Kirjaa myy
Työterveyslaitos
TTL-Kirjakauppa
Topeliuksenkatu 41 a A 00250 Helsinki

Puhelin 030 474 2543
Faksi (09) 477 5071
www.ttl.fi/verkkokauppa

© 2014, Anu Järvensivu ja Työterveyslaitos

toimitus Virve Mertanen
graafinen suunnittelu ja taitto Teemu Pokela
kannen suunnittelu Teo Tuominen ja Teemu Pokela
kannen otsikkotypografia ja kuvitus Teo Tuominen

Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain (404/61, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman nimenomaista lupaa.

ISBN 978-952-261-420-9 (nid.)
ISBN 978-952-261-421-6 (ePub)

Esipuhe

Työelämässä ei enää ole tarjolla yhtä paljon ennakoitavuutta ja turvallisuutta luovia pysyväisluonteisia rakenteita kuin menneinä vuosikymmeninä. Sen sijaan kyky itse hallita omaa työtä, työn tekemisen tapaa, työuraa ja suhdetta työhön on keskeinen edellytys sille, että ihminen selviytyy nykytyöelämässä.

Yksi tapa, jolla ihminen rakentaa elämäänsä juonta ja jatkumoa, on tarinallistaminen. Ihmisen voi ajatella kirjoittavan kaiken aikaa itselleen omaa sisäistä työelämäntarinaansa, jonka hän pyrkii pitämään mielekkäänä ja loogisena. Ihmisen oma tarina on sidoksissa hänen sosiaaliseen ja materiaaliseen ympäristöönsä, mutta myös muihin yhteiskunnassa kerrottuihin tarinoihin. Toisten tarinoista saa episodeja ja vinkkejä omaan tarinaan, ja oma tarina päätyy yhteisön tarinavarantoon.

Tämä kirja tarjoaa malleja ja avaa näkökulmia, joita lukija voi hyödyntää tehdessään omia ratkaisujaan työnsä hallitsemiseksi. Kirja pohjautuu suomalaisten työelämäkokemuksistaan ja työelämässä pärjäämisestään vuosina 2011–2012 kirjoittamiin tarinoihin. Kirjan aineisto on kerätty Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessa ”Työelämän muutoksessa pärjääminen – näkökulmana sukupolvi ja sukupuoli”. Tutkimuksessa selvitettiin työelämän muutoksissa pärjäämistä: Millaisia työelämäkokemuksia ja erityisesti muutoskokemuksia suomalaisilla työtä tekevillä on? Millaisia keinoja, eli pärjäämisstrategioita, he käyttävät luoviessaan kohtaamissaan tilanteissa? Miten ja millaisiksi näitä koskevat työelämäntarinat kirjoitetaan ja miksi tällä hetkellä kerrotut tarinat ovat sellaisia kuin ovat?

Tutkimushankkeessa rakennettiin työelämän sukupolvijaottelu ja tarkasteltiin, millaisia kokemuksia eri sukupolviin kuuluville miehille ja naisille on muodostunut muuttuvasta työelämästä ja millaisia pärjäämisstrategioita he ovat käyttäneet kohtaamissaan muutostilanteissa. Tutkimuksen loppuraporttina kirjoitettiin oma kirjansa (Järvensivu ym. 2014).

Kirjan taustalla olevan tutkimuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat hankkeen eri vaiheissa tutkijat Hanna-Leena Autio, Anu Järvensivu, Risto Nikkanen, Sannu Syrjä ja Katja Uosukainen sekä harjoittelija Sanna Rouhiainen. Tämän kirjan pohjana olevat laadulliset analyysit on toteuttanut Anu Järvensivu, joka on myös kirjoittanut kirjan suurimmaksi osaksi vapaa-ajallaan. Kuitenkin työelämän sukupolvia käsittelevässä luvussa on käytetty tekstejä, joiden kirjoittamiseen on osallistunut myös Sannu Syrjä.

