Norjankielinen alkuteos Bli best med mental trening

Copyright © Erik Bertrand Larssen

Published in agreement with Stilton Literary Agency

Loe-sitaatin on suomentanut Outi Menna.

Petterson-sitaatin on suomentanut Katriina Huttunen.

Kirjoitettu yhteistyössä Torbjørn Lysebo Ekelundin kanssa.

Suomenkielinen kansi Liisa Holm

Kirjailijakuva © Jeton Kacaniku

ISBN 978-952-279-219-8

bazarkustannus.fi

Teoksen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

Hyvät herrat, olemme helvetissä. Uskokaa pois. Voimme jäädä tänne ja alistua tappioon, tai voimme taistella tiemme takaisin valoon. Voimme kiivetä pois tästä helvetistä senttimetri kerrallaan (…)

Ne senttimetrit ovat täällä ympärillämme. Niitä on pelin joka osassa, joka minuutissa, joka sekunnissa. Tämä joukkue taistelee näistä senttimetreistä. Tämä joukkue uuvuttaa itsensä näiden senttimetrien puolesta. Kaapii ne kasaan kynsillään. Sillä tiedämme, että näiden senttimetrien summa ratkaisee, voitammeko vai häviämmekö, elämmekö vai kuolemmeko.

Al Pacino elokuvassa Minä päivänä tahansa

JOHDANTO:
MIELIHYVÄN METSÄSTYS

ARMEIJAN JÄÄKÄRIKOULUN UPSEERI piirsi keskelle taulua pystysuoran viivan ja sille asteikon nollasta kymmeneen. Hän osoitti nelosta ja sanoi:

– Te luulette kestävänne tämän verran.

Sitten hän osoitti kakkosta: – Teidän äitinne luulee teidän kestävän tämän verran.

Hän siirsi etusormensa seitsemään: – Me upseerit tiedämme, että te kestätte enemmän. Hän katsoi meitä tuimasti.

– Mutta todellisuudessa te kestätte vieläkin enemmän. Hänen etusormensa siirtyi kymppiin. – Kestätte paljon enemmän kuin luulettekaan!

Nämä olivat ensimmäisen luennon ensimmäiset lauseet henkiinjäämiskurssilla 1992. Olin 19-vuotias ja minut oli juuri hyväksytty Panssarijoukkojen aliupseerikouluun, ja nyt pääsisimme peräti laskuvarjojääkäreiden henkiinjäämiskurssille. Ensimmäinen harjoitus oli alkamassa, ja mietin olinko sittenkin haukannut liian ison palan. Kaikki toiset oppilaat näyttivät vahvoilta ja rotevilta. Ja siinä meidän edessämme seisoi Jääkärikoulun upseeri kertomassa, kuinka paljon me kestimme! Me aliupseerikoulun tiedustelulinjalaiset saisimme oppia selviytymään luonnon armoilla. Tiedustelijat toimivat vihollislinjojen takana, joten jos kaikki menisi vaikeassa operaatiossa pieleen, olisimme täysin yksin. Jos jäisimme vangiksi ja onnistuisimme karkaamaan, meidän pitäisi tietää, miten suunnistetaan ilman apuvälineitä mahdollisimman nopeasti omalle puolelle. Olin hermostunut, mutta toisaalta innostunut.

Tällä kurssilla siirsin rajojani. En ollut koskaan marssinut yhtä pitkään yhtä vähällä ravinnolla. En ollut koskaan suunnistanut tähdistä. Opin tekemään tulen parin kepin ja narunpätkän avulla. Nukuin omatekoisessa havumajassa, jota lämmitin nuotiosta otetuilla kivillä. Oli valtava kokemus huomata, että pystyin paljon enempään kuin olin luullut mahdolliseksi. Selvisin kokonaisen viikon hyvin vähällä unella, pystyin uimaan pitkän matkaa jääkylmässä vedessä, osasin hankkia itselleni ruokaa ja kykenin jopa nauttimaan joistakin hyvistä hetkistä pitkillä yömarsseilla.

