Into-pamfletit tarkastelevat maailmaa eri kulmista, arkailematta, mutta puheet perustellen. Ärhäkät puheenvuorot avaavat uusia näkymiä, keskustelevat poliittisista vaihtoehdoista ja luovat suuntaa konkreettisille toimille. Puheenvuorokirjat tallaavat ranskalaisen Le Monde diplomatique -pokkarisarjan avaamaa polkua, rohkeina ja asenteella.

© Olli Tammilehto

Tuotanto:

intologo.gif
Into Kustannus Oy
Hämeentie 48, 00500 Helsinki
www.intokustannus.fi

Kustantaja:

likelogo.gif
Like Kustannus
Liisankatu 16, 00170 Helsinki
www.like.fi

Yhteistyössä Uusi Tuuli ry.:n kanssa.

Kannen kuva: Karstein Volle
ISBN: 978-952-5675-49-8

SISÄLLYSLUETTELO

Kansi

Nimiö

Nimiötiedot

Aluksi

Kansainvälisten tavarakuljetusten kasvu ja määrä

Kuljetusvälineet ja ympäristö

Ilmastonmuutos
Muu tuho
Tiet tappavat vuodessa 1,2 miljoonaa ihmistä
Likaiset laivat
Saastuttavat lentokoneet
Junat, putkistot ja sähkölinjat

Infrastruktuurin vaikutus

Öljyntuotanto ja -jakelu
Tiet ja väylät
Satamat ja lentokentät

Kuljetusten välilliset vaikutukset

Valmistus ja huolto, raaka-aineet ja jätteet
Materiaalivirta ja sen vaikutukset
Kaukoruoka
Ekologinen velkaantuminen

Miksi kuljetetaan?

Suhteellinen etu?
Kasvu ratkaisee?
Tavarat ja tarpeet
Tukipalkkioiden varassa
Vallan keskitys

Yhteiskunnalliset edellytykset

Tietotukokset
Pyramidin pauloissa
Raha ratkaisee
Imperiumi
Ylikansallinen yläluokka
Kollektiivinen imperialismi

Vaihtoehdot

Biopolttoaineet
Yhteiskunnallinen muutos
Varjoyhteiskunta
Yhteisvauraus
Mahdollinen maailma

Viitteet

Kirjallisuus

Olli Tammilehto

Into-pamfletit

Le Monde diplomatique

Novaja Gazeta

Maailmanpolitiikan Atlas

Ympäristö Atlas

lainaus1.gif

Aluksi

Sisällysluetteloon

Globalisaatiota koskevassa puheessa eivät tavaroiden kuljetukset ole keskiössä, vaikka kulutamme maapallon toisella puolella tuotettuja tavaroita, lomailemme kaukomailla ja jalostamme kehitysmaista omittuja luonnonvaroja. Tavaroiden liike maasta toiseen etäännytetään passiivisilla ilmaisuilla, kuten ”tavaravirta” ja ”resurssien siirtyminen”. On vain ani harvoja yrityksiä hahmottaa, miten ympäri maapalloa yhä kiihkeämmin kiertävät laivat, lentokoneet, autot, junat, putkilinjat ja korkeajännitejohdot ja niiden työntekijät vaikuttavat luonnonvaroihin, ympäristöön ja talouteen.1

Yhteiskuntajärjestelmäämme pyörittävät maailmanlaajuiset kuljetusjärjestelmät. Sen virtaava elinneste ovat ruuan, öljyn, paperin, autojen, koneiden ja elektroniikkalaitteiden jatkuvat kuljetukset. Ne kulkevat tuhansien kilometrien matkoja ja liikkuvat yötä päivää. Globaalin talouden laajuus perustuu nimenomaan kansainvälisiin kuljetuksiin ja niiden poikkeukselliseen halpuuteen ja nopeuteen.

Kansainvälisten tavarakuljetusten määrän hahmottamisessa on kuitenkin monia vaikeuksia2. Yksi niistä liittyy käsitteen laajuuteen: mitkä kaikki kuljetukset on luettava kansainvälisiksi? Sellaisiksi on luontevaa määritellä valtion rajan ylittävät kuljetukset3. Törmäämme kuitenkin vaikeuksiin silloin, kun on päätettävä, mistä yksittäinen kuljetus alkaa ja mihin se päättyy. Esimerkiksi merikuljetuksiin liittyy matkan molemmissa päissä lähes aina maakuljetuksia rekoilla, junilla tai putkia pitkin. Satamaan saapuva elektroniikkalaite siirtyy ensin maahantuojan varastoon, sitten vähittäismyymälään ja lopulta ostaja vie sen kotiinsa. Useimmiten ketju pannaan jossain kohden poikki ja kuljetuksia tarkastellaan vain esimerkiksi maahantuojan varastoon saakka.

