Kansi

Nimiö

LENNART SCHÖN

MAAILMAN TALOUSHISTORIA

TEOLLINEN AIKA

Suomentanut

Paula Autio

Osuuskunta Vastapaino | Tampere 2013

Tekijänoikeudet

Alkuteos

Vår världs ekonomiska historia, Del 2: Den industriella tiden

(SNS Förlag, Tukholma)

Suomennos © Vastapaino, suomentaja

Koneen Säätiö ja Liikesivistysrahasto ovat tukeneet tämän kirjan kääntämistä.

ISBN 978-951-768-494-1

Osuuskunta Vastapaino

Yliopistonkatu 60 A

33100 Tampere

www.vastapaino.fi

Sisällys

Esipuhe

1 Maailmantalous 1800-luvun alun jälkeen

2 Kasvun voimat – näkökulmia teolliseen aikaan

3 1800-luvun uusi maailmantalous – eurooppalaisten levittäytyminen

4 Teollistumisen leviäminen ennen ensimmäistä maailmansotaa

5 Suurten mullistusten 1900-luku

6 Rakenneongelmia ja kriisejä 1910–1950

7 Kasvu ja muutos 1950–2010

Jälkisanat

Kirjallisuus ja lähteet

Esipuhe

Tässä teoksessa on maailman kahden viimeisen vuosisadan taloushistoria mahdutettu noin 500 sivulle. On ollut virkistävää ja vaativaa yrittää selostaa näissä rajoissa taloushistorian yleisiä piirteitä ja laajoja asiayhteyksiä ja valaista samalla myös globaalin kehityksen tärkeitä yksityiskohtia ja yllättäviä käänteitä.

Teos on Maailman taloushistorian toinen osa. Se jatkaa siitä, mihin Johan Söderbergin ensimmäinen osa jäi, ja kuvaa maailmantalouden kehitystä 1800-luvun vaihteen tienoilta aina meidän päiviimme saakka. 1800-luvun vaihde toi tullessaan merkittäviä uusia asioita – alkoi teollinen aikakausi. Maailma nivoutui yhä tiiviimmin yhteen, ja eri maanosat tulivat kehityksessään yhä riippuvaisemmiksi toisistaan taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Tästä syystä Maailman taloushistorian toisen osan jäsentely poikkeaa ensimmäisestä osasta. Teoksessa on pyritty käsittelemään 1800-luvun alun jälkeistä kehitystä eri puolilla maailmaa mahdollisimman laajasti yhtenäisenä tapahtumaketjuna.

Esitystavassa yhdistyy kolme näkökulmaa – aihepiiri, aikajärjestys ja maantiede. Aluksi pyritään valaisemaan teollisen ajan historian keskeisiä piirteitä ja 1800- ja 1900-luvun mullistusten takana piileviä voimia aihepiireittäin aina 2000-luvun alkuun saakka. Toiseksi pyritään antamaan tapahtumaketjuille ajallinen ulottuvuus, etenkin maailmantalouden kausien poiketessa leimallisesti toisistaan, mutta myös koska historia ymmärretään kasautuvaksi kehitykseksi, jossa yhdellä alalla tapahtuneet muutokset voivat vaikuttaa toisten alojen kehitykseen ja synnyttää toisilla aloilla uusia tapahtumaketjuja. Kolmanneksi halutaan edellä mainituista näkökulmista kuvata maailmantalouden keskeisiä maantieteellisiä alueita. Luonnehditaan eri maanosien kehitystä ja syvennytään tarkemmin merkittävimpien valtioiden kehitykseen. Tällöin samaan aikaan tapahtuvan kehityksen yhtäläisyydet ja erot nousevat selvimmin esille. Tavoitteena on siis ensi sijassa selvittää maailmantalouden ja sen eri alueiden kehityksen puitteita ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä yli 200 vuoden ajalta. Tältä pohjalta voi opettaja, opiskelija tai historian harrastaja etsiä kirjallisuudesta lisätietoa eri ongelmista, aikakausista ja maantieteellisistä alueista. Ensi hätään voi käyttää oppaana teoksen lopussa olevaa kirjallisuusluetteloa. Monet luettelossa mainitut teokset ovat olleet tärkeitä tämän kirjan kirjoittajalle, mutta luettelo ei tietenkään ole tyhjentävä, sillä maailmantaloutta käsittelevä kirjallisuus on laajaa.

Luettelossa on mainittu myös työn kvantitatiivisena perustana käytetyt tietokannat. Ne kaikki ovat saatavilla verkossa. Yhtenä tavoitteena on ollut yhdistää kvalitatiivisesti painottuneita arvioita eri aikakausista tai maantieteellisistä alueista systemaattisesti järjestettyyn jokseenkin maailmanlaajuisesti kattavaan kvantitatiiviseen aineistoon.

Esitystapa on muotoutunut vuosien varrella opetuksessa, tutkimuksessa ja kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa käydyissä seminaarikeskusteluissa. Erityinen merkitys on ollut kollegoilla, jotka ovat lukeneet käsikirjoituksen ja kommentoineet tekstiä tai sen osia. Haluan kiittää hyvistä huomioista Johan Söderbergiä sekä Göran Ahlströmiä, Benny Carlssonia, Carl-Johan Gaddia, Ellen Hillbomia, Ulf Jonssonia ja Jonas Ljungbergiä. Erinomaisesti sujuneella yhteistyöllä toimittajien Kerstin Lundgrenin ja Marie Ottossonin sekä SNS Förlagin kustannusjohtajan Torgny Wadensjön kanssa on samoin ollut suuri merkitys kirjahankkeelle. Vastuu lopputuloksesta on kuitenkin, kuten aina, kirjoittajan.

