Jorma Lindblom

Schwarze Katze

1

On varhainen maaliskuun aamu vuonna 1988. Hannover-Kassel - moottoritiellä mustan harmaa Mercedes-Bentz 300 turbo pyyhältää pitkin ohituskaistaa Kasselin suuntaan. Sää on utuinen ja tien pinta kostea. Auton lasinpyyhin huitaisee säännöllisin väliajoin. Hitaammat ajoneuvot väistävät valojaan vilkuttavaa Mercedestä ajoradan oikeanpuoleiselle kaistalle, jossa raskas liikenne jyskyttää eteenpäin omaa tasaista tahtiaan. Mercedeksen ohjauspyörän takana istuu keski-iän ylittänyt hyvin pukeutunut mies kasvot tuhkanharmaana. Hänen väsyneet silmänsä tuijottavat apaattisena vastaan vilistävää tietä. Mies vilkaisee kojetaulun kelloa. Viisarit osoittavat minuuttia vaille seitsemää. Hän nostaa autonsa nopeutta. Kyynel valahtaa miehen poskelle, josta se liukuu sileäksi ajeltua leukaa pitkin alas kaulalle. Hän avaa turvavyönsä, tarkkaavaisuus herpaantuu hetkeksi ja Mercedes heilahtaa osittain viereiselle kaistalle.

Mies kivahtaa ääneen ja tekee ohjauspyörällä nopean korjausliikkeen ja painaa kaasupoljinta syvemmälle. Mies näkee miten moottoritie kääntyy edessä loivasti vasemmalle ja nostaa autonsa nopeus yli kahteensataan kilometriin tunnissa. Etäämpänä ajavan rekkajonon edessä näkyy ajoneuvoista tyhjä aukko. Miehen ote kiristyy ohjauspyörässä ja hänen ruumiinsa jännittyy hänen nojautuessaan voimakkaasti selkänojaa vasten.

”Viisi neljä, kolme”, hän laskee ääneen. Kahden kohdalla hän polkaisee kaasupolkimen pohjaan. Turbomoottori urahtaa ja auto tempautuu yhä rajumpaan menoon. Millään ei ole enää mitään väliä. ”Kaksi yksi…”, hän laskee. Pieni ohjausliike oikealle ja Mercedes lentää rekan editse suoraan kohti suuria puita. Rekan kuljettaja ehtii tuskin tajuta tapahtunutta mustan Mercedeksen rysähtäessä moottoritien suojakaidetta vasten ja kiepsahtavan ilmassa ympäri. Törmäyksen voimasta miehen rintakehä murskautuu ohjauspyörään ja pää mäjähtää auton tuulilasiin. Toivottu kuolema kohtaa miehen välittömästi.

Rekkakuski jarruttaa rajusti ja näkee sivupeleistä, miten Mercedes sinkoilevien kivien, hiekan ja auton osien keskeltä ruttaantuu suoraan kahden suuren puun väliin. Hätävalot vilkuen rekka pysähtyy töksähtäen moottoritien ryömintäkaistalle.

Saksalaisen autotehtaan Audin, entisen johtajan Eberhard Steinin surma moottoritiellä myy saman päivän iltapäivälehdet loppuun otsikoilla:

”Itsemurha moottoritiellä.

Audin johtaja Mercedeksellä taivaaseen.”

Ruotsalainen rikostoimittaja Hans Pettersson hukkuu kevätmyrskyssä Meelaren järvenselällä lähellä Sigtunan kaupunkia. Uhkaavasta säästä ynnä vaimonsa kielloista huolimatta oli Pettersson lähtenyt yksin pienellä veneellään purjehtimaan.

Hukkuneella ei tavattu uimaliivejä. Vaimon kertoman mukaan hänen miehensä oli viimeaikoina käyttäytynyt hyvin uhmamielisesti sekä aggressiivisesti. Pettersson oli palannut joku aika sitten Berliinistä, jonne hänet olivat johtaneet pääministeri Olof Palmen murhatutkimukset.

Länsi-Saksan tiedustelupalvelu kiinnostuu Eberhard Steinin ja Hans Petterssonin kuolemiin liittyvistä yksityiskohdista.

2

Itä-Berliinissä kahdeksan korkeassa asemassa olevaa virkamiestä ja johtajaa kokoontuivat yhteiseen tapaamiseen. Miehet vaikuttivat hämmentyneiltä, koska he eivät tienneet, keitä muita oli kutsuttu ja miksi. Pyyntöä noudatettiin, olihan kutsujana Hermann Kuhn, Humboldtin yliopiston professori, DDR:n kansankamarin jäsen, Erich Honeckerin ystävä ja SDS:n, ” Sosialistinen Saksa voittoon”, luoja.

Miehet saapuivat saksalaisella täsmällisyydellä. Tasan kello 18.00 kaikki olivat paikalla. Professori Hermann Kuhn pelasi vaaralista peliä. Hän oli miettinyt pitkään ja ottanut suuren riskin, ennen kuin oli ottanut miehiin yhteyttä ja kutsunut heidät kotiinsa Platz der Akademille.

Hermann Kuhnin huoneisto sijaitsi kauniisti entisöidyssä rakennuksessa Itä-Berliinin historiallisessa keskustassa Platz der Akademin torin varrella. Schauspielhausin konserttirakennusta vastapäätä. Hermann Kuhnin huoneisto sijaitsi talon ylimmässä kerroksessa. Talossa asui ainoastaan maan yläluokkaan kuuluvien virkamiesten perheitä, valtaapitävän Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäseniä.

