Alkusanat

© Teemu Muurimäki 2009

Kaisalle – Tytöt on tyttöjä!

A Joëlle

KUVATAIDEKOULU TAIVAANRANTA

LARA AUTIO

030681-888OU

JOHDATUS NYKYTAITEEN HISTORIAAN JA TEORIAAN

KURSSIN OPETTAJA: ARTO PILVI

Maalaustaiteen asema Euroopan nykytaiteessa ja taideteoriassa 1970-luvulla

Maalaustaiteella on kautta aikojen ollut merkittävä asema eurooppalaisessa taiteessa ja taiteen teoriassa. Jo muinaiset roomalaiset tunsivat kykenevänsä maalaustaiteen kautta (orgioiden, viinirypäleiden ja muiden ilottelujensa lomassa) parhaiten ilmaisemaan omia syviä tuntoja ja tuntemuksiaan kanssakansalaisilleen. Tämä on totta myös nykytaiteen puitteissa. Ja taideteoriassa yleensäkin, ennen kaikkea Euroopan laajalla maantieteellisellä alueella.

1970-luku oli Euroopassa suurten muutosten aikaa. Taide kukoisti ja Suomessakin alettiin käyttää leveälahkeisia housuja (ks. Armin ja Dannyn risteilykiertue-kuvat vuodelta 1978 viimeisimmässä Nyt-liitteessä). Maalaustaide ei kuitenkaan näiden suurten mullistusten keskellä menettänyt tiukkaa otettaan, ja taiteen teoria kehittyi kehittymistään mitä erilaisimpiin suuntiin.

Tärkeimpiä taiteilijoita 1970-luvun kiihkeinä vuosina olivat juuri pitkätukkaiset innovaattorinuorukaiset. Tästä huolimatta maalaustaiteen asema Euroopan nykytaiteessa ja taideteoriassa oli 1970-luvulla erinomainen ja hyvä. Myös eri osapuolien näkökannalta katsottuna.

P.S. Opettaja, voitko ystävällisesti ottaa arvosanaa miettiessäsi huomioon sen, että kadotin kurssikirjaston kortin kolme päivää ennen kyseistä tenttitilaisuutta (pesin sen mahdollisesti valkopyykin kanssa – viimeksi näin sen edellisenä tiistaina vaaleiden H&M-farkkujeni takataskussa)? Lisäksi kahvinkeittimeni hajosi tenttiä edeltävänä iltana itsestäni riippumattomista syistä. Kiitos tuhannesti jo etukäteen ystävällisestä avuliaisuudestasi!!! Voimahalauksin Lara

1.

»Mutta miten se on mahdollista? Mähän vastasin siihen kysymykseen, en kirjoittanut yhtään vierestä niin kuin viimeksi!»

»Lara, ymmärrät varmasti itsekin…»

»No en ymmärrä! Miten mä voin saada nolla pistettä, vaikka vastaan suoraan kysymykseen? Ja sitä paitsi mä käytin viitteitäkin, niin kuin sä neuvoit!»

Arto Pilvi työntää ohutsankaisia silmälaseja nenälleen ja näyttää melkein siltä, kuin häntä hymyilyttäisi vähän. Raivostuttavaa. En todellakaan näe tilanteessa mitään hauskaa.

»Tämä on nyt kolmas kerta, kun et läpäise johdantokurssia.»

»No niin varmaan, kun kukaan ei anna mun vastauksista mitään pisteitä!»

Nyt Pilvi hymyilee jo ihan selvästi ja ojentaa tenttivastaukseni takaisin minulle.

»Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla, Lara, on?»

»Mä haluan maalata.»

»Niin… oletko lainkaan miettinyt välivuoden pitämistä? Siitä voisi olla sinulle paljon hyötyä, voisit hiukan selkeyttää omia ajatuksiasi ja toiveitasi.»

»Ai että välivuosiko muka auttaisi mua vastaamaan paremmin taideteorian johdantokurssin kysymyksiin?»

»No, ei nyt suoranaisesti, mutta jos vaikka lähtisit ulkomaille, haistelisit vähän uusia tuulia», sanoo Pilvi ja hymyilee nyt ystävällisesti. »Se voisi antaa sinulle uudenlaista perspektiiviä asioihin.»