Kiitokset kirjan valmistumisesta kuuluvat Työsuojelurahaston ohella Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskukselle sekä Työterveyslaitokselle, joka antoi mahdollisuuden kohdentaa jonkin verran kirjan kirjoitusaikaa myös työajalle. Erityiskiitokset kirjoittaja haluaa osoittaa Työterveyslaitoksen Tampereen alueyksikön kahvihuoneessa keskusteluja käyneille ja arvokkaita näkökulmia avanneille kollegoille: lääkäreille, kemisteille, fyysikoille ja muiden mielenkiintoisten tieteenalojen edustajille. Kustannustoimittaja Virve Mertanen antoi vaivaansa säästelemättä erittäin arvokkaita vinkkejä käsikirjoituksen parantamiselle. Kiitokset kirjoitusasua selkiyttävistä kommenteista kuuluvat myös kollega Päivi Piispaselle. Kirja lepää kuitenkin ennen muuta työelämäntarinansa tutkijoille lähettäneiden kirjoittajien tekstien varassa. Suuret kiitokset kuuluvat kaikille näille kanssakirjoittajille.

Kerta toisensa jälkeen kirjoittajan esipuheeseen tuntuu myös päätyvän ”kiitos ja anteeksi” -osio, joka koskee kotona, mökillä, olohuoneessa ja omenapuun alla tapahtuvaa muun elämän totaalisesti ulkopuolelle sulkevaa ja syvälle toiseen todellisuuteen uppoutuvaa kirjoittamisen tapaa. Josefiina ja Eevertti: en pysty edelleenkään lupaamaan, että tässä asiassa tapahtuisi muutosta.

Tampereella

Anu Järvensivu

sosiologian dosentti

1

Tarinat auttavat suunnistamaan

MUUTTUVASSA TYÖSSÄ ja työelämässä suunnistaminen on tullut aiempaa vaikeammaksi. Organisatoriset ratkaisut ovat lyhytikäisiä, ja arkista toimintaa olennaisin tavoin jäsentävät tietojärjestelmät muuttuvat usein. Työsuhteita ei voi ajatella pitkäkestoisiksi. Jos oma työpaikka pysyykin samassa rakennuksessa, ainakin kyltti katolla vaihtuu. Työyhteisöt ovat jatkuvassa liikkeessä. Yksi työtehtävä tehdään yhdellä porukalla ja toinen toisella. Yhdenkin työtehtävän aikana työporukan kokoonpano todennäköisesti muuttuu. Esimies-alaissuhteet vaihtelevat, kun yhden projektin pomo on toisessa projektissa alainen ja työntekijän työtä johtavat ja kontrolloivat monet eri tahot, joista vain osan kanssa on sama työnantaja.

Samalla kehityksessä mukana pysyminen on jäänyt yhä enemmän jokaisen omalle vastuulle. Juonesta kiinni saaminen ei ole välttämättä helppoa. Muutokset tempovat eri suuntiin, eivätkä ihmissuhteet ehdi vaihtuvissa työporukoissa rakentua sellaisiksi, että ne tarjoaisivat riittävää tukea. Tilannetta hankaloittaa kilpailun ja kilpailutusten lisääntyminen. Yhteistyökumppanit vaihtuvat juuri, kun toimivat arkikäytännöt ovat ehtineet hioutua ihmisten välillä. Oman työpaikan sisällä työkaverit joutuvat hakemaan uuden organisaatiorakenteen mukaisia tehtäviä kilpaa toistensa kanssa tai jopa irtisanomaan toisiaan.

Tällaiset tilanteet nostavat usein pintaan hämmennyksen ja pahanolon tunteita. Siinä ei ole mitään yllättävää, sillä normaalista ihmisestä tällaisen kuuluukin tuntua pahalta. On kuitenkin hyvin tyypillistä, että työelämässä inhimilliseltä kärsimykseltä suljetaan silmät. Sille ei anneta tilaa eikä sitä noteerata, koska inhimillisen kärsimyksen hinta puuttuu tuloslaskelmista. Se saattaa tosin piilotettuna kärsimyksenä laskea yrityksen taloudellista tulosta ja mitä todennäköisimmin tekeekin niin, mutta omaa riviä sille ei taulukkolaskennassa ole omistettu.

Vaikka ihmistä työssä ja työelämässä eteenpäin auttavat tukirakenteet ovatkin paljolti kadonneet, jotain on jäänyt jäljelle. Jatkuvassa liikkeessäkin yhteisössä jaetut kulttuuriset kertomukset ja tarinat tarjoavat ihmisille kiinni ottamisen kohtia ja turvallisuuden tunteita, aivan kuten ne ovat tehneet jo vuosituhansien ajan. Tarinat ja kertominen ovat ihmisyyden ja ihmisyhteisöjen ydintä ja sellaisena hyvin pysyviä (Freeman 2013).