Pyrin kirjassani hahmottamaan koko ketjun tuottajalta kuluttajalle. Sivuan myös tuottajalle päätyviä raaka-aineiden kuljetuksia ja tuotannosta ja kulutuksesta alkavia jätekuljetuksia.

Rahdin määrän arviointia hankaloittaa myös se, että samat liikennevälineet kuljettavat matkustajia ja tavaroita. Mannerten välisessä lentoliikenteessä tämä on yleinen käytäntö. Kolmas vaikeus liittyy käytettävissä oleviin tietoihin. Kansainvälisestä rahdista ei ole olemassa kattavia tilastoja. Kuljetusten laajuutta voi kuitenkin arvioida ulkomaankauppa-, talous- ja liikennetilastoista ja yksittäisistä kuljetusalan tiedoista.

Nykyisen talousjärjestelmämme4 pääsy hallitsevaksi pohjautuu monenlaisten rajojen ylittämiseen. Alueiden väliset etäisyydet ovat kutistuneet alati kehittyvien uusien kuljetusjärjestelmien myötä. Valtamerikelpoiset laivat olivat olennaisia kauppakapitalismille5, varhaiselle teollisuuskapitalismille ensin kanavat, sitten rautatiet6. Massakulutukseen perustuva järjestelmä taas on lukuisin tavoin sidoksissa autoon. Auto on näkyvin statuskohde ja ollut keskeisesti luomassa yksityisautoiluun perustuvaa epäsosiaalista yhteisöä.7 Viime vuosikymmeninä globaali kapitalismi on noussut siiville ja luonut suurten maailmankaupunkien verkon ja yhä laajenevan hallinnon.8

Moderni talousjärjestelmä on pyrkinyt ylittämään myös biologian asettamat rajat. Ihmisten voimien palautuminen rasittavan työrupeaman jälkeen, uuden sukupolven kehityksen tukeminen ja käytössä olevien luontokokonaisuuksien uusiutuminen vaativat aikaa. Sitä taas kapitalismilla ei tunnu koskaan olevan. Niinpä ihmiset ja luonnonvarat on kulutettu loppuun ja lasten kasvuympäristöt rappeutettu. Käytettyjen voimavarojen uusiutuminen on korvattu kuljettamalla resursseja yhä kaukaisemmilta alueilta.9

Kuljetusjärjestelmien rakentaminen on vaatinut miljoonien ihmisten ponnistuksia, ja usein he ovat joutuneet uhraamaan henkensä tai terveytensä10. Neuvostoliiton pohjoisten rautateiden rakentaminen vaati lukemattomien pakkotyövankien hengen, tämä ei liene mikään yllätys11. Sen sijaan vähemmälle huomiolle ovat jääneet ensimmäisen Pohjois-Amerikan mantereen ylittäneen rautatien vaatimat tuhannet – pääasiassa kiinalaiset – ihmishenget. Yleensä siirtomaiden rautatiet rakennettiin tappavalla pakkotyöllä12. Suezin kanavatöissä joutui uhraamaan henkensä 20 000 ihmistä. Panaman kanava vaati 27 500 ihmisuhria.13

Kuljetusjärjestelmien aiheuttamien vahinkojen oikeuttaminen on tarvinnut tuekseen liikkumista ihannoivia ideologioita14. Esimerkiksi merimiesromantiikka teki merenkulusta yksilöllisen vapauden ilmentymän, vaikka laivojen miehistöt ovat usein tehneet hengenvaarallista työtään orjuutta muistuttavissa olosuhteissa. Rautateihin on liitetty jännittäviä vallan ja luonnonvalloituksen merkityksiä, jotka varsinkin ennen aikaan tuottivat suurelle ihmisjoukolle myönteisiä tuntemuksia15. Autoiluun yhdistyy vapaus, vaikka ruuhkiin vähän väliä juuttuva, liikennevalojen käskyttämä ja kalliin elämäntapansa orjuuttama autoilija on kaikkea muuta kuin vapaa16.

Lentäminen on merkinnyt lumoavaa voimaa ja uuden ajan koittoa, jossa luonnonvoimat lopullisesti alistetaan palvelukseen ja ihminen irtautuu ajan ja paikan kahleista17. Tosin lentämisen arkipäiväistyminen ja alentunut palvelutaso ovat ratkaisevasti heikentäneet lentomatkustamisen hohtoa18. Korvikkeeksi markkinoidaan paljon lentävän maailmankansalaisuuden glamouria. Kun ideologiat ovat tehneet eri liikennemuodot hyväksyttäviksi ja inhimillisiksi, tavarakuljetustenkin moniin haittoihin on ollut helpompi alistua.

