Jussi Katajala

Korpin silmät kaiken näkevät

ja muita yöpuolen tarinoita

Osuuskumma
www.osuuskumma.fi
Tampere 2015

1. painos / versio

Osuuskumma-kustannus

www.osuuskumma.fi

info@osuuskumma.fi

Kansi

Kuva: Jarno Kantelinen

Kansitaitto: Maria Carole

Taitto: Maria Carole
ePub: Kari Välimäki

Painopaikka: Tallinna Raamatutrükikoda, 2015

ISBN 978-952-6642-31-4 (nidottu)
ISBN 978-952-6642-32-1 (ePub)

Sisällysluettelo

Esipuhe
I
Kymmenen kuvaa kuolemaan
Jos lähtee sutta karkuun
Verenperintö
Äijön pojat
Korpin silmät kaiken näkevät
Rautakihlat
Ääni kellarissa
II
Vuoronvaihto
Eivätkä he kokoontuneet vuorelle
Egyptin yö
Morgan Giffordin maalaukset
Ikuisten unien loppu
Korkea kiertorata
Novelleista
Osuuskummalta

Esipuhe

Aluksi haluan kiittää J.S:ää ja Tarjaa sekä kaikkia, jotka ovat toimineet näiden novellien esilukijoina, toimittajina tai kriitikoina. Erityiskiitos vaimolleni Marjutille hänen antamastaan tuesta.

Innostuin kauhunovelleista jo 1990-luvun alussa, jolloin Suomessa koettiin lyhyt, mutta suhteellisen voimakas kauhubuumi. Tuohon aikaan julkaistiin paljon novellimuotoista kauhukirjallisuutta, esimerkiksi Stephen Kingin, Clive Barkerin ja H. P. Lovecraftin novellikokoelmia sekä Outoja tarinoita -antologioita. Suomalaisetkin kirjailijat kunnostautuivat aiheen tiimoilta. Kotimaisissa spefi-lehdissä julkaistiin kauhutarinoita Boris Hurtalta, Johanna Sinisalolta ja monilta muilta. Kauhun julkaiseminen väheni radikaalisti muutamassa vuodessa muiden aiheiden tullessa muotiin. Itsekin laajensin lukutottumuksiani, mutta kiinnostukseni hyviä kauhutarinoita kohtaan ei koskaan kuollut.

Mikä kauhussa kiehtoo? H. P. Lovecraft tiivistää asian melko hyvin: ihmiskunnan vanhin ja voimakkain tunne on pelko, ja pelon vanhin ja voimakkain muoto on tuntemattoman pelko. Kauhutarinat aiheuttavat lukijassa voimakkaita tunteita. Lovecraftin mietelmän loppuosa kertoo hyvin yksinkertaisesti, miten kauhutarina tulee kirjoittaa. Hyvässä kauhutarinassa jännite säilyy mahdollisimman pitkään. Niin kauan kuin päähenkilöt hapuilevat pimeässä jonkin tuntemattoman uhatessa heitä, lukija jakaa heidän pelkonsa. Heti kun valot syttyvät ja päähenkilöt kohtaavat hirviön, tarinan jännite laskee. Tämän vuoksi kauhuelokuvien jatko-osat harvoin saavuttavat ensimmäisen osan intensiteettiä.

Tässä kokoelmassa on 13 kauhunovellia. Jos ette uskalla nukkua yöllä luettuanne nämä tarinat, tiedän tehneeni hyvää työtä.

Jussi Katajala

I

Kymmenen kuvaa kuolemaan

– Katsokaa, mitä löysin mökin ullakolta, kun etsin sieltä patjoja, Osku huudahti. Hän laski löytönsä muoviselle puutarhapöydälle pullojen ja kertakäyttölautasten keskelle.

– Näyttää kameralta, Laura tokaisi.

– Se on Polaroidin pikakamera. Faijalla oli samanlainen kun olin lapsi.

– Toimiiko se edes? kysyin. – Taitaa olla ikivanha.

Osku otti kameran ja tutki sitä hetken.

– On tässä ainakin filmi sisällä. Kymmenen kuvaa jäljellä. Istukaa siinä, niin kokeillaan toimiiko tämä. Saadaan muisto tästä huippujuhannuksesta.

Osku meni hieman kauemmas, ja kaikki ottivat poseerausilmeen. Hän painoi nappia, ja kamera rutisi työntäen ulos valokuvan.