Työelämän muuttuessa kaoottisemmaksi tarinat auttavat suunnistamaan. Työelämässä kohdatuista tapahtumista voi kertoa erilaisia tarinoita, eli niitä voi tulkita ja niille voi antaa merkityksiä monin tavoin. Ihminen voi tulkita tapahtuman tarinaansa eteenpäin kuljettavaksi ja omaa onnellisuuttaan ylläpitäväksi tai tarinan juonen kokonaan kadottavaksi.

Sekä ihmisten itse kertomat työelämäntarinat että tutkijoiden kirjoittamat tarinat työelämästä muodostavat kulttuurisia kertomuksia ja yhteistä tarinavarantoa. Ne auttavat ymmärtämään ja tulkitsemaan vastaan tulevia tilanteita ja tarjoavat toimintavaihtoehtoja, joista valita. Samalla ne myös rajaavat mahdollisuuksia ja vahvistavat joitakin tarinoita työelämästä todemmiksi kuin toisia. Yhteinen tarinavaranto antaa tulkintamalleja, joiden varaan kukin voi rakentaa omannäköisen tarinansa.

Tässä kirjassa kerrotaan tarinoita työelämästä, työelämän muutoksista ja muutosten keskellä pärjäämisestä: kamppailusta, kärsimyksestä ja selviytymisestä. Osa tarinoista on kärsimystarinoita, osa onnentarinoita tai jopa tähtitarinoita. Tähden mukaan voi suunnistaa, mutta kärsimyskin on hyvä nähdä.

Tarinoissa kuvataan monisäikeistä ja hajautunutta nyky-yhteiskuntaa, jota luonnehtivat moninaisuus ja muuttuminen. Osa tarinoista kuvaa kertojansa kamppailua muuttumattomuuden ja muutoksen välimaastossa, osa on opetustarinoita, joilla kertoja haluaa kyseenalaistaa ja muuttaa kulttuurisia kertomuksia. Jokaisen oma tarina on kuitenkin lisä kulttuuristen kertomusten tarinavarantoon. Se tarjoaa jälleen episodeja ja juonirakenteita malleiksi toisille ja sitä kautta välineitä muutoksissa selviytymiselle ja muutosten tekemiselle. Jokainen eletty ja kerrottu tarina voi muuttaa maailmaa.

Tarinat jaetaan yhteisöissä

Työelämäntarina on työn näkökulmasta kerrottu elämäntarina. Elämäntarina taas on sisäinen, kehittyvä kognitiivinen eli tiedollinen rakenne, joka tuo merkitystä ja tarkoitusta yksilön elämään (McAdams 2006). Tarina auttaa pitämään mielen koossa ja kokemaan elämän mielekkäänä. Vastaavasti työelämäntarina kokoaa yhteen hajanaiselta tuntuvaa työtä ja työuraa ja auttaa löytämään mielekkyyttä työelämään.

Tarina ei kuitenkaan sulkeudu ihmisen sisälle vain oman mielen rakenteeksi, vaan sitä kerrotaan yhdessä yhteisön kanssa. Selvyyden vuoksi voidaan puhua yhteisön jakamista kulttuurisista kertomuksista ja toisaalta ihmisen omasta sisäisestä tarinasta. Sisäinen tarina on itselle kerrottu tarina, kulttuurinen kertomus taas on yhteistä omaisuutta.

Sisäisen tarinan käsitettä on käyttänyt ja kehittänyt Vilma Hänninen (2002). Hän kuvaa oivaltavasti kulttuuristen tarinamallien ja yksilöllisen kokemuksen välistä suhdetta. Tarina toimii psyykkisesti välttämättömänä kokemuksen järjestäjänä ja elämän merkityksen tuottajana, mutta samalla se myös liittää yksilön ja yhteisön yhteen. Tarinassa yksilöllisesti koettu mielekkyys kohtaa kulttuurisesti jaetut merkitykset. (Mt., 78.)

Ihmiset voivat käyttää tarinaa elämänsä hahmottamiseen sekä itselleen että toisilleen. He koostavat enemmän tai vähemmän luovasti omaa sisäistä tarinaansa poimien siihen sopiviksi arvioimiaan osioita yhteisestä tarinavarann...