Action!

Stuntkohtausten suunnittelu ja kuvaus

H-P Virkki

Action!
Stuntkohtausten suunnittelu ja kuvaus

ISBN 978-952-7074-15-2(EPUB)
Copyright Harri-Pekka Virkki, työryhmä ja Klaava Media
Lokakuu 2014

Kirjaan sisältyvä videoaineisto on kuvattu ja talletettu korkealaatuisena. Kirjan lukuhetkellä käytössä oleva laite ja verkkoyhteyden nopeus vaikuttavat kuvanlaatuun. Kuvaa voi olla mahdollista säätää videoikkunan alaosassa olevasta valikosta.

Kustantaja Klaava Media / Andalys Oy
www.klaava.fi
kirja@klaava.fi

Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen tai kopiointi ilman tekijänoikeuksien haltijan lupaa on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.

Sisällysluettelo

Esipuhe

Johdanto: Stuntit ja heidän osansa elokuvissa

Luku 1

Toimintakohtauksia kaatumisista räjähdyksiin

Yleisiä toimintakohtauksia

Kaatumiset ja kompastelut

Ilmalennot ja paiskautumiset

Erikoisvälineitä vaativat kohtaukset

Ilmalentolaitteistot

Putoamiskojeet

Palamisten apuvälineet

Ajoneuvokohtaukset

Moottoriajoneuvotemppuja

Erikoistemppujen mielikuvitukselliset toteutustavat

Luku 2

Stuntin oleelliset taidot

Harjoittelu tekee stuntin

Harjoitusporukka ja yleisö

Vartalon hallinta

Pyörimisen perusteet

Turvalliset kaatumiset

Syöksyt

Ilmalentojen rakennuspalikat

Video: Kierteitä ja pyörteitä

Tappelukohtaukset

Tyyli tarinan mukaan

Sopiminen ja suunnittelu

Impulssiperiaate

Tappelu ja kamera

Stuntilla on oltava ilmaisutaitoa

Video: Tappelukurssilla

Mielikuvaharjoittelu

Totuttautuminen kameraan, yleisöön ja erilaisiin olosuhteisiin

Oikea mielentila

Keinoja sopivan mielentilan löytämiseen

Mielikuvaharjoittelumenetelmiä

Paikoillanne, valmiit, nyt!

Luku 3

Ideasta toimintakohtaukseen

Toimintakohtauksen kuvaamisen avaimet

Kuvakoot

Kuvaamista oppii kuvaamalla

1. kohtaus: kameratietoisuus

Idea: Kuvataan liikkeitä betonipuistossa

Kuvauspaikka

Toteutus

Videon käsikirjoitus kuvalistatekniikalla

Video: Temppuja ja kuvia

Miekkailukohtauksen valmistelu

Tyyli ja tarkoituksenmukaisuus

Miekkailu näyttämöllä ja näyttämön ulkopuolella

Rytmi, herkkyys ja ajoitus

Valosapelimiekkailukin oli keksittävä

Miekkailukohtauksen suunnittelu

Miekkailunuotit

Kamerakartta

2. kohtaus: yhteistyö, rytmitys ja tyyli

Idea: miekkataistelukoreografia sillalla

Roolihahmot

Toteutustyyli

Kuvauspaikalla

Kuvaus

Kuvauspaikka (lokaatio)

Kamerakartta

Käsikirjoitus miekkailunuottien avulla

Video: Miekkataistelun rytmi

Kuvaustekniikkaa ja käsitteitä

Master-otto

Rajaus

Sommittelu

Leikkaus

Kuvakäsikirjoitus (storyboard)

3. kohtaus: ajoitus

Idea: kolmella tavalla toteutettu toimintakohtaus

Törmäyksen käsikirjoitus

Pohdi seuraavia kysymyksiä ennen kuvausta

Kolme toteutustyyliä

Video: törmäyskohtaus

Hiki otsalla kuvauspaikalla

Tarina ohjaa toimintaa

Stuntit kuvauspaikalla

Elokuvan tuotantoprosessi

Erikoistehosteet

4. kohtaus: valmis toimintajakso

Video: erään tarinan keskikohta

Miten ammattistuntiksi pääsee?

Luku 4

Stuntmaailman tähtiä

Stunttien legenda Dar Robinson

Kiinalaisen oopperakoulun kasvatti Jackie Chan

Hal Needhamin tie laskuvarjokoulusta kanuunakuularalliin

Uraauurtava rodeosälli Yakima Canutt

Sanattoman komedian mestari Buster Keaton

Terry Leonardin ura jalkapalloilijasta barbaariksi

Seikkailuelokuvan supermies Vic Armstrong

Pohjolan guru Kimmo Rajala

Taito, kontaktit ja sisäinen palo

Jälkipuhe

Saran ja Kevynin matka stuntkuvauksiin

Liitteet

Työryhmä

Tekijöiden kotisivuja

Kiitokset

Lähdeluettelo

Vaikutteita ja inspiraation lähteitä

Kirjat

Tietoa verkossa

H-P Virkki

Videoextra: uimahyppykohtausta tekemässä

Esipuhe

Tämä on kirja toiminnasta, illuusioista ja tarinasta.

