Pirjo Piippola

Kastehelmiä - Ajatuksen voimalla

Esipuhe:

Nämä kirjoitukset ovat syntyneet kanavoimalla Ystäviä.
Olen istuutunut kirjoituspöydän ääreen, ottanut kynäni ja lehtiöni, - ja kirjoittanut..
Kirjoittanut, kunnes sanat ovat loppuneet, aloittanut taas seuraavana päivänä jatkamalla siitä mihin on jääty edellisellä kerralla.
Tämä kirja on kolmas Kastehelmiä-kirja. Ensimmäinen on Kastehelmiä henkisen tien kulkijalle ja toinen Kastehelmiä valintojen vaikeuteen.
Allekirjoituksena
Ystävät yhdessä
Pirjo Piippola

Toivon näillä kirjoituksilla olevan apua heille, jotka etsivät itseään, ja tarkoitusta elämälleen, ennen kaikkea, tietä itsekunnioitukseen ja lähimmäisenrakkauteen.
Olemmehan täällä toisiamme varten.
Pirjo Piippola

Kastehelmiä
Ajatuksen voimalla

Ajatus on energiaa, ajattelet sitä sitten miltä kantilta tahansa. Ei sovi kieltäminen, että on olemassa muutakin kuin tämä fyysinen silmin nähtävä maailma.

Kysyä voi – miten toimivat kännykät? Mistä se ääni tulee? Puheen kuulee, vaikka puhuja on satojen tai vaikkapa tuhansien kilometrien päässä. Televisiot, radiot, välittävät kuvaa ja ääntä pitkienkin matkojen päästä. Eivätkö meidän aivomme sitten ihan itsekin pystyisi samaan?

Kyllä! Mikä sitten on esteenä? Oma asenteemmeko? Kieltomme? Emme ymmärrä sitä, joten sitä ei ole olemassa.. Taitaapa se toimia siitä huolimatta tuo ajatusten siirto. Me vain siirrämme jotain, jota emme tietoisesti hallitse. Siirrämme epäuskoa ja negatiivista dataa.

Kunhan alamme nähdä tämän ajatusenergiamme toimivuuden, alamme tietoisesti ottaa haltuun ajattelemamme energian laadun.

Siitä alkaa se tietoinen oleminen oman elämänsä luojana. Vau! Kuulostaapa mahtavalta, jos ei suorastaan mahtipontiselta! Niin se vaan on. Voimme vaikuttaa oman elämämme kulkuun ajatustemme energialla.

Ensin on ajatus, sitten on puhe tai suora toiminta. Mitä enemmän ajatuksissamme on haluenergiaa (tunne-energiaa), sitä helpommin tuo toteuttava toiminto seuraa aikomuksiamme ja muotoutuu toteuttaen toiveitamme. Mitä voimakkaammin osaamme keskittyä luomiseen – sitä kevyemmin energia toteuttaa itseään.

Huomioitavaa on, ettemme voi vaikuttaa suoraan kenenkään toisen elämään. Meille kaikille on annettu vapaan valinnan oikeus oman elämämme suhteen. (Lapset ja holhouksen alla olevat ovat asia erikseen).

Autamme kun meiltä apua pyydetään.

Ilman avun pyytämistä voimme luoda positiivisia olosuhteita, jolloin autamme läheisiämme tekemään helpommin omia valintojaan. Voimme lähettää läheisillemme valoa ja voimaa, viisautta tehdä hyviä valintoja vaikeissakin elämäntilanteissa. Näin siksi, että jokainen meistä joutuu itse vastaanottamaan omien valintojensa seuraukset. Puuttumalla toisen ihmisen valintoihin sekaannumme asiaan, jota ehkä emme täysin ymmärrä. Meillä kaikilla kun on omat oppiläksymme opittavana tässä elämässä. Emme tiedä läheistemme kokemustarpeita. Lähettämällä myötätuntoa, autamme parhaiten.

Ymmärtämällä sen, että meillä kaikilla on oma tie kuljettavanamme, omat kokemukset koettavanamme, kunnioittamalla elämää, sallimalla vastoinkäymisten opettaa meitä parhaalla mahdollisella tavalla, - meistä tulee viisaita ja voimakkaita oman elämämme luojia.

Viisas ihminen näkee kaikki luodut yhteydessä toisiinsa.

Tosin myös negatiiviset ajatuksemme luovat. Luovat hämminkiä ja sekaannusta. Uskomalla ettei minusta ole mihinkään, toimin siten, - olemukseni näyttää sen ulospäin käytökselläni ja koko ulkoisella asullani. Olenhan koko ikäni uskonut oman itseni vähäpätöisyyteen, alkanut pitää sitä itsestään selvänä asiana. - Olen tällainen.

Onko perheeni kenties istuttanut tämän uskomuksen minuun? Vai olenko syntynyt tämä uskomus mukanani? Syntymälahjana saatu evääksi tähän elämään, jotta oppisin voittamaan – saavuttamaan itseni ja itsekunnioitukseni?