Hermann Kuhn toimi Humboldtin yliopistolla marxilaisen kansantalouden professorina, mutta paikalla olevat miehet tiesivät, että Kuhnin professuuri yliopistolla oli pelkästään eräänlainen peitevirka. Ei siksi, etteikö hän olisi sitä hoitanut, vaan että hänen terävää älyään oli käytetty myös muuhun. Hänen kehittämänsä teollisuusvakoilu sekä siihen liittyvä huipputeknologian ja aseiden maailman laajuinen välityskauppa oli tuonut DDR:lle miljardeja markkoja länsivaluuttaa. Operaatio kulki Hermann Kuhnin sille antamalla nimellä: SDS, Sosialistinen Saksa voittoon.

Huone, johon miehet olivat kokoontuneet, kiersi hyllystö täytenä kirjoja, pursuvia kansioita ynnä nippuja papereita. Työpöydälläkin lojui vierivieressä erikorkuisia paperikasoja. Oli uskomatonta kuinka nopeasti Hermann Kuhn aina löysi oikean paperin, eikä hän turhia tuuletellut. Huoneen tunkkainen ilma ynnä muutama kuiva kaktus ikkunalaudalla kertoivat hänen kasvienhoitoinnostaan.

Miehet istuivat puoliympyrässä Hermann Kuhnia vastapäätä ja jutustelivat hiljaa keskenään totisina kuin hautajaisvieraat tummat puvut yllään. Kuhn istui työpöytänsä takana paitahihasillaan selkä ikkunaan päin. Hän muistutti tanakkaa turvallista isoisää pyöreine kasvoineen. Ison vatsan johdosta hänen housujaan kannatteli vyöhenkseliyhdistelmä. Hiuksensa hän oli antanut ajaa lyhyeksi pystytukaksi. Takaraivolla oli pyöreä kaljunalkua, jonka olemassa oloa hän ei peitellyt.

Kuhn tarkasteli sivusilmällä vaivihkaa miehiä. Laitimmaisena vasemmalla käsi poskella istui Otto Meyer, Ulkomaankauppapankin johtaja ja hänen vieressään Karl Jürgen, terästeollisuudesta vastaava, Technoimportin massiivinen pääjohtaja, joka ei lihavuudestaan piitannut. Kehui aina naureskellen olevansa vain lievästi ylipainoinen. Seuraavina istuivat sisäministeriön osastopäällikkö Thomas Knorr ja hänen nuorempi veljensä Stefan, yksi Korkeimman oikeuden jäsenistä. Hoikkia pitkä miehiä molemmat sekä heidän vieressään Siegfried Pfeiffer ulkoasiainministeriöstä. Mies oli aina viimeisen päälle tiptop, kenkiä ja jakausta myöten. Seuraavina Berndt Pollak ja Johann Grass, Kuhnin henkilökohtaiset ystävät ja läntisen markkinatalouden asiantuntijat. Viimeisenä oikealla istui GMB Exportin, DDR:n työstökoneteollisuuden viennin varapääjohtaja, Peter Reich.

Hermann Kuhnin rykäistessä miehet havahtuivat ja syntyi hiljaisuus. Kuhnin toivottaessa heidät tervetulleiksi ”salaiseen hätäkokoukseen” herahti osa miehistä heti nauramaan, kun taas loppujen kasvoilta oli luettavissa huonon vitsin sekä kummastuksen ilme. Mutta pian he kaikki saivat huomata, ettei kyseessä ollut vitsi.

Jopa lihavalta Karl Jürgenniltäkin meni hetki, kunnes sai puuskautettua: ”Mikä hätä tässä on ja kenellä? Koskas sinä Hermann olet alkanut pelätä?” Samalla hän pyysi Kuhnia tarkentamaan asiaansa.

Kuhn nousi seisomaan, kesti kuitenkin tovin ennen kuin Kuhn alkoi käsitellä tapahtuneita muutoksia Euroopassa. Hän arvosteli voimakkaasti Neuvostoliiton puoluejohtajan Mihail Gorbatshovin ajamaa uudistuspolitiikkaa, perestroikaa. Ja sitä, kuinka halu uudistuksiin oli levinnyt lähes kaikkiin sosialistimaihin. Ärtyneenä hän puuttui Liittotasavallasta käsin johdettuihin DDR:n vastaisiin kiihotuskampanjoihin, jotka olivat johtamassa maassa vakavaan liikehdintään.

Esitettyään asiansa Kuhn mutristi suutaan, katsahti Karl Jürgeniin ja sanoi: ”Kysyit, että 'pelkäänkö' minä?” Samalla hän teki sormillaan tutut lainausmerkit ilmaan ja jatkoi: ”Pelkään, että DDR:n itsenäisyys on vaarassa. Ja ennen kun vuosi kuluu umpeen tulevat puoluejohtaja Erich Honecker sekä pääministeri Willy Stophin hallitus eroamaan.

Tuskin Kuhn koskaan unohtaisi miesten ilmeitä, niin hölmistyneiltä nämä näyttivät. Ensityrmistyksen jälkeen alkoi kiihkeä väittely, jossa joku kuvitteli professorin seonneen tai ainakin sortuneen hätävarjelun liioitteluun. Vaikka he kaikki tiesivät, että Kuhn oli yllätyksellinen, niin kuinka oli silti mahdollista, että mies, jonka tuloksia arvostettiin aina DDR:n korkeinta johtoa myöten, väitti jotain näin uskomatonta? Totta kai muutoksia oli tulossa, mutta ne olivat otettava vastaan haasteina ja ryhdyttävä niiden pohjalta rakentamaan uutta, entistä voimakkaampaa sosialistista Sa...