Riitta Suominen
Kapulakielen kymmenen kärjessä
Kapulakielen kymmenen kärjessä
ISBN 978-952-5901-77-1 (EPUB)
Copyright Riitta Suominen ja Klaava Media
Joulukuu 2013
Kustantaja Klaava Media / Andalys Oy
www.klaava.fi
kirja@klaava.fi
Lukijalle
Sijalla 10 on lyhenteiden käyttö
HOPS: Lopetetaan lyhenteiden käyttö asap
Sijalla 9 ovat merkintätavat
Viivojen pituus ja muita elämää suurempia kysymyksiä
Sijalla 8 ovat välimerkkipulmat
Ja-sanan pilkutus, epäsuora kysymyslause ja puolipiste
Sijalla 7 ovat yhdyssanat
Merkilliset ja merkittömät yhdyssanat
Sijalla 6 ovat määritejonot
Määritteiden salakuljettaminen kielletty!
Sijalla 5 on väärä esittämisjärjestys
Kuntateksti täytyy kääntää ylösalaisin
Sijalla 4 on epäonnistunut nimeäminen
Nimeä käytetään sadoissa asiakirjoissa
Sijalla 3 ovat muoti-ilmaukset
Mikähän tänään rantautuu
Sijalla 2 on epäinhimillinen sävy
Inhimillistä viestintää
Sijalla 1 on liikasanaisuus
Tiivistä – säästät lukijan aikaa
Loppusanat: Kaikki hallintokieltä keventämään
Mistä apua kielenhuoltoon?
Usein väärin kirjoitetut yhdyssanat ja sanaliitot
Iso ja pieni alkukirjain
Vierassanat
Lyhenteitä
Kirjoitin viisi vuotta sitten ensimmäisen Kymmenen kärjessä -oppaan, ja siitä tuli yllättävän suosittu. Ilahduttavimpana joskin kyseenalaisena tunnustuksena pidän sitä, että opas on varastettu Kuntaliiton kirjastosta. Moniko kielenhuollon opas on päässyt pitkäkyntisen iltalukemiseksi?
Tuo ensimmäinen oppaan versio oli reilut kolmekymmentä sivua, mutta tämä uusi lähentelee jo sataa. Herkullista aineistoa on kertynyt Kielipoliisin kymmenen kärjessä -tapahtumista ja Vuoden kapula -kisoista niin paljon, että sitä ei yksinkertaisesti raaski piilottaa mappeihin.
Keskeisiä ajatuksia tässä oppaassa on kaksi. Ensinnäkin työssä joudutaan lukemaan nipuittain vaikeita, kuivakkaita asiakirjoja. Pyyteetön tarkoitukseni on helpottaa kaikkien elämää kehittämällä teksteistä nopealukuisia ja helposti ymmärrettäviä. Tämä on mahdollista, kunhan selväkielisyys asetetaan päättäväisesti tekstintekijöiden tavoitteeksi. Toinen tavoite on innostaa keskustelemaan, suorastaan saivartelemaan kielen kysymyksistä pilke silmäkulmassa. Kieli on minulle puuhamaa, jossa sattuu ja tapahtuu – niin omiin kuin muidenkin kömmähdyksiin voi suhtautua kepeän uteliaasti.
Kielenkäyttö ei ole niinkään yksilön kuin yhteisön asia. Työtekstit koostuvat usein monen tekijän tuotoksista, ja kielenkäytön tapa on osa toimintakulttuuria. Työyhteisöstä lähtevät viestit edustavat koko organisaatiota, siksi niistä on myös yhdessä pidettävä huolta. Jos työpöydällesi tulee teksti, jota et ymmärrä tai voi muuten allekirjoittaa, älä lähetä sitä eteenpäin vaan palauta kirjoittajalle. Ottakaa myös tavaksi käsitellä tekstejä viikkopalavereissa tai kehittämistilaisuuksissa.
Julkisen alan teksteissä ei oikeinkirjoitus ole ensisijainen ongelma. Kuitenkin perussäännöt ja yhtenäiset merkintätavat on hyvä pitää aktiivisessa muistissa, sillä niiden hallinta nopeuttaa työntekoa. Oppaaseen on salakuljetettu sääntöjä esimerkkien varjolla, mutta kielioppitermejä on karteltu.