Myös valtavaksi paisunut globaali militarismi oikeuttaa itseänsä kuljetusten turvaamisella19. Yhdysvaltojen molempien puolueiden eliitit laativat raportin Yhdysvaltojen öljyriippuvuuden kansalliset turvallisuusseuraukset. Se korostaa voimakkaan sotilaallisen läsnäolon tärkeyttä keskeisillä öljynkuljetusreiteillä20. Yhdysvaltojen noin 700 sotilastukikohdalla yli 100 maassa21 lienee jotakin tekemistä tämän kanssa. Kosovoon Jugoslavian pommitusten jälkeen rakennettu Camp Bondsteelin tukikohta on suurin Vietnamin sodan jälkeen rakennetuista tukikohdista. Camp Bondsteelia on perusteltu öljynkuljetusten turvaamisella22.

Kansainvälisten kuljetusten suuri merkitys ja kuljetusten saama vähäinen huomio ovat ristiriidassa keskenään. Ristiriita kumpuaa historiasta. Suurin osa globaalista liikenteestä kulkee valtamerillä. Valtameret on teollisuuskapitalismin alusta lähtien pidetty valtioiden valvonnan ulottumattomissa, yhteiskuntien ulkopuolisena tyhjänä ja villinä tilana. Kun kansainvälistä merioikeutta luotiin 1800-luvun lopulla, jätettiin valtameret tietoisesti valtioiden vallan ulkopuolelle ja annettiin merenkulkuyhtiöiden itsensä säänneltäväksi. Toisaalta laivat, joissa ei merellä liehunut minkään valtion lippu, julistettiin ihmiskunnan vihollisiksi, hostis humanis generis.23

lainaus2.gif

lainaus3.gif

Kansainvälisten tavarakuljetusten kasvu ja määrä

Sisällysluetteloon

Talouden kannalta kansainvälisillä kuljetuksilla oli pitkään vain vähän merkitystä. Ihmiset elivät paikallisesti tuotettujen ja alueellisilla markkinoilla vaihdettujen tuotteiden varassa. Tosin kaukokuljetuksilla oli poliittinen arvonsa, kun eliitit pyrkivät erottautumaan rahvaasta käyttämällä kaukaa tuotuja harvinaisia tuotteita25.

Amerikan valloitus uuden ajan alussa lisäsi kansainvälisten kuljetusten merkitystä, kun suuria määriä ryöstettyä tai orjatyöllä saatua hopeaa lastattiin eurooppalaisiin laivoihin. Huomattava osa metallista vietiin suoraan Kiinaan, josta saatiin kankaita ja muita haviteltuja käsityötuotteita.26

1700-luvulta lähtien ulkomaankaupan hedelmät alkoivat vaikuttaa merkittävästi tavallistenkin ihmisten elämässä. Kolmikantakaupassa Britannian tuotteita, kuten alkoholia, metalliastioita ja vaatteita, rahdattiin Afrikkaan. Siellä ne vaihdettiin orjiin, jotka vietiin Amerikan mantereelle. Amerikasta laivat palasivat kolmion kärkeen Eurooppaan mukanaan sokeria, rommia, puuvillaa ja tupakkaa.27 Vuodesta 1700 vuoteen 1800 Englannin satamista purjehtivien laivojen tonnisto (yhteisvetoisuus) kuusinkertaistui. Se oli tuon satavuotiskauden lopussa lähes kaksi miljoonaa tonnia.

Kansainvälisiin kuljetuksiin eivät riittäneet pelkät laivat ja satamat. Tavarat oli saatava myös sisämaasta rannikolle. Ensisijaisesti tätä tarkoitusta varten Britannian purjehduskelpoisten sisävesireittejä pidennettiin kanavien avulla 1700-luvun loppu- ja 1800-luvun alkupuolella 5500 kilometrillä28.

Ulkomaankaupan kasvu kiihtyi 1800-luvulla. Maailmankauppaa hallitsevien valtioiden ulkomaankaupan arvo 18-kertaistui vuosien 1830 ja 1910 välillä.29 Laivojen lisäksi tarvittiin yhä uusia sisämaan kuljetusreittejä. Kanavien sijasta kuljetuksia satamiin helpotettiin ensisijaisesti rakentamalla rautateitä. Vuonna 1845 Britannian, Ranskan ja Saksan rautatiet olivat yhteensä vain 6 000 kilometriä, 50 vuotta myöhemmin niiden pituus oli yhteensä jo 117 000 kilometriä eli lähes 20 kertaa suurempi30. Myös maiden sisämarkkinat hyödynsivät rautateitä. Siirtomaaisäntien Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan rakentamien rautateiden ainoa tarkoitus kuitenkin oli palvella herrakansojen ehdoilla tapahtuvaa ulkomaankauppaa31.

