ISBN 978-951-0-41004-2

© Marianna Stolbow ja WSOY, 2014

Kannen kuva: Getty Images

Teoksen jakelu ja osittainen kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on korvausvastuun ja rangaistuksen uhalla kielletty.

Werner Söderström Osakeyhtiö 2014

Lukijalle

Jos olet sitkeän sinnittelyn jälkeen, perheneuvoloiden ja pariterapioiden konsultaation lopuksi päätynyt siihen tulokseen, että ainoa ratkaisu on ero, aloita työt paremman loppuelämän rakentamiseksi.

Jos olet saanut ilmoitusluonteisena asiana kuulla, ettei sinua enää rakasteta ja puoliso muuttaa pois, soita tarvitsemasi puhelut, säti julmaa kohtaloa ja puolison posketonta käytöstä ja sen jälkeen aloita työ itsesi hyväksi.

Millä tahansa puolen erovuorta seisot, työ tulevaisuuden eteen sinun on tehtävä.

Jos vielä puntaroit eroa yhtenä vaihtoehtona, lue tämä kirja niin tiedät, mitä kohti olet mahdollisesti matkalla.

Eropäätökseen kannattaa käyttää aikaa, sillä ero ei koskaan ole ainoa vaihtoehto. Siinä voi mennä rikki jotain korjaamatonta tai korvaamatonta, siksi kannattaa kokeilla kaikkia ovia, ennen kuin sulkee yhden lopullisesti.

Ero on yksi vaihtoehto.

Samaan hengenvetoon on sanottava, että on tilanteita, joissa ero on välttämättömyys. Myös nopea ero. Kenenkään – yhdenkään aikuisen saati lapsen – ei tule asua väkivaltaisessa kodissa, ei vaikka väkivalta tulisi kenen taholta. Oli se henkistä tai fyysistä. Kun nämä tapaukset on suljettu pois, voimme keskittyä niihin lukuisiin muihin eroihin, joihin parhaissakin perheissä päädytään.

Se, että olet tarttunut kirjaan tai naputellut aihetta koskevan hakusanan nettiin löytääksesi sopivan ryhmän tai muuten tietoa ja tukea tilanteeseen, on jo merkki siitä, että olet päässyt pahimman yli ja päättänyt tehdä oman hyvinvointisi eteen töitä. Voit syystä onnitella itseäsi!

Tätä kirjaa voi lukea kahdella tavalla: Yhtäältä se antaa valmiudet käsitellä päättynyttä ihmissuhdetta järjestelmällisesti keskellä eron tuomaa emotionaalista kaaosta ja auttaa siten pääsemään Erosta eteenpäin sen sijaan että velloisimme ryteikössä pääsemättä eteen tai taakse. Samalla kirja tuo uusia tulokulmia ikuiselta tuntuviin eropohdintoihin. Me voimme käyttää eroa jatkuvasti aseena sanoin tai uhkauksin, voimavarana mielikuvissamme ja ratkaisuna mielessämme näkemällä eron ainoana vaihtoehtona parisuhteemme pulmiin. Toivon, että keskustelujen ja mielikuvien junnatessa tässä kohdin ihmiset pääsevät Erosta eteenpäin tästä kirjasta saatavien uusien näkökulmien avulla.

Kirja ei ota kantaa juridisiin kysymyksiin eikä neuvo eroperhettä taloudellisesta näkökulmasta siitäkään huolimatta, että ero koettelee usein todella järeällä kädellä perheen elintasoa. Toisaalta eron emotionaalinen läpikäyminen ja käsittely on merkityksellistä myös talouden kannalta, jotta erokriisin keskellä säilyy arviointikyky. Saattaa näet käydä niin, että eropäätöksen tehnyt luovuttaa mitä vain puolisolleen pehmentääkseen huonoa omaatuntoaan, joka päätöksestä saattaa seurata. Samalla tavoin eroa pelkäävä voi luvata toiselle mitä vain ja luopua mistä tahansa, jotta saisi kumppanin pyörtämään päätöksen ja jäämään luokseen, perumaan eron. Tältä osin on oleellista käsitellä ja käsittää eron emotionaalinen kaava, jotta kykenee suojelemaan itseään myös käytännön kysymyksissä.