– Nyt vain odotellaan, kehittyykö kuva vai onko filmi mennyt vanhaksi, Osku sanoi.

Kävin laittamassa lisää makkaraa grilliin ja kaivoin kylmälaukusta uuden oluen. Muutaman minuutin päästä Osku repi päällyskalvon irti kuvasta.

– Tässä kuvassa on jotain outoa, Osku sanoi.

Osku laittoi kuvan pöydälle. Katsoimme sitä yhdessä. Me neljä istuimme pöydän ääressä. Vasemmalla olin minä, sitten Elina ja Jaakko ja oikealla Laura. Taustalla näkyi metsän taakse laskevan auringon punaiseksi värjäämää taivasta, taivaan värejä heijastavaa järvenpintaa sekä vaaleaa hiekkarantaa. Vesirajassa seisoi farkkushortseihin ja mustaan T-paitaan pukeutunut nainen. Vilkaisin rannalle, mutta en nähnyt ketään.

– Mistä tuo muija ilmestyi? Jaakko kysyi.

– En minä tiedä, Osku sanoi. – Voisiko se olla jonkinlainen kaksoisvalotus? Jos vaikka kuva on jäänyt ensimmäisellä kerralla jumiin. Kokeillaan uudestaan.

Osku otti kameran ja nappasi uuden kuvan. Hetken päästä tutkimme uutta kuvaa.

– Mitä helvettiä? Osku puuskahti. – Se ämmä on tässäkin.

Tuntematon nainen oli taas kuvassa, mutta tällä kertaa jonkin verran lähempänä pöytää. Elina ja Laura katselivat ympärilleen hermostuneina. Jaakko nousi pöydästä ja kävi rannalla.

– Ei siellä ketään ole, hän sanoi palattuaan. – Ei näkynyt edes jalanjälkiä.

– Onko tämä faijasi kamera? kysyin.

– Ei, se on varmaan mökin aikaisempien omistajien, Osku sanoi. – Ullakolla oli kasa laatikoita, ja katsoin ihan mielenkiinnosta, mitä niissä oli. Vanhoja lehtiä ja muuta romua.

Otin kameran ja räpsäisin kuvan Oskusta. Seitsemän kuvaa jäljellä. Sillä aikaa kun valokuva kehittyi, Osku haki grillistä mustuneen makkaran ja istui tyhjälle tuolille Lauran viereen. Repäisin vuorostani päällyskalvon kuvasta.

– Tämä on jo todella häiritsevää, sanoin ja näytin kuvaa toisille.

Kuvassa oli Osku, ja hänen takanaan näkyivät rantasauna sekä kauempana oleva mökki. Oskun takana seisoi tuntematon nainen, jälleen vähän lähempänä.

– Sairaan friikkiä, Jaakko totesi. – Onko tuo joku kummitus? Luin joskus pienenä valokuviin ilmestyneistä kummituksista. Pelotti ihan sairaasti aina, kun joku otti valokuvan.

– Tämä on jo liian karmivaa, Elina sanoi. – Ei oteta enää kuvia tuolla kameralla.

– Aivan sama, Osku sanoi. – Sauna rupeaa jo olemaan lämmin. Miehet vai naiset ensin?

– Menkää te äijät ensin, Laura sanoi. – Me juodaan tuo valkoviinin loppu pois.

– Miten vaan, Osku sanoi. – Varokaa, ettei kummitusnainen syö teitä!

Laura tuhahti. Elina näytti keskisormea. Osku nappasi kameran ja kuvat mukaansa. Minä ja Jaakko hoidimme juomapuolen.

Istuskelin saunan jälkeen pukuhuoneessa hörppien olutta. Osku ja Jaakko pitivät vielä saunassa löylynheittokisoja. Lopetin suosiolla jo alkuvaiheessa, vaikka sain kuulla olevani tissiposki.

Kamera ja kuvat olivat pöydällä. Otin kuvat käteeni ja katselin niitä. Hetken mielijohteesta nostin kameran ja painoin laukaisinta. Räpsäisin heti perään toisen kuvan pukuhuoneesta. Avasin uuden oluen ja odotin. Jonkin ajan päästä kuvat olivat kehittyneet, ja ryhdyin tutkimaan niitä.

