Koottu.xhtml

Tämän teoksen jäljentäminen ilman lupaa painamalla,
monistamalla, skannaamalla, tai muilla tavoin
kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti.

Kansi Mikko Puranen

Kirjaa voi tilata kustantajalta:
Docendo Oy
Ylistönmäentie 24
40500 Jyväskylä
Puh. 044 727 0250
www.docendo.fi
info@docendo.fi

ISBN 978-952-291-019-6 (sid.)
ISBN 978-952-291-061-5 (epub)

Esipuhe

Vuosituhannen vaihteessa maailmalla elettiin teknologiahuumaa.Netti mullisti maailmaa ja Suomi nousi Nokian vanavedessä kansainvälisiin parrasvaloihin. Tulevaisuudenusko eli vahvana meissä jokaisessa. Se oli hienoa aikaa.

Lähdin tekemään muistiinpanoja havainnoistani voidakseni myöhemmin kertoa erään suomalaisen yrityksen menestystarinan sisältä päin nähtynä. Mutta asiat eivät aina mene kuten suunnitellaan. Menestystarina toteutui vain osittain ja sen jatko-osia näyteltiin suomalaisissa oikeussaleissa vielä 11 vuotta myöhemmin.

Ihmisen muisti on armelias. Se kultaa muistoja, unohtaa aktiivisesti omalta kannalta ikäviä asioita ja säästää muistisoluja yhdistelemällä samanlaisia, toisiinsa kuulumattomia yksityiskohtia.

Muistiinpanojeni, valokuvieni ja videoiden varassa olen pyrkinyt palauttamaan vuosituhannen vaihteen tapahtumat mieleen mahdollisimman autenttisina. Vain muutamassa kohdassa olen joutunut turvautumaan asianomaisten kertomuksiin, koska en ole itse ollut paikalla.

Koska kirja perustuu omiin havaintoihini ja kokemuksiini, se ei pyrikään olemaan puolueeton analyysi tapahtuneesta. Kirjoittajana olen voinut valita näkökulman ja asioiden painotukset. Valinnoissa olen kuitenkin pyrkinyt tasapuolisuuteen ja kaikki kirjassa esitetty on totta.

Vuosien 2007–2012 oikeudenkäynneissä samat asiat käsiteltiin kolmeen kertaan. Jotta lukija ei joutuisi samanlaiseen piinaan kuin asianosaiset, olen referoinut vain keskeisiä vastaajia ja tärkeimpiä todistajia. Tavoitteena on antaa käsitys istuntojen ilmapiiristä ja etenemisestä, ei dokumentoida koko käsittelyä.

Muutamia vähäpätöisiä yksityiskohtia olen kerronnallisista syistä yhdistänyt tai siirtänyt muutamalla päivällä.

Saamme yleensä lukea yritysten sisäisistä asioista vain jälkikäteen kirjoitettuja sankaritarinoita, joissa virheet on unohdettu ja onnekkaat sattumat selitetty harkituksi strategiaksi. Jokaisen menestyvän yrityksen historiaan mahtuu mokia, joiden opetuksista on ollut hyötyä jatkossa. Tässä tarinassa oppirahat tulivat kalliiksi niin asianosaisille kuin Suomen valtiollekin. Toivottavasti kokemuksista on hyötyä seuraavan buumin aikana sekä niille, jotka joutuvat ensi kertaa oikeusjärjestelmän rattaisiin.

Espoo 6.7.2008 – 15.10.2013
25430/934
4444

OSA I

1998

Perjantaina 13. maaliskuuta iltapäivällä puhelimeni soi. Soittaja on Harri Johannesdahl ja hänellä on uutinen: Suomeen on syntymässä uusi internet-operaattori. Tieto ei ole vielä julkinen, joten Harri pyytää pitämään asian omana tietonani. Sitten hän esittää varsinaisen kysymyksensä: lähtisinkö uuden yhtiön hallitukseen?

Tunnen Harrin hyvin. Tehdessäni tietoliikenteeseen liittyviä kirjoja olen usein soittanut Telelle kysyäkseni lisätietoja heidän internet-palveluistaan. Vastaus on aina ollut sama: ”Yhdistän Harri Johannesdahlille”.