Tämä kirja kertoo harjoittelusta, suunnittelusta ja valmistelusta.

Siksi tässä kirjassa puhutaan myös jännittämisestä, vireystilasta ja rennosta ilmapiiristä.

Tämä kirja kertoo ajoituksesta, rytmistä ja monista muista näkymättömistä asioista, jotka halutaan vangita kuvaan.

Tämä kirja kertoo kaatuilusta, lentämisestä, putoamisista, tappeluiden kuvaamisesta ja tempuista, joita ei ole vielä kuvattu.

Tässä kirjassa piirretään, kuvataan ja soitetaan.

Tässä kirjassa kerrotaan elokuvantekijöistä ja heidän luomistaan hahmoista.

Tämä kirja kertoo elokuvasta.

Tämä kirja kertoo stunteista.

Johdanto: stuntit ja heidän osansa elokuvissa

"Kuvittele olevasi talossasi kun sinne murtaudutaan. Tiedät murtautujien olevan tappajia. Menet kiireesti lukitsemaan kaikki sisäovet. Kuulet heidän murtavan oven toisensa jälkeen ja lähestyvän sinua, joten päätät mennä makuuhuoneen vaatekomeroon piiloon. Tappajat jatkavat etenemistään, kunnes he saapuvat huoneeseen komerosi oven taakse. Joku riuhtaisee oven auki, ja he katsovat sinua kasvoihin. Kuluu sekunti. Sitten joku pysäyttää tilanteen."

"Sellaiselta stuntkohtaus tuntuu. Yhden sekunnin tuijotus kasvoista kasvoihin on se varsinainen suoritus, ja kaikki muu, komerossa piileksiminen ja ovien läpi murtautuminen on vain kohtaukseen johtavaa valmistautumisvaihetta. Kun tilanne pysäytetään, sen tuoma mieletön huojennus myös vihdoin päättää kohtauksen”, [1] kuvailee stuntmies Dar Robinson.

Stuntit ovat ammattilaisia, jotka ovat erikoistuneet elokuvien toimintakohtauksiin. Villin lännen elokuvissa tapellaan, ratsastetaan, pudotaan milloin hevosen selästä, milloin rakennuksista, ja lennetään ulos saluunan ovista ja ikkunoista. Takaa-ajokohtauksissa hypitään katoilla, kaahataan autoilla, kiidetään veneillä, keulitaan moottoripyörillä ja rymistellään mitä erilaisimmilla kulkuneuvoilla.

Stunttemppuja voi nähdä elokuvien lisäksi televisiosarjoissa, mainoksissa, musiikkivideoissa, teatterissa ja erityisissä esityksissä. Temppuihin otetaan vaikutteita varietee- ja sirkusperinteestä, ja joskus myös taikuudesta.

Oma stuntesiintyjien lajinsa ovat showesityksiä tekevät ammattilaiset. He ovat huimapäitä, ennätysten rikkojia ja surmanajajia, jotka tekevät uskomattomia temppuja yleensä suurilla areenoilla. He voivat olla myös pellehyppääjiä, jotka erilaisina klovnihahmoina - yksin ja yhdessä toisten klovnien kanssa - hyppivät veteen kukin omalla tyylillään.

Alalla on myös stuntteja, jotka tekevät sekä näytöstemppuja että elokuvakohtauksia. Kun elokuvassa pääasia on aina kameran linssin kautta syntyvä vaikutelma, jota on saatettu kuvata useita kertoja, näytöksissä katsojia on yleensä joka puolella, jolloin kaiken täytyy mennä nappiin ensikerralla.

Stuntit suunnittelevat ja tekevät vaarallisia temppuja, mutta se on vain yksi osa stuntin työtä. Hänen täytyy myös olla selvillä miten tilanteet on paras kuvata, kuinka saadaan aikaan mahdollisimman näyttävää kuvaa mahdollisimman pienellä riskillä ja minkälainen tyyli sopii kunkin elokuvan, näytelmän tai mainoksen kerrontatapaan.

”Stuntien täytyy olla todella tarkkoja turvallisuuden suhteen. Meidän työtämme on luoda katsojille vaikutelma, että joku roolihahmo satuttaa itsensä, kuolee tai loukkaantuu, tai tekee jotain ällistyttävää. Meille tai kenellekään muulle ei kuitenkaan käy mitenkään”, [1] on stuntmies Dar Robinson luonnehtinut tehtäväänsä kuvauspaikalla.