Tuntematon nainen oli myös pukuhuoneessa, jälleen vähän lähempänä kameraa. Naisella oli päällään The Curen bändipaita. Jälkimmäisessä kuvassa erotti selvästi vihan ja tuskan irvistyksen naisen kasvoilla. Tarkemmin katsoen naisen vaatteet vaikuttivat vanhoilta ja jo osittain hajonneilta. T-paidan etumuksessa oli reikiä, ja jokin tumma neste oli sotkenut paidan kuvaa. Naisen iho näytti omituiselta. Jouduin lopettamaan valokuvien tutkimisen, kun Osku ja Jaakko rymistelivät ulos saunasta. Otin kameran ja kuvat mukaani saunalta. Kamerassa oli viisi kuvaa jäljellä.

Istuskelimme grillin luona ja jatkoimme oluen juontia naisten mentyä saunaan. Osku kertoi huonoja vitsejä, joille Jaakko nauroi tosissaan. Virnistelin mukana, vaikka Oskun kännijutut olivat mielestäni käsittämättömän typeriä. Ihmettelin, mitä Laura oikein näki Oskussa. Tuleva juristi tuollaisen juntin kanssa. Olin tuntenut Oskun lapsesta asti, mutta hän ei näyttänyt huomaavan käytökseni muuttuvan aina kun Laura oli paikalla. Mietin, oliko Laura huomannut mitään.

Jossain vaiheessa pukuhuoneen höyryn peittämässä ikkunassa näkyi liikettä. Naiset tulivat ilmeisesti saunasta. Osku virnisti. Hän nappasi kameran pöydältä ja lähti kohti saunaa. Osku pysähtyi saunan oven luokse. Hän raotti ovea ja työnsi kameran ovenraosta pukuhuoneeseen. Pukuhuoneen ikkunassa välähti salamavalo, ja saunalta alkoi kuulua kirkunaa ja huutoa. Osku juoksi takaisin grillille hohottaen tyhmästi.

– Nyt päästään Jaskan kanssa vertaamaan kinkkuja, Osku sanoi. – Jani voi ottaa kuvan kädestään, kun on poikamies.

Naiset eivät ehtineet tulla saunalta, ennen kuin kuva kehittyi. Osku repäisi valokuvan päällyskalvon pois. Hänen virnuilunsa loppui, kun hän näki valokuvan. Osku antoi kuvan meidän nähtäväksemme sanaakaan sanomatta. Elina ja Laura olivat kuvan taka-alalla pyyhkeet ympärillään. Etualalla oli sama tuntematon nainen, joka oli kohottanut kätensä aivan kuin yrittäisi ottaa kiinni kamerasta. Naisen iho vihersi sairaalloisesti. Hänen hiuksissaan kiemurteli mato. Osku keräsi kaikki pikakameralla otetut kuvat ja heitti ne grilliin. Hetken päästä niistä oli jäljellä vain tuhkaa.

Elina ja Laura saapuivat grillille, mutta eivät aloittaneet ripitystä nähdessään synkät kasvomme ja aistiessaan alakuloisen tunnelman. Osku sanoi hiljaisella äänellä, että kuva oli jo poltettu. Asiasta ei puhuttu enempää. Jonkin ajan kuluttua siirryimme väkevämpiin juomiin ja tunnelma alkoi kohota. Vastarannalla sytytettiin juhannuskokko. Illan viiletessä lähdimme mökille jatkamaan juhlimista. Otin kameran vaivihkaa mukaani.

Hiivin aamuyöllä mökin rappusille polttamaan tupakkaa. Poimin kameran mukaani naulakon päältä, johon olin sen piilottanut. Elina ja Jaakko olivat kadonneet jonnekin kutemaan, ilmeisesti saunalle. Laura ja Osku olivat menneet mökin ainoaan makuuhuoneeseen, enkä jaksanut istua yksin tuvassa. Istuin alas ja katselin kesäöistä metsää. Oli hiljaista, ja puiden juurella pyörteili heikkoa utua. Pyörittelin kameraa käsissäni. Se oli aivan tavallinen pikakamera, jossa oli neljä kuvaa jäljellä. Nostin kameran ja otin pari kuvaa metsään päin. Asetin kuvat rappusille kehittymään.

Ovi avautui, ja käännyin katsomaan taakseni. Laura seisoi oven luona aikakauslehti kädessään. Hetken mielijohteesta räpsäisin kuvan myös Laurasta. Yksi kuva jäljellä.

–...