Maailmansodat ja suuri talouslama romahduttivat kansainvälisen talouden ja vuonna 1950 maailmankaupan määrä oli sodan jälkeisestä kasvusta huolimatta samalla tasolla kuin vuonna 191332. Tuona Korean sodan alkamisvuonna maailmassa vietiin tavaroita vuoden 2006 rahassa 517 miljardin dollarin33 edestä ja viennin osuus maailman bruttokansantuotteesta oli seitsemän prosenttia. Tämän jälkeen vienti ja kuljetusliikenne ovat kasvaneet kasvamistaan. Vuoteen 2006 mennessä vienti oli yli 20-kertaistunut ja oli 12 000 miljardia dollaria34 (ks. kuva 1, s. 16). Vienti siis lisääntyi lyhyessä ajassa tavattoman paljon. Se kasvoi huomattavasti nopeammin kuin tuotanto. Vuonna 2004 viennin osuus koko maailman bruttokansantuotteesta oli kohonnut 24 prosenttiin, neljäsosaan35.

info

Puolet öljystä liikenteeseen

Liikenne vei noin 26 prosenttia36 kaupallisesta energiasta vuonna 200437. Se myös nielee puolet maailman öljystä38. Liikenteen käyttämästä energiasta tavarakuljetuksiin kuluu noin 40 prosenttia39.Näin ollen tavarakuljetusten osuus kaikesta energiankulutuksesta oli mainittuna vuonna noin 10 prosenttia. Kansainvälisten kuljetusten osuus tavarakuljetuksiin käytetystä energiasta on puolestaan noin 40 prosenttia, noin neljä prosenttia kaupallisesta energiankulutuksesta yhteensä.40

Suurin osa viennistä kuljetetaan ainakin osan matkaa laivoilla. Niinpä meritse kulkeva tavaramäärä kasvoi yli seitsemänkertaiseksi vuodesta 1955 vuoteen 2004, jolloin se oli 6,5 miljardia tonnia (ks. kuva 2). Myös matkat ovat pidentyneet. Kuljetuksia mitataan usein tonnikilometreissä, jolloin lastin tonnimäärä kerrotaan kuljetetuilla kilometreillä. Vuosina 1970–2005 laivojen kuljetussuorite kolminkertaistui 18 000 miljardista 54000 miljardiin tonnikilometriin.41

Lentorahti on kasvanut vielä paljon nopeammin: vuosina 1950–2005 se lähes 200-kertaistui 730 miljoonasta tonnikilometristä 140 miljardiin42.

Kuva 1: Vienti miljardeissa dollareissa (2006)

graafi1.gif

Kuva 2: Merirahti miljoonissa tonneissa

graafi2.gif

lainaus4.gif

lainaus5.gif

Kuljetusvälineet ja ympäristö

Sisällysluetteloon

Globaali kuljetusjärjestelmä tuottaa ympäristölle tuhoa. Laiva-, maantie-, rautatie- ja lentoliikenne samoin kuin putkilinjat ja korkeajännitejohdot kasvattavat välittömästi useimpia ympäristöongelmia.

Ilmastonmuutos

Kansainväliset kuljetukset ovat merkittävästi edistäneet ilmastonmuutosta. Liikennemäärät maailmassa ovat kasvaneet voimakkaasti, niinpä kulkuneuvojen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet 120 prosenttia vuoden 1970 jälkeen.43 Samalla niiden osuus kaikista päästöistä on noussut. Ilman radikaaleja muutoksia liikenteen päästöt jatkavat kasvuaan ja vuonna 2050 niiden osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on 30–50 prosenttia44.

Kansainvälisessä liikenteessä olevat laivat käyttävät ilmeisesti jopa kaksi ja puoli kertaa enemmän polttoainetta kuin päästölaskelmien pohjana olevissa energiatilastoissa esitetään.45

info

Liikenne tuottaa 13 prosenttia kasvihuonepäästöistä – tai enemmän

Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC arvioi, että liikenteen päästämien kasvihuonekaasujen osuus kaikista energiaan liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä oli 23 prosenttia vuonna 2004. Koska myös maa- ja metsätalous ja muu maankäyttö sekä teollisuus ja jätteidenkäsittely tuottavat ilmaan runsaasti näitä kaasuja, liikenteen osuus kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä oli pienempi: 13 prosenttia47.

Uudet tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että liikenteen osuus kaikista kasvihuonekaasupäästöistä tosiasiassa on IPCC:n arviota suurempi.

Kun oletetaan kuljetusten päästöjen olevan verrannollisia energiankulutuksen kanssa, tavarakuljetusten osuus kasvihuonekaasupäästöistä oli 2000-luvun alussa noin yhdeksän prosenttia. Kansainvälisten tavarakuljetusten päästöosuus on vastaavasti nelisen prosenttia. Jos uudet tutkimukset otetaan huomioon, voi päästöosuus nousta 5–7 prosenttiin46. Luvut ovat kuitenkin tällä hetkellä jo suurempia, sillä kaikesta liikenteestä juuri tavarakuljetukset lisääntyvät eniten48.