Tiedän, että Harri on valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta ja aloittanut sen jälkeen työt Nokialla sähköpostijärjestelmää kehittävässä yksikössä. Sieltä hän on vaihtanut Helsingin Puhelinyhdistykselle ja edelleen Telelle, jossa hän käyttää internet-johtajan titteliä. Olemme kiertäneet samoissa tilaisuuksissa puhumassa tietoverkon mahdollisuuksista ja lupaavista tulevaisuudennäkymistä. Olemme kuunnelleet toisiamme monta kertaa ja meillä on sama näkemys tulevasta kehityksestä.

Harrin ehdotus on mielenkiintoinen, mutta vastaan silti kieltävästi. Hallitusjäsenyys yhdessä operaattorissa tekisi minut jääviksi kirjoittamaan operaattoreita koskevista asioista ja estäisi yhteistyön Helsingin puhelinyhdistyksen ja Soneran kanssa. Olen juuri ollut puhumassa HPY:n yritysasiakkaille internetin mahdollisuuksista. Varsinkin kiinteistönvälittäjät ovat olleet sekä innoissaan että kauhuissaan ennustuksestani, jonka mukaan tulevaisuudessa asuntojen tiedot ja valokuvat ovat katsottavissa netissä. ”Hieno juttu, mutta miten me sitten saadaan myytyä ne huonot asunnot? Hyvien myynti ei ole koskaan ollut ongelma”, yksi heistä kysyi. Siihen en osannut vastata. Netti tulee aiheuttamaan muutoksia, joihin on vain pakko sopeutua.

Harri ymmärtää hyvin tilanteeni ja sanoo palaavansa asiaan. Ensin pitää perustaa se operaattori.

Internet tuli Suomeen kesällä 1994. Kesän alussa ilmestyivät ensimmäiset kansainvälistä tietoverkkoa koskevat lehtijutut ja tv-uutiset. Tietoverkoista oli puhuttu jo 1980-luvulta asti ja perinteiset operaattorit olivat rakentaneet niihin omia palveluitaan. Telellä oli Telesampo, HPY:llä Infotel. Tv-käyttöön tarjottiin Videotex-nimistä järjestelmää. Näihin tietoverkkoihin soitettiin modeemilla ja minuuttitaksaa vastaan asiakas sai lukea uutisia, ladata pikkutuhmia GIF-tyttökuvia tai lähettää sähköpostia järjestelmän muille käyttäjille.

Heitä ei juuri ollut. Tietoverkot olivat ikuinen lupaus, aivan kuten sähköautot ja paperiton toimisto – hieno idea, joka ei näyttänyt koskaan yleistyvän laajaan käyttöön. Vain harrastajilla riitti intoa jonottaa hitaalla modeemilla (2400 bittiä sekunnissa) toisten harrastajien ylläpitämiin BBS-palveluihin (”purkkeihin”) ja käydä siellä keskustelua eri aiheista.

Äkkiä moni asia loksahti kuitenkin paikoilleen. Yhdysvalloissa alettiin puhua tiedon valtatiestä, kaupallisesta tietoyhteiskunnasta, joka kiihdyttäisi talouskasvua ja loisi uutta, osaamiseen perustuvaa teollisuutta. Modeemiyhteydet nopeutuivat jopa 19200 bittiin sekunnissa ja syrjäisessä Indianan yliopistossa kehitettiin ensimmäinen graafinen www-selain, Mosaic. Aluksi sen sai vain Unix-koneille, mutta talvella 1993 ilmestyi myös Windows-versio. Nettikäyttöön ei enää tarvittu nörtin tai Unix-gurun taitoja, riitti että osasi klikkailla hiirtä.

Internet, joka oli aiemmin ollut vain tutkijoiden ja yliopistojen käytössä, avasi ovensa tavallisille kansalaisille ja yrityksille. Perinteisesti kaikki kaupallinen toiminta internetissä oli ollut ehdottomasti kiellettyä, eikä yhteyksiä saanut ostaa edes rahalla. Nyt niiden myynnistä tuli kaupallista toimintaa. Syntyivät ensimmäiset ISP:t (Internet Service Provider) eli yritykset, joiden asiakkaaksi ryhtymällä kuka tahansa pääsi käyttämään nettiä.