»Siis heitätkö sä mut ulos koulusta?»

Pilvi nauraa ja työntää taas silmälaseja takaisin nenälleen. Hänen kannattaisi todella hankkia nenäänsä joku liukueste tai kiristää lasiensa sankoja kunnolla. »No en minä nyt niinkään sano, mutta jos et vielä kolmannellakaan kerralla pääse johdantokurssista läpi, kannattaa varmasti miettiä tarkkaan, haluatko itse vielä jatkaa.»

Tuijotan tenttipaperiani ja nousen sitten nopeasti seisomaan.

»Hyvä on, selväksi tuli. Mutta te kyllä kuulette musta vielä. Mä lähden ulkomaille ja kehitän teille sellaiset taideteoriat, että teiltä menee pensselit, tussit ja puuvärikynät lopullisesti sekaisin!»

Pilvi katsoo minua edelleen ystävällisesti hymyillen, kun kävelen reippaasti hänen toimistostaan ulos ja kolautan oven takanani kiinni. Typerää teoreettista väkertelyä koko koulu. Minulla on parempaakin tekemistä kuin kelailla jotain 70-luvun muotivirtauksia pahanhajuisessa luentosalissa. Minä lähden ulkomaille ja kehitän omat teoriani. Lähden vaikka Ruotsiin ja maalaan Viking Linella seisovan pöydän ruokailijoista teoreettisen 70-lukutyylisen muotokuvan, josta tulee niin kuuluisa, että se painetaan Arto Pilven ensi vuoden kurssikirjoihinkin. Tai lennän Lontooseen ja piirrän masentuneita sademaisemia, joissa näkyy Big Ben ja David Beckham. Niillä luulisi teoreettisen ajattelun lähtevän liikkeelle.

Kävelen kuvataidekoulun vieressä olevaan kahvilaan ja tilaan ison latten ja käyrän croissantin. Miksi taiteilijoiden elämän pitää aina olla niin vaikeaa? Jatkuvia vastoinkäymisiä ja koettelemuksia, ymmärtämättömiä, yksinkertaisia ihmisiä – niistähän se suuri inspiraatio varmaan syntyy, mutta silti. Joutuiko Helen Schjerfbeck muka todella tenttaamaan jotain 70-luvun muotia maalauksiaan varten? No, ei niin! Entä Frida Kahlo? Ei varmasti!

Haukkaan palan kuivaa croissantia ja huokaan syvään. Ehkä tosiaan olisi hyvä lähteä vähäksi aikaa pois Suomesta ja kokeilla vähän uusia kuvioita. Saada uutta näkemystä kaikkeen tähän. Onkohan Viking Linella jotain risteilytarjouksia talvella? Voisin istua pallomeressä ja maalata taivaanrantaa.

Toisaalta: miksi lähtisin känniristeilylle tai vesisateeseen, kun voisin yhtä hyvin mennä johonkin aurinkoiseen ja mukavampaankin paikkaan? Haukkaan croissantista toisen palan ja mieleen rävähtää yhtäkkiä kuva ranskalaisesta kahvilasta. Hei, minähän voisin lähteä Ranskaan! Etelä-Ranskaan! Rivieralle! Eikö siellä ole niitä palmuja ja aina kuuma? Siellä on ihana turkoosi Välimeri ja hyvännäköisiä miehiä, joilla on geeliä tukassa, paidannapit auki napaan saakka ja niin paljon partavettä, että kaikki kärpäset viiden metrin säteellä tukehtuvat. Sinne minun on päästävä! Eivätkö kaikki vanhat suomalaiset taiteilijatkin menneet aina Ranskaan? He olivat jo tajunneet homman nimen – ei todellinen inspiraatio ja taiteen teoria mistään loskasta synny, siihen tarvitaan aurinkoa ja paljon anisviinaa! Mahtavaa, tämähän kävi helposti!

Heti illalla alan hahmotella suunnitelmaa Ranskan valloitukselleni.

