Kartat ja sukupuut

Henkilöt

Allworthy, herra

Henrik VI:n henkilääkäri

Alphonse

ranskalaisen varakreivi Michel Gascaultin mykkä palvelija

Beaufort, Edmund, Somersetin herttua

Henrik VI:n kannattaja

Beaufort, Henry, Somersetin herttua

Edmund Beaufortin poika, Henrik VI:n kannattaja

Bertleman, Saul (Bertle)

vakoojamestari, Derihew Brewerin mentori

Brewer, Derihew (Derry)

Henrik VI:n vakoojamestari

Carter

ratsumies Salisburyn jaarlin Richard Nevillen palveluksessa

Clifford, John, paroni Clifford

Thomas de Cliffordin poika

Clifford, Thomas de, paroni Clifford

Henrik VI:n kannattaja

Crighton, William, lordi Crighton

Skotlantilainen aatelinen, joka järjesti Jaakko II:n ja Gueldersin Marian avioliiton

Cromwell, Maud (os. Stanhope)

paroni Cromwellin veljentytär ja perijätär

Cromwell, Ralph, paroni Cromwell

Henrik VI:n kamariherra

Dalton, sir Robert

miekkailija ja Marchin jaarlin Edwardin harjoitteluvastustaja

Donnell, John

vakooja ja ilmiantaja Salisburyn jaarlin palveluksessa

Douglas, Andrew

skotlantilainen laird ja Henrik VI:n liittolainen

Edward Lancasterilainen, Westminsterin Edward, Walesin prinssi

Henrik VI:n poika

Fauceby, John

Henrik VI:n henkilääkäri

Fortescue, sir John

ylioikeuden päätuomari

Fowler

sotilas St. Albansin taistelussa

Gascault, Michel, varakreivi

Ranskan suurlähettiläs Englannin hovissa

Gaverick, sir Howard

vasalliritari Warwickin jaarlin palveluksessa

Grey, Edmund, Ruthinin paroni Grey

Henrik VI:n kannattaja

Hatclyf, William

Henrik VI:n henkilääkäri

Henrik VI

Englannin kuningas Henrik V:n poika

Hiljainen Godwin

fransiskaanimunkki

Hobbs

kapteeni Windsorissa

Holland, Henry, Exeterin herttua

Yorkin herttuan Richardin vävy

Humphrey

kuningatar Margareetan palvelija

James, aseenkantaja

Henrik VI:n armeijan tiedustelija St. Albansin taistelussa

Jameson

seppä ja Marchin jaarlin Edwardin harjoitusvastustaja

John, veli

fransiskaanimunkki

Kaarle VII

Ranskan kuningas, Henrik VI:n eno

Katie

Walesin prinssin imettäjä

Kempe, piispa

ylähuoneen jäsen

Maria, Gueldersin

Skotlannin Jaakko II:n puoliso

Montacute, Alice, Salisburyn kreivitär

Salisburyn jaarlin Richard Nevillen puoliso

Mowbray, John de, Norfolkin herttua

Henrik VI:n kannattaja

Neville, Cecily, Yorkin herttuatar

Yorkin herttuan Richardin puoliso, Juhana Gentiläisen lapsenlapsi

Neville, Eleanor, Northumberlandin kreivitär

Henry Percyn puoliso, Salisburyn jaarlin sisar

Neville, John, Montacuten markiisi

Salisburyn jaarlin poika

Neville, Richard, Salisburyn jaarli

Nevillen suvun pää, Juhana Gentiläisen lapsenlapsi

Neville, Richard, Warwickin jaarli

Salisburyn jaarlin poika, joka myöhemmin tunnettiin Kuninkaantekijänä

Neville, William, lordi Fauconberg

Salisburyn jaarlin veli

Neville, William, Kentin jaarli

Salisburyn jaarlin Richard Nevillen veli

Oldhall, William

Yorkin herttuan Richardin kansleri ja kannattaja

Percy, Henry, Northumberlandin jaarli

Percyn suvun pää ja Skotlannin-vastaisen rajan puolustaja

Percy, Thomas, Egremontin paroni

Northumberlandin jaarlin Henry Percyn poika

Pete

nuori vartiomies Sandwichin satamassa

Peter, veli

fransiskaanimunkki

Peverill, sir William

Sandalin linnanhoitaja

Plantagenet, Edmund, Rutlandin jaarli

Yorkin herttuan Richardin poika

Plantagenet, Edward, Marchin jaarli

Yorkin herttuan Richardin poika

Plantagenet, Richard, Yorkin herttua

Yorkin suvun pää, Edvard III:n lapsenlapsenlapsi

Pole, William de la, Suffolkin herttua

sotilas ja hovimies, joka järjesti Henrik VI:n ja Margareeta Anjoulaisen avioliiton