Muu tuho

Lisääntyneet kasvihuonekaasut tuottavat ilmastonmuutoksen lisäksi myös muita haittoja. Fluoratut hiilivedyt heikentävät maapallon otsonikehää ja lisäävät vahingollista ultraviolettisäteilyä49. Ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu altistaa joidenkin tutkijoiden mukaan ihmisiä ja eläimiä tulehdustaudeille50.

Ilmastoa muuttavien kaasujen lisäksi kuljetusvälineet päästävät luontoon satoja muita vahingollisia aineita51. Pelkästään bensiini sisältää 225:tä myrkyllistä tai syöpää aiheuttavaa kemikaalia52. Sikiöt, pienet lapset ja vanhukset ovat näille aineille ratkaisevasti herkempiä kuin keski-ikäiset aikuiset, mutta normit laaditaan yleensä työikäisen miehen kestokyvyn mukaan.53 Monien kemikaalien vaikutuksia ei tunneta kunnolla – eikä varsinkaan niiden yhteisvaikutuksia.

Esimerkiksi maantiekuljetukset saastuttavat maaperää ja vesistöjä. Pelkästään USA:ssa joka vuosi autoista vuotaa ja tihkuu ympäristöön 76 miljoonaa litraa polttoainetta eli kaksi kertaa enemmän kuin pääsi mereen Exxon Valdezin aiheuttamassa suuronnettomuudessa Alaskassa vuonna 1989. Käytettyä voiteluöljyä leviää autoista maahan ja vesistöihin vielä tätäkin paljon suurempi määrä.54

Typen oksidit

Merkittäviin saasteisiin kuuluvat ilmaan pääsevät typen oksidit (NOx). Ne aiheuttavat maaperän ja vesien happamoitumista, metsävaurioita ja vakavia hengityselinsairauksia55. Typpioksidin suurin lähde on liikenne56. Liikenteen NOx-päästöistä selvästi yli puolet tulee raskaista kuorma-autoista, rekoista ja laivoista57.

info

Olkaa hiljaa!

Miljoona suomalaista kärsii melusta. Kaikkein merkittävin häiriötekijä on liikenne, joka vaivaa noin 900 000:ta suomalaista. Se vaivaa myös muita naapureitamme. Jopa 170 miljoonan eurooppalaisen altistaminen melulle aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Niiden lasketaan olevan vuosittain noin 0,2–0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomeen sovellettuna se tarkoittaa noin 250–700 miljoonan euron laskua.

Äänen ei tarvitse vaurioittaa kuuloa ollakseen melusaastetta. Esimerkiksi toistuva liikennemelu öiseen aikaan voi muutoin hiljaisessa ympäristössä häiritä syvää unta.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan esimerkiksi asuntojen terasseilla tai parvekkeilla melutaso ei saisi päivällä ylittää 55 desibelin keskiäänitasoa eikä asuinhuoneistojen sisällä 35 desibelin keskiäänitasoa58. Kuitenkin ulkoilman raja-arvot ylittyvät suurella osalla asuinalueista. Noin 30000 suomalaista asuu lentomelualueella.


Lähde:
www.ymparisto.fi

PAH-yhdisteet ja mikrohiukkaset

Noki ja muut ilman mukana kauas kulkeutuvat mikrohiukkaset ovat myös merkittäviä saasteita. Niiden läpimitta on pienempi kuin 10 millimetrin tuhannesosaa. Hiukkaset ovat usein kyllästettyjä vaarallisilla polyaromaattisilla hiilivedyillä eli PAH-yhdisteillä.

Pienhiukkassaasteella on monia kielteisiä vaikutuksia: ne heikentävät näkyvyyttä, vaikuttavat ilmastoon ja rapauttavat rakennuksia. Kulkeutumalla syvälle keuhkoihin ja viemällä sinne PAH-yhdisteitä ne aiheuttavat ihmisille ja eläimille astmaa, keuhkosyöpää ja muita vakavia sairauksia ja perinnöllisiä mutaatioita.59 Monissa maissa liikenne on syypää yli kahteenkymmeneen prosenttiin ihmisten aiheuttamista hiukkaspäästöistä60. Näin ollen kansainvälinen tavarakuljetus on yksi keskeinen typpioksidisaasteen lähde.

Liikenteen päästöistä tässäkin tapauksessa yli puolet tulee raskaista kuorma-autoista, rekoista ja laivoista61. Niinpä kansainvälinen tavarankuljetus on myös iso hiukkassaasteen aiheuttaja.

