Into-pamfletit tarkastelevat maailmaa eri kulmista, arkailematta, mutta puheet perustellen. Ärhäkät puheenvuorot avaavat uusia näkymiä, keskustelevat poliittisista vaihtoehdoista ja luovat suuntaa konkreettisille toimille. Puheenvuorokirjat tallaavat ranskalaisen Le Monde diplomatique -pokkarisarjan avaamaa polkua, rohkeina ja asenteella.

© Kirjoittajat

Käännöksissä avustaneet Leo Westerholm, Arto Jaakkola ja Atro Andersson.

kepalogo.gif
www.kepa.fi

Esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.
Tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Tuotanto:

intologo.gif
Into Kustannus Oy
Hämeentie 48, 00500 Helsinki
www.intokustannus.fi

Kustantaja:

likelogo.gif
Like Kustannus
Liisankatu 16, 00170 Helsinki
www.like.fi

Kannen kuva Karstein Volle
ISBN: 978-952-5675-71-9
E-kirja: 978-952-567-590-0

Sisällysluettelo

Kansi

Nimiö

Nimiötiedot

Outi Hakkarainen ja Mira Käkönen:
 Ilmastomarkkinat ja Etelä: ongelmien siirtämisen mekanismit


1. "HELPPOJEN RATKAISUJEN" ONGELMAT

Larry Lohmann:
Hiilikauppa, ilmastollinen oikeudenmukaisuus ja tietämättömyyden tuottaminen: kymmenen esimerkkiä

Markus Kröger:
Päästöt Brasiliaan, tuotteet Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin

Ville-Veikko Hirvelä:
Päästöjä lisäävät "päästövähennykset" ja päästöjä aiheuttava kuluttaminen

Hanna Matinpuro:
 Hiilinielujen istutukset Tansaniassa: ketkä kaikki hyötyvät?

Simone Lovera:
Onko oikeudenmukainen REDD realismia?

Irmeli Mustalahti:
REDD Tansaniassa: mahdollisuuksia ja uhkia?

Otto Bruun:
REDD ja Laos: kenen metsät, missä omistajuus?


2. TALOUDEN RAKENTEITA ON MUUTETTAVA

Walden Bello:
Kuolettava kolmiyhteys: ilmastonmuutos, vapaakauppa ja kapitalismi

Tytti Nahi:
Talous- ja ilmastotavoitteiden ristiveto

Teppo Eskelinen:
Ilmastovelka ja oikeudenmukaisuuden lähtökohdat


3. MITÄ KÖÖPENHAMINAN JÄLKEEN?

Jenni Kauppila:
 Demokratiaa neuvotteluihin, ilmastoliikkeelle voimaa

Leo Stranius:
 Ilmastopolitiikkaa päivittäin

Esa Salminen:
 Velanmaksu ei ole makuasia

Oras Tynkkynen:
Poliittinen korrektius pettää maailman köyhät

Paavo Arhinmäki:
 Ilmasto-oikeudenmukaisuutta vai kylmää bisnestä?

Oscar Reyes ja Tamra Gilbertson:
Päästökauppa kuriin


4. ETELÄN VAATIMUKSIA OIKEUDENMUKAISUUDESTA

Kirsi Chavda:
 Alkoiko ilmastopolitiikan uusi aika Bolivian Cochabambasta?

Soumya Dutta:
 Kansanliikkeiden haaste Intian ja maailman päättäjille

Timo Kuronen:
Thaimaassa vaaditaan myös oman ilmastopesän putsaamista

Toni Sandell:
Päästökaupan hyöty Nicaragualle täysi nolla, Costa Rica haistoi ilmastorahoituksen tuulet

Mithika Mwenda:
Afrikan ilmastoliikkeen viesti: ilmastokolonialismista solidaarisuuteen

Otto Miettinen:
Indonesian suosademetsät: globaali haaste, paikallinen vastaus

Aili Pyhälä:
 Permakulttuurin lupaus

Peter Kuria:
 Yksinkertaiset vastaukset voivat ratkaista suuria ongelmia – esimerkki Bangladeshista


5. TIE VIE ETEENPÄIN!

Oscar Reyes ja Tamra Gilbertson:
 Tulevaisuuden askeleita

Elina Turunen ja Marko Ulvila:
 Kasvua purkamalla tasapainoiseen ilmastoon

Larry Lohman:
 Mikä on mahdollista?



