SISÄLLYS

Kansi

Nimiö

Tekijänoikeudet

Sisällys

SAATTEEKSI

HUMALA – IHMISYYDEN TUNNUSMERKKI

1. RYYPPY: IHMINEN ON SITÄ, MITÄ HÄN JUO

Johdantoluvussa kerrotaan, että ihminen on humalahakuisuudessaan ainutlaatuinen luontokappale. Ainoastaan norsut käyttävät päihteitä yhtä hillittömästi.

Suomalainen viinapää?

Naapurissa juodaan aina enemmän

Juoma erottaa

Raittius tulee

2. RYYPPY: ELÄMÄN VESI

Toinen ryyppy johdattaa lukijan elämän eliksiirien alkulähteille.

Elämän neste

Akavaviitti

Viina vanhin voitehista

Kunnon kännit

3. RYYPPY: MALJA KUNNIAKSENNE

Kolmas ryyppy juodaan uhrina jumalille ja esi-isien muistoksi. Ryypyn aikana kierrellään humalassa jumalia palvoen uudesta vuodesta jouluun.

Peijaiset

Uuhrimalja

Karnevaalit: Humalan kierto keväästä talveen

4. RYYPPY: JUMALTEN JUOMA

Neljännen ryypyn aikana kerrotaan jumalten juomatavoista, jotka eivät aina ole olleet kohtuullisia.

Ninkasi

Osiris

Dionysos ja Silenos

Ceres, Priapos ja Bona Dea

Thor ja Odin

Pellonpekko, Sampsa Pellervoinen ja Ukko

Kristinuskon suojeluspyhimykset

5. RYYPPY: RUNON JA LAULUN JUOMA

Viides ryyppy saa lukijassa aikaan humalan luovan tilan. Ryyppy johdattaa riimittelijöiden ja ryyppylaulujen humalaiseen tunnelmaan.

Profeetat

Teatteri

Alkoholi ja runous

Ryypylaulu

6. RYYPPY: YHTEISÖN JÄSENEKSI

Kuudes ryyppy vie lukijan tärkeisiin seremoniallisiin tilaisuuksiin, joihin ei voi osallistua ilman alkoholia.

Työyhteisö

Häät ja hautajaiset

Pöytäseurue

7. RYYPPY: YSTÄVYYDEN JA YHTEISÖN JUOMA

Seitsemäs ryyppy johdattaa lukijan vieraanvaraisuuden ja kilpajuonnin maailmaan. Ryyppy tarjotaan suoraan lukijalle, joka ei voi siitä kieltäytyä.

Vieraanvaraisuus

Vieraanvaraisuus rauhan osoittajana

Sopimus ja humala

Kaupan sinetti

Velvollisuus juoda

8. RYYPPY: SYMPOSIUM

Kahdeksas ryyppy vie lukijan humalaiseen keskustelukulttuuriin, jota antiikin kreikkalaiset kutsuivat symposiumiksi.

Juomingit Kaukasuksen tapaan

Viihdyttäjät

9. RYYPPY: TÖRTTÖJEN JUOMA

Yhdeksäs ryyppy kertoo humalassa tehtyjen munausten historiaa.

Teologinen juominen

Humala ja politiikka

Suuret törtöt

Kuninkaallista juopottelua

Aatelin örvellys

10. RYYPPY: KRAPULAISIA VAROITUKSEN SANOJA

Krapularyypyn aikana annetaan ohjeita, kuinka humalasta ja sen seuraamuksista voi selvitä kunniallisesti hengissä. Viimeisessä kappaleessa kerrotaan lukijalle myös humaltumisen kymmenen kultaista sääntöä.

Haltija – entisaikojen sosiaaliviranomainen

Keppiä, ruoskaa ja sakkoja

Maljan koko

Jälkiviisaita ohjeita

Rakkauden lyhyt huuma

Juominkien kasvatuksellinen merkitys

Humaltumisen 10 kultaista sääntöä

Kirjallisuutta

Viitteet

SAATTEEKSI

Nuorena koululaisena voitin raittiuskilpakirjoituksen. Se oli kaikissa Suomen kouluissa järjestetty kilpailu, jossa oppilaita pyydettiin kirjoittamaan alkoholin vaaroista. Kirjoituksessani oli opettavainen ja valistushenkinen sävy: alkoholia nauttineen esimerkkiperheeni isä menetti työpaikkansa ja kuoli nuorena.