Ero ei katso ikää, sosiaalista statusta, koulutusastetta. Erot koskevat kaikkia naisia ja miehiä niin hetero- kuin homoseksuaalisissakin parisuhteissa. Tunteet, joiden äärellä erokysymyksissä kamppaillaan, ovat kaikkialla samat. Myös eroprosessiin liittyvät vaiheet muistuttavat toisiaan. Samoin eroa pohtivan pelot.

Eropäätös on vaikea. Jokaiselle.

Kun päätös on tehty, on kannateltava itseään: teit parhaasi niillä tiedoilla, taidoilla ja voimavaroilla, joita sinulla tuolloin oli. Nyt eteenpäin. Ei rynnäten, vaan itseään kannatellen. Hitaasta, kipeästä kriisistä voi jatkaa kiipeämistä aivan uusin eväin. Elämässä sattuu odottamattomia, ravisuttavia tapahtumia ja kohtaamisia, jotka vaativat pysähtymistä.

Mitä tämä kokemus haluaa minulle sanoa?

On olemassa etappeja, joita ilman erostaan ei pääse eroon, vaan kokemus sitkistyy ja mutkistuu. Halusipa tai ei, eroon kuuluu tapahtuneen kieltämistä, irrottautumisen vaikeutta (epätyydyttävästäkin suhteesta!), vihaa, surua, ikävän kokemuksen tuomia pelkoja tulevista parisuhteista, vaikeutta uskoa ihmiseen ja itseen. Tässä kohdin on syytä rakentaa uusi, entistä tukevampi pohja loppuelämälle, kasata vakaata maata jalkojensa alle, jotta tulevaisuus ei enää pelottaisi ja enemmänkin, jotta tulevaisuus olisi moninkertaisesti mennyttä rikkaampaa.

Virheitä sattuu ja kukin on tehnyt suhteessaan sen minkä kykeni ja osasi. Onko ylipäätään kyse virheistä? Onneksi ihminen on erehtyväisyytensä ohella myös oppimiskykyinen. Kannattaa siis hyödyntää kompastuminen, nousta jaloilleen ja edetä entistä ehompana elonsa tiellä. Tarkoituksena on ymmärtää, että kyseessä on kriisi, jonka taustat ja syyt ovat moninaiset ja jonka työstäminen on välttämätöntä. Eroa ei sovi painaa villaisella, peittää työllä, lääkkeillä tai uusilla suhteilla, vaan käydä vaihe vaiheelta läpi ne asiat, jotka ero väistämättä eteen tuo. Muuten on vaikeuksissa tulevien suhteiden kanssa, ja itsensä kanssa on vielä kurjempaa. On hyvä alkaa rakentaa niin hyvää loppuelämää kuin suinkin.

Monelle ero on käänteentekevä virstanpylväs koko elämän kaaressa.

Olen vetänyt elämäntarinapiirejä, joissa varsin iäkkäät, uskomattomia kokemuksia läpikäyneet henkilöt kertovat viikko viikolta tarinaansa purkaen koko elämänkaarensa. Eron eläneet vanhukset nostavat parisuhteen päättymisen poikkeuksetta merkittävälle paikalle kertomuksessaan. He puhuvat syvästä muutoksesta sekä itsetuntemuksen lisääntymisestä. Ero on ilmiselvä mahdollisuuksien taitekohta.

On käärittävä hihansa ja ryhdyttävä hommiin. Mitä enemmän satsaa, sen enemmän nettoaa. Tämä on pelin henki. Mutta pelin henkeen kuuluu myös armollisuus.

Ole itsellesi hyvä, hellä ja armollinen.

Olet oman ytimesi paras asiantuntija, itsesi aidoin tukija ja tarvitset erotyössä vain joitakin ohjenuoria, joiden avulla vedät itsesi ensin tilanteesta kuiville ja sen jälkeen huomattavasti entistä tukevammalle maaperälle.

Kannattaa ottaa vakavaan pohdintaan sekin vaihtoehto, että molemmat osapuolet eroavat tietynlaisesta, epätyydyttävästä ja toimimattomasta suhteesta. Eivät toisistaan. Tämä vaatii tahtoa ja syväsukellusta tässä teoksessa esitettäviin aiheisiin, sillä kullakin suhteella on mekanismeja, joihin puuttumalla suhde korjaantuu jos molemmilla on siihen tahtoa. Korostan: molemmilla.

