Kansi

Etusivu

Liisa Keltikangas-Järvinen

Temperamentti, stressi ja elämänhallinta

Werner Söderström Osakeyhtiö

Helsinki

Tekijänoikeudet

ISBN 978-951-0-38370-4

Toinen, tarkistettu painos

Kansi: Anna Makkonen
Kannen kuva: INGRAM

Teoksen jakelu ja osittainen kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on korvausvastuun ja rangaistuksen uhalla kielletty.

Werner Söderström Osakeyhtiö 2017

Alkusanat

Emilille

I. Mikä temperamentti on?

MIKÄ TEMPERAMENTTI ON?

1. Mitä synnynnäisellä temperamentilla tarkoitetaan?

1. Temperamentti on taipumus tai tyyli, joka selittää ihmisten erilaisuutta

Kun työpaikan ulko-ovi käy, voidaan tulija usein tunnistaa jo askelten kopinasta. Kahvihuoneen siisteydestä voidaan arvata, kuka siellä viimeksi kävi. Tiedetään, kuka jättää usein lehden auki ja kahvikupit korjaamatta. Kun puhutaan työntekijästä, joka tulee aina viimeisenä kokoukseen ja jonka paperit ovat aina unohtuneet työhuoneeseen, tietävät kaikki, ketä tarkoitetaan. Kun todetaan, että joku ei taaskaan antanut mielipiteissään periksi, arvaavat kuulijat jälleen, kenestä puhutaan.

Nämä ”tavaramerkit” ovat synnynnäisen temperamentin osoituksia. Ne eivät kerro mitään työntekijän ammattitaidosta tai osaamisesta vaan tyylistä, jolla hän toimii. Ikuisella myöhästyjällä saattaa aina olla taskussaan päivän parhaat ideat, ja vaikka paperit eivät kulje mukana, hän muistaa aina lähes ulkoa, mitä ne sisälsivät. Reippain askelin töihin tulija ei välttämättä ole se ahkerin ja aikaansaavin, eikä kahvihuoneen usein epäjärjestykseen jättäjä ole välttämättä kaikissa tilanteissa sotkuinen ihminen. Järjestyksen pito ei vain ole hänelle samalla tavalla itsestään selvyys eikä käy yhtä helposti kuin työtoverilta, vaan se vaatii ylimääräisiä ponnistuksia ja unohtuu, jos hänellä on kiire.

Temperamentilla tarkoitetaan yksilöllisiä, biologiaan pohjaavia taipumuksia tai valmiuksia reagoida tietyllä tavalla sekä ympäristöön että sisäisiin tiloihin, kuten nälkään, kipuun, väsymykseen ja tunnemyrskyihin. Nämä taipumukset ovat synnynnäisiä, ainakin osaksi perinnöllisiä, ja seurausta biologisista eroista keskushermoston aktiivisuudessa, ja aivojen neuraalisissa säätelyjärjestelmissä. Ne ilmaantuvat varhain, useimmat jo vauvaiässä, ja ovat suhteellisen pysyviä läpi elämän. Lopullisen käytöksensä ihminen päättää itse, mutta tietoisten ratkaisujen ja päätöksenteon taustalla on synnynnäisiä taipumuksia, jotka selittävät, miksi jotkut asiat sujuvat toisilta helpommin kuin toisilta.

Tyyli

Temperamentti on toimintatyyli tai tapa reagoida. Se ei kerro, mitä ihminen tekee tai miksi hän tekee, ei siis anna sisältöä eikä tavoitetta ihmisen toiminnalle, mutta kertoo, miten ihminen tekee sen, mitä tekee. Miten nopeasti hän tarttuu kynään, millä voimalla hän kirjoittaa, miten äänekkäästi tai hiljaisesti hän työskentelee, miten kiireisesti hän tekee asiat, miten nopeasti hän hermostuu odottamiseen, miten helposti hän ärtyy tai miten rauhallisesti tai malttamattomasti hän suhtautuu asioiden viipymiseen. Temperamentti ei kerro mitään ihmisen suorituksen tasosta, ei tavoitteista eikä kyvykkyydestä vaan vaikuttaa ainoastaan tyyliin, jolla ihminen toimii.