Melu

Liikenne on suurin haitallisen melun lähde modernissa yhteiskunnassa62. 20–30 prosenttia EU:n asukkaista kokee liian kovaa liikenteen melua63. Melu johtaa oppimis- ja unihäiriöihin, kuulovaurioihin, korkeaan verenpaineeseen ja altistaa verenkiertoelinten sairauksille. Tutkimuksissa on havaittu ihmisten kuluttavan meluisilla alueilla enemmän lääkkeitä ja psykiatrien palveluja kuin rauhallisilla.64 Kuljetusten osuutta liikennemelusta on vaikea arvioida. Raskaiden ajoneuvojen jyrisevä melu koetaan usein kuitenkin kaikkein häiritsevimmäksi65.

info

Meteliä veden alla

Joulukuussa 2008 monet ympäristöjärjestöt ilmaisivat huolensa siitä, kuinka ilmaston lämpeneminen näyttää voimistavan vesistöjen äänenjohtokykyä. Joillekin eläimille melu on jo nyt hengenvaarallista. Laivojen moottoriäänien lisäksi muun muassa kaikuluotaimet, seismiset tutkimukset ja sotilaskäytössä olevat vedenalaiset äänilaitteet häiritsevät suuresti eläimiä.

Rannoille ajautuneista valaista on löydetty kudosvaurioita, jotka muistuttavat liian nopeasti pintaan nousseiden sukeltajien vammoja. On mahdollista, että kaikuluotaimet ja seismiset tutkimukset ovat säikäyttäneet eläimet sukeltamaan syvälle ja nousemaan takaisin pintaan liian nopeasti. Whale and Dolphin Conservation Societyn tutkimusjohtaja Mark Simmonds on esittänyt vuodelta 2008 kaksi tapausta, jotka voivat olla esimerkkejä melusaasteen aiheuttamasta poikkeavasta käytöksestä: Madagaskarin rannikolle ajautui sata melonipäävalasta ja Britannian etelärannikolle kymmeniä delfiinejä. Merieläimet ääntelevät kommunikoidessaan laumansa muiden jäsenten kanssa, jolloin laivojen synnyttämä melu voi hukuttaa alleen eläinten viestinnän. Seurauksena eläinten luonnollinen toiminta vaikeutuu, jotkin eivät löydä ruokaa ja ne alkavat käyttäytyä oudosti.


Lähde: www.unep.org, www.cms.int

Tiet tappavat vuodessa 1,2 miljoonaa ihmistä

Liikenne tappaa tehokkaammin kuin monet sodat. Liikenneonnettomuus on yksi kaikkein yleisimmistä kuolinsyistä66. Maailmassa kuoli 2000-luvun alussa tieliikenneonnettomuuksissa 1,2 miljoonaa ihmistä ja loukkaantui 50 miljoonaa. Valtaosa kuolonkolareista tapahtuu maanteillä. Eniten tämäkin vitsaus koettelee Etelän köyhiä ihmisiä.67

Vielä enemmän kuolee eläimiä. Yksin Yhdysvaltojen teillä menehtyy joka päivä noin miljoona eläintä. Pienessä Suomessakin autot tappavat vuosittain pelkästään lintuja useita miljoonia. Liikenteen tappotahti on niin kova, että jotkin lajit uhkaavat menehtyä sukupuuttoon. Maantiet ovat suurin uhka esimerkiksi harvinaiseksi käyneelle Floridan pantterille.68

Kuljetusten tarkkaa osuutta surmista on vaikea arvioida. Tilastotiedoista voi kuitenkin päätellä, että useissa kymmenissä prosenteissa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tavarakuljetus oli tavalla tai toisella osallisena. Tämä merkitsee, että tavaraliikenteeseen liittyvissä onnettomuuksissa kuolee maailmassa vuosittain useita satoja tuhansia ihmisiä. Merkittävä osa kuolemista lankeaa kansainvälisten kuljetusten kontolle.69

Törmäysonnettomuuksissa kuolleet ovat kuitenkin vain osatotuus. Myös liikenteen saasteet tappavat. Useissa maissa ne niittävät vielä enemmän ihmisiä kuin onnettomuudet. Maailmanterveysjärjestön WHO:n tutkimuksen mukaan vuonna 1996 Itävallassa, Sveitsissä ja Ranskassa liikenteen hiukkaspäästöihin kuoli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa70. Muissakin maissa maanteiltä ja vesireiteiltä leviävät pienhiukkaset surmaavat joukoittain ihmisiä ja näistä päästöistä yli puolet tulee kuljetuksista71. Kansainvälisten tavarakuljetusten syntitaakka kasvaa siis tätäkin kautta valtavan suureksi.

info

Joka vuosi 4–5 suuronnettomuutta merellä

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO arvioi, että 22 prosenttia mereen laskettavista jätteistä on peräisin laivoista. Öljypäästöt ovat vakava uhka merten elämälle ja lähes puolet öljypäästöistä on peräisin laivoista.72 Suuria öljytankkerionnettomuuksia – joissa öljyä vuotaa yli 700 tonnia – on joka vuosi 4–5, pienempiä vuotoja yli sata73. Onnettomuudet kuitenkin aiheuttavat vain pienen osan öljypäästöistä. Valtaosa mereen valuvasta öljystä liittyy rutiinitoimiin: tankkien puhdistukseen, öljyn lastaamiseen ja purkuun74.

