mentiin, mies löydettiin raa’asti surmattuna olohuoneestaan. Turun rikospoliisi järjestää huomenna tiedotustilaisuuden Martin murhiin liittyen. Mutta jo tässä vaiheessa tutkinnanjohto toteaa, ettei kolmelle murhatulle miehelle ole löydetty mitään muuta yhdistävää tekijää kuin että he ovat kaikki asuneet lähellä toisiaan Aurajokirannan tuntumassa.

Turussa pelätään nyt pahinta. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Nostin silmäni lehdestä ja jäin tuijottamaan sisäpihaterassin ohitse vaeltavia ihmisiä. Äkkiä huomasin että heidän kasvonsa olivat märät. Minulta kesti pari sekuntia tajuta, että oli alkanut sataa.

Ensimmäinen osa

Länsi-Berliini 1982

Pysähdyin kadun laitaan ja nappasin lehtikioskista Sternin. Silmäilin kantta ja tarkkailin samalla alta kulmieni vastakkaista korttelia. Verenimijää vartioiva siviiliasuinen sika erottui katukäytävän iltapäivävilinässä kuin paskakasa kukkakedolla. Vanttera, kolmikymppinen tyyppi. Muodikas pitkä niskatukka, ruudullinen pikkutakki, asiakirjasalkku. Sialla oli takuuvarmasti salkussa se vakiopistooliaan tulivoimaisempi kakkosaseensa, todennäköisesti jokin lyhyt-piippuinen sarjatuliase, israelilaisvalmisteinen Uzi tai vastaava.

Verenimijän henkivartijan ajattelu ei minua pelottanut. Tunsin oman Lugerini turvallisuutta antavan painon. Ase oli hyvässä piilossa löysän hupparini suojissa. Kun ratkaiseva hetki koittaisi, tuo henkivartijasika jäisi kepeästi kakkoseksi. Ei ehtisi koskaan tietää, kuka sen lopetti.

Vilkaisin hitaasti vasemmalle. Siellä se oli. Päällepäin se vaikutti vain paremman luokan henkilöautolta. Mutta minä tiesin, että tuo iso, sysimusta mersu, joka jökötti parkissa vaahteran alla vajaan viidenkymmenen metrin päässä, oli turvapanssaroitu.

Autossa, kuljettajan paikalla, istui toinen sika. Tällä kertaa näytti ajovuorossa olevan se pitkä ja laihaposkinen tyyppi, jolla oli huono iho ja joka jauhoi jatkuvasti purukumia. Aivan kuin ilmeiset esikuvansa G-miehet jenkki-imperialistien kiusaannuttavan kehnoissa elokuvissa.

Kurkistin kelloani ikään kuin olisin odotellut jotakuta, joka oli jo harmittavan paljon myöhässä. Totesin samalla, että verenimijä oli tapojensa orja. Se helpotti meidän tehtäväämme.

Bardot oli raportoinut, että mies tunsi vastapäisen tupakkakaupan omistajan jo pitkältä ajalta. Olivat ilmeisesti olleet joskus vuosikymmeniä sitten samassa koulussa. Siksi hän poikkesi ostamassa iltalukemisensa juuri tästä putiikista.

Vaihdoin painoa jalalta toiselle. Tupakkakaupan ovi aukeni ja verenimijä astui ulos jalkakäytävä...