Stunttemppuja tehdään myös muualla kuin elokuvissa. Esimerkiksi parkour-, hyppykeppi-, skeitti-, surffi-, lumilauta- ja BMX-pyörätemppuja ja muita taitoa vaativia suorituksia kutsutaan usein stunttempuiksi. Teatteriesitystä, jossa muskettisoturit vaihtavat tarkasti ajoitettuja miekaniskuja tai West Side Story -musikaalin tyyliteltyä breakdance- ja capoeira-tanssin taistelukoreografiaa, voidaan myös kutsua stuntkohtaukseksi. Kun rocktähti Paul Stanley KISS-yhtyeestä lentää festivaaliyleisön yllä tai hämähäkkimies kiitää New Yorkin Foxwood-teatterin halki seittejä pitkin, myös ne ovat tarkkaan suunniteltuja temppuja.

Tässä kirjassa stunttemppuja lähestytään elokuvan näkökulmasta. Pääpaino on tekemisellä ja kokeilemisella. Tarkoitus on jakaa edes pieni ripaus siitä vuosien aikana syntyneestä kokemuksesta, joka toimintakohtausten suunnittelussa ja toteutuksessa on kertynyt.

Elokuvantekijöitä ne innoittavat jatkuvasti. Toivottavasti myös lukijaan tarttuu elokuvan magian kipinä.

"Kun teet elokuvia, ja se alkaa virrata suonissasi, siitä tulee kuin huumetta. Sitä ilman ei voi olla!" Jackie Chan

Luku 1

Toimintakohtauksia kaatumisista räjähdyksiin

Elokuvien roolihahmot joutuvat usein sellaisiin tilanteisiin, joista selviytyminen olisi normaalille ihmiselle äärimmäisen onnekasta. Käytännön kuvaustilanteissa tällaiset kohtaukset voidaan kertoa elokuvakerronnan keinoilla, kuten äänillä, kiinnittämällä huomio tilanteeseen reagoivan näyttelijän lähikuvaan, tai kertomalla asia viitteellisesti varjojen tai symbolien kautta.

Silloin kun tarinan kuljetus vaatii vaarallisen tai erikoistaitoja vaativan kohtauksen kuvaamista, paikalle kutsutaan tehtävään perehtynyt alan erikoisosaaja. Rataluistelu- tai balettikohtauksessa näyttelijän sijasta saatetaan käyttää pikaluistelun tai tanssin ammattilaista. Erityisesti elokuvien toimintakohtausten ja vaaratilanteiden kuvaamista varten on kuitenkin syntynyt oma ammattiryhmänsä: stuntit.

Elokuva-alan tunnustuspalkintoja stunteille myöntävä Taurus-akatemia (www.taurusworldstuntawards.com) on jaotellut temput kovimpiin iskeytymisiin, tappeluihin, palamisiin, korkean paikan töihin, ajoneuvojaksoihin, koordinointiin, 2nd unit -ohjaamiseen sekä erikoistemppuihin, jotka voivat olla mitä tahansa mikä ei sovi muihin sarjoihin.

Stuntlegenda Dar Robinson on joskus sanonut, että stuntteja rajoittaa vain teknologia. Tulevaisuuden ammattilaiset ehkä romuttavat avaruussukkuloita, koska tekniikka on silloin edennyt tarpeeksi pitkälle. [1]

Elokuvakohtauksia on stuntin kannalta kolmea lajia:

· Yleisiä toimintakohtauksia, joissa esiintyjän liikunnallinen taito on pääosassa.

· Erikoisvälineitä vaativia kohtauksia, joihin fyysisen taidon lisäksi tarvitaan erityislaitteistoa.

· Ajoneuvojen kanssa tehtäviä kohtauksia, joihin liittyy liikettä ja kulkuneuvon hallintaa.

Erilaisten toimintakohtausten vaatimien ennakkojärjestelyjen määrä ja laatu vaihtelee laajasti. Yleisiä toimintakohtauksia voi kuvata pienikin filmiryhmä. Ajoneuvoilla toteutettavissa kohtauksissa voi päästä melko helposti ja nopeasti alkuun polkupyörien, rullalautojen, rullasuksien ja rullaluistimien avulla. Arvokkaiden erikoisvälineiden hankinta, ajokorttivaatimukset, lentolupakirjan tarve ja liikennesäännökset saattavat puolestaan rajoittaa tuntuvasti harrastuspohjalta ponnistavan filmintekijän mahdollisuuksia kuvata toimintajaksoja.