Jyrkkä suhtautumiseni alkoholiin on vuosien saatossa laimentunut. Kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että alkoholin nauttiminen ei aina johda maksakirroosiin tai perheen ajamiseen kirveellä hankeen.

Tässä kirjassa tehdään lyhyitä tutkimusmatkoja juomatapojen historiaan ja pohditaan, mitä humala on tarkoittanut eri aikakausina, mitä sääntöjä ja rituaaleja juomiseen on liittynyt ja miten humala on näkynyt eurooppalaisessa tapakulttuurissa.

Suomessa alkoholista on kirjoitettu tonneittain raportteja ja humalaisia on palikkatestattu laboratorioissa, mutta juomiseen liittyvä tapakulttuuri on jäänyt vaille huomiota. Kliinisen alkoholitutkimuksen luvatussa maassa yhteisöllinen juominen on mielletty pikemminkin patologiseksi kuin kulttuuriseksi ilmiöksi. Eikä oikeastaan ihme: amerikkalainen antropologi Joseph Gusfield on nimittäin huomannut, että länsimaista ainoastaan Yhdysvalloissa, Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa on ollut poliittisesti todella vahvoja alkoholin vastaisia liikkeitä.

Tämä kirja ei kuitenkaan ole hyökkäys raittiusliikettä vastaan. Se vain yrittää omalla tavallaan muistuttaa, että vaaroistaan huolimatta alkoholilla on ollut tärkeä paikka eurooppalaisen ihmisen sosiaalisessa elämässä. Alkoholijuomat ovat eurooppalaisen tapakulttuurin voiteluaineita. Alkoholi on inspiroinut kirjallisuutta ja taidetta. Onpa se ollut monien uskontojen ja myyttien jumalallista alkuainetta.

Tämä kirja on uusittu painos vuonna 1999 julkaistusta versiosta. Se sai tukea Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta, Alfred Kordelinin säätiöltä ja Suomen tietokirjailijat ry:ltä. Nostan edelleenkin lasillisen niille.

Ravintola Zinnkellerissä 9.6.2015

Ari Turunen

HUMALA – IHMISYYDEN TUNNUSMERKKI

Ainoa, mikä erottaa ihmisen muista eläimistä,
on juominen, vaikkei ole janoinen, ja rakasteleminen kaikkina vuodenaikoina.

P. A. C. de Beaumarchais

Roomalainen, ensimmäisellä vuosisadalla elänyt lääkäri Celsus huomasi, että yleensä varauksellinen ja salaileva ihminen rentoutuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Humalaiset voidaan jakaa Celsuksen mielestä kolmeen alalajiin: aggressiivisiin, jotka haluavat tapella, sentimentaalisiin, jotka liikuttuvat ja seurallisiin, jotka haluavat tanssia ja laulaa1. Suomessa on sangen vähän tutkittu alkoholin ja laulamisen välistä yhteyttä, vaikka kalevalainen runous pohjautuu sahtiin ja laulamiseen. Kalevalan runojen perusteella Väinämöinen ei halunnut juoda sahtiaan yksin, oli juhlissa hyvä ja iloinen laulaja, arvostettu ja terävä vanhus. Ja kohtuukäyttäjä.

Saksalaiset tutkijat Mannheimin mielenterveysinstituutista julkaisivat Age and ageing -lehdessä artikkelin, jonka mukaan maltillinen alkoholinkäyttö vähentäisi vanhusten dementiaa. Tutkijat analysoivat 23 pitkäaikaistutkimusta, joissa oli tutkittu alkoholin vaikutusta yli 65-vuotiaiden terveyteen. Tutkijat huomasivat, että dementian torjumisen lisäksi yli 75-vuotiaiden kohtuullinen alkoholinkäyttö oli selkeästi yhteydessä hyvään fyysiseen ja henkiseen terveyteen.2

Tämä lienee tiedetty Välimeren maissa niin kauan kuin viiniä on viljelty. Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa vanhukset viettävät laatuaikaa enemmän ravintoloissa sukulaistensa ja ystäviensä kanssa ja vähemmän yksinään vanhainkodeissa.