Lause ”Kestätte paljon enemmän kuin luulettekaan!” on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, ja olen käyttänyt sitä monet kerrat. Toistanut sitä sekä itselleni että muille. Siihen sisältyy paljon enemmän kuin ne taidot, jotka opin henkiinjäämiskurssilla Østlandetissa muutamana syyspäivänä 90-luvun alussa.

Minä uskon ihmiseen. Uskon, että voimme tehdä elämästä parempaa kuin osaamme kuvitellakaan. Voimme elää täydemmin, menestyä paremmin ja kokea useammin hienoja hetkiä. Voimme kehittää itseämme jatkuvasti ja oppia uutta. Minusta haaveet pitää yrittää toteuttaa. Se on mahdollista. Joku on onnistunut siinä jo aiemmin, joku onnistuu juuri tänään. Suorituksia voi parantaa. Elämässä voi saavuttaa enemmän. Elämisen taitoa voi kehittää huomattavasti. Joillekin tämä tarkoittaa, että he menestyvät hyvin elämän eri alueilla ja pitävät nämä alueet tasapainossa. Joillekin toisille se tarkoittaa, että he menestyvät vain muutamalla alueella, ehkä jopa yhdellä ainoalla. Kenestä tahansa voi tulla voittaja. Kenestä tahansa voi tulla paras.

Voittajat ovat aina kiinnostaneet minua – he, jotka menestyvät paitsi omasta mielestään myös muiden mielestä. Mikä erottaa heidät meistä muista? Olen perehtynyt tähän kysymykseen huolellisesti ja tullut vähitellen siihen tulokseen, että erot ovat oikeastaan yllättävän pieniä. Tämä havainto on uskomattoman kannustava.

Erittäin hyvin menestyvät ihmiset osaavat kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin. He ovat omaksuneet hyviä ja oikeita tapoja siinä missä useimmilla tavat ovat huonoja ja vääriä, ja he ovat taitavampia tekemään pieniä, oikeita valintoja arkielämässään. Lahjakkuus ei ratkaise. Valinnat ratkaisevat. Näiden valintojen summa ei välttämättä ole kerrallaan kovinkaan suuri, mutta ajan mittaan, päivien, kuukausien ja vuosien mittaan erosta tulee valtava. Ja koska ei ole kyse synnynnäisistä kyvyistä, kaikilla ihmisillä on sama mahdollisuus. Sinullakin.

Yksi perusolettamuksistani henkisenä valmentajana kuuluu, että tiedämme kyllä mitä meidän pitäisi tehdä, mutta emme saa sitä tehdyksi. Hyvin harvoin tapaan ihmisiä, jotka eivät osaa ollenkaan sanoa, mitä heidän pitäisi tehdä menestyäkseen tai voidakseen paremmin. Useimmilla on aivan tarpeeksi tietoa ja myös kykyä. Siitä huolimatta he valitsevat yleensä helpoimman tai mukavimman ratkaisun.

Miten tämä mukavuudenhalu voitetaan?

Urheilija tietää, että hänen pitäisi syödä vähän terveellisemmin, yrittää vähän kovemmin rankoissa harjoituksissa tai ottaa päiväunet eikä surffailla netissä. Yritysjohtaja tietää, että hänen pitäisi olla vähän järjestelmällisempi, suunnitella vähän paremmin, puhua selkeämmin ja vakuuttavammin, valmistautua paremmin kokouksiin ja tapaamisiin. Miksi jotkut tekevät oikein ja jotkut eivät?

Juuri tästä henkisessä valmennuksessa on kyse: kun päivittäisiä tapoja korjataan hiukan, suoritukset paranevat vähitellen huomattavasti – ja kun vaativiin tilanteisiin valmistaudutaan huolellisesti, niissä onnistutaan.

Mitä tarkoitan arkipäivän valinnoilla? Jokainen tekee valintoja aamusta iltaan:

•Nousenko ylös nyt heti vai nukunko vielä hetken?

•Jatkanko harjoitusta vielä kymmenen minuuttia ennen kuin menen suihkuun?

•Syönkö terveellisen aamiaisen vai eiliseltä jääneen pizzapalan?

•Olenko lasten kanssa ennen kuin he lähtevät päiväkotiin tai kouluun?

•Kiillotanko kengät ennen töihin lähtöä?