Yleisiä toimintakohtauksia

Elokuvissa on runsaasti liikkumiseen ja vartalon hallintaan perustuvia toimintakohtauksia. Mies lentää ikkunan läpi, jalankulkija heittäytyy tomaattien sekaan torilla väistäessään ohi kaahaavaa Porschea, matkustaja tipahtaa asfalttiin moottoripyörän ampaistessa vauhtiin, pyöräilijä osuu avautuvan autonoven karmiin ja liitää kaaressa pusikkoon, tai hevonen laukkaa suoraan päin estettä ja ratsastaja sinkoutuu vesialtaaseen.

Esimerkiksi kaatumiset, törmäämiset ja pienet putoamiset ovat yleistemppuja. Tällaiset oikeasti tehdyt temput eivät yleensä vaadi kuvauskikkailua. Kameran paikka kuitenkin vaikuttaa aina kohtauksen toteutukseen. Yhdestä suunnasta temput näyttävät kivuliailta, toisesta taas toteavilta. Kamerakulmilla kohtaukseen saadaan haluttu vaikutelma. Patjoja ja muita kevyitä apuvälineitä voidaan rajata pois kuvista laittamalla kamera sopivaan paikkaan.

Kaatumiset ja kompastelut

Elokuvissa kaatumisia ovat esimerkiksi kompastelut, portaissa pyörimiset ja luodinosumasta aiheutuvat nurinmenot. Kumoon voidaan mennä myös kulkuvälineillä, kuten polkupyörillä, skeittilaudoilla, mopoilla tai rollaattoreilla.

Törmäämisiä ovat esimerkiksi päin seinää lentäminen, oveen törmääminen, ihmisten kesken tapahtuvat kolarit ja tönäisyt autoilla tai muilla kulkuneuvoilla.

Polkupyöräläheteistä kertova Premium Rush -elokuva, joka sisältää New Yorkin keskustassa tehtyjä polkupyörätemppuja kilpaili vuoden 2013 kovimman iskeytymisen Taurus-palkinnosta. Premium Rushissa pyörälähetit liikkuvat kaupungissa parkour-liikkeitä mukaillen, esteitä ylitellen ja täpäriä väistöjä tehden. Välillä liikenteessä sattuu myös törmäyksiä autoihin ja toisiin polkupyöriin.

Elokuvan yhtenä stunttina esiiintyi Danny MacAskill. Skotlannin maaseudulla asuessaan hän keskittyi niin tiiviisti pyörätemppujen opiskeluun, että hylkäsi jopa työnsä mekaanikkona. Hän nousi maailman tietoisuuteen julkaistuaan verkossa tempuistaan talletettuja videoita. Nykyisin hän on kysytty polkupyörätrialin eli taitoajon ammattilainen.

Vaikka esimerkiksi kaatuminen voi tuntua helpolta tai yksinkertaiselta tempulta, se vaatii kuitenkin taitoa, harjoittelua ja valmistelua. Jokaisella ensiapuasemalla tiedetään mitkä seuraukset hallitsemattomalla pienelläkin kaatumisella tai liukastumisella voi olla.

Putoamisissa käytetään usein apuna kuvasta ulosrajattuja patjoja ja pahvilaatikoita. Filmille päätyvien sekuntien aikana suorittajan täytyy näyttää siltä, ettei pehmennyksestä ole tietoakaan. Ennen maahan putoamista tehtävä valmistava käännös tehdään viime hetkellä, jotta filmille kelpaava jakso olisi mahdollisimman pitkä.

Ilmalennot ja paiskautumiset

Stuntit tekevät ilmalentoja niin ilman apuvälineitä kuin apuvälineiden avustamanakin. Köydellä tai vaijerilla kiskaisu on esimerkki kevyestä apuvälineestä. Erikoisapuvälineestä esimerkki on air ram (ilmaponnahduslauta).

Ilmalentoihin sisältyvät ilmaan sinkoamiset trampoliinilta, vaijerikiskaisulla, itse ponnistaen, ikkunan läpi lentämiset sekä esimerkiksi lennot baaritiskin yli saluunatappeluissa. Ilmalentojen päätteeksi laskeudutaan usein patjoille, pahvilaatikoille tai muille tarkoitukseen varatuille alustoille. Veteenkin tempun tekijä voi laskeutuessaan loiskahtaa.

Myös monet korkean paikan työt, kuten hypyt, pienet putoamiset, sukellukset ja laskeutumiset voidaan lukea yleisten toimintakohtausten piiriin.

Etualalla oleva ilmapatja ottaa vastaan putoavat stuntit.