Rankin

Salisburyn jaarlin Richard Nevillen palvelija

Sarrow, sir Hugh

vakooja ja ilmiantaja Salisburyn jaarlin palveluksessa

Scales, Thomas de, paroni Scales

Lontoon Towerin kuninkaallisen varuskunnan päällikkö

Scruton, Michael

Henrik VI:n sotilaslääkäri

Stafford, Humphrey, Buckinghamin herttua

Henrik VI:n kannattaja

Tanner, Wilfred

salakuljettaja ja Derry Brewerin toveri

Tennen

vartija ja tähystäjä Sandalin linnassa

Tresham, sir William

alahuoneen puhemies

Trollope, Andrew

Warwickin jaarlin Calaisin varuskunnan kapteeni

Trunning

Northumberlandin jaarlin Henry Percyn miekkamestari

Tuchet, James, paroni Audley

kokenut sotilas ja kuningattaren galanttien päällikkö

Tudor, Edmund, Richmondin jaarli

Henrik VI:n velipuoli

Tudor, Jasper, Pembroken jaarli

Henrik VI:n velipuoli

Tudor, Owen

Valoisin Katariinan (Henrik V:n lesken) toinen puoliso

Wainwright, Jim

vanhempi yövartija Sandwichin satamassa

Wheathampstead, John

St. Albansin luostarin apotti

Woodchurch, Thomas

jousimies, joka johti Henrik V:n ja Margareeta Anjoulaisen vihkimisen jälkeen puhjennutta Mainen kapinaa

Prologi

Varakreivi Michel Gascault ei suinkaan ollut vakooja. Hän olisi tuhahtanut, jos häntä olisi väitetty vakoojaksi. Mutta oli toki sanomattakin selvää, että Ranskan lähettiläs Englannin hovista kotimaahansa palattuaan raportoisi kaikki kuulemansa mielenkiintoiset asiat kuninkaalleen. Niin ikään piti paikkansa, että varakreivi Gascaultilla oli kosolti kokemusta yhtä lailla Euroopan kuningashuoneista kuin sotatantereista. Hän tiesi, mikä Ranskan monarkkia Kaarlea kiinnosti, ja painoi sillä silmällä visusti mieleensä kaiken, mitä ympärillään havaitsi, vaikka sitä ei paljon ollutkaan. Vakoojat olivat alhaissyntyisiä rasvanahkoja, jotka kyräilivät ovensuissa ja supisivat toisilleen salaisia tunnussanoja. Varakreivi Gascault sen sijaan oli ranskalainen säätyläinen, yhtä korkealla kaiken sellaisen yläpuolella kuin aurinko suhteessa maahan.

Tämän suuntaisin miettein Gascault joutui kuluttumaan aikaansa joutohetkinä. Hän aikoi ehdottomasti mainita kuningas Kaarlelle, että hänen läsnäoloaan ei ollut huomioitu kokonaiseen kolmeen päivään, vaan hänet oli jätetty pyörittelemään peukaloitaan Westminsterin palatsin ylelliseen kamariin. Hänelle osoitetut palvelijatkaan eivät olleet siistiä väkeä, hän oli pannut merkille, vaikka vastasivat kutsuihin varsin reippaasti. Yksi suorastaan lemusi hevoselta ja virtsalta, kuin työskentelisi varsinaisesti kruunun tallirenkinä.

Gascault ei kuitenkaan voinut valittaa, etteikö hänen ruumiillisista tarpeistaan olisi huolehdittu, vaikka hänet suurlähettiläänä sivuutettiin. Jokainen päivä alkoi siitä, kun hänen omat palvelijansa pukivat hänet komeimpiin vaatteisiin, mitä häneltä löytyi, valikoivat ne niiden pukineiden joukosta, jotka oli ahdettu hänen Ranskasta tuomiinsa valtaviin arkkuihin. Hän ei ollut vielä joutunut toistamaan yhtään väriyhdistelmää, eikä ollut pahastunut lainkaan, kun oli kuullut englantilaisen kokkipojan kutsuvan häntä ”ranskalaiseksi riikinkukoksi”. Koreat värit kohensivat hänen mielialaansa ja olivat miltei hänen ainoa rattonsa. Hän ei halunnut ajatella ruokia, joita hänen eteensä kannettiin. Oli selvää, että englantilaiset olivat etsineet jostain ranskalaisen kokin, ja yhtä selvää oli sekin, ettei kokilta herunut rakkautta maanmiehiään kohtaan. Gascaultia puistatti ajatella niitä elottomia olentoja joita hänen pöytäänsä oli ilmaantunut.

Aika mateli kuin hautajaisissa, ja hän oli jo kauan sitten lukenut joka ainoan mukaan ottamansa virallisen asiakirjan. Lopulta hän käänsi katseensa kynttilänvalossa kirjaan, jonka harmaanruskeiden kansien välissä oli siellä täällä hänen merkintöjään ja muistiinpanojaan. Berengarius Toursilaisen De sacra coenasta oli tullut Gascaultin suosikki. Kirkko oli tietysti julistanut pannaan tekijän tulkinnan viimeisestä ehtoollisesta. Paavin ajokoirat kiinnittivät huomiota kaikkiin, jotka esittivät poikkeavia näkemyksiä Kristuksen ruumiin ja veren mysteeristä.

Gascaultilla oli vanhastaan ollut tapana etsiä kirjoja, jotka oli tuomittu roviolle, sillä hän halusi vuorostaan sytyttää ajatuksensa tuleen. Hän hypisteli käärettä. De sacra coenan alkuperäiset kannet oli tietenkin revitty irti ja poltettu tuhkaksi, joka oli vielä jauhettu huolellisesti, jottei kukaan utelias kykenisi päättelemään, minkä kirjan kannesta tuhka oli peräisin. Karkea, värjätty nahkakääre oli valitettava, välttämätön paha aikana, jolloin miehet sangen vahingoniloisesti antoivat toisiaan ilmi isännilleen.

Kutsu kuului vihdoin ja keskeytti hänen lukemisensa. Gascault oli tottunut kumisevaan kelloon, jota soitettiin aina tasalta ja puolelta; se havahdutti hänet aamulla unesta ja häiritsi hänen ruoansulatustaan ...