Kummalinnun munia 2/2015
Sadan sanan tarinoita
Kummalinnun munia 2/2015
Kummalinnun munia 2/2015
Toimittajat:
Christine Thorel
Kari Välimäki
www.osuuskumma.fi
Tampere 2015
Osuuskumma-kustannus
www.osuuskumma.fi
info@osuuskumma.fi
Toimittajat: Christine Thorel ja Kari Välimäki
Copyright 2015 © Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, Taru Kumara-Moisio, Mixu Lauronen, Erkka Leppänen, J.S. Meresmaa, Tarja Sipiläinen, Christine Thorel ja Kari Välimäki
Kannen kuva: © iStock.com / Ann_Mei
Kansitaitto: Magdalena Hai
ePub: Kari Välimäki
ISBN 978-952-6642-38-3 (ePub)
Sisällysluettelo
Christine Thorel: Kummalinnun munia
Kummalintu räpisteli eteisessä, kun avasin ulko-oven. Oli vaikea sanoa, oliko se puuhakas vai kiukkuinen. Tuupin sitä lempeästi sisemmäksi ja jätin kauppakassit keittiön ovelle. Kummalintu rapisteli heti pussiin ja pelmahti kirjahyllyyn kuitti mukanaan.
Asunnossa oli kamala siivo. Kaikki taskuni oli tyhjennetty, jokaista tavaraa tuupittu ja kasoja pengottu. Kaiken paperin kummalintu oli kantanut kirjahyllyyn. Hiivin varovaisesti lähemmäs. Olin lukevinani tekstiviestiä, katsovinani aivan toiseen suuntaan. Pidin silmällä kummalintua ja sen muhkeaa nokkaa. Viimein sain vilkaistua hyllyyn. Kummalintu oli tuuppinut kirjakerhokirjat alas ja tehnyt Sinisalon ja Jääskeläisen taakse pesän suomikummasta. Pehmusteena se oli käyttänyt kuitteja ja muistilappuja.
Pesässä oli kaksikymmentäkuusi soman oranssipilkullista petrolinsinistä munaa.
Tarja Sipiläinen: Kaukonäkö
Kauko juoksi pitkin linnan käytävää. Hän oli kompastua jalkoihinsa. Korvissa kaikui sisarusten ilkunta:
”Leikitään piilosta, laitetaan Kauko etsimään, niin leikki ei lopu ikinä!”
”Miksi minä en näe niin kuin muut?” poika nyyhkytti äidilleen.
”Kultaseni, olet ainutlaatuinen. Sinähän näet paremmin kuin muut.”
Kauko ryntäsi valtaistuinsaliin.
”Mikä hätänä, poika?” Kaukon isä kysyi.
”Ne tulevat, valtava laivasto, täynnä aseita ja miehiä!” Kauko puuskutti.
Kuningas kutsui neuvonantajansa paikalle. Alkoi kuumeinen sotavarustelu. Puolen vuoden kuluttua vihollisen armeija purjehti pääkaupungin satamaan, mutta kuninkaan joukot odottivat valmiina taisteluun.
Kauko katseli äitinsä kanssa laivaston lähestymistä linnan tornista.
”Katsohan, Kauko, sinä et näe lähelle hyvin, mutta kauas sinä näet.”
Mixu Lauronen: Ongelmia Väinö II:lla
Väinö II oli Suomen ensimmäinen avaruusalus (nimestä oli käyty pitkä vääntö). Se oli valmiina valloittamaan yhden elinkelpoisista planeetoista. Matkaan lähdettiin kovassa hypessä, sosiaalinen media paukkuen.
Kymmenen vuotta ennen määränpäätä aluksen kapteeni herätettiin äkillisesti. Aluksen tietokone (sen luonne oli lainattu Pohjanmaalta) kertoi kiertelemättä ongelman ytimen. ”Ulkoseinän levyt ovat irtoamassa. Menimme kovan meteorimyrskyn läpi.”
”Se on kyllä ongelma”, kapteeni myönsi. ”Onko siihen ratkaisua?”
”En ole löytänyt”, tietokone vastasi. ”Mutta on toinenkin ongelma.”
”Mikä?”
”Lastausvaiheessa on tullut paha sekaannus. Työkalujen sijasta ruumassa on pelkkää jeesusteippiä.”
”Jeesusteippiä?” kapteeni varmisti tietokoneelta. ”Irtoavat levyt ja jeesusteippiä. En näe tässä mitään ongelmaa. Herätä pari apulaista. Lähdemme ulos.”
Kari Välimäki: Korjaus
Martti vääntää jouseen vetoa. Vetoakselin laakerointi pettää ja raskas jousipakka singahtaa miehen otsaan. Hän kaatuu verstaan lattialle ja jää siihen liikahtamatta makaamaan.
Elli, joka on seissyt nurkassaan toimettomana, lähtee liikkeelle ja nostaa tajuttoman miehen työpöydälle.
Martti herää seuraavana aamuna. Hän avaa silmänsä ja tunnustelee päätään, jossa on kuhmu ja ruhje. Kaikki surisee ja tikittää. Huoneessa tuoksuu pilaantuneelta.
"Elli", hän huutaa ja nousee istumaan. Kipu vihlaisee hänen rintakehäänsä. "Mitä tapahtui?"
"Sinä menit rikki. Minä korjasin sinut. Laitoin luukun ja kaikki."
"Luukun? Minkä luukun?"
"Huoltoluukun. Sinulla ei ollut sellaista. Sinä olit täynnä punaisia klönttejä ja letkua. Minä vaihdoin ne sadankuudentoista liipottimen kellokoneistoon."