Erikoisvälineitä vaativat kohtaukset

Joitakin toimintakohtauksia on mahdotonta tehdä ilman erikoislaitteita. Lisäksi joihinkin kohtauksiin laitteilla saa lisää potkua. Esimerkiksi ikkunoiden läpi paiskautumisissa voidaan käyttää erikoislasia (breakaway glass), joka särkyy siten, etteivät sirpaleet aiheuta isoja haavoja. Erikoisvälineitä tarvitaan myös silloin kun tehostemies räjäyttää lasin säröille ennen sen läpi syöksymistä.

Yksinkertaisissakin laskeutumisissa ja kiipeämisissä tarvitaan köysiä, valjaita ja sulkulenkkejä. Loistokkaissa kung fu -taisteluissa tai hämähäkkimiehen ilmalennoissa käytettävät vaijeri- ja rissasysteemit saattavat vaatia pitkällistä suunnittelua, testausta ja harjoittelua. Vaijerit voivat olla niin ohuita, etteivät ne näy kuvissa lainkaan, ne on piilotettu kamerakulmien avulla, tai ne poistetaan jälkituotannosssa.

Erikoisvälineet ovat yleensä ammattilaisten käyttämiä melko arvokkaita laitteita. Kirjan loppupuolen Tietoa verkossa –osassa on linkkejä lisätietoon.

Nykyisin on myös tavallista poistaa vaijerit kuvista jälkituotantovaiheessa tietokoneella. Jälkituotantovaiheessa elokuva koostetaan lopulliseen muotoonsa kuva- ja äänimateriaalista, siihen tehdään värimäärittely sekä lisätään tietokonetehosteita (CGI, Computer Generated Images).

Ilmalentolaitteistot

Trampoliinit ovat monikäyttöisiä apuvälineitä niin ilmalentojen toteutukseen kuin harjoitteluunkin. Esimerkiksi Blues Brothers -elokuvassa nähdään paljon trampoliinihyppyjä.

Erityisesti pitkiä lentokaaria varten on kehitetty paineilmalla toimivalla katapultti eli air ram. Se on helppo piilottaa, mutta vaatii tarkkaa ajoitusta ilmaan singahtajan ja laitteen laukaisijan kesken.

Minitrampoliinia käytetään usein apuvälineenä ilmalentokohtauksissa. Se on suhteellisen helppo kuljettaa ja piilottaa kuvan ulkopuolelle. Trampoliinilla harjoittelu kehittää vartalon hallintaa myös pahvilaatikko- ja patjaputoamisia varten. Suurikokoinen kilpatrampoliini on hyvä väline harjoitteluun, mutta kuvaustilanteessa se on hankala ja painava väline.

Putoamiskojeet

Korkealta tapahtuvia putoamisia varten on kehitetty erityinen laskeutumislaite, joka hidastaa tehtävän suorittajan putoamisvauhtia asteittain. Tuhoisan äkkipysäyksen sijaan putoaja pysähtyy hallitusti.

Jos kohtauksessa tarvitaan äkkinykäystä esimerkiksi zombien vastaanottaessa osuman haulikosta, teräsmiehen kiihdyttäessä lentoon tai avaruusmatkustajan tempautuessa ilmalukosta ulos, voidaan tempun suorittajaa joko kiskaista erityisen nykäisylaitteen avulla (ratchet) tai nykäistä köydenvedon tapaan pelkkien valjaiden ja vaijerin varassa.

Palamisten apuvälineet

Palo- eli pyrotemput, joihin kuuluvat palamiset ja räjähdykset, kuuluvat vaarallisimpien toimintakohtausten joukkoon.

Stuntin suorittaja tyypillisesti valellaan tarkoitukseen tehdyllä suojageelillä, joka viilentää ja estää lämmön johtumista iholle. Hänen päälleen puetaan erikoiskankankaista valmistettuja suojavaatteita, kasvot peitetään suojageelillä ja mahdollisesti myös maskilla. Maski voi olla muotoiltu varsinaisen näyttelijän kasvonpiirteiden mukaan. Lopuksi kaiken eristyksen pinnalle lisätään erityinen pyrogeeliseos, joka palaa matalassa lämpötilassa, mutta liekit näyttävät hyviltä.

Kaikista varotoimista huolimatta lämpö siirtyy kaiken eristyksen läpi nopeasti. Paikalla on aina sekä ensiaputiimi että joukko kokeneita sammuttajia. Ilman tehtävänsä osaavia sammuttajia tulta on vaikea saada sammutettua lainkaan.

Stuntmies tulessa, tiimillä tilanne hallinnassa. Kuva: Esko Tuovinen.

Palo- ja räjähdystemppuja tekevät vain kokeneet ammattilaiset, joten omin päin niitä ei pidä edes yrittää tehdä.