Yhä enemmän on vetämiini eroryhmiin tullut suhteen kriisissä kamppailevia ihmisiä, jotka kokevat sillä hetkellä, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole kuin ero. Yhdentoista viikon ohjelman kuluessa he saavat sellaisen valmennuksen parisuhdemekanismeihin, että näkemys nyrjähtää riittävän paljon ja he ovat entistä motivoituneempia ja valmiimpia pitämään suhteensa kasassa uusin eväin. Eroa ei tule, mutta he kävivät jo rämpimässä syvällä erokriisissä, erosivat vanhasta toimimattomasta suhteesta, eivät ihmisestä, jonka kanssa elävät.

Kriisit ovat aina mahdollisuus moneen uuteen.

Eräs eroperheessä varttunut nuori nainen sanoi, että ero on perusteltu vaihtoehto sillä hetkellä kun parisuhde on haitaksi vanhemmuudelle. Tosiasiassa parisuhteen olisikin tarkoitus olla voimavara arjessamme – ei jatkuva taistelujen kenttä.

Jos eroon päädytään, on hyvä tiedostaa, mitä kohti ollaan matkalla ja kuinka itseä voi ja tulee tällä vuoristoradalla tukea. Kirjoitan siitä, mitä erosta olisi hyvä tietää jos se käy mielessä. Ja siitä, mitä erosta tulee mieleen, vaikkei siitä mitään tiedä. Kirjoitan kaikesta, mihin eroon päädyttyä törmää ja mikä kaikki eroon väistämättä liittyy. Erotarinat ovat omanlaisia, mutta ne muodostavat myös loputtoman ketjun, jossa vain toinen eronnut tietää, miltä toisesta eroon päätyneestä tuntuu. Kokemuksista löytyy kaikkia yhdistäviä tekijöitä, vertaisuuden kehä, jossa hyvä kannattaa laittaa kiertoon. Tähän teokseen on tuotu eri-ikäisten hetero- ja homosuhteista eronneiden omia kokemuksia, kertomuksia parisuhteen päättymisistä, eroista. Erossa ihminen hätkähtää vihansa määrää, surun kestoa, pelkojen syvyyttä ja silloin hän hakee apua.

Tämä kirja antaa avaimet reitille, jota kulkemalla voi irrottautua erokriisin raskaasta painosta, sitkeästä kiistasta, matalapaineesta ja kauhukuvista, jotka ero eteen nostaa.

Ihmiset haluavat oppia tapahtuneen kautta jotain oleellista itsestään ja hankkia parempia toimintatapoja jatkoa ajatellen. He haluavat tehdä erostaan kaikesta huolimatta mahdollisimman hyvän. He haluavat vahvistaa eron jälkeistä vanhemmuuttaan, ja kuten eräs ryhmäläiseni sanoi: Haluan nähdä lapset. Se kuvastaa hyvin sitä kaaosta, johon erotessa joutuu omaisuudenjakoineen, taloudellisine muutoksineen, uusine tulevaisuudensuunnitelmineen, osoitteineen, sukunimineen, ystäväpiirin uusjakoineen. Uuden identiteettinsä rakentamisen keskellä on hyvä hakea vahvistusta sille, että kaiken keskellä näkee lapsensa.

Halu päästä eroon vanhasta ja kyky suunnata tulevaan panee eronneen käsittelemään kokemusta. Uteliaisuus katsoa uusin silmin sitä, mikä meni mahdollisesti pieleen, jotta voisi välttää samat virheet jatkossa. Lisäksi ihmiset työstävät eroa, koska haluavat tehdä töitä itsetuntonsa kanssa. Se on jokaisella haperoitunut ja hakee uutta muotoaan eron jäljiltä. Kaiken kaikkiaan ihmiset haluavat päästä yli erostaan ja myös oppia siitä jotain.

Näihin kysymyksiin tämä kirja antaa vastauksia avaamalla eroprosessin kulmakohdat ja kompastuskivet. Kerron siitä, mikä ihmisiä erossa pelottaa ja surettaa ja millä keinoin he pääsevät tilanteessa eteenpäin.

Eron prosessointi on voimakkaasti ennaltaehkäisevää työtä. Eronsa kanssa sinuiksi tullut aikuinen jaksaa tukea kaikenikäisiä lapsiaan muutoksen keskellä. Hän kykenee huolehtimaan itsestään ja perustaa u...