Aavetaajuus-kirjat 1

Aavetaajuus-kirjat 1

www.aavetaajuus.fi

www.urs.fi

Juhana Lumpeen novelli Ilmari Rautapää, Parapoliisin vasikka on ilmestynyt aiemmin Ilmari Rautapää - okkulttinen etsivä -äänikirjasarjassa (Tajunta Media 2013).

© Tekijät

Versio 2

Kustantaja: Tajunta Media 2014

Kannen kuva: Antti Pesonen

Taitto ja e-kirjan valmistus: Jyrki Pitkä

ISBN 978-952-6657-28-8 (Nidottu)

ISBN 978-952-6657-29-5 (Epub)

ISBN 978-952-6657-30-1 (Mobi)

Sisältö

Esipuhe - Jyrki Pitkä

Murhaajan kasvot - Katri Alatalo

Äijön pojat - Jussi Katajala

Aavetukikeskus - Suvi Kauppila

Kalpean noidan naamio - Shimo Suntila

Älä astu harhaan metsämies - Tarja Sipiläinen

Epäpyhä kolminaisuus - Jani Kangas

Anna meille enkeleitä - Tiina Laine

Tulikipunan synty - Juha Jyrkäs

Rieseholtin valot - Anu Korpinen

Seidan lapset - Mixu Lauronen

Ilmari Rautapää, Parapoliisin vasikka - Juhana Lumme

Viheltävä huone - William Hope Hodgson - suom. Janne Nahkuri  

Kirjoittajat

Kiitokset

Hanna-Maija Matikaiselle ja

Katriina Huttuselle avusta.

Erityiskiitokset

Erkka Leppäselle ja

Hannu Varikselle mesenoinnista.

Tervetuloa Aavetaajuus-kirjasarjan ensimmäisen osan pariin.

Kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon keskittyvä Aavetaajuus-podcast aloitti vuoden 2013 helmikuussa, ja vastaanotto on ollut alusta asti positiivista. Podcastin parissa onkin ollut oikein mukava puuhailla.

Nälkä on kuitenkin kasvanut syödessä, ja jossain vaiheessa syntyi idea myös kirjajulkaisusta. Hankkeen yhteistyökumppaniksi lupautui Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio -ryhmittymän pääpiru Tuomas Saloranta, jolla on jo vuosien kokemus novelliantologioiden toimittamisesta.

Kokoelman aihepiiriksi valikoitui luontevasti okkulttiset etsivätarinat, sillä genre on aina ollut lähellä sydäntäni, ei vähiten toimittamieni Ilmari Rautapää -seikkailujen tähden. Julkisessa kirjoittajakutsussa annoimme kirjoittajille varsin vapaat kädet. Ainoa rajaus oli, että tarinoiden tulee jollain tavalla sisältää elementtejä dekkareista ja yliluonnollisista kertomuksista.

Tarjotuista novelleista kokoelmaan valittiin 11. Näiden lisäksi päätimme suomentaa mukaan yhden William Hope Hodgsonin tarinan. Hodgsonin kertomukset Thomas Carnackin tutkimuksista ovat todellisia okkulttisten etsivätarinoiden klassikkoja. Hodgson oli Sherlock Holmes -kirjailijan Sir Arthur Conan Doylen aikalainen, ja Holmes-tarinat ovat olleet selkeä esikuva aaveidenmetsästäjä Carnackin seikkailuille. Tosin sillä erotuksella, että selkäpiitä karmivat, yliluonnollisilta vaikuttavat tapaukset eivät useinkaan ratkea luonnollisin selityksin.

Kotimaisissa novelleissa pääpaino on kauhutarinoissa, vaikkakin myös fantasian ja science fictionin alueilla liikuskellaan. Useampaan tarinaan on saatu vaikutteita pulp-kauhun kummisedältä H.P. Lovecraftilta. Tämä olikin odotettavissa, sillä Lovecraft on tällä hetkellä ehkä suositumpi kuin koskaan. Lisäksi monissa Lovecraftin kertomuksissa päähenkilö on jonkinlainen tutkija. Lovecraftilaista sankaria, joka tahtomattaan joutuu tekemisiin kosmisten kauhujen kanssa, voikin pitää okkulttisten dekkareiden eräänä arkkityyppinä. Usein kuitenkin okkulttisella etsivällä on myös itsellään yliluonnollisia voimia, apureita tai teknologiaa käytettävissään. Kokoelmamme tarinat voikin jakaa näiden elementtien perusteella kahteen ryhmään.