Päämääräni Ranskassa:

1. Kehitä oma taiteen teoria.

2. Maalaa mahdollisimman paljon.

3. Piirrä mahdollisimman paljon.

4. Inspiroidu ympäröivästä maailmasta ja kehity ihmisenä ja taiteilijana.

5. Rusketu.

6. Kasvata pitkä tukka (vähintään 10 cm).

7. Löydä ranskalainen mies (muusaksi siis!!!).

8. ???

No, ehkä voin lisätä listaan uusia päämääriä sen mukaan, kun niitä ilmaantuu. Pääasiahan on, että näen vähän maailmaa ja »selkeytän ajatuksiani», kuten Pilvi asian ilmaisi.

»Miten niin lopetat opiskelusi?»

Äidin ääni puhelimessa on huolestunut ja samalla vähän kimeä.

»Ei kun siis mun ohjaava opettaja vain ehdotti, että mä pitäisin välivuoden ja lähtisin Etelä-Ranskaan avaamaan maailmankuvaani.»

»Avaamaan maailmankuvaasi? Mutta sähän olet jo ihan levällään! Ei sun sitä varten tarvitse Etelä-Ranskaan asti mennä!»

»No, se on sen opettajan mielestä mulle paras vaihtoehto tässä vaiheessa. Mussa on kuulemma poikkeuksellista lahjakkuutta, ja sen takia se ei halunnut ottaa sitä riskiä, että mä menettäisin kaiken inspiraationi täällä pimeässä ja tylsillä teoreettisilla luennoilla.»

Äiti on hetken hiljaa, mutta tuntuu uskovan juttuni täysin.

»Vai niinkö se opettaja sanoi?»

»Niin… ja että mun tulevaisuudelle voisi olla todella vaarallista, jos en nyt tekisi tällaista irtiottoa ja kokeilisi, hakisi niin kuin mun oikeaa taiteilijaminää. Mä todennäköisesti päätyisin johonkin myyntityöhön… esimerkiksi kassalle. Siwaan…»

Siwan kassa on äidille kuin kirosana. Sillä uhkaamalla saan hänet tekemään lähes mitä tahansa. Niin nytkin.

»No hyvä on sitten, nuorenahan sitä on kokeiltava kaikenlaista. Kysyn vielä Paavolta, mitä mieltä hän…»

»Ei tarvi, ei tarvi, mä soitin jo äsken isälle ja se sanoi, että idea on aivan loistava.»

Hymyilen puhelimelle aurinkoisesti.

»Mun tulee teitä niin valtava ikävä», sanon, ja tavallaan se onkin ihan totta.

Täytyy vielä soittaa muutamalle muulle tutulle ja kertoa jymyuutinen. Onkohan minulla se Pilvin numero kännykän muistissa…

Illalla istun työpöydän ääressä ja unelmoin tulevasta urastani Ranskassa. Ranskassa varmaan kaikki ihmiset ovat paljon taiteellisempia ja fiksumpia kuin Suomessa. Siellä ei varmasti kukaan kyseenalaista taiteellista lahjakkuuttani, saan olla oma ihana itseni ja ilmaista omaa persoonaani taiteen kautta, vihdoinkin! Miten en ennen tullut ajatelleeksi tätä vaihtoehtoa? Minut on selvästi luotu Ranskaa varten – Suomi on ihan liian pieni, kylmä ja totinen paikka minua varten, minä tarvitsen aurinkoa ja paljon patonkia.

Lista Ranskaan otettavista kamoista:

1. Luonnoslehtiö

2. Värikynät

3. Hiili ja lyijykynät 3 kpl

4. Tussit

5. Kuulakärkikynä 2 kpl

6. Korkeakorkoiset hopeasandaalit (ne Zaran alesta ostetut)

7. Varvastossut (joko H&M:n oranssit tai ne vanhat vaaleansiniset – mahdollisesti molemmat)

8. Mustat korkkarit

9. Teippiä

10. Viidet alushousut: mustat pitsiset, vaaleanpunaiset Hello Kitty -kuvioiset, valkoiset stringit ja kahdet tylsät puuvillaiset

11. Viidet nilkkasukat: mustia kolme paria ja valkoisia kaksi – ja ne yhdet punaiset, joissa lukee »En ole mustasukkainen»

12. Oranssi hellemekko

13. Punainen minimekko

14. Narutoppi 5 kpl, värit: liila, violetti, vaaleanl...