image1

ERILAINEN OTE OMAAN TALOUTEEN

images

PASI HAVIA – VILLE LAPPALAINEN – ANTTI RINTA-LOPPI

TALENTUM – HELSINKI 2014

Kiitämme Suomen tietokirjailijat ry:tä saamastamme tuesta.

Sisällys

Esipuhe

Vapaus, onni ja hyvä elämä

Kysymysten keskellä

Ole vähän epänormaali

Enemmän on vähemmän

Kuluttajien kuninkaaksi

Tie alkaa jääkaapilta ja vie makuuhuoneeseen

Heimoveljet

Mainostaja metsällä

Onhan se tyhmää maksaa liikaa

Turhan taistelun taitajat

Hinta vie harhaan

Asut varastossa

Varomatonta viedään

Eroon kiusauksista

Työtä ja ostamista

Koukussa

Tarina vapaudesta

Velkaa ja vekseleitä

Älä varasta itseltäsi!

Huomisen tulot jo tänään

Vapaaehtoinen orja

Kannattavaa velkaantumista

Raha virtaa kuin vesi joessa

Kulutushyödykkeet eivät ole sijoituksia

Mielen valta

Itseä ostamassa

Mutku mä haluun!

Sopeutuvaista sakkia

Rajansa kaikella

Merkitystä etsimässä

Tilanteesi tänään

Varallisuuskartoitus

Velan määrä

Varallisuus

Yhteenlasku

Seuraamalla menojasi vapautat mielesi

Menot

Tulot

Hätärahasto on taloudellinen trampoliinisi

Enemmän kuin luulet, mutta vähemmän kuin pelkäät

Luottokortti hätärahastona

Näin aloitat

Aito vauraus ei ole rahaa

Taloutesi stressitesti

Raha poikimaan

Vaurastumisen ABC

Vaurastumisen lyhyt oppimäärä

Maailman kahdeksas ihme

Maaginen luku 72

Muodosta hyviä tapoja

Aloita mahdollisimman varhain

4,5 prosentin sääntö

Oikea aika on nyt

Sijoittamisen sietämätön helppous

Sijoittamisen monimutkaisuus on turha myytti

Vuoristoratatalous on kuukausisäästäjän kaveri

Paras mutta mahdoton neuvo

Talousporno on turmiollista

Laiskottelulla tuotot taivaisiin

Tuhoisa päiväkauppa

Näin laiskuri voittaa muut sijoittajat

Opi itsestäsi sijoittajana

Pahin vihollinen löytyy peilistä

Persoonallisuuden vaikutus

Häviäminen on tuskaa

Ankkuri kiinni

Keskimääräistä parempi autonkuljettaja

Ryhmäpaine

Kuplan anatomia

Sijoitustuotteet

Kaikki mitä tarvitset

Osakkeet

Korkopaperit

Kaksin aina kaunihimpi – ota molempia!

PS-tili

Rahastot

Rahastosopan kallis resepti

Salkunhoitaja ei ole superihminen

Ammattilaiset pärjäävät keskiarvoa kehnommin

Passiivisuus on sijoittajalle vain hyväksi

Indeksirahastot

ETF:t eli pörssinoteeratut rahastot

Sijoittajan syntymä

Sijoittajan elämänkaari

Lapsuus ja nuoruus

Aikuisuus

Keski-ikä

Vanhuus

Sijoitussuunnitelma mahdollistaa onnistumisesi

Uusi alku

Sijoittamisenkin voi automatisoida

Kohti vapautta, onnea ja hyvää elämää

Lähdeluettelo

Esipuhe

Tuomas Enbuske

Britanniaa yli vuosikymmenen hallinnut pääministeri Margaret Thatcher on uransa ikävässä käännekohdassa. Hänen suosionsa on romahtanut nimenomaan omien, konservatiivipuolueen lordien, keskuudessa. Puolueen miehet kuiskuttelevat, ettei Thatcher taida enää oikein olla kartalla Britannian taloudesta. Näille lordeille Thatcher vastaa kipakasti kysymällä, tietävätkö he edes, kuinka paljon pesuaine tai maito maksaa. Sellaisista asioista lordeilla ei tietenkään ole aavistustakaan. Thatcher luettelee hinnat pennyntarkasti.