Likaiset laivat

Kansainvälisen liikenteen laivat käyttävät yleisesti polttoaineenaan niin sanottua bunkkeriöljyä. Se on muiden öljytuotteiden jalostuksessa syntyvää jätettä, johon on usein sekoitettu myös käytettyä voiteluöljyä. Tämä polttoaine on halvinta ja likaisinta öljyä, jolla dieselkoneet vielä pyörivät. Se sisältää suuria määriä myrkkyjä, joiden käyttö muilla aloilla on kielletty.

Bunkkeriöljyssä on rikkiä viisi prosenttia eli 5 000 kertaa enemmän kuin tavallisessa dieselöljyssä.75 Niinpä laivat tuottivat vuonna 2001 maailman rikkidioksidipäästöistä kahdeksan prosenttia ja liikenteen päästöosuudesta yli 70 prosenttia76. Rikkidioksidilla on samanlaisia vaikutuksia kuin typen oksideilla: metsäkuolemat, maaperän ja vesistöjen happamoituminen, rakennusten ja muistomerkkien rapautuminen, vakavat hengityselin- ja muut sairaudet.77 Esimerkiksi Euroopassa vilkkaat laivareitit kulkevat lähellä rannikkoa, josta rikkisaaste leviää suureen osaan mannerta78.

Rikkidioksidilla on ilmastonmuutoksen kannalta yllättävä vaikutus. Se muuttuu ilmassa viilentäviksi sulfaattihiukkasiksi: hiukkaset heijastavat auringonsäteilyä takaisin avaruuteen ja edistävät matalalla olevien pilvien muodostumista, jotka myös vaikuttavat kylmentävästi. Laivojen päästämillä orgaanisilla hiiliyhdisteillä on samankaltainen mutta pienempi vaikutus. Joidenkin tutkimusten mukaan viilentävät vaikutukset ovat yhteensä niin suuret, että kaiken kaikkiaan laivat ovat tähän saakka hidastaneet ilmaston lämpenemistä. Negatiivinen nettovaikutus muuttuu kuitenkin aikaa myöten positiiviseksi, koska sulfaatti- ja muut hiukkaset eivät pysy kauan ilmakehässä toisin kuin kasvavat hiilidioksidipäästöt. Jos nykyisten päästöjen käyttäytymistä tarkastellaan 500 vuoden perspektiivillä, on laivojenkin säteilypakote79 lopulta positiivinen eli ne lämmittävät ilmakehää.80

info

Öljyinen Itämeri

Vaikka tavaroiden siirtäminen meritse on vähiten energiaa vieviä kuljetusmuotoja, ovat merikuljetusten ympäristövaikutukset vakavia myös Itämerellä. Tämän Suomelle keskeisen merialueen keskisyvyys on vain 55 metriä. Mataluutensa takia se on poikkeuksellisen haavoittuvainen ja vain suhteellisen harvat lajit ovat sopeutuneet sen vähäsuolaisiin olosuhteisiin. Keskimäärin puolet Itämerestä jäätyy joka talvi ja leutoinakin vuosina noin neljännes Itämerestä saa jääpeitteen. Murtajien jäiden keskelle avaamissa kapeissa ränneissä törmäyksen riski kasvaa etenkin, jos sääolot ovat hankalat. Onnettomuuden sattuessa jää vaikeuttaa öljyn talteenottoa, ja Itämerestä puuttuvat öljyä syövät bakteerit, joita on esimerkiksi Barentsinmeressä.

Silti Itämeren poikki kuljetetaan runsaasti öljyä. Viimeisten 25 vuoden aikana on keskimäärin kerran vuodessa sattunut laivaonnettomuus, jossa yli sata tonnia öljyä on valunut mereen. Lisäksi pelkästään vuonna 2007 havaittiin 238 pienempää öljyvuotoa. Muutenkin Itämerellä on vilkasta: jopa 15 prosenttia maailman kaikista merikuljetuksista tapahtuu Itämerellä tai sen kautta.