Ajoneuvokohtaukset

Ajoneuvoilla toteutettaviin kohtauksiin liittyy aina liike ja jonkinlainen kulkuväline, kuten polkupyörä, potkulauta, rullaluistimet, vene, sukset, liitovarjo, riippuliidin tai jokin moottoriajoneuvo.

Lännenelokuvissa ja historiallisissa filmatisoinneissa keskeisin liikkumistapa on hevonen. Vähintään ratsastuksen lyhyt oppimäärä kuuluu jokaisen stuntin yleissivistykseen. Liike ja menopelin hallinta lisäävät haastetta sekä temppujen suorittamiseen että kuvaamiseen.

Moottoriajoneuvotemppuja

Joskus elokuviin tarvitaan vauhdikasta kaahausta, takaa-ajoa ja savuavia autonrenkaita. Toisinaan ajoneuvoilla ajetaan kolareita, niitä kaadetaan, ajetaan rampilta ulos, tai tehdään räjäytyspanoshyppyjä, ilmalentoja, ihmisten yliajoja, väistöjä, pelastautumisia, liikkuvaan kulkuneuvoon loikkaamisia tai ajokin perässä raahautumisia.

Tiukan ajoituksen temppu. Keskimmäinen auto ajaa sivuilta tulevien autojen eteen. Vasemmalta lähestyvä auto väistää spinnaten (liukuen), oikealta tuleva auto törmää sillan kaiteeseen (naamioitu pipe ramp) ja sinkoutuu ilmaan.

Usein autotempuissa on mukana vähintään stuntmies kuljettajana sekä ajoneuvoa väistäviä tai siihen osuvia apulaisia. Autojen lisäksi tavallisia välineitä ovat mopot, moottoripyörät, rekat, bussit ja pakettiautot.

Ajoneuvojen ilmalennot tehdään ramppien eli hyppyreiden avulla. Suoralla hyppyrillä saa autojen ilmalentoihin vauhtia, jota voidaan käyttää esteiden ylitykseen. Autojen ja moottorikelkkojen kaatoihin käytetään menosuunnassa vinoa ramppia. Niin sanotussa pipe rampissa on vielä lisäksi korkeamman puolen kärjessä äkkijyrkennys, joka lisää auton lentoon korkkiruuvikierteen.

Erikoistemppujen mielikuvitukselliset toteutustavat

Toimintakohtausten toteutustyyliin vaikuttaa käytännön seikkojen, kuten lupien ja kustannusten lisäksi kohtauksesta katsojille välittyvä vaikutelma. Elokuvakohtausten vaihtoehtoisia tekotapoja hyödynnetään usein taiteellisin perustein. Esimerkiksi supersankarielokuvan takaa-ajokohtauksessa lentävä, sukeltava ja kaahaava erikoisauto saatetaan osaksi kuvata oikeilla autoilla, osaksi muiden ratkaisujen avulla, jonka jälkeen nämä yhdistämällä syntyy lopullinen kohtaus.

Joskus stuntkohtausten tapahtumat kerrotaan yksinkertaisesti elokuvan keinoin ilman mitään temppuja. Kuvauksissa ei silloin synny vaaratilannetta eikä autoon tule kolhuja. Stuntin tehtävänä on aina löytää tilanteeseen tarkoituksenmukaisin, käyttökelpoisin ja turvallisin ratkaisu.

Esimerkiksi kohtaus, jossa auto törmää ihmiseen voidaan toteuttaa kahdella tavalla. A) Kuvataan auton kuljettajan näkökulmasta kun auto lähestyy jalankulkijaa. Lähestyminen voi olla hidas, sillä kuva voidaan nopeuttaa leikkausvaiheessa. Törmäyshetkeä ei näytetä, vaan mielikuva luodaan äänillä ja näyttelijän ilmaisulla. B) Kuvataan törmäys kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa kiskaistaan stuntti vaijerilla patjalle. Näin saadaan talteen yliajetun ilmalento. Toisessa osassa liikkuva auto pysähtyy kuviteltuun törmäyskohtaan. Kun nämä kaksi kuvaa yhdistetään, syntyy vaikutelma törmäämisestä ja ilmalennosta, vaikka stuntti ja auto eivät olleet lähelläkään toisiaan.

Yksi toteutustapa on käyttää tietokoneella luotuja kuvia. Toiminta kuvataan taustakangasta (green screen) vasten studiossa, jonka jälkeen kuvattu kohtaus liitetään leikkausvaiheessa taustakuvaan ja mahdollisiin erikoistehosteisiin.

Luku 2

Stuntin oleelliset taidot

Harjoittelu tekee stuntin

Harjoittelun pääasia on, että nauttii uusien taitojen ja temppujen oppimisesta. Kun treeneissä viihtyy, jaksaa harjoitella, vaikka onnistumiseen menisikin aikaa.