Oppisin rakastamaan itseäni, kunnioittamaan itseäni ja kaikkea olevaista ympärilläni.

Henkisessä todellisuudessa meitä ei mitata minkäänlaisilla arvoilla, vaan olemme yhtä rakkaita jokainen, yhtä arvokkaita Luojamme silmien edessä.

Meillä jokaisella on omat oppiläksymme tässä fyysisessä elämässämme. Mitä ne ovat, kuka osaisi kertoa miten pitäisi elää, jotta selviytyisimme mahdollisimman vähin vaurioin?

Miten olisi oman sisäisen ohjauksen, omantunnon, intuition, suojelusenkelin äänen kuuntelu?

Oma sisäinen ohjaus on henkilökohtainen, siinä on kyseessä aina sen kuulijan parasta tarkoittava merkitys, edellytyksenä aito totuuden tunnustaminen.

Mehän emme halua kuulla asiaa jota emme halua tunnustaa todeksi. Kuuntelemme miellyttäviä asioita itsestämme fyysisen kehon parhaaksi mielellämme, mutta kun sisäinen äänemme kertookin jonkun olevan valhe tai muuten itsellemme epämiellyttävä, suljemme korvamme. Uskottelemme mieluummin kaiken olevan hyvin ja kiellämme itsemme (todellisen henkisen itsemme). Miksi teemme niin? Olemmeko onnellisempia luomiemme harhakuvien vallassa? Kuvittelemmeko muun maailman olevan kanssamme samaa mieltä? Ehkä näin on heidän kanssaan, jotka myös näkevät maailman harhakuvien läpi. Mutta, mutta - on olemassa aika monia heitä jotka näkevät totuuden, heitä jotka näkevät asian henkisin silmin. Heitä eivät harhakuvat hämää. Totuus kun ei pala tulessakaan.

Energiassa olemme juuri sitä mitä olemme. Emme voi olla muuta. Energiassa ei voi valehdella. Kun meistä vihdoin jokainen tämän tulee ymmärtämään, maailma muuttuu paremmaksi. Ei se tarkoita, että pahuus kokonaan poistuu, - ei. Miten me ilman varjovastustajiamme voisimme kokea sitä miten vahvoja me olemme valossa, jos meillä ei olisi ketään, ketä vastaan koettelemme uskoamme hyvään ja totuuteen. Voimme todeta, että henkisyyden lisääntyessä erotamme helpommin kuka kukin on, kun ulkoasumme ei enää hämää.

Tällä hetkellä voimme käyttäytyä kuin viattomista viattomin, mutta sydämessämme ajattelemme ja tunnemme kateutta, kaunaa, vihaa jne. monenlaisia alhaisia tunteita. Peitämme itsemme valepukuihin. Maallisin silmin katsottuna ulkokuori on vallan moitteeton, joten uskomme ja luotamme ”sokeasti” puheisiin joita meille puhutaan. – Siihen asti kunnes opimme katsomaan sisäisin silmin näiden fyysisten silmien lisäksi. Opimme kuuntelemaan sisäistä ääntämme löytääksemme totuuden. Tähän me myös tarvitsemme ajatustemme voimaa, tunnistaaksemme totuuden helpommin, luottaaksemme sisäiseen ohjaukseemme.

Kuka tietää?

Voihan tuo ohjaus olla myös varjojen valtakunnasta?

Kannattaa tehdä tutkimusmatka omaan itseensä.

Suurin seikkailu tässä jokaisen omassa elämässä on tutustua omaan todelliseen itseensä – kuka minä olen?

Pudottaa valepuku ja olla juuri se joka ON! Aidosti, totuudellisesti.

Totuus vapauttaa! Eläköön erilaisuus!

Ei tuo edellä oleva omaan itseen tutustuminen tee meistä enkeleitä, ”synnittömiä”, - mutta se tekee meistä rehellisiä!

Rehellinen itselleen ja kaikkialle tekee elämästämme helpomman. Tunteehan meistä jokainen tilanteen, kun voimme riisua päältämme paksun talvitakin, joka on suojannut meitä. Miten paljon kevyemmältä olo tuntuukaan ja liikkuminen on helpompaa. Samalla tavoin totuus vapauttaa meidät elämään avoimemmin omana itsenämme. Emme tunne tarvetta enää suojautua. Totuus todella vapauttaa.

Rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on. Hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Ei enää teeskentelyä olla parempi kuin on. Ei enää julkisivun ylläpitämistä, julkisivun joka ei ole totta.

Ei enää yrityksiä olla parempi tai menestyneempi kuin naapurinsa tai ystävänsä. Ei enää turhia ponnisteluja pitää ylhäällä kulisseja, olla vain oma itsensä! Miten vapauttavaa! Ei enää vertailuja, ei enää tuomintaa, - ei itselle, eikä muille.

...