Herkkutatti

Eri ikäisiä herkkutatteja. Varren vaalea verkkokuviointi on sienen paras tuntomerkki.

Tunnistaminen:

Herkkutatti on erinomainen ruokasieni, joka kasvaa yleisesti pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsissä. Se on kookas, kiinteä ja helposti tatiksi tunnistettava. Sen pillistö on tiheä, nuorella sienellä väriltään valkoinen muuttuen sienen kasvaessa kellertäväksi ja myöhemmin kellanvihreäksi. Malto on kiinteää, paksua ja pähkinämäistä eikä se tummu kosketuksesta eikä edes paistaessa. Jalka on väriltään vaaleanruskea ja siinä on näkyvissä valkoista verkkokuviointia, joka erottuu parhaiten aivan lakin alapuolella. Verkkokuviointi onkin herkkutatin paras lajituntomerkki. Jalka voi olla muodoltaan hyvin pullea, jopa tynnyrimäinen, tai suora. Nuorella sienellä se on aina kova ja tukeva. Lakin värisävy voi vaihdella vaaleanruskeasta punertavan kautta tummanruskeaan. Suurimmat herkkutatit voivat painaa yli kilon.

Herkkutatin lähisukulaiset männynherkkutatti ja tammenherkkutatti ovat ulkonäöltään ja ruoka-arvoiltaan hyvin samanlaisia kuin herkkutatti. Ne käsitelläänkin yhdessä Suomen kauppasienien luettelossa.

Herkkutatti

Kasvupaikat- ja aika:

Herkkutatin satoaika on keskikesästä syyskuun loppuun. Se kasvaa tuoreissa kangasmetsissä erityisesti kuusen seuralaisena, mutta se voi elää symbioosissa useiden muidenkin puulajien kanssa. Useimmiten herkkutatti viihtyy metsässä, jossa ei ole aluskasvillisuutta. Erityisen hyviä satopaikkoja ovat tuoreet istutuskuusikot, joissa ei ole vielä tehty ensiharvennusta. Ensimmäiset herkkutatit alkavat yleensä nousta ojien ja polkujen reunoille sekä metsäaukeille, mutta myöhemmin syksyllä niitä löytää muualtakin metsästä. Sienen itiöemät ovat erittäin nopeakasvuisia, joten paras satokausi saattaa kestää vain 2-3 viikkoa.

Männynherkkutatti viihtyy kuivilla kangasmailla männyn seuralaisena.

Näköislajit:

Herkkutatti muistuttaa pahanmakuista sappitattia, jonka lakki on kuitenkin aina pehmeämpi. Lakin väri on vihertävänruskea, pillistö pullistuu ja muuttuu vanhemmiten vaaleanpunertavaksi. Sappitatin jalassa on tumma verkkokuviointi, josta sen erottaa parhaiten herkkutatista. Herkkutatin verkkokuviointi on aina vaalea ja sappitatin tumma. Sieni on pahanmakuinen ja pilaa sieniaterian, jos sitä vahingossa sekoitetaan muiden sienten joukkoon. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti myrkyllinen.

Sappitatti. Varren tumma verkkokuviointi erottaa sienen herkkutatista.

Punikkitatit ovat maukkaita ruokasieniä, joille toisin kuin herkkutateille on ominaista mallon tummuminen leikkauspinnoilla. Lakin väri vaihtelee punaruskeasta oranssinsävyiseen. Jalassa on musta tai ruskea nukkapinta. Punikkitateilla lakin pintakalvo on reunoiltaan osittain kääntynyt pillistön päälle. Pillistö pysyy pitkään vaaleana eikä juuri pullistu kuten herkkutatilla. Punikkitatteja on useita eri alalajeja, mm. koivunpunikkitatti, haavanpunikkitatti sekä männynpunikkitatti. Kaikki ovat syötäviä.

Punikkitatti. Malto tummuu leikkauspinnoilta toisin kuin herkkutatilla ja jalassa on tumma nukkapinta.

Säilöntä ja käyttö:

Herkkutatin maku ja koostumus kestävät hyvin kuivaamista ja kuumentamista. Siksi sienen yleisimmät säilöntämuodot ovatkin paistaminen ja pakastus sekä kuivaaminen. Herkkutatin voi myös pakastaa tuoreena kokonaisena sellaisenaan tai pakattuna vakuumiin. Kuivattua sientä liotetaan vedessä ennen käyttöä vähintään 2-3 tuntia.

Herkkutatti soveltuu erinomaisen makunsa takia mihin tahansa sieniruokaan, mutta parhaiten sen aromit tulevat esille muhennoksessa, keitossa tai sellaisenaan paistettuna.