Uuden tempun opettelu alkaa yleensä liikkeitä hahmottelemalla. Tempun jujua haetaan kokeilemalla ja toistamalla. Esimerkiksi putoamiset aloitetaan matalalta ennen kuin siirrytään korkealle. Tappeluita harjoitellaan ensin hitaalla vauhdilla ja isoilla liikkeillä. Keskittyminen ja vahva mielikuva tempun vaiheista parantavat harjoittelun painumista aivojen sopukoihin. Toistaminen kehittää sujuvuutta ja varmuutta. Kun halutut liikkeet ovat hallinnassa, niitä voidaan pienentää, nopeuttaa, tehdä tarkemmin ja lisätä niiden vaikeusastetta. Temppuja hioessa voi kehitellä eri tyylejä ja pohtia mikä näyttäisi hyvältä kuvissa. Rosoinen tyyli sopii joihinkin kohtauksiin paremmin kuin täysin puhdas suoritus. Esimerkiksi pyylevä leipurihahmo mätkähtää katuun eri tavalla kuin ninja.

Harjoitusporukka ja yleisö

Samojen kavereiden kanssa harjoitellessa oppii vähitellen mitä toisilta voi odottaa, ja treenaus muuttuu vapaammaksi. Liikkeitä ei tarvitse hahmotella yksityiskohtaisesti, temppujen vaikeustasoa voi nostaa, ja yhteistoiminta sujuu silti turvallisesti.

Jackie Chanin ei tarvitse sanoa tiimilleen sanaakaan kertoakseen miten hän on suunnitellut tappelun etenevän. Ryhmän jäsenet ymmärtävät pelkistä katseista ja eleistä miten Jackien aikoma kuvio kulkee. [15]

Kuvaukset ovat esitystilanne, jossa voi olla levottomampaa kuin harjoituksissa. Kuvauksia varten kannattaa harjoitella. Keskittymistä voi parantaa totuttautumalla yleisöön, kameraan ja erilaisiin olosuhteisiin.

Demonauhat Skeittaajat, surffaajat, BMX-pyöräilijät, parkourin, capoeiran, kung fun, aikidon ja muiden kamppailulajien harrastajat, näyttelijät ja jonglöörit usein videoivat temppujaan. Kameran avulla omien liikkeiden sujumisesta saa rehellisen kuvan, josta kehitystään voi seurata. Parhaista tempuista voi koostaa omaan käyttöön ja etenkin muille esitettäväksi demonauhoja, joissa temppuilijan taitotasoa esitellään. Nauhoja tehdessä oppii myös videokuvausta ja leikkaustyöskentelyä.

Vartalon hallinta

Banlieue 13 -elokuvassa Cyril Raffaellin esittämä kapteeni Damien Tomaso pakenee kasinon yläkerrasta tekemällä voltin takaperin alhaalla olevalle biljardipöydälle. Sivuhuoneista syöksyy hänen kimppuunsa vastustajia, mutta he lentävät kapteenin tehokkaan taistelutaidon tyrmääminä pitkin pöytiä ja lattiaa. Eräs vastustajista vetäisee esille pistoolin, mutta liian myöhään: kapteeni Tomaso on jo väistänyt tekemällä korkean kärrynpyörän, joka päättyy pistoolimiehen rintakehälle.

Pyörimisen perusteet

Fyysisissä tempuissa tarvitaan hyvää koordinaatiota ja peruskuntoa. Monissa liikkeissä täytyy hallita vartalon pyörimistä eri suunnissa: kärrynpyörä-, voltti- tai pystykierretasossa, tai näiden yhdistelmissä.

Esimerkiksi akrobatiasta, telinevoimistelusta, ponnahduslautailusta, sirkuksesta ja kamppailulajeista löytyy harjoituksia, joilla vartalon liikkeen hallintaa voi kehittää. Kuperkeikka, lentokuperkeikka, 180 asteen käännös eli kissakäännös ja selälleen laskeutuminen ovat putoamisissa käytettäviä tekniikoita. Näistä rakennuspalikoista voidaan rakentaa monia vaativiakin temppuja.

Turvalliset kaatumiset

Turvallinen kaatuminen on yksinkertainen perustemppu. Ukemi, eli aikidossa, judossa ja muissa budolajeissa harjoiteltava kaatumistekniikka on käyttökelpoinen tappeluissa, kompastumisissa, auton konepellille kierähtämisessä ja heittäytymisessä. Parkourissa ukemia vastaa rolli.

Kaatumisen voi tehdä monella tapaa. Tyyli valitaan kohtauksen mukaan. Stuntti voi pudota jaloiltaan, syöksyä vatsa edellä, kierähtää ukemilla tai kuperkeikalla, kellahtaa takaperin tai muunnella näitä kaikkia. Kaatuminen voi tapahtua paikallaan, liikkeestä, törmäyksestä tai muun impulssin voimasta.