Lähteet

Kirjoittajat

Into-pamfletit

Le Monde diplomatique

Novaja Gazeta

Maailmanpolitiikan Atlas

Ympäristöatlas

66 Ways to Absorb Carbon and Improve the Earth’s Reflectivity

Sodan Värit

Ilmastomarkkinat ja Etelä: ongelmien siirtämisen mekanismit

Outi Hakkarainen ja Mira Käkönen

Sisällysluetteloon

Suomessa ei ole juurikaan käyty keskustelua hiilikaupan ja erilaisten päästökompensaatioiden ongelmista tai globaalin Etelän kansalaisliikkeiden suosittelemista keinoista hillitä ilmastomuutosta ja sopeutua siihen. Vallitsevia ilmastotoimia näyttää leimaavan kiireen politiikka: ei ole aikaa keskustella talous- ja valtakysymyksistä ja tunnistaa käsissä olevan ongelman taustoja. Tuloksena on turvautuminen helppoihin ratkaisuihin.

Samaan aikaan ilmastomekanismien (CDM ja REDD) edistäminen Etelässä on yksi Suomen kehitysrahoituksen kohde, ja Suomi kanavoi ilmastorahaa muun muassa Etelän ilmasto-oikeudenmukaisuusliikkeiden arvosteleman Aasian kehityspankin kautta. Tansaniassa Suomi taas rahoittaa metsätalouden yksityistämistä ja sen kytkemistä hiilikauppaan. Jotkut kansainväliset ympäristöjärjestöt ovat pitäneet Suomen roolia etenkin metsäkatoon liittyvässä REDD-mekanismissa epäilyttävänä ja uskovat sen ajaneen EU:n REDD-kantojen määrittelyihin mahdollisimman väljiä, muun muassa öljypalmuplantaasien mentäviä aukkoja.

Kööpenhaminan kokouksen saama huomio osoitti, että ilmastokeskustelu on noussut kansainvälisen politiikan ytimeen. Tätä voi pitää onnistumisena. Samalla ilmastonmuutoksen määrittelystä ja ratkaisujen muotoilusta on kuitenkin tullut yhä keskeisempi vallankäytön muoto. Suuri osa vaikutusvaltaisista kansainvälisistä organisaatioista esiintyy nyt ilmastotoimijoina. Esimerkiksi Maailmanpankki ottaa vahvaa roolia ilmasto-ongelmien ratkaisemisessa.

Pamfletin kirjoittajat pelkäävät, että ilmastokriisiä käytetään arveluttavien ratkaisujen oikeuttamiseen ja ongelmien siirtämiseen maantieteellisesti Pohjoisesta Etelään, ajallisesti nykyisyydestä tulevaisuuteen ja rikkailta köyhille. Hiilikauppa on mittavan luokan yritys hyödykkeistää koko ilmakehä ja maapallon hiilikierto. Onko tällaisen askeleen seurauksia harkittu tarkkaan?

Ilmastokriisi kietoutuu yhä tiiviimmin yleisiin kehityspoliittisiin kysymyksiin. Ilmasto-ongelmia pyritään myös ratkaisemaan kovin samankaltaisin keinoin kuin kehitysongelmia aikaisemmin. Molempia yhdistää epäpolitisoiva ajatus siitä, että vastaus ongelmiin löytyy ”enemmän samaa” periaatteella. Kuten tutkija Tania Li on todennut, kehitystavoitteiden ytimessä on yhtäältä kapitalistisen talouden kasvun edistäminen ja toisaalta pyrkimys korjata tästä kehityksestä syntyviä ongelmia, puuttumatta kuitenkaan ongelmia aiheuttaviin kapitalistisen järjestelmän tuotanto- ja valtasuhteisiin. Kehitysinterventiot eivät voi siten ikinä saavuttaa tavoittelemaansa, sillä ne nojaavat väistämättä vajaalle poliittisen talouden diagnoosille.