Katri Alatalon, Suvi Kauppilan, Tarja Sipiläisen, Jani Kankaan, Tiina Laineen ja Anu Korpisen tarinoissa päähenkilö joutuu vastatusten jonkinlaisen vieraan ongelman kanssa, jota hän alkaa tutkia.

Kokoelman avaava Katri Alatalon Murhaajan kasvot on tulevaisuuteen sijoittuva murhamysteeri, jossa kuolema ja harvinaisiksi käyneet painotuotteet nivoutuvat toisiinsa. Myös Suvi Kauppilan veikeässä tarinassa hyödynnetään scifi-elementtejä. Siinä keinotekoisesti luodut aaveet alkavat mystisesti reistailla ja syy löytyy yllättävältä taholta. Tarja Sipiläisen lyhyt ja napakka mysteeri Älä astu harhaan metsämies vuorostaan saa miljöönsä metsästä ja vanhoista uskonnoista. Jani Kangas astuu toiminnantäyteisessä tarinassa Epäpyhä kolminaisuus Lovecraftilaisiin maisemiin, ja kuljettaa epätoivoista kolmiodraamaa kohti tuntematonta päämäärää. Tiina Laineen Anna meille enkeleitä taas on juurrutettu sosiaalihuollon työntäyteiseen arkipäivään, mutta karmivilta murhilta ei tässäkään tarinassa vältytä. Lapset tuottavat päänvaivaa myös Anu Korpisen kylmäävässä Rieseholtin valot -tarinassa, jossa paha asuu metsässä.

Jussi Katajala, Shimo Suntila, Juha Jyrkäs, Mixu Lauronen, Juhana Lumme ja William Hope Hodgson kertovat okkulttisista etsivistä, joilla on jo entuudestaan kokemusta ja ammattitaitoa yliluonnollisten tapahtumien tutkimiseen.

Katajalan etsivähahmo tutkii kadonneen pojan tapausta vähäeleisessä, mutta tyylikkäässä tarinassa Äijön pojat. Shimo Suntila vuorostaan luo kokonaisen mytologian ja kertoo seikkailutarinan, jossa kiperistä tilanteista ei ole pulaa. Mixu Lauronen jatkaa sokean shamaanin, Kontiaisen seikkailuja kartoittavaa sarjaa. Tällä kertaa Kontiainen selvittelee murhaa pohjoisten myyttisten kansojen keskuudessa. Myös Juhana Lumme jatkaa olemassaolevaa sarjaa. Okkulttisella etsivällä, Ilmari Rautapäällä on Parapoliisin vasikka -tarinassa vastassaan tekoäly Helvetistä. Kokoelman käännösnovellissa, William Hope Hodgsonin klassikossa Viheltävä huone, Carnacki tutkii viheliäistä ja hengenvaarallista kummittelutapausta irlantilaisessa kartanossa.

Antologian rahoitusmallina päätettiin kokeilla yhteisörahoitusta. Rahoituskampanja järjestettiin Mesenaatti.me-palvelun kautta. Minimitavoite, jolla saatoimme kattaa välttämättömät kulut, ylitettiin, ja projekti eteni varsin mallikkaasti. Siitä erittäin suuri kiitos kaikille rahoitukseen osallistuneille!

Yhteisörahoitus on mielenkiintoinen rahoitusmuoto. Käytännössä se tarkoittaa tuotteen ennakkomyyntiä, sillä Suomen lainsäädäntö kieltää rahan pyytämisen ilman selkeää vastiketta. Ennakkomyynnin onnistuminen vaatii sen, että projekti herättää riittävästi kiinnostusta. Antologiamme kohdalla tämä oli vielä melko helppoa, sillä hanke oli ensimmäinen kotimaista genrekirjallisuutta koskeva yhteisörahoituskokeilu. Voi olla, että seuraavan kokoelman rahoittaminen ei yhtä helposti onnistuisi.