Erilaisiin kaatumistapoihin on hyvä totutella nurmikolla, pehmeällä hiekalla tai pehmustetulla alustalla, kuten tatamilla tai molskilla ennen koville alustoille siirtymistä. Kovilla alustoilla on hyvä käyttää vaatteiden alle mahtuvia urheiluliikkeistä ja tavarataloista löytyviä kyynär- ja polvisuojia. Ennen tempun tekoa alusta täytyy tarkastaa ja puhdistaa esineistä, ettei loukkaa itseään. Hiekassa voi olla isoja kiviä, lasinsiruja tai teräviä esineitä. Nurmella voi olla lasinsiruja tai oksia. Muista tämä periaate: tiedä minne laskeudut.

Syöksyt

Pesäpallosyöksyksi sanotaan vauhdista lähtevää maata pitkin mahallaan liukuvaa syöksyä. Samantyylinen liike on matosyöksy, jolla voi ottaa vastaan kampituksen, heittäytyä miekan perään, väistää miekkaa sohvan taakse, tai jolla käsikranaatin nähnyt sankari voi hypätä kädet edellä pöydän taakse piiloon. Nimi juontuu niin kutsutusta matoliikkeestä, jossa vatsallaan ponnistellaan eteenpäin vartalo S-kirjaimena aaltoillen.

Ilmalentojen rakennuspalikat

Lentokuperkeikka on suurempi ja ilmavampi liike kuin kyykkykuperkeikka. Lentokuperkeikkaa voidaan käyttää esimerkiksi putoamisissa ja pyörätörmäyksissä. Sen pohjalta voidaan rakentaa ilmalento esimerkiksi räjähdyksen tai törmäyksen seurauksena. Erilaisilla laitteilla, kuten minitrampoliinilla, venäläisellä keinulla tai air ramilla samasta liikkeestä saa pitkän ja korkean, mutta tällöin turvalliseen alastuloon tarvitaan patjoja, pahvilaatikoita ja ilmapatjoja.

Puolikierrettä, eli 180 asteen pyörähdystä vartalon akselin ympäri vaakatasossa ilmalennon aikana, kutsutaan kissakäännökseksi. Esimerkiksi pudottaessa vatsapuoli edellä siitä käännytään selälleen. Kissakäännös on oikeastaan anti-kissakäännös, koska kissahan laskeutuu aina jaloilleen. Kahdesta perättäisestä käännöksestä saa täyden kierteen.

Edistyneissä putoamisissa vaikeustasoa voi kohottaa lisäämällä liikkeisiin voltteja ja kierteitä. Voltti tarkoittaa kiepsahtamista vartalon sivuakselin ympäri. Sen voi tehdä etu- tai takaperin.

Vaativien putoamisten saaminen sujuvaksi voi vaatia pitkää harjoittelua. Eräs toimiva harjoittelumuoto on uimahyppy, kunhan muistaa aina tarkastaa hyppypaikan riittävän syvyyden ja pohjan turvallisuuden. Lentokuperkeikassa lähdetään liikkeelle seisaaltaan loikkaamalla kädet edellä kohti maata. Maahantulo pehmennetään muuttamalla törmäys pyörimisliikkeeksi. Kissakäännöksessä vartalon akseli - kädet ja jalat mukaan lukien - voi olla hieman kaarella, mutta käännös onnistuu myös suorin vartaloin.

Video: Kierteitä ja pyörteitä

Videolla näet tässä luvussa esiteltyjä liikkeitä, erilaisia tapoja opetella niitä, harjoitteluun sopivia liikuntalajeja sekä ohjattua nuorten stunttien harjoittelua kameran kanssa. Jos osaat edes puolet videolla esitellyistä liikkeistä, olet jo aika taitava stuntti.

Videolla esiteltyjä liikkeitä on turvallisinta harjoitella osaavan ohjaajan kanssa.

Katso video:

Ohjattua liikkeiden harjoittelua.
(Videon katsominen vaatii laitteen, jossa on internet-yhteys ja joka voi toistaa videokuvaa.)

Tappelukohtaukset

Elokuvan ja teatteriesityksen taistelukohtaukset suunnitellaan kameran tai yleisön nähtäviksi. Liikkeet saattavat olla lähtöisin kamppailulajeista, mutta niitä on kehitetty edelleen sekä esitystilannetta että tarinankerrontaa ajatellen.

Urheilusuorituksissa ja itsepuolustuslajeissa suositaan usein taloudellisia ja vähäeleisiä suorituksia, joita voi olla vaikea seurata varsinkaan ...