Alkoholilla on myös siis valoisa puolensa, mutta siitä on Suomessa tavattoman vaikeaa puhua. Ankara alkoholilaki, joka kieltää jopa oluen tarjoamisen pubivisan voittajalle, antaa tiukat suitset ja ohjaa julkista keskustelua.

Alkoholilain mukaan alkoholin nauttiminen ei saa aiheuttaa mielikuvaa sosiaalisesta menestyksestä eikä terapeuttisista vaikutuksista. Markkinoinnissa on kiellettyä kuvata eteläranskalaista petankkiporukkaa heittelemässä iloisesti kuulia pastis-lasi kädessä. Ei myöskään ole hyvien tapojen mukaista näyttää Stavrosta ja muita kreikkalaisia eläkeläisiä pelaamassa dominoa tavernassa, jos mukana on retsinaa. Eikä ruotsalaisia rapujuhlia, jos alkaa laulattaa snapsin jälkeen.

Jos alkoholilain henkeä noudatettaisiin aivan systemaattisesti, periaatteessa myös tiettyihin kohtiin Kalevalassa ei saisi viitata lainkaan. Kalevalan opettaminen kouluissa voi olla nimittäin oluen mielikuvamainontaa. Pohjolan häissä Väinämöinen saa oluesta vauhtia iloiseen lauluun. Lisäksi Kalevalassa on enemmän värssyjä oluen synnystä kuin maailman luomisesta. Sama ongelma koskee Homeroksen tekstejä. Ilias ja Odysseia mainitsee viinin yli 1 000 kertaa. Myös Raamattua voi pitää esimerkkinä vääränlaisesta valistuksesta, sillä se mainitsee viinin 521 kertaa ja usein myönteisessä valossa. Erityisesti Jeesuksen ihmeteot Kaanaan häissä ovat lainsäädännön valossa arveluttavia: hän meni muuttamaan vedet viiniksi ilman anniskelulupaa.

Ruokaa ja juomaa jakamalla luodaan yhteisöllisyyden tunnetta ja annetaan vieraan tulla mukaan yhteisöön. Vieraan halutaan nauttivan yhteisesti jaettavia asioita. Siksi varsinkin ruokaa ja juomaa tarjotaan ystävyyden ja hyvien aikomuksen osoitukseksi. Mitä pahaa siis on mielikuvissa, jotka korostavat yhteisöllisyyttä ja iloisuutta? Kai alkoholia voi juoda muutenkin kuin tympeänä, hiljaisena, paljon ja väkivaltarikos mielessä?

Alkoholiin liittyy tärkeitä käyttäytymissääntöjä, tapoja ja rituaaleja. Maljojen nostamiset, vieraanvaraisuussäännöt sekä vuotuiseen ajankiertoon liittyvät juhlat ovat tapakulttuuria, johon suhtaudutaan vakavasti kaikkialla maailmassa. Kun alkoholi keksittiin, sen päihdyttävää vaikutusta palvottiin yliluonnollisena voimana. Koska se antoi iloa ihmisille, sitä pidettiin jumalten pyhänä juomana. Kun monissa juomarituaaleissa nostetaan maljoja ja esitetään samalla toiveita, ne ovat itse asiassa muistoja ajasta, jolloin maljoja nostettiin ensisijaisesti jumalille. Alkoholijuomat ovat sadonkorjuujuomia. Niiden juominen on alun perin pyhitetty kunnianosoitukseksi hedelmällisyyden jumalille. Kun jumalia on asianomaisesti kiitetty raskaan työn jälkeen, kaikki järkiperäisyys on siirretty talviteloille huvittelemalla. Niinpä alkoholijuomia on aina nautiskeltu erilaisten karnevaalien aikoina.

Humala matkaansaattaa useimmissa meissä hö...