Suomessa nettiyhteyksiä tarjosi aluksi Clinet, jonka nimen alku ei viitannut lääketieteeseen vaan käyttöjärjestelmän komentoriviin. Maksua vastaan asiakas sai modeemilla etäyhteyden Unix-koneeseen ja pystyi käyttämään sen merkkipohjaisia palveluita. Perusnetillä pääsi vain Suomeen, ulkomaanyhteyksistä piti maksaa lisähintaa. Toinen pioneeri on Eunet Finland, joka alkoi myydä yhteyksiä yrityksille ja vähän myöhemmin myös kotikäyttäjille.

Medianäkyvyys herättää 1990-luvun puolivälissä tavallisten ihmisten kiinnostuksen nettiä kohtaan. Keskeisenä internet-yhteyksien myyntiargumenttina on palvelujen ilmaisuus. Kun on kerran hankkinut yhteyden, internetin tuhannet palvelut kaikkialla maailmassa ovat vapaasti käytettävissä. Täysin ilmaiseksi! Enää ei tarvitse pelätä korkeita minuuttimaksuja eikä puhelinlaskuun tule ikäviä yllätyksiä tietoverkon käytöstä.

Palvelut ovat ilmaisia, mutta yhteys ei. Sitä varten asiakkaan on hankittava tietokoneeseen modeemi, joka soittaa puhelinverkon läpi operaattorin soittosarjaan. Siellä automaattinen vaihde yhdistää puhelun ensimmäiseen vapaaseen modeemiin ja yhteys syntyy. Nettisurffailusta menee ensinnäkin normaali paikallispuhelumaksu (edellyttäen, että operaattorilla on soittosarja samalla telealueella; muutoin pitää soittaa kaukopuhelu ja se tulee hyvin kalliiksi). Sen lisäksi internet-operaattori perii nettiyhteyden käytöstä oman veloituksensa.

Aina surffaaja ei pääse näinkään pitkälle. Mitä halvemmat hinnat, sitä enemmän asiakkaita. Ja mitä enemmän asiakkaita, sitä useammin kaikki soittosarjat ovat täynnä ja oma modeemi tuuttaa varattua. Silloin pitää vain odotella kärsivällisesti linjan vapautumista tai mennä kiltisti nukkumaan. Moni surffaa iltaisin ja öisin, koska puheluhinnat ovat silloin halvempia kuin päiväsaikaan.

Pääkaupunkiseudulla HPY hemmottelee asiakkaitaan erityisellä viikonloppuhinnoittelulla. Puhelusta peritään vain kertamaksu sen pituudesta riippumatta. Innokkaimmat nettikäyttäjät soittavat linjan auki heti perjantaina klo 17 ja pystyvät netissä maanantaiaamuun asti. Varjopuolena on, että nettikäyttöön varattu linja estää puhelimen käytön.

Vaikka yhteyksiä myydään kuluttajille, niiden käyttöönotto vaatii teknistä osaamista. Internetissä koneet puhuvat toisilleen tcp/ip-kieltä, jota yksikään kotitietokone ei osaa. Tcp/ip pitää hankkia ja asentaa erikseen. Tcp/ip:n sovittaminen puhelinyhteyteen vaatii slip- tai ppp-protokollan, jota varten pitää asentaa tasmanialaisen harrastajan laatima Trumpet Winsock -apuohjelma. Lopuksi säädetään verkkoasetukset: default gateway, dns server, netmask ja muut, tiedäthän? Jos modeemi lähtee pelittämään, niin hienoa. Sen virittäminen hankalilla AT-ohjauskomennoilla sarjaportin kautta on nörttien hommaa, jonka onnistumisesta ei ole takeita.

Silloin, kun kaikki menee putkeen, soittaja palkitaan 9600 tai jopa 19200 bitin nopeudella toimivalla yhteydellä, jolla voi juuri ja juuri surffata kaikki Suomen kymmenet www-palvelut sekä lähettää sähköpostia. Näppärimmät etsivät tiedostoja Archiella, siirtävät niitä ftp:llä ja hakevat tietoa Veronica-palvelimista Gopherin avulla.

Onneksi internetin maailma on rajaton, joten palveluista ei ole pulaa. Ja mikä parasta: ne ovat kaikki ilmaisia.

Vuonna 1998 nettiyhteyksiä tarjoamaan on syntynyt jo lähes viisikymmentä uutta ISP-operaattoria, jotka kilpailevat Soneran ja paikallisten puhelinyhtiöiden kanss...