Tapa reagoida omiin sisäisiin tiloihin on myös temperamenttia. Väsymys vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Toinen tulee ärtyneeksi, huonotuuliseksi ja toimintakyvyttömäksi jo pienestäkin unen puutteesta. Toisen itsehallinta tai suorituskyky eivät laske pitkänkään valvomisen jälkeen. Jokainen tietää, miten eri tavoin ihmiset sairastavat samanlaista flunssaa. Toinen kääriytyy viltteihin ja on niin sairas, ettei kykene kävelemään kuin huojuen, ja vaatii ympäristöltään loputtomasti sympatiaa. Toinen varaa nenäliinoja laukkuun ja jatkaa työtään entiseen tahtiin.

Ihmisten väliset erot

Sama tilanne saa ihmiset reagoimaan aivan eri tavoin, ja hyvin pienet arkipäivän asiat saavat nämä erot esiin. Kahvi on loppunut kahvinkeittimestä. Yksi työntekijöistä nostaa metelin, joka kuuluu naapurihuoneisiin: ”Tietenkin, tulisipa joskus päivä, että kahvia olisi saatavilla aina, kun sitä haluaa.” Toinen harmittelee hiljaa itsekseen. Kolmas ryhtyy tyynesti keittämään lisää kahvia reagoimatta mitenkään, ja neljäs palaa huoneeseensa kurkistaakseen jonkin ajan kuluttua, onko keittimeen jo ilmestynyt uutta kahvia.

Temperamentti selittää näitä ihmisten välisiä eroja. Temperamentti ei siis selitä itse asiaa, vaan se selittää ihmisten välisiä eroja reaktioissa. Eräs psykologian kokeen monivalintatentin tehtävä kuului: ”Temperamentti määrää sen, vaikuttaako melu haitallisesti oppimiseen.” Osa opiskelijoista vastasi väittämään ”kyllä” perustellen vastauksensa sellaisella temperamenttipiirteellä kuin ”sensitiivisyys”, joka tekee ihmisen hyvin herkäksi melulle.

Väittämä on kuitenkin väärä. Melu vaikuttaa aina haitallisesti oppimiseen temperamentista riippumatta, mutta temperamentti selittää sen, miksi ihmisten välillä on eroja siinä, miten haitallista melu on oppimiselle. Kaikkien ihmisten vuorokausi on sekaisin, kun he palaavat toiselta mantereelta, mutta temperamentti vaikuttaa siihen, kestääkö palautuminen tunteja vai päiviä. Uudet ja tuntemattomat asiat ovat kaikkien mielestä jännittäviä, mutta temperamentti määrää, onko jännitys pelkoa vai positiivista odotusta. Temperamentti ei siis selitä yleisiä lainalaisuuksia, vaan selittää yksilöllisiä eroja ihmisten välillä.

Saattaa tuntua saivartelulta pohtia sitä, selittääkö temperamentti itse ilmiötä vai vain siinä näkyviä ihmisten välisiä eroja, mutta kyseessä on kuitenkin aivan oleellinen asia. On aina kerrottu, että kiittäminen ja kehuminen nostavat lapsen itsetuntoa. Jos nyt kerrotaankin temperamentin määräävän kiitoksen merkityksen, tämä saattaa tuntua ristiriitaiselta aiemmin kerrotun kanssa. Tässä ei kuitenkaan ole ristiriitaa. Kiittäminen ja kehuminen ovat edelleen tärkeitä ja välttämättömiä lapsen itsetunnolle, siihen ei temperamenttitutkimus ole tuonut muutosta. Lasten välillä on kuitenkin eroja siinä, miten tärkeää kiitos on ja miten vastaanottavainen lapsi on positiiviselle palautteelle. Tätä eroa lasten välillä selittää yksilöllinen temperamentti. Edelleen jokaisen lapsen itsetunto riippumatta lapsen temperamentista tarvitsee kiitosta ja positiivista palautetta, mutta lasten temperamenttierojen tunteminen auttaa vanhempia ymmärtämään, miksi toinen lapsi reagoi tähän kiitokseen toista voimakkaammin. Kaikille on siis kiitoksesta hyötyä, mutta toiselle enemmän kuin toiselle.