•Käynkö työmatkalla bussissa vielä kerran mielessäni läpi tärkeän kokouksen vai tuijotanko tyhjin silmin ikkunasta ulos ja annan ajatusten harhailla?

•Alanko valmistautua kahden viikon kuluttua pidettävään tärkeään kokoukseen jo nyt vai vasta joskus myöhemmin?

•Syönkö terveellisen lounaan vai käväisenkö vain ostamassa jotain McDonald’silta?

•Kirjoitanko matkalaskut valmiiksi vai juonko toisenkin kupillisen kahvia ja jatkan juttelua kollegoiden kanssa?

•Jos olen urheilija: Tutkinko lounaan jälkeen tekniikkaa videolta vai pelaanko tietokonepelejä?

•Olenko raaka itselleni ja yritän kaikkeni kovissa treeneissä vai vienkö ne läpi vain 90-prosenttisesti?

•Syönkö tukevasti heti treenien jälkeen vai vasta myöhemmin ja otan ensin vähän välipalaa?

•Valmistaudunko seuraavaan harjoitukseen vai aloitanko sen valmistautumatta?

•Katsonko illalla myöhään keskinkertaista elokuvaa televisiosta vai menenkö aikaisin nukkumaan, niin että olen seuraavana päivänä virkeä?

Toiset tekevät parempia valintoja kuin toiset, siitä ei pääse mihinkään. Jotkut tekevät parempia valintoja siksi että ymmärtävät, mitä nämä valinnat heille merkitsevät, jotkut taas lähinnä vaistomaisesti. Monet eivät osaa lainkaan ajatella, mitä nämä valinnat heille merkitsevät.

Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen. Haluamme pysytellä niin sanotulla mukavuusalueellamme, siis tilassa, jossa meillä on hyvä ja turvallinen olo ja kaikki on hallinnassa. Tunteet vetävät koko ajan mukavuusaluetta kohti, mutta jos haluaa menestyä paremmin, täytyy ehdottomasti välillä poistua siltä. Mitä kaikkea hyvää pääsisitkään kokemaan, jos uskaltaisit ottaa riskejä ja yrittää täysillä! Jotta pystyisit tekemään niin – ja ottamaan sen tavaksi – sinun on esitettävä itsellesi oikeita kysymyksiä.

Jos olet väsynyt pitkän työpäivän jälkeen ja kysyt itseltäsi, lähdetkö lenkille vai kellahdatko sohvalle television ääreen, vastaus on itsestään selvä. Sinua väsyttää ja tunteesi kertovat sinulle, että haluat mennä makaamaan sohvalle. On aivan sama mitä järki sanoo, sillä tunteet voittavat aina. Jos sen sijaan muotoilet kysymyksen toisin, voi vastauskin olla toinen: Haluanko tunnin kuluttua maata sohvalla nuutuneena ja selkä jäykkänä vai haluanko mieluummin seistä lämpimän suihkun alla juoksulenkin jälkeen?

Tällä kirjalla on kolme tavoitetta. Toivon, että se auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi itsestäsi ja ajatustavoistasi. Toivon, että se auttaa sinua muuttamaan niitä ajatustapoja, jotka rajoittavat suorituskykyäsi. Ja lisäksi toivon, että se auttaa sinua kokemaan useammin tunteen, jota kutsun mielihyväksi.

Mielihyvää voi tuntea monenlaisissa tilanteissa. Kun aurinko lämmittää kasvoja alkukevään päivänä, kun menee nukkumaan puhtaiden lakanoiden väliin, kun juo pullon viiniä rakastetun kanssa terassilla myöhäisenä kesäiltana. En väitä etteivät tällaiset tunteet olisi tärkeitä, totta kai ne ovat, mutta henkinen valmentaja ei puhu lakanoista eikä valkoviinistä.

Mielihyvällä tarkoitan tunnetta, joka syntyy kun tietää, että on onnistunut lähinnä omien ponnistelujensa ansiosta. Tämä mielihyvä on aina lähtöisin sisäisistä tekijöistä, ei ulkoisista. Se on tahdonvoiman ja määrätietoisen toiminnan tulosta, ei sattumien seurausta. Mieti, miltä ...