Opas pohjautuu julkisen alan teksteihin: esityslistoihin, pöytäkirjoihin, muistioihin, raportteihin, tiedotteisiin, strategioihin ja verkkosivuihin. Aineistot on koottu ensisijaisesti FCG Oy:n (entinen Kuntakoulutus) ja Hallinnon kehittämiskeskus HAUSin koulutuksia varten kymmenen vuoden aikana.
Kymmenen kärjessä -luettelo ei siis perustu tilastoon vaan Kielipoliisin rikospaikkatutkimuksiin. Virhetyypit esitellään käänteisessä järjestyksessä kymmenestä yhteen. Esimerkit on poimittu aidoista teksteistä, mutta niitä on kevyesti naamioitu asianomaisten henkilöyden salaamiseksi. Näytteitä on otettu myös lehtijutuista ja esitteistä, jos asia on haluttu kytkeä muuhun kielenkäyttöön.
Vuosien aikana aktiiviset kielenystävät ovat lähettäneet minulle mainioita esimerkkejä – kiitos niistä. Koska tätä opasta on tarkoitus päivittää, toivon teidän lähettävän minulle edelleen parhaita paloja Kielipoliisin Facebook- ja Twitter-palstalla tai sähköpostitse osoitteella riitta.suominen@yksityinenkielitoimisto.net.
Ystävällisin terveisin
Sijalla 10 on lyhenteiden käyttö.
Lyhenteitä kannattaa välttää, sillä lyhentämättömät sanat ymmärretään paremmin ja ne aiheuttavat vähemmän oikeinkirjoituspulmia. Viranomaisteksteistä on jo pitkään kehotettu karsimaan virkakieliset ao., po., ko. ja em., sillä ne voidaan yleensä jättää pois tai korvata tämä-, tuo-pronomineilla merkityksen muuttumatta.
Sellaiset tavalliset lyhenteet kuin jne., ym. ja yms. voi myös usein jättää pois, koska ne tarkoittavat luettelon hännillä oikeastaan sitä, että kirjoittaja ei enää keksi muita esimerkkejä tai jaksa niitä luetella. Tietyllä lailla kyse on kirjoittajan epävarmuudesta: hän haluaa jättää esityksensä avoimeksi, niin ettei voida syyttää minkään asian unohtamisesta. Takaportit voi kuitenkin huoletta sulkea, sillä lukijan tieto todellisuudesta kertoo, että mikään esitys ei kata kaikkia tapauksia.
Po. aurauspalveluja ei voida tarjota ns. hidastetöyssyjen johdosta. (Aurauspalveluja ei voida tarjota hidasteiden johdosta.)
Ko. alueella ei kaavamääräysten mukaan tulisi sallia maa-ainesten ottamista lainkaan. (Alueella ei kaavamääräysten mukaan tulisi sallia maa-ainesten ottamista lainkaan.)
Vertailussa otetaan huomioon ao. kohtien painoarvoprosentti. (Vertailussa otetaan huomioon kohtien painoarvoprosentti.)
Kuva 1. Mistähän tuo suodatin on lyhenne?
Lyhenteisiin pääte liitetään yleensä kaksoispisteen avulla, esimerkiksi alv:n tai EU:ssa. Kaksoispistettä ei käytetä, jos lyhenne luetaan sanana (Kelaan, tupoa) tai lyhenteessä on mukana sanan loppu (nroa, tstoon).
Päänvaivaa aiheuttaa usein myös sijapäätteen muoto. Tavallinen kysymys on, mikä on oikea pääte esimerkiksi osakeyhtiön lyhenteen yhteydessä: oy:hyn vai oy:öön? Molemmat päätteet ovat mahdollisia, ja valinnan ratkaisee lukutapa.
Lukuisat EU-lyhenteet ovat myös ongelmallisia: jos samassa tekstissä on esimerkiksi EKR ja EMU, tekisi mieli merkitä päätteet samalla lailla kirjaimittaisen lukutavan mukaan EKR:ään ja EMU:hun. Tämä on mahdollista, mutta jälkimmäinen lyhenne luetaan kuitenkin tavallisemmin sanana, jolloin pääte merkittäisiin suoraan ilman kaksoispistettä eli EMUun tai Emuun. Varsinkin lyhyet sanat on usein nopeampi kirjoittaa lyhentämättöminä, jos on epävarma päätteestä tai sen merkintätavasta.