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten herkkä ihminen on kritiikille. Temperamentti ei siis määrää sitä, onko ihminen herkkä kritiikille vai ei mutta selittää eroja tässä herkkyydessä. Kukaan ei ole immuuni moitteille tai negatiiviselle palautteelle, mutta herkkyysaste on erilainen: toinen ottaa kritiikin vakavammin kuin toinen.

Yksilöllisyys

Kun työntekijät istuvat kokouspöydän ääreen, jokainen tekee sen omalla tavallaan. On suorastaan hämmästyttävää, miten monta tapaa näin yksinkertaisen asian suorittamiseen onkaan olemassa. Yksi kääntyy välittömästi juttelemaan naapurin kanssa. Toinen ilmaisee suureen ääneen kaikille olevansa paikalla ja keskustelee samaan aikaan kaikkien kanssa. Kolmas hädin tuskin tervehtii ja keskittyy sitten katselemaan papereitaan. Neljäs tyytyy vain nyökkäämään ja katselee sen jälkeen ikkunasta ulos omissa ajatuksissaan. Saapujien aikaansaama meteli on myös erilainen. Yhden tuoli kolisee, toisen rämisee ja kolmannen liukuu äänettömästi taaksepäin ja sitten taas takaisin paikalleen. Samoista tuoleista on kuitenkin kysymys.

Temperamenttia voidaan pitää yksilöllisyyden selittäjänä, koska se selittää sen, miksi ihminen toimii tietyllä hänelle itselleen tyypillisellä tavalla. Tämä yksilöllisyys säilyy, vaikka ihmiset kasvaisivat samassa perheessä, kävisivät samat koulut samojen opettajien ohjauksessa ja viettäisivät koko elämänsä ajan kaikki kesät saman suvun keskellä saman lahden rannalla, siis jakaisivat koko elämänsä ajan saman ympäristön.

Synnynnäinen temperamentti selittää myös sitä, että kaikesta kasvatuksen voimasta huolimatta ihminen säilyy yksilönä läpi elämänsä, ja varmistaa sen, että emme muutu toinen toistemme klooneiksi, vaikka kasvaisimme yhdessä ja kävisimme läpi täsmälleen samat kokemukset. Luonnollisesti jokaisella ihmisellä on omat persoonallisuudenpiirteensä, oma arvomaailmansa ja omat tavoitteensa, ja nekin tekevät heistä yksilöitä. Persoona, arvomaailma ja tavoitteet ovat kuitenkin kokemusten ja kasvatuksen tulosta, ja kasvatuksella voidaan ratkaisevasti pienentää ihmisten välisiä eroja näissä ominaisuuksissa. Ihmisiä ei voi kasvattaa temperamentiltaan samanlaisiksi. Temperamentin määritteleminen yksilöiden välisiksi eroiksi reaktiotavoissa ja -tyyleissä kuvaa temperamenttia ehkä kaikkein havainnollisimmin.

2. Temperamentti on pysyvä

Työntekijä, joka ensimmäiseksi kääntyi ennen kokouksen alkua puhumaan naapurille, tekee niin todennäköisesti aina. Toisenlainen kokouksen aloitus on häneltä poikkeus. Hiljaa omalle paikalleen hiipijä toimii myös aina niin. Ei ole odotettavissa, että yhtenä aamuna hän kajauttaisi jo ovelta reippaan tervehdyksen kaikille. Ainakin se saisi läsnäolijat ihmettelemään, että mitä nyt on tapahtunut.

Temperamentiksi kutsutut erot ihmisten välillä ilmaantuvat varhain, usein jo vauvaiässä. Pienellä lapsella ei ole vielä persoonallisuutta, vaan se kehittyy vasta vuosien saatossa, mutta hänellä on jo temperamentti. Jotkut temperamenttipiirteet ovat havaittavissa jo ensimmäisistä viikoista alkaen. Joku vauva on itkuinen ja nukkuu levottomasti. Valveilla ollessaan hän ei ole hetkeäkään rauhallisesti paikoillaan, kun taas toinen vauva pääasiassa kat...