Kummalinnun munia 3/2015
Sadan sanan tarinoita
Kummalinnun munia 3/2015
Kummalinnun munia 3/2015
Toimittajat:
Christine Thorel
Kari Välimäki
www.osuuskumma.fi
Tampere 2015
Osuuskumma-kustannus
www.osuuskumma.fi
info@osuuskumma.fi
Toimittajat: Christine Thorel ja Kari Välimäki
Copyright 2015 © Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, Janos Honkonen, Anu Korpinen, Taru Kumara-Moisio, Mixu Lauronen, Erkka Leppänen, J.S. Meresmaa ja Kari Välimäki
Kannen kuva: © iStock.com / Ann_Mei
Kansitaitto: Magdalena Hai
ePub: Kari Välimäki
ISBN 978-952-6642-39-0 (ePub)
Sisällysluettelo
Kari Välimäki: Tarinan synty
Kirjailijoilta kysytään usein, mistä tarinat syntyvät, mistä niiden aiheet kumpuavat. Kun kirjailijaparka sitten laittaa sormen suuhunsa ja päästelee tukahtuneita äännähdyksiä, fiksu toimittaja tulkitsee ne ja tekee jutun kirjailijan sisäisen maailman syvyydestä. On syntynyt ensimmäinen alkutarina, myytti kirjailijasta.
Jotkut kirjailijat hakevat ideoita historiasta, toiset uutisista ja elävistä kuvista, ihmisten puheista, tapahtumista. He kirjoittavat kaiken muistiin ja soljuttavat sanoja mielikuvituksensa pyörittämään sanamyllyyn. Kun mylly pyörii, sieltä tippuu raapaleita, novelleja, runoja ja romaaneita. Ne ovat kirjailijan idättämiä tarinansiemeniä, uusia alkutarinoita.
Vasta, kun lukija myllää alkutarinan oman mielikuvituksensa ja kokemusmaailmansa läpi, osa siitä kypsyy taruksi, osa kasvaa todeksi, ja kokonaisuudesta tulee oikea, lopullinen tarina.
J.S. Meresmaa: Päätös
Jaakko löysi hakkuuaukion laidalta kiven. Se oli hohtavan vaalea ja pyöreämuotoinen, erilainen kuin mikään hänen aiemmin näkemänsä. Hän päätti ottaa sen mukaansa ja laittaa rantasaunan kiukaalle. Löylytellessä olisi mukava ihailla sitä.
Jaakko asetti kiven karkeasärmäisten kiuaskivien päälle, täytti pesän puilla ja sytytti tulet. Saunan lämpiämistä odotellessaan hän joi oluen ja katseli kesäillan tyyntä järveä. Tuuli painoi savun tuoksua nenään, ja Jaakko kävi tarkastamassa lämpötilan. Sauna oli kylmä. Hän lisäsi puita. Odotti. Sauna pysyi kylmänä.
Hän katsoi tuomaansa kiveä, nyt sinertävän vaaleaa. Se tuntui jääkylmältä sormiin. Kun hän nosti sitä, alla olevat kivet huokaisivat lämpöä.
Jaakko päätti heittää mokoman kivenmötikän järveen.
Taru Kumara-Moisio: Leiki yli hautojen
Asuimme hautausmaan laidalla. Kuusiaidan aukosta oli helppo livahtaa kiville leikkimään. Sunnuntai-ilta oli suosikkihetkeni. Annoin nukkieni kiipeillä hautojen lyhdyillä ja kivien koukeroisilla kirjaimilla. Kaksosnuket Hertta ja Bertta pystyttivät telttansa aina entisen hammaslääkärin sileän hautapaaden kupeeseen. Ei hammaslääkäri noussut valittamaan, mielellään se höpinöitäni kuunteli.
Kun isä kuoli, siirsin leikkini hänen haudalleen. Saatoin samalla jutella isälle ja antaa Hertan ja Bertan temmeltää. Siitä hammaslääkäri ei pitänyt. Hän huhuili minua luokseen kolme iltaa, kunnes vaikeni isän murahduksiin. Myöhemmin voimistelin ahkerasti kummankin haudalla.
Kun muutin opiskelemaan, tulin surulliseksi isän ja hammaslääkärin puolesta. Vannotin serkkujani juoksentelemaan hautojen väleissä – ja mielellään mahdollisimman kovaäänisesti. Vainajillakin on oikeus viihtyä.
Magdalena Hai: Desucon
”Hei, saaks ottaa kuvan?” Tyttö on pukeutunut Sailor Mooniksi. Oloni on hämmentynyt ensimmäisen kahden otoksen ajan, sitten rentoudun.
”Näytä vihaiselta! Näytä söpöltä!” Vaihdan poseerausta aina, kun Sailor Moon pyytää.
”Ihana furry!” ohi kulkeva Ciel Phantomhive kuiskaa.
”Furryt on pervoja.” Aneemisen laiha Kapteeni Amerikka ei pidä minusta. Mutta nuori lordi Phantomhive hymyilee.
Sailor Moonin jälkeen tulee muita. He haluavat ottaa kuvia, ikuistaa minut pikkulaatikoihinsa ja lähettää tuhatkertaisena maailmanlaajuiseen verkkoon.
”Nyt kaikki furryt samaan!”
Sivuilleni astelee kahdella jalalla käveleviä ihmiskettuja ja aseistettuja pikkupandoja. Rivin viimeistelee komea yksisarvinen. Se nyökkää päällään tervehdyksen.
”Sanokaa juusto!”
Virnistän.
Sakaalinpäinen Anubis vaeltaa jälleen maan päällä, kaltaistensa parissa.