Kyse ei tietenkään ole historiallisesti tarkasta tapahtumasta, vaan kohtauksesta mainiossa elokuvassa Rautarouva. Silti elokuva kertoo aidosta Thatcherista. Kiistellystä hahmosta, jonka kaikista poliittisista ratkaisuista en itsekään ole samaa mieltä. Silti rakastan hänen tyyliään nähdä talous konkreettisten valintojen kautta, ei niinkään käsitteinä tai suhteina. Thatcher oli kauppiaan tytär. Hän joutui jo pikkutyttönä miettimään, mitä mikäkin maksaa ja kuinka paljon voi ottaa voittoa ja silti saada tuotteet myydyksi. Yleensä talous hahmotetaan abstraktioiden ja teorioiden kautta. Ne kuitenkin selittävät asioita aina vain jälkikäteen.

Talousteoreetikko Nassim Nicholas Taleb vertasi ”talousviisaiden” ja taksikuskien antamia talousennusteita. Taksikuskit osuivat oikeaan useammin. Tämä ei tietenkään johdu siitä, että taksikuskit olisivat jotenkin erityisen fiksuja. Kyse on siitä, että talousteoreetikot pyrkivät miellyttämään toisiaan. He ajattelevat taloutta teorioiden ja abstraktioiden kautta. Mitä vasemmistolaisempi talouskirja, sitä todennäköisemmin siellä vilisee hienoja, yliopiston käytävillä opittuja muotisanoja uusliberalismista neoliberalismiin. Niin kuin ei pidä luottaa laihaan kokkiin, ei myöskään pitäisi luottaa talousennustajaan, joka ei itse ole miljonääri. Mutta ei sen paremmin puhuta oikeistossakaan. Klassinen taloustiede näkee ihmisen vain yltiörationaalisena toimijana, joka haluaa maksimoida oman etunsa. Ikään kuin ihmiset toimisivat kuin robotit.

Todellisuudessa olemme välillä rationaalisia, enimmäkseen emme. Meillä on myös tarve oikeudenmukaisuuteen, eikä raha missään nimessä ole tärkein arvomme. Sen sijaan jokainen meistä haluaa olla rakastettu ja kuulua edes johonkin ryhmään. Ja sen takia me kulutamme; kuluttamisesta on tullut moderneille ihmisille lähes ainoa keino näyttää, keitä tässä oikein ollaan. Onneksi tämä ajatustapa on murtumassa esimerkiksi sosiaalisen median nousun myötä. Yhteys muihin antaa meille mahdollisuuden kokea kuuluvuutta johonkin ryhmään, vaikkemme ostaisikaan viimeisintä muotivaatetta tai uusinta espressokonetta.

Mutta toki tavaraakin tarvitaan. Oman elämäni tärkeimpiä talouspäätöksiä on ollut se, etten ikinä osta mitään alennusmyynnistä tai shoppaile päämäärättömästi ulkomaanreissuilla. Jos tarvitsen jotain, ostan sen, maksoi mitä maksoi. Ostan mieluummin laadukkaan puseron, jota käytän viisi vuotta, kuin huonon, jota käytän viikon. Tällä olen säästänyt paljon rahaa.

Mutta on raha kyllä aivan perhanan hyvä vaihdon väline. Psykologian professori ja tieteen popularisoija Steven Pinker kirjoittaa loistavassa kirjassaan The Better Angels of Our Nature, että ennen rahatalouden aikaa kansat olivat huomattavasti väkivaltaisempia kuin nykyään. Ja näitä rahatalouden ulkopuolella eläviä kansoja on löydetty myös ihan viime vuosikymmeninä. Sademetsissä meno on kaiken lisäksi huomattavasti väkivaltaisempaa kuin Rio de Janeiron tai New Yorkin slummeissa…

Raha on paljon konkreettisempi mittari kuin haluamme myöntääkään. Se mittaa, minkä arvon oikeasti annamme jollekin asialle. Ei tietenkään kaikkein pyhimmille asioille, kuten rakkaudelle, mutta monelle monelle muulle. Oletetaan, että esimerkiksi ystävämme intoutuu jakamaan bisnesidean kanssamme. Mitä vastaamme? Kohteliaina nyökyttelemme, että idea on hyvä, vaikkemme siitä perustaisikaan. Miksi? Koska sosiaalinen hinta kaverin mielen pahoittamisesta on liian suuri. Parempi siis kehua. Hyvän idean oikea mittari on kuitenkin vasta se, että olemme valmiita maksamaan kaverin tuotteesta. Useimmiten emme ole.