Lopuksi haluan kiittää Mariannea kaikesta häneltä saamastani tuesta.

Lundissa ja Torsössä toukokuussa 2010

Lennart Schön

1. Maailmantalous 1800-luvun vaihteen jälkeen

LUKU 1

Maailmantalous 1800-luvun vaihteen jälkeen

Viimeisten 200 vuoden aikana maailmantalous on käynyt läpi muutoksen, jonka laajuudelle ja nopeudelle ei löydy historiasta vertaa. Olosuhteet, joissa 1800-luvun alussa elettiin ja työskenneltiin, tuntuisivat useimmista maapallon nykyasukkaista tyystin vierailta ja varmasti sietämättömiltä. Vastaavasti taas ensimmäisen teollisen vallankumouksen aikoihin varttuneista meidän nykyaikainen elämämme olisi käsittämätöntä. Niihin aikoihin käynnistyi kuitenkin tapahtumasarja, joka jatkui koko 1800- ja 1900-luvun ja muokkasi maailmaa toistuvasti ja kerta kerralta yhä laajemmalta alueelta – nykyaikainen talouskasvu. Tässä luvussa hahmotellaan tämän historian pääpiirteitä. Kuvataan lintuperspektiivistä yleismaailmallista kasvua ja sen kahta tärkeintä ainesta, väestönkasvua ja tuotantokyvyn kasvua. Tästä näkökulmasta, joka ehkä on pikemminkin astronautin kuin linnun, eri maanosien tapahtumat piirtyvät aikakaudesta toiseen.

Vuoden 1820 jälkeen maailman väestö on kuusinkertaistunut

Viimeisen vuosituhannen aikana maailman väestö on kasvanut noin 270 miljoonasta yli 6 miljardiin, ja kasvu on ajoittunut ensi sijassa sataan viime vuoteen. Nykyajan historia on ollut ennennäkemättömän väestönkasvun aikaa – sekä absoluuttisina lukuina että prosentuaalisena kasvuvauhtina arvioiden. Maailman väestön on laskettu kasvaneen vuosina 1000–1700 keskimäärin noin 0,1 prosenttia vuodessa. Tätä vauhtia maailman väestön kaksinkertaistuminen vei lähes 700 vuotta. 1700-luvulla kasvu nopeutui 0,5 prosenttiin vuodessa ja jatkui sellaisena koko 1800-luvun. Maailman väestö siis kaksinkertaistui noin 150 vuodessa. 1900-luvulla vauhti nopeutui entisestään kahdessa eri vaiheessa. Vuosina 1900–1950 väestö kasvoi lähes 1 prosentin vuodessa – 1800-lukuun verrattuna kaksinkertaistumisaika oli puolittunut. 1950- ja 1960-luvulla kasvu kiihtyi entisestään lähes 2 prosenttiin vuodessa, eli kaksinkertaistumisaika puolittui jälleen kerran, minkä jälkeen väestönkasvun kaksinkertaistuminen hidastui runsaaseen 35 vuoteen. 1900-luvun jälkipuolella kasvu hidastui vähitellen (taulukko 1.1), mutta vielä 2000-luvun alussa se pysyi historiallisesti katsoen nopeana.

Taulukko 1.1. Maailman väestö ja sen kasvuvauhti 1700–2005.

	Väestö miljoonaa	Vuotuinen kasvu edellisestä ajankohdasta, %
1700	603
1820	1042	0,46
1870	1276	0,41
1913	1793	0,79
1950	2530	0,93
1973	3926	1,91
1990	5276	1,74
2005	6472	1,36

Lähde: Maddison (2006), Maddison (Statistics).

On myös muistettava suhteellisen ja absoluuttisen kasvun välinen ero. Absoluuttisesta kasvusta saa hieman toisenlaisen vaikutelman kuin prosentuaalisesta. Vaikka vauhti on viime vuosikymmeninä hidastunut, määrällisesti vuotuinen väestönkasvu on silti lisääntynyt. Maailman vuotuinen väestönlisäys oli siis viimeisellä jaksolla 1990–2005 suurempi, keskimäärin noin 75 miljoonaa vuodessa, kuin prosentuaalisen kasvunvauhdin ennätysvuosina 1950–1973, jolloin väestömäärä kasvoi vuosittain noin 60 miljoonalla.

Lähde: katso taulukkoa 1.1.

Kuvio 1.1. Maailman väestö 1000–2007, miljardia, logaritminen asteikko.

Lähde: katso taulukkoa 1.1.

Kuvio 1.2. Maailman väestön vuotuinen kasvu ajanjaksottain 1820–2005, %.

Väestöllinen muuntuminen

Laajemman kuvan siitä, miten väestönkasvu ensin kiihtyi, mutta myöhempinä vuosikymmeninä jälleen hidastui, antaa väestölliseksi transitioksi eli muuntumiseksi kutsutun ilmiön levittäytyminen ympäri maailmaa – väestötieteellisessä mielessä siirryttiin perinteisestä yhteiskunnasta nykyaikaiseen yhteiskuntaan.

Tiivistettynä väestöllinen muuntuminen tarkoittaa sitä, että yhteiskunta siirtyy oloista, joissa nainen synnyttää monta lasta, mutta kuolleisuus on suurta ja elinikä jää keskimäärin lyhyeksi, oloihin, joissa nainen synnyttää vähän lapsia, mutta kuolleisuus on vähäistä ja elinikä pitkä. Kummankinlaisessa yhteiskunnassa syntyneiden ja kuolleiden määrät ovat pitkälti tasapainossa. Perinteisessä yhteiskunnassa sekä syntyneiden että kuolleiden määrät ova...