Mutta hyvä, että nyt onnistui, sillä muutoin antologiamme olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä. Vaikka kaunokirjallisuutta ostetaan vuosi vuodelta enemmän, vähentävät kustantajat heikkomenekkisten kirjojen julkaisua. Tästä kärsivät sekä marginaalimpi genrekirjallisuus että novellikirjallisuus, joka tunnetusti ei myy erityisen hyvin. Genrekirjallisuuden julkaiseminen onkin siirtynyt yhä enemmän pienkustantamojen kontolle. Kirjoja ovatkin innostuneet julkaisemaan kaupunkien scifi-seurat ja kustantamot kuten Osuuskumma, Vaskikirjat ja Kuoriaiskirjat.

Aavetaajuuden kirjasarja on siitä mielenkiintoinen viritys, että Aavetaajuus ei ole itsessään kustantamo, vaan se toimii näillä näkymin kahden kustantamon yhteisenä kirjasarjana. Tämän kirjan julkaisee Tajunta Media, ja seuraavan, Ja hän huutaa -splatterpunk-antolologian julkaisee Kuoriaiskirjat.

Vaikkei yliluonnollisia dekkareita ole suomeksi paljoakaan julkaistu, eivät ne lajityyppinä ole suurellekaan yleisölle vieraita. Kioskien hyllyiltä pääsi kymmenen vuoden ajan 80-90 -luvuilla sukeltamaan Scotland Yardin etsivän John Sinclairin seikkailuihin Yöjuttu-lehdessä. Myös TV vilisee okkulttidekkareita: niin agentti Cooper kuin Mulder ja Scullykin ovat etsiväntyön puitteissa tekemisissä yliluonnollisten ongelmien kanssa. Muita suomalaisilla kanavilla nähtyjä sarjoja ovat mm. Millennium, Näkijä ja Supernatural. Lehtikioskin sarjishyllyillä on vilahtanut myös sittemmin elokuvaan hypännyt John Constantine. Tämän lontoolaisen okkultistin edesottamuksista suunnitellaan myös tv-sarjaa.

Toivon, että okkulttiset etsivätarinat herättävät tämän kokoelman myötä kiinnostusta niin kauhukirjallisuuden kuin dekkareidenkin ystävissä.

Jyrki Pitkä

Katri Alatalo

I

Katu oli musta ja tuuli ulvoi pahaenteisesti rakennusten nurkilla, kun Murhaaja astui vesilammikkojen yli. Sade yltyi. Murhaaja asteli viimeiset metrit nopeasti ja hiirenhiljaa. Hän veti esiin puukon, jonka pinnasta yksinäisen katulampun valo välähti. Koditon mies ei ehtinyt huomata, mikä häneen iski. Murhaaja upotti puukon miehen selkärangan viereen. Veri korisi miehen kurkussa, ja hän sätki epätoivoisena. Murhaajan mielessä soi musiikki Psykon suihkukohtauksesta. Se oli aina ollut hänen suosikkinsa.

Anni Sinivuori laski kirjan käsistään ja hieroi ohimoitaan. Tästä kirjastako hänen pitäisi löytää vastauksia? Teksti oli niin tympeää, ettei hän halunnut lukea ensimmäistä sivua pidemmälle. Oli hänellä parempaakin tekemistä. Kuten oikea murhatutkimus.

Anni otti hörpyn punaviiniä ja pakotti itsensä katsomaan kirjaa vielä uudelleen. Se oli pudotettu hänen postiluukustaan tänään päivällä, sillä välin kun hän oli ollut toimistolla. Anni oli kompastunut pakettiin hämmentyneenä – ei hän ollut vuosiin vastaanottanut muuta kuin Netpostia. Postiluukku oli lähinnä muinaisjäännös, ei sitä kukaan oikeasti käyttänyt. Omituisinta jutussa kuitenkin oli itse kirja. Se oli ihan oikea, vanhan ajan mallinen, kovakantinen esine. Eikä se silti vaikuttanut vanhalta vaan siltä, ettei kukaan ollut selaillut sen sivuja ennen Annia.

Kirjan kannet olivat vihertävänmustat, mitään selkeää kansikuvaa ei ollut. Samuel Sääksi, kannessa luki raskailla kirjaimilla. Murhaajan kasvot. Eikä mitään muuta: ei takakansitekstiä, ei tietoa kustantajasta, ei viivakoodia. Parin tyhjän valkoisen sivun jälkeen alkoi verenvuodatus, jossa nimetön Murhaaja lahtasi uhreja. Anni oli silmäillyt kirjaa sen verran, että sama murhaaminen näytti jatkuvan loppuun asti.

Soh...