Palataan Britanniaan. Vaikka kollegat pilkkasivat Thatcheria ”kauppiaan tyttäreksi” ja ranskalaiset brittejä puodinpitäjiksi, kauppa on sittenkin ehkä sivistyneintä toimintaa, mitä ihminen on keksinyt. Vanhan savolaisen sanonnan mukaan ”jokainen kauppa on pieni huijaus”. Ymmärrän savolaisen logiikan (contradiction in terms) mutta itse näen asian tismalleen päinvastoin. Jokainen kauppa on hieno vaihtamisen tilanne, jossa molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä. Kun siirryimme aikoinaan erikoistumiseen ja kaupankäyntiin, sodat vähenivät. Yksinkertaisesti siksi, että kauppamies tai -nainen luottaa myös muihin kuin oman heimonsa jäseniin.

Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin kirja Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä on loistava kuvaus taloudesta juuri siltä yksinkertaisimmalta ja kaikkein tärkeimmältä tasolta: yksilön näkökulmasta. Se on hyvä opas omaan taloudenpitoon. En silti sorru pelkän talouspuolen hehkuttamiseen. Kirjoittajat puhuvat kriittisesti myös uudesta uskonnostamme ”konsumerismista”. Hyvä talous ei ala siitä, että ostaisimme mahdollisimman paljon krääsää, toisin kuin jotkut poliitikot kehottavat meitä tekemään. Hyvä talous alkaa realiteettien ymmärtämisestä – juuri siitä, mitä Thatcherkin teki.

Näiden poikien kirja purkaa hienosti absurdia talouskäyttäytymistämme. Se neuvoo, kuinka voimme oikeasti saada vähemmällä sen, mitä tarvitsemme. Eikä kirja missään nimessä suhtaudu negatiivisesti kaupankäyntiin. Päinvastoin.

Suosittelen tätä hienoa kirjaa kaikille, joita kiinnostaa talous muutenkin kuin latteimpien hölinöiden näkökulmasta.

Tel Avivissa 28.2.2014

Tuomas Enbuske

Luku 1

Vapaus, onni ja hyvä elämä

 

Se, että miljoonat ihmiset jakavat saman mielisairauden,
ei tee heistä terveitä.

– Erich Fromm

Kysymysten keskellä

Olet todennäköisesti joskus hiljaisina hetkinä miettinyt, miksi elämme niin kuin elämme. Miettinyt sitä, miten yhteiskunta on ohjannut meidät osaksi suurta koneistoa ja miten vähän oikeastaan olemme itse vaikuttaneet elämämme suuntaan. Olemme kasvaneet osana tuota koneistoa, joten emme helposti kyseenalaista ympäröivän todellisuutemme absurdeimpia piirteitä, vielä vähemmän pyrimme niitä konkreettisesti muuttamaan. Oikeastaan se ei edes käy mielessämme kuin ohimennen toteuttaessamme kiireisinä meille osoitettua tehtävää; pyrkiessämme osaksi yhteiskunnan arvoasteikkoa ja tavoitellessamme meille opetettuja unelmia.

Ennen kaikkea on tärkeää seurata käsikirjoitusta. Kaikki me seuraamme sitä, kunnes yleensä opintojen päätyttyä saamme mahdollisuuden irtaantua näytelmästä hetkeksi. Hetken aikaa koko maailma on tarjolla. Monet toteuttavatkin kapinansa tuossa vaiheessa mutta palaavat sen jälkeen takaisin ruotuun, sillä käsikirjoitus näytelmän toiseen osaan on jo tyrkyllä. Se näyttää ja kuulostaa houkuttelevalta. Muutkin vetävät roolia, joten miksi ei? Ja kivaltahan se vaikuttaa; on hyvä työpaikka, lomia, juhlia, autoja, taloja, ostoksia, vähän lisää ostoksia, matkoja ja niin edelleen. Hyppäämme mukaan, jottemme jäisi osattomiksi. Täältä tullaan, hyvä elämä!

Jossakin vaiheessa se sitten iskee. Teatteriverho avautuu ja paljastaa todellisuuden, joka on rakennettu illuusioilla: meillä on massoittain velkaa, kuluja ja niiden myötä stressiä työstä, joka ei tarjoa henkisesti yhtään mitään. Edessämme on 40 vuoden pakkotyörupeama, vai...