On tärkeää muistaa että itse ilmastonmuutos ei ole ongelma, vaan oire tuotannon ja elämäntapojemme riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista. Erityisesti erilaiset päästökompensaatioiden mekanismit hämärtävät tämän ongelman tunnistamista.

info

Hiilikaupan aakkoset
Mira Käkönen

Hiilikaupan kaksi erilaista mallia ovat niin kutsutut cap-and-trade -markkinat, joita EU:n ETS edustaa ja päästökompensaatioihin (offsets) perustuvat markkinat.

Päästökauppa: ETS ja ET

EU:n ETS (Emissions Trading Scheme) perustettiin vuonna 2000. EU:n yhteinen päästöraja on määritelty Kioton sopimuksessa, mutta se, miten raja EU:n sisällä saavutetaan, on EU-maiden itsensä päätettävissä. Nykyisin myös Uudessa-Seelannissa on ETS-markkinat. Norjassa on omanlaisensa markkinat (ET, Emission Trading), samoin joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa. Myös Japani, Korea, Kiina, Brasilia ja Intia ovat kehittelemässä omia hiilimarkkinoitaan, mutta niiden muodosta ei ole vielä selvyyttä.

Päästökompensaatiot (offsets)

Päästökompensaatioihin perustuvat markkinat ovat joko Kioton sitoumuksiin nojaavia tai vapaaehtoisuuteen perustuvia. Ne eivät ole cap-and-trade -perustaisia, vaan perustuvat ns. baseline-and-credit -mallille. Päästöyksiköt lasketaan sen mukaan, minkälaisen päästövähennyksen rahoitus tuo business-as-usual pohjaan verrattuna. Olennaisimpana kriteerinä on lisäisyys eli se, että hankkeiden on tuotettava sellaisia päästövähennyksiä tai hiilinielujen lisäyksiä, joita ei olisi tapahtunut ilman hankkeita. Tarjoavat merkittävää joustoa, sillä Euroopassa ja Japanissa 2/3 päästösitoumuksista on mahdollista toteuttaa kompensaatiohankkeiden tuottamia yksikköjä ostamalla.

Kioton sopimuksen päästökompensaatiot

Näiden alle kuuluvat puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM) ja yhteistoteutuksen mekanismi (Joint Implementation).

Puhtaan kehityksen mekanismi CDM

Muodostaa isoimmat päästökompensaatioiden markkinat. Mekanismin hankkeiden tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä tai lisätä nieluja. Hankkeet toteutetaan kehitysmaissa.

Yhteistoteutuksen mekanismi JI

Toimii samalla periaatteella kuin CDM, mutta päästöyksiköitä tuottavat hankkeet sijoittuvat maihin, joilla on sitovia päästötavoitteita. Suurin osa JI-hankkeista on sijoittunut ns. siirtymätalouksien maihin.

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat toimivat Kioton sopimuksen mekanismien rinnalla. Näillä markkinoilla päästöyksiköiden ostajia ovat yksityiset yritykset, hallitukset, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kuluttajat, jotka haluavat vapaaehtoisesti neutraloida päästönsä. Vapaaehtoisille markkinoille on kehittynyt erilaisia standardeja, joista yksi parhaiten tunnettuja ja useiden kansalaisjärjestöjen hyväksymä on Gold Standard.

Päästökompensaatiot vahvistavat vaihtoehdottomuutta. Hiilineutralointi ohjaa helposti ajattelemaan, että tietynlainen saastuttaminen vain...