Itämeri saattaa olla jo nyt maailman saastuneimpia meriä. Sen pohjalle laskeutuneet DDT, PCB ja dioksiinit ovat hitaasti hajoavia yhdisteitä. Myös elohopeaa, kadmiumia, kuparia, lyijyä, nikkeliä ja muita raskasmetalleja on kertynyt runsaasti pohjan sedimentteihin. Satamia ja laivareittejä ruopatessa kasautuneet raskasmetallit ja ympäristömyrkyt lähtevät liikkeelle, jolloin ne voivat siirtyä takaisin Itämeren ravintoketjuun. Myös laivojen potkureiden synnyttävät virtaukset saavat pohjan ravinteet ja saasteet leviämään. Vesiliikenteen mekaaninen vaikutus ulottuu kauas itse väylästä. Esimerkiksi sisäsaaristossa laivojen aallot aiheuttavat eroosiota ja levävyöhyke kärsii laivaliikenteestä.

Kaikesta tästä tuhosta, kaikista suojelusopimuksista ja kaikista ympäristöhurskaista juhlapuheista huolimatta meriliikennettä ei aiota supistaa vaan päinvastoin kasvattaa. Esimerkiksi Suomenlahden kautta kulkeva meriliikenne on tarkoitus kaksinkertaistaa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

Ilmastoa viilentävään vaikutukseen päätyvät tutkimukset eivät ota huomioon, että laivojen päästämä noki vähentää lumen ja jään heijastavuutta81. Johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluvan James Hansenin mukaan arktisilla alueilla kulkevien alusten nokipäästöt voivat merkittävästi lisätä jään sulamista ja sitä kautta merenpinnan katastrofaalista nousua82.

Myös laivojen mereen laskema vesi on huomattava ekologinen ongelma. Suurin osa siitä on niin sanottua painovettä, jonka avulla tyhjänä kulkeva alus pidetään merikelpoisena. Painovettä kuljetetaan lähtösatamien läheisyydestä vuosittain useita miljardeja tonneja tulosatamien tuntumaan. Veden mukana eliöt kulkeutuvat maapallon puolelta toiselle. Uudessa ympäristössä ne voivat aiheuttaa vakavia ekologisia häiriöitä. Vieras eläin tai kasvi voi esimerkiksi lisääntyä räjähdysmäisesti, jos sillä ei ole uudessa ympäristössä luontaisia vihollisia. Tunnettu esimerkki on eurooppalaisen vaeltajasimpukan tuhoisa leviäminen Pohjois-Amerikan suuriin järviin. Atlantin meduusan invaasio Mustallamerellä aiheutti 1980-luvulla kalakantojen romahduksen. Amerikankampamaneetti siirtyi ensin Mustallemerelle, mutta on levinnyt vuodesta 2006 alkaen voimakkaasti myös Itämerellä ja tuhoaa kalakantoja Suomenlahdellakin. Päivittäin painovesitankeissa liikkuu noin 4 000 lajia mereltä toiselle, ja joka yhdeksäs viikko jokin merialue saa asukkaakseen sille täysin vieraan organismin. Myös rahtitavaran mukana kulkeutuu eliölajeja.83

Eliöiden leviäminen mantereelta toiselle uhkaa myös ihmisiä: vieraat organismit voivat levittää tauteja. Perussa puhkesi vuonna 1991 koleraepidemia, noin 322 000 ihmistä sairastui ja ainakin 2 900 kuoli. Tätä ennen koleraa ei ole tavattu Perussa eikä muuallakaan Latinalaisessa Amerikassa lähes sataan vuoteen. Epidemian syytä ei varmuudella tiedetä. Yhden teorian mukaan kolerabakteeri levisi painovedestä, jonka Etelä-Aasiasta tullut laiva laski Perun rannikolle.

Monet vakavat epidemiat ovatkin saaneet alkunsa kansainvälisistä kuljetuksista. Viime vuosikymmeninä esimerkiksi Aasian tiikerihyttystä on tavattu laajalti sen perinteisen alueen ulkopuolella ja leviämisen on havaittu noudattavan laivareittejä. Tiikerihyttynen kuljettaa vaarallisia tauteja, muun muassa dengue- ja chikungunya-kuumetta.84

info

Tyynenmeren muovilautta

Tyynellämerellä kelluu valtava jätelautta, se alkaa 800 kilometriä Kalifornian rannikolta ja päättyy reilun 300 kilometrin päähän Japanista. Jäte on pääosin pieneksi silpuksi jauhautunutta muovia, josta viidennes on peräisin laivoista ja loput rannikoilta.

Lautta on pinta-alaltaan kaksi kertaa Yhdysvaltoja suurempi ja sen paksuus on kymmenen metriä. Mikäli kertakäyttöisten muovipakkausten määrää ei rajoiteta, lautan arvellaan laajenevan kymmenessä vuodessa kaksinkertaiseksi. Yhtenä suurimpana syynä...