Kuva 2. Käy tekemässä lyhennetesti Kotimaisten kielten keskuksen (www.kotus.fi) verkkosivuilla.
Kuva 3. Oikean lyhenteen voi myös tarkistaa Kotuksen verkkosivujen lyhenneluettelosta. Mikä muuten on numeron lyhenne?
Kuva 4. Euron lyhenne on € tai e. Vain yhdessä tapauksessa voidaan käyttää isokirjaimista EUR-lyhennettä. Milloin? Lyhenteisiin on muistettava tarvittaessa lisätä sijapääte eli 100 €:oon ja 50 e:lla (tai 100 euroon ja 50 eurolla). Sentin lyhenne on snt, mutta useimmiten sentti kannattaa kirjoittaa sanana, varsinkin jos siihen on liitettävä sijapääte.
Usein lyhenteisiin turvaudutaan sen takia, että pitkänimiselle yksikölle kaivataan napakampaa käyttönimeä, esim. Avointen oppimisympäristöjen kehittäminen Pirkanmaan toisen asteen koulutuksessa on nimetty AVOKIksi. Valitettavasti nuo lyhenteet eivät avaudu yleensä muille kuin hankkeessa työskenteleville. Jos turvaudutaan jonkinlaiseen lyhennenimeen niin kuin esimerkiksi Suomen EU-T&K-sihteeristö, selviää useimmille vasta sanastosta, että kirjainkoodin takana lymyilee Euroopan unionin tutkimusohjelmien neuvontapiste; sihteeristön nimi muuttui vuoden 2011 alussa EUTIksi. Mitä läpinäkyvämpi nimi on, sen parempi. Usein tavalliset yleiskielen sanat ennustavat merkitystä paremmin kuin lyhenteet.
Hankalia yksiköiden ja hankkeiden nimiä ei kannata turhaan toistella, sillä toisto kuormittaa tekstiä. Käyttökelpoinen toimintatapa on se, että nimi mainitaan kokonaisena tekstin alussa ja sen jälkeen siihen viitataan jollakin nimen osalla tai pelkästään pronominilla se.
Maakunnan yhteistyöryhmä käsitteli edellisessä kokouksessaan EAKR-toimenpideohjelmaluonnosta, jonka jälkeen toimenpideohjelmaluonnos oli maakuntahallitusten käsiteltävänä.
Maakunnan yhteistyöryhmä käsitteli edellisessä kokouksessaan EAKR-toimenpideohjelmaluonnosta, jonka jälkeen luonnos (tai se) oli maakuntahallitusten käsiteltävänä.
Varsinainen riesa lyhenteet ovat tietotekniikan alalla, siksi koneisiin kaivattaisiin kipeästi kaikki cd-rom-cd-r-cd-rw:eet poroksi polttavaa kielipoliisiasemaa. Tietokoneiden arkipäiväistyttyä olisi ollut lupa odottaa, että niistä myös puhuttaisiin selväkielisesti ja vierasperäisten lyhenteiden sijasta käytettäisiin suomenkielisiä ilmauksia. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan uusia lyhenteitä päinvastoin ilmestyy myös sinne, missä niitä aiemmin ei ole ollut.
Muutama vuosi sitten esimerkiksi vanhan tutun näytön eteen ilmestyi lyhenne CRT, Cathode Ray Tube eli katodisädeputki. Tavallinen kuvaputkinäyttö täytyi siis nimetä joka paikassa CRT-näytöksi erotukseksi litteästä nestekidenäytöstä (LCD eli Liquid Crystal Display). Alan teksteissä lukijaa varotaan päästämästä niin helpolla, että puhuttaisiin vain litteästä näytöstä, sillä tarpeen on aina ilmoittaa, että kyseessä on nimenomaan aktiivimatriisi- (TFT eli Thin-Film Transistor) eikä passiivimatriisinäyttö. Jos on välttämätöntä olla ilmaisussa näin tarkka, täsmällisyyttä voitaisiin odottaa myös merkintätavoissa. Vai mitä sanotte maan suurimman myyjän tuotekuvauksesta: X R981 on edullinen perus 17” CRT näyttö?
Lyhenteet ja vierassanat aiheuttavat monenlaisia pulmia oikeinkirjoitukses...